Saturday 24 March 2018

Mitä kuuluu

Viimeiset puolitoista kuukautta olen viettänyt enimmän ajan kaupungissa, sillä putkirempan valmistuttua olen tehnyt omaa remppaa.
Tähän tilanteeseen jäätiin vuodenvaihteessa, kun olin purkanut keittiön kaapeista kaikki mitä irti sain. Viimeiset päivät kuluivat kasaten kalusteita ja laatikoita pinoihin johonkin, missä ne eivät ole kylppärin kokonaan uudelleen rakentamisen tiellä eivätkä patterien edessä.
Kun kaikki oli kääritty muoviin ja lähdimme poikien kanssa kotiin saareen kuudeksi viikoksi, oli olo kuin olisi vetänyt triathlonin kolme kertaa putkeen. Seuraavan päivän taisin lähinnä nukkua. Ja Musti ei tainnut nukkua lainkaan, vaan partioi ympäri tonttia kuten aina kotiin saapuessamme.

A Little Reno Report
Last weeks I have changed my city flat into something more to my liking. This was prompted by a plumbing renovation that forced me to stack everything and wrap it into plastic. Why not do some more renovation while all is packed away? Well, a little grows into some more and then more, as we know.

Asunnon takaisin käyttöön saatuamme leiriydyin makuuhuoneeseen, sillä se on ainoa huone, jossa ei tehdä suurempaa remppaa lukuun ottamatta kylppärin vastaisen seinän maalausta tai tapetointia, sillä se tuli valkoisena takaisin.

Keittiössä näytti tältä, taustalla olkkari.

Aloitin kiireellä omat hommat, sillä putki- ja sähkömiesten piti päästä tekemään kytkennät niin kauan kuin olivat vielä samassa rapussa töissä.
Laitoin uutta parkettia keittiön kalusteiden paikoille, sillä niistä puuttui lattiamateriaali kokonaan – tilalla oli raakabetonilattia, joka oli 2 cm alempana kuin muu lattiantaso. Ei kovin hyvä äänieristys, eikä järin järkevää muutenkaan! Kalusteiden alle oli laitettu laudanpätkiä, jotta saatiin lattiaan samaa tasoa. Siitä näystä en näköjään halunnut edes kuvaa muistoksi. Tässä kuvassa mallailen jo laminaattia seinälle ja parketti on paikattu.
Makuuhuoneen oviaukossa on suojamuovi, koska parketti piti myös hioa – halusin saman vahatun lattian jatkuvan eteisestä olohuoneen kautta keittiöön asti. Eteisen lattian olin vahannut näköjään melko tasan kuusi vuotta sitten, täällä juttu: KLIK. Siitä pitäen on ollut tarkoitus jatkaa, mutta homman valtavuus kalusteiden siirtoineen ja suojaamisineen on toiminut hidasteena.

Vaikka putkirempan jäljiltä suojamuovit olivat järkyttävän pölykerroksen peitossa, en poistanut niitä vielä, lattianhionnan takia.


Lattioiden kokonaan hionta sai kuitenkin odottaa, mutta keittiössä se piti tehdä heti tiskipöydän ja hellan kohdista. Seuraavaksi oli kiire saada seinät kuntoon, jotta mainitut kalusteet saatiin paikoilleen.
Mietin jo vuosia sitten, toimisiko lattiamateriaali seinässä, sillä monissa laminaateissa on kivoja kuvioita. Sitten käväisin Nurmeksessa pizzeriassa, jossa oli laminaattia seinällä! Se oli asian ratkaiseva visiitti.
Aluksi mietin Tarkettin Starfloor click -retrokuoseja, ne ovat vinyylilankkua. Soitinkin Tarkettille kysyäkseni, onko kukaan laittanut sitä seinään. Kuulemma ei, pyysivät kertomaan kokemuksia. Uskon, että se olisi toiminut ihan hyvin.
Mutta kun valinnan aika tuli ja käväisin RTV:llä, tutustuin tähän ihanaan Lamella Maroc-laminaattiin, joka oli huomattavan edullinen. Hinta ratkaisi, ja tämä on myös vähemmän mustavalkoinen kuin Tarkettin vinyyli, enemmänkin kauhtuneen harmaavalkoinen ja siten enempi mieleeni.


