Friday, 15 June 2018

Sinitiaisen poikaset

Minulla on ilo ilmoittaa onnellisesta perhetapahtumasta. Tänä vuonna sinitiaiset saivat pesiä rauhassa, vaikka kirjosieppo kävi jossakin vaiheessa toukokuuta yrittämässä omia pöntön. Sinitiaisvanhemmat ovat pieniä mutta pippurisia ja onnistuivat karkottamaan siepon sekä pitämään pönttönsä, jossa oli siinä vaiheessa varmaan jo munat. Sitä jännitysnäytelmää oli kiva katsoa, etenkin, kun se päättyi hyvin.

Blue Tits Nesting
This year the blue tit couple managed to keep their nest. The flycatcher tried to take over the nesting box at some point in May but little blue tits are fierce parents and drove the intruder away.
During a one-hour email meeting the nest became empty. It happens so very fast! After the chicks fledged I have no idea where they went. They will hang around for a while but they are also likely to have moved into the neighbouring forest.

Viime viikkoina totuin siihen, että pöntöstä kuuluu voimakasta piipitystä, yhä vaativampia ääniä. Sitten alkoi ilmestyä pieniä päitä ikkuna-aukkoon.

Onpa alas pitkä matka...

Molemmat vanhemmat lensivät yhtä mittaa pöntölle poikasia ruokkimaan.

Joskus ne tulivat pöntöstä ulos peräkanaa.

Tipuset tottuivat siihen, että liikuin pihalla. Jos kuvasin niitä, tein sitä vain muutaman sekunnin kerrallaan, jotta vanhemmat eivät minun takiani pitäisi taukoja ruokinnassa.

Piip!

Alas on edelleen hieman pitkä matka... 

Seuraavaksi suuaukolle tuli toinen, jolla oli vähän pörröisempi kampaus.
Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että poikaset ovat valmistautumassa lähtemään pesästä... tämä on selvästi vetänyt geeliä tukkaan kuin Onnenpäivien Fonzie.

Tiistai-iltana otin tämän kuvan. Keskiviikkoaamuna tarkkailin keittiön ikkunasta, kun vanhemmat tekivät ruokintareissujaan ja sitten osallistuin tunnin kestäneeseen sähköpostipalaveriin. Kissapojat vetivät sikeitä. Palaverin jälkeen menin pihalle ja oli oudon hiljaista. Pöntöstä ei kuulunut piipitystä eivätkä vanhemmat pyrähdelleet pesälle.
Toden totta, ne olivat lähteneet tunnissa maailmalle. Koska en tunnista sinitiaisen ääniä, en tiedä, minne päin ne lähtivät. Voivat hyvinkin oleilla metsässä talon takana.

Oudon hiljaista. Tyhjän pesän syndrooma.
Onnekasta elämää ja paljon hyviä hyttyspaisteja!

40 comments :

  1. Ihana puutalo, mutta niin tuli muutto suureen maailmaan Fonziellekin :D Ps. Söpö postilaatikkokin vielä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo lintulauta/pönttömökki on söpö ja hyvin palvellut, en ole enää viime vuosina jaksanut naulata kiinni pudonneita räystäslautoja ja ovenkarmilistoja sun muuta... voisi hankkia uuden mökin tilalle. Tosi hyvä kokemus näistä Multiholk-pöntöistä mulla on, kelpaa pesintään joka ikinen vuosi! Jos ei ole sinitinttejä niin on kirjosieppoja.
      Talvisin poistetaan välilattia ja tämä toimii lintulautana sitten. Mainio vehje!

      Delete
  2. Täydellinen kuvasarja, onnellinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lintujen pesintää on niin mukava seurata, todella touhukasta meininkiä! Hirmu paljon niistä tulee ääntä ja elämää pihaan, sen huomaa sitten, kun pesintä on ohi.
      Hei, näin juuri kuvasi ylen sääkuvissa! Kivaa, onnittelut taas!

      Delete
  3. Monta vuotta sitten meidän silloisessa linnunpöntössä pesineet tintinpoikaset lähtivät lauantaina juuri aamukahvin aikaan, joten keittiön ikkunasta pääsimme sitä seuraamaan. Ei siinä pitkään viivytelty, kun poikaset olivat pihalla, paitsi viimeistä täytyi emojen hiukan käydä tuuppimassa. Melkein saman tien häipyivät, emot vievät poikaset hiukan rauhallisempaan paikkaan, yleensä metsään. Ehkäpä siis Fonzie sisaruksineen on kuin onkin talon takaisessa metsässä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minullakin on tällainen kokemus, että hujauksessa lähtevät ja harvemmin niitä sitten ihan pihassa enää näkyy. En ole varmaan yhtenäkään vuonna onnistunut näkemään sitä hetkeä, kun poikasia tulee ulos pöntöstä.
      Metsä on tuossa heti takana. Tämä on varmasti hyvä paikka linnuille, kun on niittyaukeaa ja metsää, monenlaista paikkaa.
      Täytyy yrittää opetella kuulemaan niiden ääniä, Onnenpäivien tunnarin kyllä tunnistaisin :-D

      Delete
  4. Replies
    1. Oli todella kiva seurata onnistunutta pesintää! Lämmin toukokuu takasi myös paljon hyönteismurkinaa, se on tosi hyvä juttu.

