Sunday, 10 June 2018

Luontoretkellä

Lähden retkelle saaren länsiosaan ystävän kanssa, joka osaa näyttää paikan, missä kasvaa horkkakatkeroa. Pyörämatkan varrella näen muutaman valkohäntäpeuran. Kuvassa näkyy hyvin, miten pitkä häntä niillä on. Se onkin paras tuntomerkki erottamaan valkohäntäpeuraa metsäkauriista. Koko ja värisävy kun voivat vaihdella.

A Trip to the West
A friend guided me to a place in the west of the island where there is special flora on chalk rock. Due to the drought there is not much to see, but then we proceed to a little swamp nearby where the atmosphere is totally different. A great little outing. All this in the space of a few acres.

Metsäkurjenpolvea tienposkessa. Tätä kasvaa täällä runsain mitoin, onneksi minunkin puutarhassani.



Kalkkipitoisen kallion laella ei horkkakatkeroa löydy, ainoastaan jokunen keltamaksaruoho ja ruoholaukka sinnittelee kuivuudessa.

Käärmeenpistonyrtti on aivan nuupallaan, vaikka tämä on nimenomaan kalkkikallion laen kasvi.


Kosteammassa kallionpainanteessa kasvaa niittyräpelö, tuttu kasvi omista kukkapenkeistäni.

Jatkamme matkaa metsän siimekseen.

Pajun siemenpalleroiset ovat söpöjä karvatoukkia.

Saavumme suolammelle. En tiennyt tämän olemassaolosta lainkaan. Vaikka ei tänne ole matkaa kotoani kuin muutama kilometri.

Mahtava ylläri: kotisaarellanikin kasvaa suo-orvokkia! Juuri taannoin ihastelin Pohjois-Karjalasta saamaani ja yhä hengissä olevaa suo-orvokkiani. Eipä olisikaan tarvinnut tuoda sitä puolen Suomen halki.


Häiritsemme hieman keltamittaria rymistelemällä metsäsuon läpi, mutta pyydän anteeksi.

Ketunleivästä saa välipalaa, tuota jännän muotoista lehteä en tunne. Ehkäpä jänönsalaatti? Siinä tapauksessa sekin olisi syötävä.



Ojaleinikki, ilmeisesti. Lehdistä ei tunnistaisi leinikiksi, mutta kukista kyllä. Onneksi matkaseuralaiseni on haka tunnistamaan kasveja.


Soikkokaksikko. Hyvin vaatimaton kämmekkä kukiltaan, mutta lehdet ovat komeat.


Lopuksi tutkimme vielä rantaniittyä, joka on lehmien laitumena. Rantakaislikko on hienosti siivottu märehtijöiden toimesta.

Hieman ylempänä hiekkapitoisessa maassa kasvaa taas tyystin toisenlainen kasvillisuus. Kaikki nämä paikat ovat vain parinsadan metrin päässä toisistaan.
Heiniä on vaikea tunnistaa etenkin, kun kukinnot eivät ole vielä kunnolla aukikaan. Komea punainen väri tässä kumminkin on, niin veikkaan punanataa. Todella kaunis heinä. Voisi palata keräämään siemeniä myöhemmin.


Ihana oravanmarja. Toivon, että saan tämän viihtymään pihallani, yksi minipieni yksilö kasvaa saniaistarhassani.
Kiitos retkiseurasta!


Horkkakatkero – Gentianella amarella
Jänönsalaatti – Lactuca muralis
Keltamaksaruoho – Sedum acre
Keltamittari – Opisthograptis luteolata
Ketunleipä – Oxalis acetosella
Käärmeenpistonyrtti – Vincetoxicum hirundinaria
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum

Niittyräpelö – Briza media
Ojaleinikki – Ranunculus flammula
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Punanata – Festuca rubra
Ruoholaukka – Allium schoenoprasum
Soikkokaksikko – Listera ovata
Suo-orvokki – Viola palustris

32 comments :

  1. Komeat ja vehretä, kuivuudesta huolimatta, maisemat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kosteikossa ja suolla oli hieno vehreä tunnelma, ja pähkinäpensaslehdossa. Varmaan toki sielläkin kuivempaa kuin normaalisti, toisaalta oli helpompi kulkea, kuivia mättäitä löytyi.