En ollut ikinä asentanut laminaattia, mutta sen käsittely oli todella helppoa. Sahaus kävi nopsaan käsisahalla, ja seinään kiinnitin sen Kiilto Oy:n raksaliimalla, jossa on nopea tartunta, sekä pienillä listanauloilla joistakin kriittisistä kohdista pontin kohdalta, mistä naula ei näy.
Kuvassa näkyy jo ideani: tiskipöytä on vanha terästaso pukkijaloilla. Uusi keittiö tulee olemaan kaappimuurin sijaan ilmava ja sellainen, että vähän kaikki näkyy – putketkin. Ei ole varmasti kaikkien mieleen, mutta itselleni tätä teenkin.


Jääkaappiseinä ei ollut niin kiireellinen, joten tämän kohdan aloitin vasta tiskipöytäseinän jälkeen. Tässä näkyy tuo keittiösuunnittelun kukkanen: kaapistojen ja jääkaapin alla ei ollut tässäkään lattiamateriaalia. Lisäksi puretun kaapin takaa löytyi ilmassa roikkuva pistorasia, jossa oli virta. Seinän saumasta tursusi polyuretaani-kumpupilviä, ja pari mineraalivillalla täytettyä kumiputkea törrötti seinästä. 70-luvun alun talonrakennustekniikkaa parhaimmillaan... Silloin oli kova kiire rakentaa paisuviin kaupunkeihin asuntoja muualta muuttaville. Raksamiehet eivät tainneet aina olla ammattilaisia.


Pieni siloitus- ja tasoitusoperaatio, ja nyt on parkettikin paikoillaan. Tämä seinä on asunnolle tyypillinen huterasti kiinnitetty levy, samalla kiinnitin sen paremmin.

En ole ottanut kameraa ulos kameralaukusta kovin usein pölyn takia, joten keittöstä ei ole vielä kuvia valmiine seinineen.
Kokonaiskuva keittiöstä saa odottaa, sillä ennen kuin alan kiinnittää ja rakentaa hyllyjä ja kaappeja, halusin saada pölyhomman tehtyä. Maanantaina aloitin jättiurakan hiomalla lopun keittiön lattiasta ja olohuoneen sen osuuden, joka oli paljaana. Tiistaina pinosin keittiöön kaiken, minä sain mahtumaan, peitin kulkuaukon muovilla ja jatkoin hiontaa olohuoneen puolella.

Heteka ja flyygeli eivät mahtuneet keittiöön.

Kuvissa kellastunut lakattu parketti näyttää jotenkin hienolta – voin taata, ettei se sitä ollut. Halkeillut ja kulunut, entisten omistajien ison koiran tassujenkin kuluttama... vaikka minusta lattia saa olla ja sen pitääkin olla kulunut, mutta joku tässä mätti. En tykännyt liukkaudestakaan.
Voin muuten sanoa laminaattia asennettuani, että lattiaan en sitä laittaisi. Sen pinta on epämiellyttävän kova ja kylmä. Lisäksi se aiheuttaa kaikumista. Seinässä se on sen sijaan ihan kiva!

Tällainen sauvaparketti ei ole niin parkettimainen, niinpä minusta tähän sopii mattapinta, sillä materiaalissa on jotakin puulattiamaista. Vaikka jo pelkkä hionta toi esiin ihanan vaalean puun sävyn, levitin tähän vaaleaksi sävytettyä Osmo-puuvahaa, sävy Koivu. Sitä olin käyttänyt eteiseenkin ja lattia jatkuu sieltä yhtenäisenä. Olen tykännyt Osmosta kovasti, se on ihmis- ja eläinystävällinen, ei aiheuta liukasta pintaa Ransun tassujen alle, ja pinta on ollut hyvin kosteutta ja likaa hylkivä kaikki nämä vuodet, kun sitä on ollut eteisessä. Kertasivelyn jälkeen ei ole tarvinnut lisätä eikä uusia vahapintaa.
(Tämä ei ole yhteistyöpostaus, mainitsen tuotteet siksi, että jotakuta saattaa kiinnostaa ja sitten ei tarvitse erikseen kommenteissa kysyä)

