Ruusuilla on onneksi kyky tehdä uusia ja uusia nuppuja. Nyt on toinen nuppu avautumassa alempana.
Jännittävää tässä on sävy. Siirsin tämän pari vuotta sitten muotopuutarhasta, kun sinne tämä oli liian punainen. Minusta tämä oli suorastaan kirkkaanpunainen. Nythän se on ihan selvästi kylmänsävyinen kirsikanpunainen!
Muotopuutarhassa on tosiaan hempeämmät sävyt. Joka vuosi yhtä hienosti kukkiva The Pilgrim eli 'Auswalker' on avannut ensimmäiset kukkansa aivan alhaalla: ruusua mäkimeiramipedillä. Mäkimeirami on keltalehtinen 'Aureum', mahtava aluskasvi keltakukkaiselle ruusulle. Ruusussa on nuppuja latvassakin, toivottavasti peura ei käy syömässä niitä. Joka yö puutarhasta syödään jotakin.
Niinpä ensimmäiset William Shakespeare 2000:n (='Ausromeo') kukkanuput syötiin puskan latvasta ja nyt sen ympärillä on verkko, samoin viereisen ruusun. William ehti onneksi tuottaa jo yhden samettisen täyteläisen kukan lähes maan tasalle. Niin alhaalta peurat eivät vaivaudu niitä syömään.
David Austin -ruusut luetaan puistoruusuihin. Vaikka keräilen niitä, on puutarhassani toki monta muuta.
Portlandruusu 'Comte de Chambord' on ihastuttavan hempeän vaaleanpunainen. Se on hyvin matala, sillä siirsin sitä keskikentältä takakulmaan viime kesän alussa – ja sitten tuli erittäin kuiva kesä. Ruusu oli jo kasvanut suureksi ja ehtinyt juurtua syvään: yksi paksu juuri katkesi siirrossa. Onneksi ruusut ovat sinnikkäitä ja tämäkin selvisi. Hempeän vaaleanpunainen kukka sointuu mirrinminttuun kivasti, mutta kuvaaminen on vaikeaa, kun ruusu kasvaa penkin perimmäisessä kulmassa ja ison mirrinminttupuskan takana.
Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' tuli aikanaan istutettua muotopuutarhaan, kun paljon muita kukkapenkkejä ei vielä ollut. En ajatellut tästäkään, minkä kokoiseksi tämä kasvaa. Toisaalta iso puska yhdessä viereisen mustaherukan kanssa rajaa muotopuutarhaa kivasti sekä tielle päin että viereisen nurmialueen puolelle. Neilikkaruusu on helppo pitää vähän yli metrisenä leikkaamalla se joka kevät, leikkaan noin alle polven korkeudelta, kun silmuja alkaa näkyä.
Sittemmin tajusin istuttaa valkokukkaisen neilikkaruusun tontin reunalle osaksi reuna-aidanne-pusikkoa, missä se saa kasvaa puolestani vaikka nelimetriseksi, jotta se pitää peuroja poissa. Se ei kerta kaikkiaan voi kasvaa liian nopeasti tai paljon!
Loistoköynnösruusu – Rosa Loistoköynnösruusu-Ryhmä
Maa-artisokka – Helianthus tuberosus
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Puistoruusu – R. Puistoruusu-Ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Intoilin viime vuonna loppukesästä, että perustan mökkisaareen ruusutarhan ja hukutan pihan ruusuihin. No ei siellä vielä tugosta ole :D. Innostus laantui kun kirjoapteekkarin ruusu ei selvinnyt talvesta. Toisaalta pihalta viemäni Ritausman juuriversotaimi kasvaa nyt hyvin vaikka puput sitä mökillä maistelivat. Sinun ruusut ovat ihania! Jotain kestävää sorttia sinne mökille voisi vielä yrittää...
ReplyDeleteNo eihän sitä nyt ruusutarhaa yhdessä loppukesässä ehti :-D Ja muuten minullakin kuoli eka Rosa Mundi, vasta tokalla kerralla onnistui. Lannistua ei kannata! Ritausma onkin superihana.
