Saturday 23 June 2018

Voihan eskimopiirakka

Juhannusruusu ehti kukkia ennen juhannusta, mutta sen serkku tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson' pistää parastaan.

Midsummer Blooms
The proper Midsummer rose (Rosa spinosissima 'Plena') flowered well before midsummer festivities, but its cousin 'Tove Jansson' is looking splendid. 
We have finally had some rain! First 4 mm and yesterday a full 8 mm of water right from the sky. I could not be happier for my garden.

Ruusuja on tulossa kukkaan enemmänkin, tosin osasta ovat peurat syöneet versonkärjet ja siten myös nuput. Akileijojakin syödään, mutta onneksi vain vähän. Tässä on ihana väriyhdistelmä hempeitä lehtoakileijoja ja taustalla mahtavan sävyinen tummakurjenpolvi 'Lavender pinwheel'.

Sen seitsemän sortin akileijat. Kuvassa on ylärivissä vasemmalla 'Nora Barlow' ja sen tuottamia risteymiä tavallisten lehtoakileijojen kanssa (joita on keskellä). Oikeassa reunassa on hyvin kerrannaisia petticoat-mallisia lehtoakileijoja, jokunen nimettykin lajike siinä on, kuten 'Tower White'. Ne vain eivät olleet vielä oikein kehittyneet täyteen kukkaan ja kokoon, toki kuivuuskin vaikuttaa verottamalla kokoa.
Alarivissä toinen oikealta on japaninakileija, ja iso punavalkoinen vasemmalla on jaloakileija 'Red Hobbit'. Kukan kokoero lehtoakileijoihin on valtava, ja siinä on piiiitkät kannukset.


Kerrotut petticoat- tai mummon myssy -mallit ovat erityisen lähellä sydäntäni. Näin hieno tummakukkainen röyhelöinen akileija tuli suopayrtin mukana Huovilan puistosta Kärkölästä, kun ostin sieltä taimia. Hauskaa, sillä äitini suku on siitä ihan vierestä, ties vaikka olisi ollut samaa kantaa myös sillä pihalla.


Edellisen jutun kurjenmiekkakarkelot ovat saaneet uusia osallistujia. Keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger' on levinnyt isoksi kasvustoksi.


Ihastuttava keltainen sirokukkainen etelänkurjenmiekka on avautunut oranssissa penkissä.


Oranssissa penkissä on lähes kaikkea muuta kuin oranssia nyt! Siinä on keltaista, pinkkiä ja tämä ihanan punainen verihanhikki. Se sointuu japaninvaahtera 'Enkanin' kanssa niin nätisti, että en voi siirtää hanhikkia punaiseen penkkiin, vaikka sitä jo aiemmin suunnittelin.
Kaiken huipuksi oranssissa penkissä on kohta tulossa kukkaan tummanvioletti varjolilja ja tummansininen ritarinkannus.

Kiinanpionit ovat alkaneet kukkia. Tämä on viime vuoden hankinta, jonka ostin niin kauniin kuvan kuin hassun 'Eskimo Pie' -nimenkin perusteella. Nuppu pullistui ja pullistui juuri ennen kuin minun piti lähteä kaupunkiin, mutta ei ehtinyt aueta. Kun tulin takaisin, oli näky tämä. Voihan eskimopiirakka! Onneksi kukassa on kumminkin vielä nähtävissä sitä ihanaa pinkkiraitaista marmorointia, johon kuvassa ihastuin.
Noh, ensi vuonna uusi yritys ja jospa kukkiakin tulisi enemmän kuin yksi. Toisaalta on mahtava juttu, että heti istutussyksyn jälkeisenä kesänä ylipäätään tulee yksi kukka!


Tämän vaaleanpunaisen sain Sametti Hortensialta, hän oli saanut tämän vanhasta pihasta. Hurmaava kukka! Tänään minulla kävi puutarhavieraita ja sain asiantuntija-arvion, että kovasti 'Sarah Bernhardtilta' näyttää. Niinpä tosiaan näyttääkin, ja se on niin vanha lajike, että voi hyvin asustaa vanhassa pihassa. Jossakin kukassa on hieman tummempiakin läiskiä, eikös se ole juuri Sarahille tyypillistä.