Eilen aamulla purin olohuoneen ja eteisen välistä ovenkarmin sen yläpuolisine ikkunoineen. Koska viereinen seinänpätkä oli tyypillisen huteraan tyyliin yläosastaan irti asunnon seinästä ja heilui, päätin poistaa senkin. Olin haaveillut tuon seinänpätkän poistosta jo vuosia, mutta kun siinä oli pistorasia. Toissapäivänä tajusin, että johto menee pintavetona ja rasiakin on vain pintakotelo, jonka saa ruuvaamalla irti... ei muuta kuin ruuvaamaan – ja avot. Ihana avara kulkuaukko!
Tuo valkoinen seinä on ihan kauhea, ja samanlainen löytyy eteisestä ja makuuhuoneesta, siis kylpyhuoneen kaikilta neljältä seinältä, kun koko höskä rakennettiin uudelleen. Mutta verrattuna 70-luvun rakentamiseen nämä pojat ovat osanneet tehdä siistin jatkumon kattoon asti; alkuperäinen seinä loppui 3 cm ennen kattoa ja siinä oli pakko olla kattolista. Nyt pyysin, että eivät laita listoja, kun maalaan ja tapetoin kaikki valkoiset seinät. Keittiön uuden seinän peittää laminaatti, eikä sekään mitään listoja kaipaa, kun on tarkasti sahannut oikeasta kohdasta.


Käytävämäinen eteinen muuttui ovenkarmin ja seinän poistamisesta ratkaisevasti. Johtoja en vielä kiinnitä tuon paremmin, sillä tässä on vielä lähes kaikkien seinien tapetointia ja maalausta edessä.
Tämä oli myös ratkaiseva askel siihen suuntaan, että otan viimein pois olohuonetta kiertävät liian prameat kattolistat. Ne ovat tarpeettomat, sillä asunnossa on kivat suorat kulmat seinästä kattoon, kuten näkyy etualalla eteisessä. 70-luvun asuntoon eivät koristeelliset listat sovi sitten millään.
Niiden poisto aiheuttaa sen, että koska olohuoneen seinämaali ei tietenkään ulotu listojen alle, tulee niidenkin seinien maalaaminen tai tapetointi eteen. Se on ihan mukavaa, sillä seinissä on kaikenlaisia jälkiä eikä maalaus ole kovin huolella tehty. Joten näyttää siltä, että tulen jatkamaan remppaa hamaan tulevaisuuteen, tuleekohan tänä vuonna valmista laisinkaan... Unelmatapetteja ja -maaleja kun ei ole varaa ostaakaan kaikkia kerralla, niitä täytyy hankkia ripotellen. Ja kun minulla ei ole tapana tyytyä toiseksi parhaaseen.


Iloinen asia on se, että pölyn tuottaminen on lakannut. Seuraavaksi ajattelin ottaa käsittelyyn nuo kirjahyllyt (nehän pitää myös irrottaa seinän maalauksen tieltä). Vaikka ne olivat muovin suojissa, on raksapöly mennyt joka paikkaan. Sitä on jopa muovipeitteen alla olleen kirjoituslaatikoston jokaisessa kynässä.


Entä kissat? Kissamaiseen tapaan ne ovat löytäneet hyviä paikkoja ja tutkineet asuntoa hieman liikaakin, etenkin silloin, kun en halunnut pölyistä suojamuovia pöllytettävän.

Ransun mielestä olohuoneen ikkunaseinälle sijoitettu heteka on loistava manulin daybed, seslonki, kuten suvun kesähuvilalla sanottiin (siellä oli seslonki muuten olohuoneen ikkunan edessä).

Musti on viihtynyt parvekkeella, jonne järjestin tavaravyöryn keskelle pantterinmentävän kulkureitin ja tilan pöydälle. Lisäksi se unelmoi kotipalstan maukkaista myyristä.

Minäkin sain jo kutimen esiin, kun sain pahimmat pölyt siivottua, ja työvalokin tuli asennettua kriittiseen paikkaan.
Nyt noiden hyllyjen ja kirjojen kimppuun. Yritän ottaa iisisti, kun on hieman flunssainen olo.
Hyvää viikonloppua ja alkavaa kesäaikaa!