DeleteMulla on apteekkarinruusu tehnyt juurivesan, ensimmäisensä sen yli 15-vuotisen elämän aikana. Ihanaa, saa siirrettyä sitä johonkin toiseenkin kohtaan.
Kauniita ruusuja :)
ReplyDeleteRuusut on :-)
DeleteIhania ruusuja sinulla ja tosi harmi taas ne pedot! Olen yrittänyt välttyä ihastumasta ruusuihin, koska hurahdan niin helposti ihan mihin vain nykyisin. Tykkään kovasti tuosta 'Flammentanzista', en tiennytkään että sillä on toinenkin nimi, miksihän?
ReplyDeleteRansu on ihanin nuppu!
Monet ruusunkasvattajat laittavat ruusulle rekisteröidyn lajikenimen, jonka alkuosa on jalostajan nimen alkukirjaimet (esim. Austin-ruusuilla Aus, Kordesilla Kor jne), mutta sitten on erikseen myyvempi kauppanimi. Se pitäisi kirjoittaa kokonaan versaalilla siinä missä varsinainen lajikenimi kirjoitetaan vain iso(i)lla alkukirjaime(/i)lla heittomerkkeihin. Tämä aiheuttaa päänvaivaa etenkin artikkeleita ja kirjoja kirjoittaessa, sillä sen kauppanimen pitäisi vielä olla niin, että sanan ensimmäinen tikkukirjain on kooltaan isompi kuin loput. Melkoista veivaamista tekstin muotoilun kanssa... Täällä blogissa en jaksa niitä veivata, kirjoitan vain kauppanimet ilman heittomerkkejä, mikäli muistan. Joidenkin muidenkin kasvien kohdalla on tätä tupla-lajikenimeä, mieleen tulee heti koristemansikat PINK PANDA ('Frel') ja LIPSTICK ('Stickbolwi') sekä monet hortensiat, vaikkapa nyt INVINCIBELLE, joka on viralliselta lajikenimeltään 'NCHA1'.
DeleteOoh, miten ihania ruusuja! Ruusun kukkaa on ihan pakko katsoa läheltä ja ihailla terälehtien muotoja ja sijoittumista. Miten erilaisia ne ovatkaan eri ruuduissa ja kuitenkin ne ovat aina niin ruusumaisen ihastuttavia.
ReplyDeleteEilen uutisissa kerrottiin Suomessa olevan noin 100.000 valkohäntäpeuraa, Laukon peuran jälkeläisiä. Uutista katsoessani kävit mielessäni. Maanviljelijöille maksetaan katokorvauksia. Pitäisikö puutarhureille maksaa surukorvuksia, kun peurat popsivat kaikki kauniit ja huolella hoidetut kukat?
Ihana Ransunuppu! Pehmoinen ja piikitön - tuskin on kova kynsimään.
Ruusut ovat puutarhan kuningattaria ilman muuta! Ainakin minulle ruusu on ehdoton must, se tarkoittaa puutarhaa, että ruusu kasvaa. Pionit esimerkiksi ovat ihan kivoja, mutta ei niillä ole lainkaan sellaista painoarvoa kuin ruusuilla, joka lienee ensimmäinen ihmisen istuttama koristekasvi, tai näin ainakin itse kuvittelen. Ruusut ovat taivaallisia, merkityksellisiä ja ihan vain upeita ihailla.
DeleteRansu kyllä tykkää puraista, kun se on oikein hellällä tuulella - ja mieluiten nenästä ;-)
Minä näistä Austin-ruusuista vasta haaveilen. The Pilgrim on aivan ihana. Toistaiseksi olen tyytynyt vasta tilaamaan esitteitä näistä ruusuista, mutta vähän houkuttaisi kokeilla. Kun vaan keksisin sopivan paikan. Onneksi peurojen jäljiltä on edes muutama kukka maanrajassa. On ne sellaisia tuholaisia!