      Delete
  5. Voi, sinitiaiset on yksiä mun lempilintuja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne on niin söpösiä, ihanan pieniä, värikkäitä ja nopeita. Talvella niistä on niin paljon iloa.

      Delete
  6. Onpa söpöjä geelikampauksineen. Fonzie tähyilee tulevaa lentoreittiä tai kivan näköisiä friiduja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-D
      Toivottavasti se on löytänyt jukeboksin, jota paukuttaa ;-)

      Delete
  7. Voih, en kestä, miten ihana kuvasarja ja kuvatekstit <3 Pörröpäät ja geelipäät piipittää : ))

    Meillä oli ihan vastaava kuusitiaisperheen kanssa, paitsi etten nähnyt poikasista vilaustakaan, ainoastaan kuulin niiden piipitykset varsinkin loppuvaiheessa. Pesä tyhjeni suunnilleen tiistaina, sen jälkeen mies teki näköhavainnon linnusta, joka syötti toista. Olivat aidan takana metsän puolella. Koitin tarkkailla, tulevatko poikaset vielä pesään yöksi, mutta eivät ole tulleet.

    Iloisia perhetapahtumia on kiva seurata. Sun mökki on vieläpä ihan mielettömän idyllinen : )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten ihanaa kuulla, mietinkin, miten teidän kuusitiaispesintä sujui. Mahtava uutinen!
      Tuossa pöntössä pesitään joka ikinen vuosi ja se näkyy ihan keittiön ikkunasta, ja silti en ole ikinä nähnyt, kun poikaset lähtevät pesästä, se käy niin hujauksessa.

      Delete
  8. Mikä onnellinen perhetapahtuma! Minä olen seurannut työmatkoilla kurkiperheen ja heidän kurkivauvansa elämään. Yhdenlainen oppi päästä seuraamaan luontoa näin läheltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihanaa seurata lintujen pesintää. Pesästälähtö on haikeaa, tulee syksyn alku -fiilis :-D

      Delete
  9. Tinttiä meilläkin pessii pöntöissä, vielä piipitystä kuulu. Mukava niitä on seurata. Meillä on tänäuamuna ollu kitskuu ilimassa, pallaakohan venäjän puolella turvesuota?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, toivottavasti ei Venäjällä pala mitään maastoa, kun on niin rutikuivaa!

      Delete
  10. Onnea perheenlisäyksestä..:) Meillä pesi pihalla talitintti ja poikaset pitivät sellaista sirkutusta, että..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä saitkin ihania kuvia poikasesta ♥

      Delete
  11. Voi miten suloiset sinitiaisveijarit! Nyt onkin luonto täynnä eläinvauvoja. Itse olen viime päivinä lenkkipoluilla joutunut koiran kanssa väistelemään varisvauvoja, joiden äiti raakkuu uhkaavasti pari metriä pään yläpuolella. Varmaankin uhkaa puhkaista silmäni, jos koskenkaan poikasiin. 8-/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, oikein väistelemään joutuu ♥ Varmaan äidit lajiin katsomatta puolustavat tulisesti pienokaisiaan. Suojalasit mukaan :-D

      Delete
  12. Lintujen pesintää on kyllä kiva seurata, hyviä kuvia olet onnistunut napsimaan. Meidän kesätorpalla on myös sini-ja talitiasten poikaset pöntöissä ja tässä rivarilla hyönteisiä nokkaansa kerää västäräkkipariskunta. Kiva blogi sinulla, liityn lukijaksi! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lämpimästi tervetuloa!
      Ihanaa, että teillä on sekä maalla että kaupungissa lintuelämää seurattavana.

      Delete
  13. Voi! Tuollainen ohjelma kyllä päihittää minkä tahansa televisio-ohjelman mennen tullen ♥ Sitten kun seuraavan kerran muutan, voisin haluta vaikka rivitaloon tai yleensä jonnekin, jonne saisi ainakin lintulaudan, ja mielellään myös majoituspalveluita pikkulinnuille!

    Kaunis linnunpönttö muuten. Sinitiaisten kotiin nähtävästi kuljetaankin yläkerran ikkunasta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se muuten tuo niin mahdottomasti sisältöä elämään, että pystyy havainnoimaan ympäristöä, ei ole ihan irrallaan luonnosta kuten kerrostalossa useimmiten. Ja teidän tassuväki varmaan arvostaisi suuresti useasta ikkunasta avautuvia tiputelkkareita.
      Niin, en tiedä, tekivätkö tipuset lakanoista köyden vai mitä, kun onnistuivat häipymään niin vähin äänin.