57 comments :

  1. On sinulla hommaa riittänyt <3 Ja ei taida hetkeen olla vapaa-ajan ongelmia ;) Pikaista paranemista flussasta <3 Kisuille silityksiä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. En tunne käsitettä vapaa-ajan ongelma :-DDD
      Kiitämme kaikki! Hyvää kesäaikaa ;-)

      Delete
    2. Hyvä kun muistutit, olin jo unohtanut koko kellojen käännön. Khih :D

      Delete
    3. Hah, se oli tarkoitettu ironiseksi lausahdukseksi... KESÄaika, hah ja pah. Tuli katsottua sääennuste, se on kyllä ihan suolan ripottelua haavaan.

      Delete
  2. Onpas ollut työtä! Mutta nyt se on hyvä tehdä, kun tuo kevät vasta alkaa miettiä tuloaan. Kohta se koittaa kissoille, ihmisille ja kaikille. Ja kesästä tulee erityisen pitkä ja hyvä, eikö se niin ole sovittu?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Asia on sovittu :-D
      Se unohtuikin mainita tekstissä (josta tuli riittävän pitkä ilmankin), että olen ollut kiitollinen tästä kestotalvesta. Jos olisi keväistä, olisin kaupungissa kuin tulisilla hiilillä. Ja nyt on pahimmat & kiireisimmät ohi, voin vaikka pitää puolen vuoden tauon, jos haluan.

      Delete
  3. Alkoi jo hieman pyörryttää kaikki homma, vaikka ei tarvinnut muuta kun lukea kaikista suunnitelmista! Onneksi kissat osaavat ottaa mokomat rempat varsin iisisti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Isoimmat ja pahimmat ovat ehdottomasti nyt takana. Lattioiden hionta oli niin järkkyä, että en suunnittele hiovani enää yhtäkään lattiaa elämässäni. Seinien maalaus ja tapetointi on mukavaa ja pölytöntä ajanvietettä :-)
      Onneksi kissat ovat tottuneita vähän kaikkeen.

      Delete
  4. No on iso urakka, mutta hieno tulee!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Niin minustakin! Ja Ransu tuntuu ottavan hyvin vastaan uuden mattalattian, joka ei ole enää liukas :-)

      Delete
  5. Oi oi on sulla ollu iso urakka.
    Näin se tulee tehtyä kun kerran aloittaa.
    Ota nyt rauhallisesti ettet tule kipeeksi.
    Minä olen viikon täällä yskinyt, onneksi mulla on tuo Suloseni joka on jaksanut passata ja on sitä voimia hän tarvinnut tuon minun yskimisen kuuntelemiseen. Hyvää jatkoa sinulle

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tulee viimein rempattua sellaisia kohtia, joita olen katsellut ja miettinyt vuosikaudet. Etenkin epämääräisistä kattolistavirityksistä (ympäri sitä kylpyhuonemoduulia) eroon pääseminen on ollut ihanaa! Ja muoviset valkoiset johtokotelot, toinen inhokki. Niitä ei ole enää jäljellä kuin parissa hassussa paikassa, ennen oli vaikka missä ja keskellä seinääkin.
      Toivottavasti paranet pian! Minun olo parani, kun söin vähän, oli heikko olo, ja se johtuikin suurimmaksi osaksi nälästä.

      Delete
  6. Hieno ja vähän hengästyttävä tarina! Näyttää tosi hyvältä jo nyt, lattia ja keittiön seinä on eri-hienoja. Hyvä, että kissat ovat löytäneet löhöilypaikat, ei niitä taida pölyt paljon hetkauttaa. Kiva sitten nähdä, millaiset valkoisista seinistä lopulta tulaa : ))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valkoiset seinät eivät vain ole yhtään mun juttu :-D Äitini juttu ne kyllä ovat, toivottavasti hän ei lue tätä postausta ja järkyty. Nuo valkoiset uudet seinät olisivat varmaan eniten hänen mieleensä tässä koko asunnossa!
      Ihan rauhalliseen tahtiin olen tehnyt ja käynyt välillä kotona saaressakin, Mustin onneksi.