ReplyDeleteThe Pilgrim on yksi parhaista, terve ja voimakaskasvuinen. Kukat ovat suuria ja aivan täynnä terälehtiä, ja kukan keskusta reunoja tummempi, upottavan kermainen.
DeleteEn oikein voi edes kommentoida peurakommentteihin, sanat eivät riitä. Niiden takia voisin hyvin hylätä puutarhani ja muuttaa pois, tätä ei oikein tahdo jaksaa. On järjetöntä yrittää rakentaa puutarhaa, kun ne syövät lähes kaiken. Ne ovat ihan hirveitä, aiheuttavat valtavasti tuhoa ja mielipahaa.
Ransu on hyvä ruusukissa, sanoisin, että sen turkin väri sointuu ruusuun kuin ruusuun :)
ReplyDeleteUpeita ruusuja. Rosariooni mahtuisi vielä pari ruusua ja yhdelle tulee tilaan kunhan siirrän kauhean kasvutavan omaavan spinosissima-ryhmän ruusun pois. Onko Austinit remontoivia? Sellaisia pitää olla loput ruusut totesin tänä vuonna kun muut ruusut kukkivat taas kerran niin heikosti.
Ransu tosiaan sointuu :-)
DeleteAustinit ovat remontoivia, mutta eivät aina omajuurisia, mikä taisi olla sinulle ehto? Itse asiassa jotkut Austinit ovat omajuurisia, ainakin Pohjois-Amerikan markkinoilla, mutta siitä on vaikea löytää netistä tietoa, myydäänkö niitä Euroopassakin. Kun katson omien ruusujeni taimilappuja, ei niissä ole mainintaa omajuurisuudesta tai varttamisesta.
Täällä, missä ei useinkaan ole edes paljon lumisuojaa, ne ovat kuitenkin talvehtineet todella hyvin. Ainoastaan toissa syksynä istutettu William Morris menehtyi, mutta kun viime keväänä kokeilin heiluttaa sen kuivaa varrentynkää, tuli koko lähes olematon juuri heti ylös maasta; ehkä vesimyyrä oli ollut asialla.
Omajuurisuus on vaatimuksena mutta siitä voi joustaa kunhan on hyvä ruusu. Se on harmi miten paljon ruusuja myydään ilman mainintaa omajuurisuudesta tai varttamisesta. Neilikkaruusuni ostin riskillä, osoittautuvat (kai) omajuurisiksi.
DeleteHyvä pointti. Pitäisikin alkaa asiakkaana vaatia merkintää varttamisesta (ja että mihin on vartettu) tai omajuurisuudesta, kansainvälisestikin asioidessa.
DeleteIhanat ruusut!
ReplyDeleteOn se harmi, kun noita vieraita käy syömässä kukkasi. Peurat varmasti miettivät, että ompas se Saila mukava ihminen, kun laittaa aina herkkuja tarjolle..:)
Perkeleen peurat, juu. Ruusut on ♥ Saisipa joskus kasvattaa niitä peurattomalla paikalla.
DeleteOih en kestä..miten upeita ruusuja♥ Olen kyllä sellainen ruusufriikki..oli sitä missä tahansa niin kovin usein en pääse ruusun ohi kumartumatta tuoksuttelemaan sitä:) Minusta se ruusun tuoksu on vaan niiiiiiin ihana:) ja niin on tuo Ransunuppunenkin♥ Silityksiä hänelle ja ihanaa kesäpäivää sinne♥
ReplyDeleteRuusut on tosiaan niin ihania! Lapsuudesta muistan, kun käytiin Visbyssä, voi sitä ihanien ruusujen määrää. Niin kaduilla kuin puistossakin. Näissä Austineissa on tuoksua, vaikka monissa muissa nykyruusuissa ei ole. Siksi varmaan tykkään näistä, ja kukat ovat kauniin vanhanaikaisen muotoisia myös. Nykyruusut ja leikkoruusu-tyyppiset eivät taas ole ollenkaan mieleeni, ihan vääränlaisia, muovisia jotenkin.