'Bowl of Beauty' näyttää pitävän välivuoden; se on kitulias, mutta elossa. Siitä on pieni jakopala samassa penkissä, ja sinä vuonna, kun ne molemmat kukkivat, on kauneutta maljakaupalla.
Onneksi tämä lähes identtinen 'Wladyslawa' on rehevöitynyt suureksi puskaksi ja kukkii – jälleen kerran – runsaammin kuin koskaan ennen.

'Duchesse de Nemours' kasvaa hieman römpsähdellen kirsikkapuun varjossa, mutta sen lakoamisessa on tiettyä viehkeyttä. Ehkäpä ballerinan siro taivutus pikemminkin kuin juhannustanssien jälkeinen pusikkoon päätynyt harha-askel?


Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Jaloakileija – Aquilegia × cultorum
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Tarhapimpinellaruusu – Rosa Spinosissima-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Verihanhikki – Potentilla atrosanguinea
TallennaTallenna

32 comments :

  1. Oi, akileijoja 😍😍 Haluan akileijapenkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijapenkki on hyvä ajatus, ja jos leikkaa ohikukkineet kukkavarret, niin saa kukintaa loppukesäänkin!

      Delete
  2. Ihania kasveja. Kauniit akileijavariaatiot. Ja ihkut pionit. Minullakin on todennäköisesti vanha Sarah, jonka alkuperä menee monien vuosikymmenten taakse. Sillä historialla on enemmän aarretta, kuin kaupasta ostetulla kasvilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kivaa, että on vanhoja kasveja. Tämä pioni taisi olla jonkin jo hävinneen tai ainakin hylätyn talon pihasta.

      Delete
  3. Voihan pionit. 'Eskimo Pie' on kyllä omituisempia nimiä joita olen pionilla kuullut mutta kukka taitaa olla todella kaunis. Minun Sarahissa on tummemman vaaleanpunaiset kukat mutta eikös maaperän happamuus voi vaikuttaa kukinnon väriin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih. Mietin, että Eskimo pie on varmaan jonkin tämän sävyisen jäätelöannoksen nimi. Tai jotakin vastaavaa. Muuta selitystä en oikein keksi, mutta eskimopiirakka on kyllä melkoisen hassu nimi.
      Vai niin! Voihan se olla, että tämä on jokin muu kuin Sarah, vaikka noita paikasta riippuvia sävyeroja voi olla. Pioneja on niin mahdottoman paljon, mutta se, että tämä on vanhasta pihasta, rajaa sentään onneksi kandidaatteja.

      Delete
  4. Ihanat Akleijat ja pionit.
    On ne kauriit vaan semmoisia kavereita joita ei pihalle haluaisi. Tyttäremme pihalta olivat yön aikana syöneet kaikki leimun varret.
    Meidän pionit on taipuneet maahan. Sade ja tuuli niitä hakkasi mutta onneksi saimme niistä nauttia jonkun aikaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi harmi! Leimut ovat kauriiden ja peurojen herkkua. Niiden kukkia ei pääse ollenkaan näkemään, ellei kasvin ympärillä ole verkkoa. Minulla oli nyt käyty syömässä perunoiden naatit, astereita, suopayrtti, akileijoja, päivänliljoja, raunioyrttiä, ekaa kertaa kukkavarren tehnyt mustapäivänhattu... kaikenlaista. Kultapallojakin ne syövät, ja maa-artisokat syödään aina lähes maan tasalle.
      Harmi, että tuli myrsky juuri kun pionit kukkivat!