      Delete
  7. Karmia, mikä tyämäärä! Aiva raisteloo, ku ajattelenki remonttia. Mutta lopputulos on sitte hiano. Fiksu veto tua keittiön seinä. Tykkään. Kohta pääsettäki kaikki nauttimahan saaripalstalle, rentouttavasta viherterapiasta ja sulavista myyräpaistiista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vai raisteloo :-DDD
      Kyllä nyt kannattaa tehdä, kun on tekemään ryhtynyt, samalla rytäkällä. Vaikka tämän loppuvaiheen meinaan ottaa iisimmin, vaikka kuluisi kuukausia niin, että olohuoneen seinähyllyt on kasassa lattialla. Oli ne silleen silloinkin, kun tähän muutin, varmaan puolisen vuotta!
      On muuten ihanaa, kun saa just sen näköistä, että on omaan silmään sopivaa ja viihtyisää.
      Hihii, myyrät sulavat :-D

      Delete
  8. Oot sinä kyllä taitava! Laminaattiseinä on kaunis...odotan lisää kuvia..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä saattaa joutua odottamaan :-D Homma etenee tosi hitaasti varmaan tästä eteenpäin, minut tuntien ;-)

      Delete
  9. Putkiremppa on aina niin pölyinen homma joka kyllä täyttää joka kolon., suojienikin alla, mutta sen mukanaan tuoma täys remontti tekeekin kodistasi sitten kuin uuden.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä justiin meinasin, että kun kaikki on valmiiksi pölyssä (ja muoviin käärittynä), niin nyt vedän nuo lattiat samaan syssyyn. Koska muulloin elämässä olisi kalusteet ja kamat valmiiksi käärittyinä kasassa? Ei koskaan.
      Mutta ihanaa, että tämä on nyt ohi, kun saan kylppäriä hieman kaunistettua - nyt se on tupaten täynnä siivoustarvikkeita - niin teen siitäkin postauksen.

      Delete
  10. Oho, kyllä sinä sitten osaat tehdä vaikka mitä!!! Wau, hienoa jälkeä jo nyt, vaikka hommaa riittää jatkossakin. Hatunnosto kaikelle rehkimisellesi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kiitos :-D Kyllä sitä osaa ja saa tehtyä itse kukin, jos vain haluaa. Ihanaa on kyllä, että lopulta kaikista huoneista tulee oman maun mukaiset. Keittiö ja kylppäri olivat viimeiset sellaiset ei-niin-mieleiset. Pahin oli makkari, sen remppasinkin heti kättelyssä. Valkoinen muovinen haitariovi lensi kaaressa roskiin, siitä ei ole kuvan kuvaa edes :-D

      Delete
  11. Oi, rakastan remontteja! Ihana vaihe sulla menossa ja upeaa jälkeä syntyy! Minä täällä suunnittelen molempien asuntojeni myyntiä. Pääsiäisen jälkeen rävähtää. Kunhan saan asiat järjestykseen, muutan Lappiin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samaa mieltä, tää on ihana vaihe kun raskaat hommat on ohi ja saa aloittaa näpertelyn :-) Toisaalta rrrakastan purrrrkamista.
      Oho, Lappiin! Et sinä nytkään kai kaukana ole. Onnea myyntipuuhiin!

      Delete
  12. No, huh huh!
    Vitsi mä ihailen suo ja sun taitoa tehdä vaikka mitä!!!!😍
    Tuo keittiön laminaattiseinä on loistava idea. Koko asunnon lopputuloksesta tulee varmasti upea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kovasti! En usko, että on niin taidoista kiinni, tässäkin oli monta asiaa, joita en ollut koskaan tehnyt.
      Asunnosta ei tule mitään upeaa design-luomusta kun samat vanhat kalusteet pitää yrittää sovittaa joihinkin sopiville paikoille, sama ongelma kuin kaikilla muillakin :-D Eli vanhat rojut tulevat leviämään ympäri asuntoa kuten ennenkin, ei mitään uutta, stailattua ja yhteensopivaa. Mutta onpahan keittiössä ainakin nätti seinä :-D

      Delete
  13. Huh, olet Saila mahtinainen! Ihailen ja kunnioitan urakkaasi. Keittiön seinästä tulee upea. Vasta nyt tajusin että seinämateriaali laminaattia, luulin sitä tapetiksi. Oiva idea hyödyntää laminaattia seinään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kiitos! Sinnikäs tässä on saanut olla. Laminaatti kestää vain vähän roiskeita, onneksi tiskialtaita on kaksi, joista etummaista käytän enemmän. Jos näyttää siltä, että seinään roiskuu paljon vettä, täytyy miettiä jokin suojalevy.
      Laminaatti on sentään tosi helppo pyyhkiä puhtaaksi, toisin kuin tapetti.

