Tuesday, 6 March 2018

Aarteita


Kaikenlaista löytyy, kun hieman kaivaa, jos piha sattuu sijaitsemaan vanhalla asuinpaikalla. Kotisaarellani on ollut kylä jo keskiajalla, tarkkaa asuttamisen alkuajankohtaa on mahdoton tietää.

Treasure Hunting
Living in an old settlement area brings all kinds of stuff to soil surface. So far the oldest coin I had come across was from 18th century, but this one that was lying in my kitchen garden is from 1694. How I wish these objects could tell – who was the last person before me to hold this coin in their hand?

Tähän mennessä vanhin löytämäni kolikko oli 1700-luvulta, mutta kun tammikuun alussa hoksasin tämän kasvimaalla, olin pienen harjauksen jälkeen ällistynyt. Kohokuviot ovat säilyneet erittäin hyvin ja vuosiluku 1694 oli selvästi luettavissa.
Kolikon arvo on ollut kaksi markkaa, en tiennytkään, että Ruotsissa on joskus ollut markatkin käytössä. Mutta niinhän ne nettihaun perusteella olivat, keskiajalta 1700-luvulle.
Kolikon kääntöpuolella on kuningas Kaarle XI:n pompöösi profiili sekä teksti D.G.Rex.Sve eli Ruotsin kuningas Jumalan armosta.


Joskus aarteita omistaa tietämättään. Olin laittanut kuvan puukappaleen vintin kaapiston laatikkoon kuvitellen, että se on jokin kahvan aihio. Kun sitten asensin vintille paremman työvalon ja ryhdyin järjestämään kaappeja, huomasin, että siihenhän on kaiverrettu vuosiluku 1853.
Tämäkin on hieman mystistä, sillä vuosiluku on varhaisempi kuin taloni. Toki sinne on tuotu irtaimisto, kun merimies tontin osti ja talon rakensi 1800-luvun loppupuolella.
Työväline vaikuttaa olevan suutarin työväline, putsholtti, varsinaista virallista suomenkielistä nimeä en tiedä. Taloni entiset asukkaat olivat tietääkseni kaikki merimiehiä. Heillä oli monenlaisia varusteiden huoltoon liittyviä työvälineitä mukana laivoilla, joten tämä ei välttämättä merkitse sitä, että joku taloni entinen asukas olisikin ollut suutari.

Kaikenlaista löytyy, kun pitää silmät auki.

Edellinen juttu kolikkolöydöstä on lähes kahden vuoden takaa täällä.

60 comments :

  1. Mielenkiitoisia aarteita!
    On tosiaan tärkeää pitää silmät aina auki, ei muuten huomaa aarteita, eikä mitään kauneutta ympärillään.
    Aurinkoista viikon jatkoa! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, ihan pieni ohimenevä valoilmiökin voi olla aarre.
      Kiitos, samaa sinulle!

      Delete
  2. Kivoja aarteita 😊 monilla esineillä on upeita tarinoita takanaan 😊 Mukavaa tiistaita! Ihanaa, kun aurinko paistaa ❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi mahtavaa tietää, kenelle työväline ja raha ovat kuuluneet, voi kun pääsisi kurkistamaan niihin aikoihin, olisi kiinnostava kurkkaus.
      Kiitos samoin! Onneksi meillä on jo valo, vaikka kevät vielä puuttuu.

      Delete
  3. Hienoja löytöjä. Olen aina tykännyt hurjan paljon historiasta ja hiukan toisella kymmenellä ajattelin, että minusta tulisi argeologi. Silloin tosin unelmana oli suunnistaa Egyptin pyramedille tai Kreikkaan. Nyt olisin kovasti iloinen löytäessäni omasta puutarhamullasta tuollaisia kolikoita. Eihän sitä tiedä, vaikka talosi alta löytyisi vielä vanhempi rakennus, kuten Turussa.

    Joku lämminanturainen kissaeläin on selvästi tepastellut pihallasi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, selvästi jokin harvinainen kissapeto ;-)
      Olisi niin paljon kiinnostavia ammatteja. Historia on kiehtovimpia aiheita ja aivan loputon. Oman kiinnostuksensa mukaan voi historiaa lähteä tutkimaan mistä näkökulmasta tahansa. Arkeologia muuten houkuttaa minuakin tavallistakin enemmän nyt, kun otin luettavaksi Paavo Castrénin mainion kirjan Pompeijilaisia kohtaloita, siitä on otettu uusintapainos.