      Delete
  5. Voi, mitä ihanuuksia jälleen <3 Akileijat ovat ihastuttavia, samoin kurjenmiekat... Niin ja pionit...ja ruusut... ja... Khih, on tämä kukkahulluus mahtavaa <3

    ReplyDelete
  6. Jännä että Saaripalsta kasvuvyöhyke on 1 A kun Koskella on 3. Olen vasta tänä kesänä hoksannut tämän kasvuvyöhyke 3:n. Aikaisemmin olen luullut tämän olevan vyöhykettä 2. Sisareni asuu Porissa ja toinen Merikarvialla. Jopa Merikarvia on kasvuvyöhykettä 2 vaikka on Koskea paljon pohjoisempana. Meillä ovat pionit tänä kesänä melkein kukkineet, kun taas sisareni pionit Merikarvialla ovat vasta aloittelemassa. Vaikuttaa että sinunkin pionisi ovat Koskea pioneja jäljessä. Syksyllä ilmeisesti on toisinpäin, saaristossa ja rannikolla on pidempään lämmintä kuin mantereella kun meri lämmittää.

    Suloinen tuo vaaleankeltainen siro kurjenmiekka. Ja kauniit pionit. Varmaan minunkin tuo tuoksuva Duchesse täytyy jossain vaiheessa saada.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa todellakin erikoista, että Koski TL on vyöhykettä 3! Vaikea uskoa todellakin. Tiesin, että Pori on 2-vyöhykettä, mutta se sitten jatkuu vielä hitusen rannikkoa ylös. Ahvensaari on vain noin 30 km etelämpänä kuin Koski TL, piti ihan katsoa kartasta, kun alkoi kiinnostaa.
      Asia on juuri noin kuin sanot, kevätpäässä täällä edistyy kukinta hitaammin ja oikeastaan kesällä ei missään vaiheessa ole sellaisia helteitä kuin mantereella, varsinkin Kymenlaaksossa ja sellaisilla helleherkillä alueilla.
      Täälläkin kiinanpionit ihan justiin aloittivat kukinnan, paitsi tuo perhanan eskimopiirakka, joka otti varaslähdön!

      Delete
  7. Akileijojen suku on niin mielenkiintoinen, kun risteytymiä syntyy kovin helposti. Nyt eletään kyllä pionien kulta-aikaa, ihania!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Monien erilaisten akileijojen istuttaminen tai kylväminen kannattaa, kun sitten alkaa tupsahdella mitä ihanimpia uusia risteymiä.
      Pionien kulta-aika kuulostaa ihanalta, ja sitähän tämä juuri on. Ruusujen kukintaa odotellessa on ihanaa ihastella pioneja.

      Delete
  8. Tuon akileijakuvan jälkeen tuli akileijahamstraushimo! ;D Erityisesti nuo kerrottukukkaiset viehättävät.
    Viime syksynä kylvinkin kerrottukukkaisen värimixin ja William Guinnessin siemeniä. Vielä en ole itäneitä löytänyt, ja viskasin siemenpussien loputkin maahan pari päivää sitten. Toivon mukaan itävät. Voisi sitä malttamattomana muutaman taimenkin hankkia...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti siementaimia pian putkahtaa - eiköhän, kun akileijat itsekseenkin leviävät niin tehokkaasti. Jokusen purkkitaimen hankinta kannattaa, vaikka hankkisi vain yhden vuodessa, niin pian alkaa tulla kaikenlaisia kivoja risteymätaimia.

      Delete
  9. Niin upeaa kukintaa♥ Eskimo pie kuulosti hauskalta niinkuin myös Red hobbit kukahan näitä nimiä keksii:) Leppoisaa juhannuksen jatkoa 😊💕🌸

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauskoja nimiä, ja kivempia kuin joidenkin suurmiesten mukaan nimetyt kukat ;-)
      Kiitos, samaa sinulle!

      Delete
  10. Hieno akileijakokoelma. Verihanhikki on suloinen ja kurjenmiekkojen ryhdikkäät olemukset näyttävät vartioivan kukkamaata.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvin sanottu, kurjenmiekat ovat tosiaan suorassa kuin sotilaat vartiossa.