      Delete
  14. No on sulla ollut hommaa...ja miten osaatkin kaikkea tehdä ihan itse!! Täytyy vaan ihailla. Eipä muuten olisi tullut mieleen, että laminaattia voi laittaa seinäänkin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Netistä löytyy googlettamalla ohjeet vaikka mihin.. myös laminaatin seinään asentamiseen, tai ainakin kokemuksia keskustelupalstoilla :-D On kiva miettiä kaikkea, vähän kuten nukkekodin sisustaminen, mutta isommassa mittakaavassa.

      Delete
  15. "Sen pinta on epämiellyttävän kova ja kylmä. Lisäksi se aiheuttaa kaikumista."

    Täsmälleen ne syyt, miksi minä en laminaattia lattiaani ota, jos saan päättää. Noiden lisäksi (ja osin kaikuisuuteen liittyen) se on kauhean kovaääninen - askeleet kopisee ja putoavat esineet päästää hillittömän pamauksen, jopa kissan askeleet kuuluu! - ja monesti vielä todella liukkaitakin. Huono lattiamateriaali.

    Mutta olet sinä kyllä rautaa! Luulisi tahdista, että vuorokaudetkin on sulla eri mittaisia kuin meillä taviksilla :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikea uskoa, että kissatkaan pitävät liukkaasta lattiasta, johon kuuluu kolahdukset - niillä on niin tarkat korvat. Puulattia on ihana jalkojen alla, tietysti korkki myös, ja villamatto (joka onkin erityisesti kissojen mieleen ;-)).
      Ransulla kun on niin karvaiset varpaanvälit, se liukasteli lakatulla parketilla, kun pojat vetivät rallia. Eihän sellainen käy. Nyt on parempi pito.
      No jopas nyt, olen kyllä ihan rauhassa tehnyt tätä remppaa jo yli kuukauden ja välillä ollaan ehditty käymään kotonakin. Olen aika hidas, mutta tuon lattianhionnan otin rykäisyllä, jotta olisi pian ohi.

      Delete
  16. Siellähän on menossa hurja remontti! Upean näköistä tulee! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se tv-ohjelma Hurja remontti voisi tulla tänne kuvaamaan ;-D

      Delete
  17. Keittiön seinä on ihana!
    Malttamattomana odottelen uusia kuvia uusista värikkäistä seinistä:) Tuleeko kukkia?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmm, en ole varma, tuleeko väriä kovastikaan. Kasviaiheita kyllä mietin, mutta tässä on muutama hyvä vaihtoehto. Ja ihanaa maalia, luultavasti salvianvihertävänharmaata, mutta mieli voi vielä muuttua ;-) Ja voi olla, että kolmelle olkkarin seinälle maalaan vain raidan yläosaan irrotettujen kattolistojen tilalle, jos en jaksa irrottaa hyllyjä ja maalailla koko seiniä. Kun juuri se vaaleanharmaa, joka kahdella seinällä nyt on, on kiva väri. Ja musta ikkunaseinäkin on oikein jees.

      Delete
  18. On omat haasteensa asua remontin keskellä. Ihanaa, kun saat kaupunkiodista mieleisemmän. Hurja työmäärä kyllä sinulla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, mutta onneksi karmea pöly- & suojamuovivaihe on ohi, se oli paha. Nyt voi jo ottaa tavaroita laatikoista esiin, jos ne mahtuvat jonnekin :-D Niin, kaikkein pahimmat olivat kyllä ensimmäiset viikot, kun ei saanut keitettyä aamukahvia!

      Delete
  19. Huh..on noissa remonteissa vaan hurjasti työtä! Upeaa jälkeä siellä kyllä syntyy♥ Remontin keskellä asuminen on aina pikkuisen haasteellista ja vähän hermojakin kutkuttavaa..vaan onpa sitten ihana kun on valmista! Tsemppiä remontin tekoon:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Työ on kyllä tosi palkitsevaa, ja kun itse nyhertää kaikki kulmat siisteiksi, se tuottaa suurta tyydytystä. Kun pääsee ihmeellisistä epäyhteensopivista nurkista eroon, jonne vaikkapa putoilee roskia ja kerääntyy pölyä - tulee sellainen olo, että saa maailman järjestykseen :-D
      Ja tietysti silmä lepää kun saa mieleistä pintaa :-)
      Kiitos ♥

      Delete
  20. Aikamoinen duuni ja lopputulos alkaa hissukseen hahmottua! Nostan sinulle hattua siitä, että viitsit ja jaksat tehdä itse. Moni ei edes osaa ja yhtä moni teettää mieluummin vieraalla, vaikka osaisikin (toki syitä on paljon ja moni ihan ymmärrettäviä).

