Lisää oranssia

Nyt on oranssikeltanoita auki! Tämä ihana niittykukka alkaa olla siinä rajoilla, pitääkö se siirtää, sillä melkoinen jyrä se on. Ehkäpä se kuuluu kedolle, vaikka on niin loistavan värinen tähän.
Olenkin alkanut miettiä kukkapenkkejä kasvuvauhdin kannalta. Moni leviäjä on varsinainen herkku, mutta ne peittoavat hentokasvuisia alleen. Istutuksia voisikin suunnitella kasvuvoimakkuuden näkökulmasta.
Käytännössä homma menee nimittäin niin, niin minulla kuin varmasti kaikilla muillakin, että istuttamisesta parin vuoden päästä on helisemässä alle jäävien pikku herkkujen kanssa. Sitten siirretään joko jyrät tai pikkuherkut.
Yhden pienen kohdan puutarhastani olen nimennyt herkkunurkaksi, ja sieltä kitken lehtoakileijan siementaimet ja vastaavat heti, kun niitä ilmestyy. Toisaalla taas voi ihailla rehevää ja toisiaan täydentävää kasvustoa.

Oranssissa penkissä on punaistakin, ja sen siirtämistä villiin punaiseen penkkiin mietin ihan vain värin takia. Pirteän punakukkainen verihanhikki sopii toisaalta hienosti yhteen punalehtisen 'Enkan'-japaninvaahteran kanssa, ja jälkimmäistä en ole siirtämässä mihinkään.

Pehmeän korallinpunainen kellukka 'Bell Bank' on täydellisen värinen tähän.

Idänunikoita olen siirtänyt, mutta ne sietävät siirtoa niin huonosti, että nyt annan näiden rassukoiden olla. Pahimmassa tapauksessa kasvi kuolee siirtoon, tai ainakin siltä kuluu monta vuotta toipumiseen.
Pehmeän sävyinen 'Cedar Hill' tarhaidänunikko tuli tähän vahingossa, oli tarkoitus siirtää vain tavallisia oranssinpunaisia.

Rikkaporkkana alkaa jo miettiä kukintaa, viime vuonna ne kukkivat vasta loppukesällä! Mutta tämä onkin itse kylväytynyt taimi, ehkä siinä ero. Nyt sain viimein ihanaa rikkaporkkanaa puutarhaani, siementaimia on paljon.

Penkissä kasvaa myös sitruunankeltainen etelänkurjenmiekka, jonka hankin Päivölän koepellolta toissa kesänä. Viime vuonna huomasin kasvuston keskellä pienet pionin sirkkalehdet, ja hämmästys oli melkoinen, kun tänä vuonna siellä onkin kahta erilaista pionin lehteä! Melkoinen kylkiäinen, tällaisen kytkykaupan uhriksi joutuisi mielellään useamminkin.
Taimet ovat niin pieniä, että en uskalla alkaa taimipaakkua kaivaa ja jakaa, tulisin vielä katkaisseeksi hennot juuret. Joskus tulevana vuonna sitten.
Lähetin kuvan Pirkko Kahilalle ja hän mietti, että näyttävät kiinanpionin ja amerikanpionin lehdiltä, kiinalainen olisi siis vasemmalla ja pyöreämmät amerikanpionin lehdet oikealla. Sieltä pilkottaa myös sinipiikkiputken sahalaitaista lehteä, mutta se on tullut sekaan vasta täällä omalla pihallani.

Mitä tästä opimme: kannattaa hankkia kasveja pellolta, jossa kaikenlaisia ihanuuksia kasvaa vierekkäisissä penkeissä.

Siinä se oli; oranssi penkkini on niin pieni, ettei siinä enempää esiteltävää ole, paitsi puutarhapantteri, jolla taisi mennä sopivasti kissanminttu väärään kurkkuun.


Amerikanpionit ovat risteymäpioneja, jotka syntyvät siementaimista, kahta täysin samanlaista ei ole. Niillä ei ole tieteellistä- eikä lajikenimeä.
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kellukka – Geum
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Rikkaporkkana – Daucus carota
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Verihanhikki – Potentilla atrosanguinea