      Delete
  14. Ihana lintumökki sinulla.
    Kiva no seurata lintuperheiden touhua.
    Onnellinen perhe sinun mökissä.
    Nyt visertävät metsässä kiitokseksi.
    Hyvää pyhäpäivää sinne teille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo Multiholk taitaakin olla ruotsalainen tuote ja tosi hyvin se on palvellut.
      Kiitos, samaa teille!

      Delete
  15. Meillä on tuo sama talo ja värikin vielä! Ei olla käytetty muuhun kun ruokintaan kun on oravia niin paljon ja käyvät myös ruokinnalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on niin kiva! Yli kymmenen palvelusvuoden jälkeen se alkaa vain olla rähjääntynyt ja reunoista rämä, pitäisikin hankkia uusi.

      Delete
  16. Mainio kuvasarja! Hieno pönttö myös. Sinitiaisen poikanen on mitä herttaisimman näköinen ilmestys. Poikaset pitävät muuten maastossa aivan samanlaista ääntä kuin pöntössä viimeisinä päivinä ennen lentoonlähtöään, sellaista äänekästä ja tomeraa, vähän tahmeaa ti-ti-tiitä tai tii-tiitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyypä pitää korvat höröllä! Kiitos vinkistä.

      Delete
  17. Ihana lintuperhe! Ja tosi söpö koti heillä. :) Meidän linnunpöntössä asusti ilmeisesti varpusia. Pönttö on raja-aidassamme suuaukko poispäin pihastamme, joten sitä ei tullut juurikaan seurattua. Jossain vaiheessa kuitenkin ilmestyi pieniä varpusvauvoja aidallemme ja joitain päiviä ne sitten hyppelehtivät ympäri pihaamme vanhempiensa kanssa. Lintujen touhuja on hauska seurata. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten söpeli varpusvauvabongaus! Ihanaa.

      Delete
  18. Minäkin olen saanut tänä keväänä seurata useiden lintuperheiden elämää. Äsken huomasin, että yksi pöntöistä oli pudonnut muutaman viikon takaisen navakan tuulen ansiosta maahan. Samassa rytäkässä kaatui myös viereinen raita. Onneksi pönttö vaikutti tyhjältä kuitenkin tyhjältä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kamalaa, mikä onnettomuus. Onneksi pöntössä ei ollut asukkaita!

      Delete
  19. Lintujen tarkkailu on koukuttavaa puuhaa. Meillä on useita pönttöjä ja monessa on menossa jo toinen kierros, joten ei tarvita televisiosta luonto-ohjelmia näinä päivinä katsoa. Ihan kuin olisivat tienneet, että nyt olet palaverissa ja kissat poissa - on hyvä hetki lähteä maailmalle. Ihana pönttö!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosi hauskaa, että teillä on monta pesää ja pesijää, ja vielä pesintäkierrostakin! Tänä vuonna omassa pihassani en huomannut muissa pöntöissä asukkaita kuin tässä, mutta ehkä vain en ole huomannut.

      Delete
  20. Jännittävä tarina linnunpoikasista. Onneksi loppu oli onnellinen.

    Meillä pesii naakkoja savupiipuissa, ilmeisesti niissä, jotka eivät ole käytössä, mm. navetan savupiipussa. Joku juuri sanoi, että naakat ovat rottiin verrattavia tuholaisia. Siitä huolimatta kaikki myötätuntoni oli avuttomien naakanpoikasten puolella, kun ne lähtivät pesästään. Ne eivät olleet vielä lentokykyisiä, ja ne kyyköttivät maassa erilaisissa suojapaikoissa. Näimme kun aikuiset naakat vahtivat poikasia mutta emme huomanneet niiden ruokkivan näitä. Sijoitimme naakanpoikasten läheisyyteen vesiastioita ja ne kävivätkin juomassa. Kovin turvattomilta nuo näyttivät. Heti kun kynnelle kykenivät, ne räpyttelivät isoon Terijoen salavaan ja oleskelivat siellä. Neljä naakanpoikasta köpöttelivät piha-alueella, ja kaksi niistä löytyi kuolleena, toinen kukkamaan reunuskiveltä ja toinen tiilikasan vierestä. Tuli kova suru niistä, kun ne olisivat vain halunneet elää. Olivat jo aika kookkaita kuollessaan. En tiedä, kuolivatko ne nälkään vai mihin. Kissojakin täällä liikkuu, mutta eivät nuo näyttäneet kissojen tappamilta. Välillä käytiin kaupungissa ja palattuamme naakkoja ei näy pihassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi surku naakanpoikasia. Minustakin naakat ovat symppiksiä ja söpöjä. Kai se täytyy yrittää ajatella niin, että niistä aina selviytyy vain jokin tietty prosentti ja niin kuuluukin olla, vaikka surulliselta se tuntuu.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!