    Erityisesti tykkään tuosta lattian uudesta väristä. Usein näkee ja kuulee parketin päälle laitettavan laminaattia, kun halutaan vanhan parketin kuviomalli peittoon. Hionnalla ja lakalla/vahalla parketista saa uudenveroisen. Puulattiahan parketti on.

    Keittiön laminaattiseinästä tulee mieleen Espanja tai Portugali. Kiva, että teet omannäköistäsi ja persoonallista. Usein tehdään sellaista, mitä kaikki lehdet ja mainokset ovat täynnä. Ajatellaan, että asunto on sitten helppo myydä, vaikka siinä asuttaisiin 30 vuotta (kuten me)! Useimmiten ostaja rempppaa uuden kotinsa, joten myyntirempat ovat aika turhia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Justiin persoonallista, sellaista mistä itse tykkää, on niin ihanaa päästä toteuttamaan. Monella ei varmaan kerta kaikkiaan aika riitä, sillä sitähän tähän kuluu. Mutta toisaalta itsellä on aikaa (jos on) nyhertää yksityiskohtia tarkasti enemmän kuin urakoitsijalla.
      Tuo vanhojen laattojen näköinen seinä on tosi kiva, vaikka se on ehkä nimenomaan muotia. Täytyy toivoa, ettei siihen kyllästy. Toisaalta olen aina tykännyt kulahtaneista laattapinnoista, joten sen puolesta vaikea kuvitella kyllästyvänsä.
      Puulattia on tosiaan aina puulattia, ihana paljaankin jalan alla! Ja kun sitä voi hioa ja käsitellä, laminaattia ei todellakaan voi. Mutta onhan tämä hionta työläs ratkaisu. Mutta ei liian työläs kuitenkaan, ainoastaan sitkeyttä vaativa ;-)

      Delete
  21. Olet sinä melkoinen fakiiri, en voi taaskaan muuta todeta! Onko sinulla myös flyygeli, soitatko sitä myös? Olen flyygeleiden ystävä :D. Melkoinen savotta kertakaikkiaan, mutta tulosta hiljalleen syntyy ja mieleistä. Tuo vaalea parketti tuntuu jalkojenkin alla varmaan mukavalta ja tietysti pehmeiden tassujen alla. Monta on monessa remontissakin, pääasia että saat mieleisen ja toivottavasti pölyttömän kodin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vai fakiiri :-DDD
      Kyllä ilman muuta soitan flyygeliä, tosin se on vielä varmuuden vuoksi verhoihin kääritty, en halua sinne yhtään raksapölyä. Soitin on isäni vanha ja hyvin rakas siksikin.
      Sanos muuta, on ihanaa että tulee mieleistä. Pölytöntä ja karvatonta täällä ei ennenkään ollut ;-)

      Delete
  22. Hyvä siitä tulee, itselleen on kiva tehdä! Minulla oli sama juttu, keittön kaappien alta löytyi samainen betoni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin on, saa tehdä just niin kuin tykkää eikä mitään kompromisseja :-D
      Se on varmaan tosi yleistä, ettei keittiönkaapiston alle laiteta lattiamateriaalia. Mutta kun mulle ei enää tule juurikaan kiinteitä kaapistoja, ja ne lattiavirityksetkin oli melko epämääräisiä.

      Delete
  23. on sul urakkaa kerrakseen, mut miten kivaa urakkaa se onkaan, siksi jaksaa ja viitsii, vai mitä!?
    pojan uudessa kodissa oli sama juttu, betoni tuli esiin kaapistojen alta. nyt heilläkin remppa pääosiltaan ohi, eilen juur käytiin ja kyl oli mukavan näköistä. ja niin tulee olemaan sinullakin:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri noin, on ihanaa tehdä kun saa mieleisen näköistä! Ja jotenkin siistimpääkin, kaikenlaisten viritysten tilalle. Mutta tää homma lähtee kohta ihan räpylästä, tänään kävin miettimässä tapetteja olohuoneeseen ja sitten keksin, että makuuhuonekin kaipaa jotakin :-D

