Monday, 16 July 2018

On ilmanpaineita pidellyt


Siirsin lapsuudenkotini vanhan ilmapuntarin eteisestä keittiöön, kun täällä se on paremmin näkyvillä ja tuossa vieressä on lämpömittarikin. Kuva on parin viikon takaa, tällä hetkellä mittarissa on ulkolämpö 32,1 ja sisälämpö 28,3 astetta.
Naputan puntarin lasia aina sitä katsoessani, en tiedä, mitä se vaikuttaa, mutta isänikin teki aina niin. Mittari kyllä silloin heilahtaa hieman siihen suuntaan, mihin se kulloinkin on matkalla.
Tämä on ollut merkillinen kesä, sillä viisari on jatkuvasti kohdassa hoch. Tief eli matalapaine näyttää olevan aivan viraton. Veneessä meillä oli mittari, jossa oli myös kohta veränderlich, joka kaiketi merkitsee vaihtelevaa. Siinä kohdassa viisari taisi useimmiten olla ja sen epämääräisyyttä naureskelimme.

High Pressure
I moved the old air pressure gauge into the kitchen, since that's where the thermometer also is. It has been on the high for over two months now!
Nevertheless I finished the curtain for the kitchen door. That's for winter, for keeping the house warmer, because one day, how incredible that may now seem (it's 32 degrees in shade), the winter will come. 


Helle-ennusteesta huolimatta ompelin keittiön oviverhon valmiiksi. Takana on eteinen, jossa ei ole kattavaa eristystä eikä siten myöskään mitään lämmitystä. Pelkkä sisäovi ei niin kovin hyvin eristä. Viime talvena ripustin makuuhuoneen ja eteisen välisen oven eteen vanhan villaviltin, mutta keittiössä ei tähän asti ole ollut muuta kuin vedonestotyyny kynnyksellä.

Pienetkin jutut saattavat lisätä asumismukavuutta merkittävästi. Verho on jo osoittautunut toimivaksi pitämään hyttysiä loitolla, nyt voi pitää kaikkia ovia auki yölläkin.

Verho on ikivanha kangas, jonka sain aikanaan Ranskasta. Se on ehkä ollut sängynpeittona, sillä siihen on ommeltu leveät reunat kolmelle sivulle. En raaskinut leikata sitä mistään kohdasta, ompelin vain taustakankaan tukemaan, sillä paikoitellen kangas on jo hapertunut puhki. Vanha kulahtanut kangas on niin mahdottoman kaunis.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän uutta haluan. Haluan vähitellen vaihtaa kaikki tavarat vanhoihin ja kulahtaneisiin.

Onneksi osa tavaroistani on aina ollutkin vanhoja. Ompelukone, jota olen käyttänyt teini-ikäisestä saakka, on isoäitini vanha Husqvarna noin vuodelta 1959.
Koska talossani on asunut ompelijatar, tulivat loistavat räätälinsakset talokaupan mukana, samoin vanhoja lankarullia ja puisia kangasmittoja. Lankarullateline on Uudestakaupungista pihakirppikseltä.


Loppuun Ransu muistuttaa: pysytelkää varjossa!

37 comments :

  1. Minä nautin helteestä, vaikka vähän uuvuttavaa se välillä on. Koleiden sadekesien jälkeen vaihtelu virkistää.
    Jospa tomaattisatokin onnistuisi vaihteeksi tänä kesänä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Helle on aivan ihanaa, jos siitä ei vain kärsi. Puutarhalle tämä kuivuus on hirmu koettelevaa, mutta ehkä pitää vain ajatella, että viis kasveista, peura söisi ne kumminkin - nyt nautitaan!

      Delete
  2. Meilläkin naputettiin puntaria. Sanottavammin sillä ei ollut vaikutusta lukemaan, mutta napauttaa piti.
    Isä oli ostanut ikkunanpieleen sellaisen vitsan, joka ilmankosteuden myötä painuu alas matalapaineella ja nousee ylös korkealla. Viime viikolla sojotti suoraan ylös...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puntarin naputtelu siis ilmeisesti kuuluu asiaan :-D

      Delete
  3. Vanhoissa tavaroissa on jotain ihmeellistä magiaa. Monella tavaralla voisi olla mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan, jos osaisivat puhua 😊 Ihanaa uutta viikkoa Siulle ja kisuliineille ❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vanhoissa esineissä ja kankaissa on ihanaa tuo kulunut pinta, monen kosketuksen jälki.
      Kiitos, samaa sinulle ja koko poppoolle kanasia myöten!