      Delete
  2. Niin sitä ihan kotnurkillakin on paikkoja joita ei tiiäkkään. Vai ei teillä suo-orvokki kasva luontaisesti. Meillä tätä on kosteimmilla paikoilla pihassakin, ihan ihe levinny.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo ei ollut kaukana ollenkaan, ja tuli mieleen, että en minä ikinä ole käynyt etsimässä suo-orvokkia myöskään tästä ihan taloni takaa alkavasta metsärinteestä, siellä lähellä lakea on isompi kosteikko ja toki pieniä myös, kallion painannekohdissa. On jännää, että ihan kymmenessä metrissä saatetaan siirtyä kuivan käppyrämäntyisen kallionlaen maisemasta suolle.
      Ai niin, ja onhan minun metsäpalstallanikin kosteikkoa, sen yhdessä reunassa! Sielläkin tulee harvemmin käytyä.
      En ollut koskaan nähnyt suo-orvokkia täällä päin, enkä etelärannikollakaan, mutta en varmaan ole osannut katsoakaan. Pohjois-Karjalassa sitä kasvaa myös ystävieni pihapiirissäkin. Mahdottoman kaunis kasvi.

      Delete
  3. Metsäretket ovat ihania, mutta kyllä näkyy, että luontokin vettä kaipaa - niin mahdottoman kuivaa on. Jatketaan siis sadetanssia! Mukavat kasviyllärit lähimaastoissa ilahduttavat aina.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä on erityisen kuivaa. Luulen, että tuon suolammenkin vedenpinta on 20 cm tavallista matalammalla, reunan kasvillisuudesta päätellen.
      Jatketaan sadetansseja! Täällä tuli toissa yönä 1 mm sadetta, kun olin maalannut sadevesitynnyrit. Ystävät jo sanoivat, että mun täytyy hankkia niitä lisää maalattavaksi, kun oli niin tehokas sateenhoukutin.

      Delete
  4. Miten erilainen luonto onkaan siellä. Mielenkiintoisia kasveja ja maisemia. Hyvä luonto-opas on parasta retkiseuraa, silloin näkee paljon enemmän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saaristoluonto on erityinen pienipiirteisyydessään, näin olen lukenut. Kuiva kallionlaki käppyrämäntyineen ja pieni suoalue painanteessa voivat olla aivan vierekkäin, ja sitten vielä muutaman kymmenen metrin päässä merenranta.
      Oli tosiaan kivaa, että ystävä lähti näyttämään paikkoja retkelle, siitä sai paljon enemmän irti, kun keskusteltiin yhdessä ja hän näytti sitä sun tätä, tuntee hyvin paikat täällä.

      Delete
  5. Ihana Bambi-havainto - ja uskomattoman pitkä tuo häntä! Metsässä varmasti rauhoittuu, kun kuvistakin tuli levollinen olo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, bambihavaintot on ihan hirveitä. Jokainen prkl:n bambi tarkoittaa syötyjä kukkavarsia :-D
      Itse muuten rauhoitun katsomalla aavaa ulappaa. Metsässä on kiva käydä, mutta se, ettei minnekään näe, ahdistaa pidemmän päälle.

      Delete
  6. Hieno retki! Tuo valkohäntäpeuran kuvaa on hieno..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kiva retki! Peurat nähdessäni mietin kyllä enemmän kivääriä ;-) Ei sitten ollut muuta laukaisinta käsillä kuin kameran nappi.

      Delete
  7. Replies
    1. Onpa tosiaan, kivan erilaisia biotooppeja. Kävimme kallkikallion laella, metsäsuolla, laidunnetussa rannassa ja hiekkarinteessä. Kaikissa erilainen kasvillisuus, vaikka ovat ihan lähekkäin.