      Delete
  11. Mi-mitä, joko eskimokin heti kukki! Olet ihme puutarhaguru, kun loihdit sen kukkimaan. Kauniita juhannuskukkasia puutarhassasi pilvin pimein. Ihunat nuo akileijat vanhassa puulaatikossa. Kuivuisivatkohan kauniiksi tauluksi...Harmistus, että tuo äidin pioni oli juuri roosa, kun sinä et siitä väristä kauheasti tykkää? Hyvää kesää saareen ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-D Mi-mitä minäkin henkäisin, kun näin nupun kehittyvän. Kasvi on vain noin 30 cm korkea! Kävi jo mielessä, että onko se heittämässä henkensä, kun on heti kukkaa pykäämässä. Olen yrittänyt kastella hieman, mutta se kasvaa hyvin aurinkoisella paikalla, tosin kuivalla, kun siinä on ison saarnen juuria.
      Voi, tuo antamasi pioni on aivan ihana, pehmeän sävyinen hattara! Räikeä aniliini on sellainen väri, joka ei ole mieleen, mutta kaikki muu menee kyllä.

      Delete
  12. Meikä kuule selaa kaikki sun kukkakuvat läpi, kun niin kovasti toivon näkeväni manulin tai pastorin niissä !
    Vaika nättejähän kukakin on ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi sun kanssas ♥ Täytyy kunnostautua! Pastori vetelee hirsiä jossakin heinikossa auringossa varmaan parhaillaan ja äsken istuttiin manulin kanssa riipputuolissa puoli tuntia, mutta kukaan ei ottanut meistä kuvaa.

      Delete
  13. Hieno kuva akileijoista. Omissa toiveissani on saada tänne mökille myös paljon erilaisia siementaimia jossain vaiheessa. Nyt olen pari lehtoakileijaa istuttanut, joten eiköhän parin vuoden päästä se jo tuota tulosta. Kaupungissa ainakin sora-alueet on täynnä siementaimia. Niitähän tosiaan voisi tänne siirtää... Eipä ole tullut mieleeni :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mutta hyvä, että tuli nyt mieleen :-D Kyllä siinä hetki menee, mutta sitten on varmaan kaikenlaisia ihania kukkia!

      Delete
  14. Ihania akileijoja. Mullekin kelpaisi akileijapenkki tai ehkäpä ennemmin kokonainen -puutarha! :) Tosi suloisia nuo toisen kuvan vaaleanpunaiset akileijat. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijat ovat niin suloisen ilmavia, keveitä kukkia. Nuo vaaleanpunaisetkin kuin tanssin pyörteissä hulmahtelevia hamosia :-)

      Delete
  15. Akileija ovat tosi ihania, vaikka niidenkin kasvatus on minulle lähes ylivoimaista. Muutama hassu laji kasvaa mummonmyssyjen kanssa, niitä meillä on tosi paljon. Noissa pioneissa vaalea tai vaalanpunainen kukinta, joissa on voimakkaan tummanpunaisia piskoja tai raitoja miellyttää silmääni myös ja mun vanhoissa Sarahissa noita tummia viiruja on myös vaihdellen kukasta toiseen. Kurjenmiekat ovat ihania, voisin sanoa että keltaisetkin :D.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotenkin nuo moniväriset kukat kiehtovat, ihana Rosa Mundi samaten. Akileijoissakin on niin makeita väriyhdistelmiä, toivottavasti niitä alkaa viihtyä! Itse ihmettelen, miten Aquilegia atrovinosa tekee näivettyneitä kukkia jo toisena vuonna peräkkäin. Viime vuoden alkukesä oli lähes yhtä kuiva kuin tämäkin, ehkä se vain kaipaisi enemmän kosteutta.

      Delete
  16. Oi, rakastan niin tuota verihanhikkia! Niin täydellinen väri. <3

    Nytpä luulen, että mysteeripionini saivat nimen. Ihan muina myydyt taitavat olla 'Duchesse de Nemours' -pioneja. Onko herttuattaresi ensin kelta-valkoisia ja kukinnan myötä vaalenevat valkoisiksi ja tuoksuvat huumaavasti?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Verihanhikki on ihanan räväkän punainen, itse tykkään vielä enemmän pikkiriikkisen syvemmän punaisesta meksikonhanhikista, mutta se kukkii vasta loppukesällä. Siksi onkin parasta olla molemmat :-)
      Hmm, kyllä varmaan vaalenevat nämäkin kukat, kuulostaa siltä että pionisi voisi olla Duchesse. Tuoksua monet kuvailevat kieloksi, ja minusta se on todella osuva.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!