DeleteRansu kiittää kuistin keinutuolista käsin :-)
Ransulle ja Mustille rakkaat terveiset ja rapsut!
ReplyDeletePojat kiittävät ja lähettävät terkut sinne!
DeleteKauniita ruusuja ja tietty Ransu <3
ReplyDeleteRansu on ruusuista poiketen upea talvellakin ;-)
DeleteRaskasta tuo kasvien menetys. Ihania ruusuja vaikka kuinka monenlaisia. Niiden sijaintia todella joutuu miettimään. Sen verran ärsyttää piikit persuuksissa, että ei aina kauneinkaan kukka tai tuoksu riitä sitä korvaamaan.
ReplyDeleteOnneksi ei sentään menetä koko kasveja, ainakaan usein, kukinnan vain. Mutta kyllä sekin sapettaa vietävästi. Niin mielelläni muuttaisin jonnekin, jossa peuroja ei ole lainkaan. Minkä p-leen ne amerikanserkkumme meille lähettivätkään.
DeleteHih, piikit persuuksissa :-D On niistä peuroista se hyöty, etteivät nuo ruusut mitenkään yllä pistämään persuuksiin.
Olet sinä sitkeä puutarhuri, kun jaksat noiden peurojen kanssa kasvattaa. Minä itkisin kaiken aikaa, kun niille tuntuu kaikki nuput kelpaavan. Söisivät vaikka jo ylikukkineita! Mutta kyllähän nuo kukkaan asti ehtineet ovat niin tavattoman kauniita!
ReplyDeleteEi tässä kyllä mitään järkeä ole, todella turhauttavaa. Ja vaikka aitaa tontin, ne tulevat yli tai ali. Jostain ne aina löytävät tiensä pihalle. Onneksi on sentään jotakin kukkia, edes maanrajassa. Ja onneksi on kasveja, joita ne eivät syö.
DeleteIhan mahottoman ihania ruusuja. Harmi kun peurat niitä popsii ja ihmettelen kun ne ei piikkilöistäkään välitä. Kyllä aita ois siulle tarpeen koko tontille!
ReplyDeleteTodella piikkisistä ruusuista kuten Tove Janssonista tai neilikkaruususta ne syövät varovasti vain versonpäitä (ja nuppuja :-D ) mutta selvästi vähemmän kuin näitä Austin-ruusuja. Luonnon orjanruusu ei näytä kelpaavan ollenkaan, sitä täällä kyllä kasvaa vaikka kuinka, minunkin pihallani. Olisi kyllä hyvä saada parimetrinen järeä aita, tai pikemminkin tiilimuuri, koko pihan ympärille.
DeleteVoihan huokaus! Ransu niin komeana, häntä pystyssä siinä jolkottelee tyylikkäänä herrasmieskissana ♥
ReplyDeleteRansuli on sellainen ;-) Vaikka mielestäni se on kyllä enemmän se mainitsemasi höntsä kuin herrasmies. Sellainen hönöpehva se on ♥
DeleteHienot Austin-ruusut! Erityisesti The Pilgrim houkuttelee. Eivät vain taitaisi menestyä täällä IV-vyöhykkeellä. Olen vasta viime vuosina lämmennyt ruusuille. Ostin viime kesänä Flöristä upean Merveillen, jonka versot puput tosin parturoivat talvella. Elossa se kuitenkin on. Jospa se vielä loppukesällä saisi yhden-kahden kukan puserrettua ilokseni. En valita pupuista. Niin vähän tekevät tuhoa verrattuna noihin peuran ketaleisiin. (Heristää nyrkkiä)
ReplyDeleteVoi apua, onneksi ihana Merveille toipui parturoinnista! Kannattaa varmaan vaan kokeilla, ensin yhden kanssa, ja sitten muitakin, jos se menestyy. Lumipeitteestähän aika paljon se on kans kiinni. Täällä lounaissaaristossa voi olla lähes lumeton talvi, ja vaikka ei paukkupakkasia olisikaan, voi tuuli olla purevaa ja ilmanala sahata sateen ja pakkasen väliä, eikä juuriston päällä mitään talvisuojaa (en ole laittanut mitään suojia). Ei sekään kai ihanteellista ole, mutta hyvin nämä ovat pärjänneet.