      Delete
  8. Luontoretket on kivoja, kunhan kulkee silmät, korvat ja mieli avoinna. Ja lähiluonnostakin todellakin löytyy vaikka mitä yllättävää, olen sen itsekin huomannut. Vain aikaisemmin pitkälti omalla pihalla viihtyneenä. Ja aivan turhaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Omalla tontilla vain on niin hirmuisesti puuhaa puutarhan ja rakennusten kanssa, ettei tahdo muualle ehtiä. Mutta on kivaa nähdä välillä muutakin.

      Delete
  9. Ihanat retkimaastot! Kauniita kasveja ja kuvia. Metsäkurjenpolvi on lemppareitani ja sitä kasvaa meidän puutarhassakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä on kyllä kaunista, eikä pysty edes eksymään, kun on niin pieni saari :-D
      Metsäkurjenpolvi on tosiaan söpö ja kukkii kivan aikaisin.

      Delete
  10. Olipa hieno retki-maasto. Tuolla varmasti nauttiin silmat ja sielu.
    Luonnon kukat ovat kauniita.
    Hyvää alkanutta viikkoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinäkin harrastat paljon luonnossa liikkumista. On se virkistävää, mukava katsoa luonnon omia kasviyhdistelmiä ja lintujakin.
      Kiitos samoin sinulle Sylvi!

      Delete
  11. Oi, meillä kasvaa oravanmarjaa isona kasvustona. Pitääkin tarkistaa onko se yksi kasveista joka pojan pitää kuvata kasvioonsa. Olen yrittänyt vaalia kasvustoa sillä oravanmarja on kaunis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitten löytyisi kasvion kasveja läheltä, jos teidän pihalla niitä kasvaa :-D
      Oravanmarja on todella nätti. Kun opiskelin Englannissa, oli oppilaitokseni näytepuutarhassa sitä maanpeitekasvina yhden puun alla laajana mattona. Upea kasvi, hetki meni tajutessa, mitä se oli. Meillä oravanmarjaa ei taideta käyttää koristekasvina lainkaan! Mulla taitaa olla hitusen liian kuivaa täällä, samoin kuin käenkaalille, mutta en lannistu vaan yritän niitä aina vain uudestaan.

      Delete
  12. Ihailen niin tuota kasvitietämystäsi! Mielenkiintoinen retki, kiitos siitä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kun olit mukana! Ystäväni tietää todella paljon ja hyvin täydensimme toisiamme, kun minä taas hoksasin joitakin kasveja, joita hän ei tiennyt. Niitä on myös mukava tutkia kirjoista ja netistä ja pohtia, mitä on tullutkaan nähtyä ja kuvattua. Aina oppii uutta.

      Delete
  13. Voi jestas miten ihania paikkoja siellä on! Tosi monipuolista luontoa! Ei haittaisi vaikka tekisit toistekin tuollaisia retkiä lukijoiden iloksi ;)

    Heinien ja sarojen tunnistaminen oli opiskeluaikana lajintuntemuskurssin murheenkryyni...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ahaa, olet alan ihmisiä! No ihmekös, kun on villieläinresevraatti kotona ;-) Kaikenmaailman kenguruita sun muita...
      Saaristo on niin hienoa, siksikin, kun on monia luontotyyppejä ihan vieri vieressä pienellä alalla.

      Delete
  14. Ihana postaus💚 Monesti onni asuu ihan lähellä, kunhan vain ymmärtää nähdä sen. Pätee monissa asioissa kuten tässä retkeilyssäkin😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kotiseuturetkeily on mukavaa :-)

      Delete
  15. Tästä postauksesta ja sen kuvien tunnelmasta tulee vahvasti mieleeni lapsuuteni Porin Yyterissä. Asuimme sielä metsän reunassa, ja lähimailla oli sekä kuivaa mäntykangasta että kosteampaa lehtometsää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olipa ihanaa, että tuli lapsuuden tunnelmat mieleen! Täällä ei ole sellaista oikein hienoa hiekkamaalle syntyvää mäntykangasta kuin Yyterissä, se on ihan superkaunis ja hyväntuoksuinen metsätyyppi.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!