      Delete
  4. Aivan ihana kuva Ransusta! Vinkkaa silmää hauskasti, kuin olisi jokin jekku mielessä.

    Mikähän taika siinä ilmapuntarin napsauttamisessa on, sillä isäni tekee sitä yhtä, vaikka huonon näkönsä puolesta ei edes viisaria ja lukemia näe.

    Vanhat tavarat ovat ihania ja miltä saarimökkisi näyttäisikään, jos sisustaisit sen ultramoderneilla vempeleillä. Husqvarna on ompelukoneiden eliittiä, vaikka ikää olisi kuinka. Ei taida rikkoutuvia muoviosia tuon ikäisissä malleissa olla laisinkaan.

    Puutarha tosiaan kärvistelee näillä helteillä. Kastelu on tämän kesän kova sana, eikä se kaikkia taida edes pelastaa. Tällaiset kesäsäät ovat kuitenkin harvinaista ja suhteellisen lyhytaikaista herkkua. Pian taas saadaan kääriä itseämme villavaatteisiin ja sohia syksyn pimeydessä eteenpäin.

    Mukavaa ilmapuntarin napsuttelua ja heinäkuisia aurinkopäiviä sinne etelämeren saarelle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, ihana mielikuva isästäsi napsauttamassa puntaria.
      Tuollaiset Husqvarnat on niin haluttuja, että kun vein omani huoltoon (varmaan ensimmäiseensä sitten vuoden -59), siellä sanottiin, että noita kysytään koko ajan. Sanoin, että tätä en ehdottomasti myy! Rikkoontuvaa osaa ei tosiaan ole. Nyt kyse oli siitä, että alalangan kireyden säädin oli jotenkin jumittunut, mutta nyt sekin taas pelaa.
      Nyt alkaa jo monta vuotta sitten istutetut kasvit ruskistua, pensaat ja puut. Voi möhnä. Mutta ei auta kuin nauttia siitä, mitä on annettu, palella saa yleensä ihan riittämiin.

      Delete
  5. Olen yrittänyt Ransun neuvoa toteuttaa :) Tänään kävin kyllä metsässä katsomassa marjoja, hyttysiä oli enemmän kuin marjoja ja kyllä tuli hiki!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ikävää, hyttyset ovat aina aktiivisia! Lojuin hetken riippumatossa ja heti tuli pari hyttystä kimppuun. Nyt tulee hiki jo siitäkin, että kirjoittaa näppäimistöllä :-D

      Delete
  6. Minä taas haluaisin minimoida kaiken tavaran näin vanhemmiten. Ärsyttää kun joka kaappi ja laatikko on ääriään myöten täynnä. Välillä aina hävitän rompetta pois. Meillä oli kotona ilmapuntari, koriste-esine se kai oli, koska ei se reagoinut mitenkään mihinkään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuokin on totta, että kamasta haluaa myös eroon. Etenkin ilmapuntarista, joka ei edes toimi :-D

      Delete
  7. Ihana kangas verhossa ja huippuhienoa että raaskit ottaa sen käyttöön. Kangas taitaa toimia kesällä viilentäjänä ja talvella lämmittäjänä. Meillä on jostain syystä ollut tosi vähän hyttysiä, tänään en tavannut pihalla enkä edes mustikassa ensimmäistäkään. Paarmoja sen sijaa on.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä raaskin käyttää kaikkea vanhaa, mieluummin käytän kuin pidän tyhjän panttina kaapissa tai pölyttymässä koristeena. Kangas kestää sen minkä kestää, mielelläänhän tuota kaunista kuosia katselee. Haalistuneisuus vain lisää kankaan viehätystä ja se sopii 50-luvun keittiöön täydellisesti.
      Kummallista, täällä ei vielä ole näkynyt paarmoja. Hyttysiä on jostain syystä aina, joskus vähemmän, joskus hirmuisesti.

      Delete
  8. Kaunis verho! Oikein oivallista, että siitä on hyötyä kesät talvet. :) Tälle kertakäyttökulttuurille onkin hyvää vastapainoa pyrkiä hankkimaan vain vanhoja, käytettyjä tavaroita. Onneksi kierrätys taitaakin nykyään olla muodikasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se varmaan muodikasta joissakin piireissä, joissakin ei. Mutta onneksi kierrätys on ainakin todella helppoa! Vanhan tavaran kauppoja on paljon ja itsekin voi niihin viedä turhat (liian uudet ;-)) tavarat.