DeletePikaista kasvua valkoiselle neilikkaruusulle!
ReplyDeleteUpeita nuo Austinit, varsinkin kruununprinsessa:)
Tulkoon siitä nopeasti ennennäkemättömän valtava :-D
DeleteCrown prinsessassa on taivallisen upean värinen ja muotoinen kukka, en tajua, miksi mietin sen ostoa monta vuotta. Nimen takia halusin Lady of Shalottin, mutta hyvänen aika, kyllähän ne mahtuvat tänne molemmat. Jonakin vuonna se Lady S löytyy myös. Noita voi toki tilata myös suoraan Englannista, jolloin on koko sortimentti saatavilla.
Ah, miten upeita ruusuja, niihin voisi hurahtaa totaalisesti, mutta olen tyytynyt vain pensasruusuihin. Siellä peurat ovat todella kaikkiruokaisia, kaikki tuntuu kelpaavan. Ransu nuppunen on puutarhan paras kaunistus.
ReplyDeleteNämä Austinitkin ovat jonkinsorttisia pensasruusuja, tai niin olen ainakin kuvitellut. Joka tapauksessa ne eivät ole sellaisia ruusuja, joita tarvitsisi parturoida tietyltä korkeudelta joka kevät yms. Tai käytännössä olen leikannut kuivat oksankärjet, kun niitä on talven jälkeen yleensä.
DeletePeurat ovat ihan hirveitä tuholaisia, en tajua, miksei niitä yritetä poistaa, kun ovat haitallinen vieraslaji. Ystävät täällä ehdottivat, että tehdään kansalaisaloite. Mikä ettei.
Ransuli ilahduttaa joka kerta kun sen näkee! Onneksi peurat eivät puraise sitä.
Oi, taas täällä on ollut noita ihania ruusuja. Minulta meni vähän keväällä maku koko ruusuihin, kun ensin näytti, että useimmat ruusuni ovat joko paleltuneet tai syöty. Jo korkeaksi ja kauniisti kukkivaksi ehtinneen norjanruusun vesat oli kuorittu eli kalvettu puhtaiksi. (Unohdettiin syksyllä verkottaa.) Keväällä leikkasin maata myöten. Mutta se on kasvattanut uudet versot. Jostain kumman syystä jopa vanhat isot kurtturuusutkin saatiin leikata maahan saakka, kun niissä ei näkynyt elon merkkiä. Samoin nekin lykkäävät nyt uusia versoja. Kaksi Austin-ruusuani, 'The Pilgrim' ja 'Lichfield Angel', näyttivät aivan paleltuneen, vaikka olin yrittänyt niitä suojata. Mutta samoin nekin ovat kasvattaneet uudet versot ja nyt niissä on nuppuja. Ei vielä puhettakaan kukkimisesta kuitenkaan. Varmaan hyvin vielä ennättävät nuppunsa avata. Kaksi viime kesänä hankkimaani, vielä heiveröistä 'Agnes'-ruusuani olivat sen sijaan selvinneet talvesta, ja toinen kukkikin vaalean sitruunankeltaisin kukin.
ReplyDeleteRuusut ovat niin yllättäviä! Vaikka kukka on herkkä, on piikit terävät ja varret kovat ja ruskeat (vanhemmiten). Joskus tuntuu, että ne kestävät lähes mitä vain. Varmaan se on osa ruusujen viehätystä. Hirveää, kun norjanruusu syötiin noin, onneksi se selvisi! Minullakin neidonruusu on hyvin kitulias tänä vuonna, mutta elossa sentään. Taisi talvi olla sille kova.
Delete