      Delete
  24. Huh, on siinä urakka! Mutta lopputulos palkitsee. Tiskipöytä pukkijaloilla on hieno idea, kekseliään boheemi yksityiskohta! On se hyvä että pojat osaa nukkua kaiken remontin keskellä. Toivottavasti mammakin saa tarpeeksi lepotaukoja! ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se oli jotenkin itsestäänselvää, että tiskipöytään ei tule allaskaappia enää, kun purin kaikki kaapit. Mietin vain muutamaa vaihtoehtoa, joista tämä oli kiva ja edullisin (pukkijalat oli valmiina). Siskoni mielestä olen boheemi :-D
      Kyllä täällä lepäillään! Osaamme sen taidon kaikki ;-)

      Delete
  25. Aikamoinen urakka, mutta lopputulos varmasti palkitsee! Pikaista paranemista ja rapsutuksia kissoille! Hyvää pääsiäisviikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nimenomaan palkitsee ja on lisäksi kiva tunne, että kaikki on itse omin käsin tehtyä, se tekee kodista enemmän oman, vaikka se olisikin vain kakkoskoti kaupungissa.
      Kiitos, ei se ollut mikään flunssa, se oli yhden illan juttu :-D
      Kiitos, samaa sinulle, hyvää pääsiäistä!

      Delete
  26. Hienot suunnitelmat ja toivottavasti jaksat! Olet ihan uskomaton ihminen.
    Pääsetkö lukemaan tämän? https://www.hs.fi/koti/art-2000005619472.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kävinkin jo lukaisemassa tuon. Kiinnostava artikkeli!
      Hyvin täällä jaksetaan. Tänään sain ne inhat kattolistat irti, jihuu. Ja hankin tarvikkeet keittiön kulmaan tulevaan hyllykköön, mukavaa pääsiäispuuhaa :-)

      Delete
  27. Aivan mahtavaa! Erityisen kiinnostavaa minusta on aina, mitä laitetaan keittiön välitilaan:) Tuo laminaatti oli mahtava ratkaisu.

    Meidän kotimme on muiden '79 rakentama ja olihan se järkytys, kun tehtiin täydellinen keittiöremppa ja kaapistojen alla olivat lattiat kuin kesken...Kaikki mitä tähän mennessä on tehty, on tehty vimpan päälle ja siksi vieläkin olisi tarpeen piakisesti uusi parketti olkkariin ja eteiseen ja samalla eteiseen uusi kaapisto. Keittöön halusin vihdoinkin laattaa ja lattialämmityksen, sillä muistissa on ne noin kaksi litaa puolisulia mustikoita, jotka kaatuivat keittiön parketille...Nopeutti muuten remppaa huomattavasti:)

    Vastauksesi Pionille, josta huomasin, että etsit väriä salvianvihreänharmaa, se on just meidän keittiön kaapistojen väri ja oma suosikkini. Ja yllättäen siihen sopii mm. pinkki ja moni muukin väri.

    Mukavaa pääsiäistä!



    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä varmaan 70-luvullakin osattiin rakentaa, ainakin jossakin joskus :-D Tuota lattiamateriaalin puuttumista keittiökalusteiden alta harrastetaan muuten nykypäivänäkin! Se on hassua, kun miettii, miten joustamaton se sitten on kalusteiden vaihdon kannalta.
      Välitilaa minulle ei tullutkaan, kun ei tule yläkaappeja eikä oikeastaan alakaappejakaan. Niinpä laitoin seinät lattiasta kattoon tuolla laminaatilla, ja se on tosi nätti ja raikas, olen tyytyväinen.
      Voi hitsi, mustikat parketilla... katastrofin ainekset!
      Salvianvihreä on ihana väri, pihakalusteissakin yksi parhaista. En ole vielä varma, tuleeko sitä laajemmin, se riippuu olkkariin valitsemastani tapetista. Keittiön lokerikkoon sitä kumminkin jo tuli ripaus :-) (vasta rakenteilla, kuvia tulee myöhemmin)
      Kiitos ja iloista pääsiäistä sinullekin!

      Delete
  28. Remontin lopputulosta on aina helppo ihailla, mutta tuo työvaihe on aina oma haasteensa. Tsemppiä

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!