      Delete
  9. Such a great photo of your cat! I love how he is winking in this picture, thanks for the share. Hope you have a wonderful day, keep up the posts.
    World of Animals

    ReplyDelete
    Replies
    1. Franz is such a funny boy. Thank you, have a great day too!

      Delete
  10. Millainen suhde manuleilla muuten on helteisiin?

    Minäkin tarvitsisin ompelukoneen. Mulla oli äidiltä peritty, mutta siitä luovuin, kun oli jo epäkuntoinenkin. Monta kertaa olisi kyllä tarvinnut. Ehkä niitä ainakin käytettynä saisi verrattain huokealla hinnalla. Tosin meillä ompelutöiden tekeminen on sikäli hankalaa, että Friede rrrrrakastaa saksia ja muutenkin haluaisi osallistua. Kerran kun se oli pentu ja mulla vielä oli se ompelukone, mokomalla jo oli nuppineulakin suussaan! Asettaa haasteita ompeluspuuhille.

    Ilmoja sen sijaan ei ole puntaroitu meillä. Esineitä ja henkilöitä vain, eikä niitäkään puntareita ole ollut tapana naputella!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pieni googletus selvitti, että manulit asuvat seuduilla, joilla lämpötilanvaihtelut ovat valtavia (Mongolian vuoristot esimerkiksi). Niinpä ne tarvitsevat paikkoja, joihin voi paeta kuumuutta (jopa lähes 40 astetta) ja pakkasta (-40 astetta). Ne käyttävät murmelien kaivamia onkaloita, sillä onkalot eristävät paremmin kuin kiviluola.
      Pitäisiköhän minun kaivaa Ransulle maaluola? Toisaalta, voisin avata oven maalattiaiseen kellariin, siellä saattaisi olla samantapaista kuin murmeliluolassa, tosin isompaa. Ransulla näyttää kuitenkin olevan asiat ihan mallillaan myös betonirapulla, joka on talon pohjoispuolella varjossa, ja saunan edustalla on samanlainen.
      Voi Friedeä, ompeluharrastus kuulostaa vaaralliselta! Hitsi vie.
      Hih, voisitte ihan varovasti kokeilla naputtamista, jos se saisi viisarin heilahtamaan :-D Mutta ihan todella varovasti vain.
      Kun googletin manulia ja hellettä, tuli muuten sivusto, johon oli kerätty manuliaiheiset blogikirjoitukset. Saaripalsta dominoi siellä melko lailla, vaikka jutuissa näyttää otsikoiden perusteella olevan mm. kärhöjen kasvatusta ja muuta. Toivottavasti joku ei pahastu, jos haluaa löytää juttuja oikeista manuleista sitä kautta.

      Delete
    2. Kiitos ajatuksesta, asensin kellarin oveen pitkän haan, jotta sitä voi pitää manulin mentävällä raolla auki. Ihan irrallaan auki sitä ei voi pitää, kun tuuli paukuttaa ovia ja se on vaarallista manuleille, ja saranatkin siinä menevät helposti rikki.
      Näytin Ransulle, että se pääsee nyt kellariin, mutta sitä ei kiinnostanut. Olisi se varmasti tullut, jos minäkin olisin mennyt kellariin ja asettunut sinne päikkäreille :-D

      Delete
    3. Saaripalstamanulit tarvitsevat isomman kolon kuin murmelit tekevät. Maakellari kuulostaa oikein hyvältä. Saattaisin mennä sinne itsekin, varsinkin jos seuraksi saisi manulin :D

      Onhan täällä oikein manuli-manulitietoa. Täällä on käsitelty mm. sitä, etteivät manulit pärjää lumessa, mutta pakkanen ei niitä haittaa, ja nyt tämä helleasiakin! Vielä jos linkittäisit esim. Korkeasaaren manulisivulle, niin ei pitäisi kenelläkään olla valittamista :-D

      Delete
    4. Kyllä! Olet ehdottomasti oikeassa. Niinpä, jos joku manulikiinnostunut tämän sivun löytää ja jaksaa tänne asti lukea, on tässä linkki varsinaiseen manulitietouteen:
      https://www.korkeasaari.fi/elain/manuli/

      Voi, eilen köllähdin sänkyyn, johon paistoi aurinko ja Ransulle tuli hirmuinen rakkauskohtaus - sen piti päästä päälleni pussailemaan ja siirtyi siitä aivan kylkeeni kiinni lojumaan. Hetken päästä se huomasi, että siinä on manuleille aivan liian kuuma ja häipyi etsimään murmeliluolaa.

      Delete
  11. Replies
    1. Pöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöripöri!
      t. RANSU

      Delete
  12. Serkkuni on kova ompelemaan ja häneltä olen kuullu, että vanhat ompelukoneet ovat parhaita...uudet liian hienoja pysyäkseen kunnossa..:)
    Kaunis verho ja Ransu sitten...♥♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä nämä varmaan on, ja kun koneisto on metallia, se kestää. Sain yhden uudemman (noh, 70-80-luvuilta) ja kun siinä jokin ratas oli muovia, niin kankaankuljetus ei enää toiminutkaan ja pistoista tuli mitä sattuu + langat menivät solmuun. Vein sen sitten varaosiksi huoltopaikkaan.
      Voi vain kuvitella, että jos koneessa on jotain elektronisia ohjelmia tai säätöjä, miten lyhyen aikaa ne toimivatkaan, eikä sellaista pysty itse korjaamaan ollenkaan, pystyyköhän kukaan muukaan.
      Ransu on :-) Onneksi löytyy aina joku viileä paikka, jossa käy tuulenvire. Niilolle tsempit!

      Delete
  13. Kaunis ja tarpeellinen verho. Vanha kelpaa minullekin paremmin kuin uusi. Vanha on usein kestävämpää ja kauniimpaa. Helleöitä varten kaivoin vanhat liinaiset yöpaidat esille, ne ovat noin satavuotiaita ja edelleen kuin uusia kauniine ompeleineen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovatkin kivoja! Minulla on yksi sellainen pitkä vanhanmallinen, mutta sepä ei olekaan täällä saaressa, harmi vain. Vanhat kirjonnat ovat kyllä huippukauniita ja taidokkaita.

      Delete
  14. Noin kaunista kangasta ei kannata heittää pois ja voit sitten talven kylmyydessä muistella tätä kuumaa kesää. Erikoisterkut Ransulle ja Mustille kolmelta kissa kaunottarelta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei tosiaan voi heittää pois, aarteena tuota olenkin pitänyt, ja nyt olen niin iloinen, että kangas pääsi esille!
      Ransu ja Musti kiittävät ja lähettävät terveiset kaunottarille! He kaiketi lojuvat helteessä pikku bikineissä. Näin ainakin varmaan Ransun mielikuvissa ;-)

      Delete
  15. Samma här! Vanhoissa ja kulahtaneissa tavaroissa on paljon enemmän simmosta henkistä substanssia mitä uusissa ei ole tippaakaan ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Henkistä substanssia :-D No niin onkin!

      Delete
  16. Que lindo gato. Feliz dia. Cumprimentos.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Obrigada Sandra, o mesmo pra você!

      Delete
  17. Meilläkin koppautetaan ilimapuntarii ja mihin suuntaan viisari heilahtaa, on semmosta ilimoo luvassa. Se on Pekalla joka uamunen rituaali ja siät ja lämpötilat merkitään muistiin. Sitä hiän on tehny 40 vuotta. Korkiilla on viisar, eikä heilahtanu matalapaineeseen päin vielä. Kaunis kangas ja hyödyllisessä käytössä. Eiköhän Ransukin tarkene pitkissä karvoissaan! Muatilalta tuovat koirat uimaan joka ilta, vaan kissa ei siitä tykkee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuostapa menin kopauttamaan omaa mittariani, ja kuules, viisari on mennyt kolme milliä vasemmalle ja heilahtikin hitusen kohti matalapainetta, kun kopautin! Jospa tulisi sadetta... edellisestä pisarasta on taas yli kaksi viikkoa.
      Kissat ei märästä tykkää, Ransulla on kyllä kuuma. Onneksi se pystyy löytämään viileitä paikkoja, ja laitoin kellarin ovenkin rakoselleen niin, että Ransu mahtuu sinne, jos haluaa mennä oikein viileään. Koirat varmaan nauttivat uimisesta paljon.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!