      Delete
  4. Voi millaisia aarteita! Historia on kyllä mielenkiintoista ja miten tavarat onkaan säilyneet joskus satoja jopa tuhasia vuosia..Ei sitä tiedä koskaan mitä jännää vastaan tulee kun pitää silmät auki:) Mukavaa maaliskuuta♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, onneksi on säilynyt, tavaroista saamme tietoa ja ne tuovat myös menneiden ihmisten elämät läheisemmiksi. On kiehtovaa esimerkiksi pitää suutarin sileäksi kulunutta työvälinettä 1800-luvulta kädessään. Se on aikanaan hiutunut jonkun käteen täydellisesti sopivaksi.

      Delete
  5. Inhimillisiä (ja kuninkaallisia?:D) kosketuksia vuosisatojen takaa. Huikeaa. Mutta onhan tontilla edelleen Rex Musti...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, no niin on, tontin valtias! Mustin komea profiili pitäisikin painaa johonkin kolikkoon...

      Delete
  6. No, ompas hienoja aarteita! Meillä ei ole löytynyt maan alta kuin lasipulloja ja roskia :) No, vintin puruista löytyi sentään se yksi tikari tai vastaava :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau, tikari! Lasinsirpaleita täältäkin lähinnä löytyy, ja maahan haudattuja kalosseja, piikkilankaa, mitä milloinkin. Yhtä kiveä siirtäessä vastaan tuli noin 50 olutpullon korkin kätkö :-D

      Delete
  7. Replies
    1. Juu, hauskaa löytää tuollaisia!
      Hitsi, kommenttisi oli mennyt roskakommentteihin, onneksi se löytyi sieltä! Siksi julkaisussa oli viive.

      Delete
  8. Muinaiset Viikinki-kissat ovat jättäneet ikuiset jäljet muinaiseen sementtiin ;) Arvokas arkkeolookinen löytö.

    ReplyDelete
  9. Vautsi! Sinussahan on arkeologin taipumuksia.. Hienot löydöt!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, ei kai sentään, kun ihan sattumalta tulivat esineet vastaan. Ihanaa on löytää noin vanhoja juttuja. Mieti, jos kolikko oli viimeksi jonkun näpeissä yli 300 vuotta sitten ennen kuin minä sen poimin niin pitkän ajan jälkeen.

      Delete
  10. Upea kolikko😮 Ystävälläni on metallinpaljastin ja sen avulla hän on löytänyt minunkin lapsuuden kodin pelloilta vaikka mitä. Jännää tuollainen aarteiden etsiminen ja löytäminen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Metallinpaljastinta minäkin olen miettinyt, mutta tuossa ylempänäkin mainitsen mm. 50 kruunukorkin kätkön :-D Ja Alkon kierrekorkkeja löytyy myös lukematon määrä, ja kaikenlaista metallirojua... se laitehan piippaisi kuin hullu ihan jatkuvasti.

      Delete
  11. Hieno löytö! Mitä vielä löytyykään! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vähän väliä jotakin löytyy, mutta harvoin mitään näin kiinnostavaa :-)

      Delete
  12. Huimia aarteita! Uskomaton aikaharppaus menneisyyteen. Jos tuollainen kolikko tulisi eteeni puutarhassa, kaivaisin varmaan koko pihan ylösalaisin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih! No kun ei tiedä, mistä kaivaisi, aika äkkiä väsyisi. Paljonhan minä kaivankin pihatöiden merkeissä, mutta lasinsiru on se, joka lähes takuuvarmasti tulee vastaan melkeinpä joka lapiollisella. Täytyy kumminkin pitää silmät auki mullassa olevien erikoisen muotoisten (esim. pyöreiden ja litteiden ;-)) kokkareiden varalta.
      Aikaharppaus on tosiaan huima, kutkuttava.

      Delete
  13. Voi ku vois aikamatkustaa esim. vuatehen 1694.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta! Ystäväni tosin toteaa, että pitäisi olla paluulippukin - sen ajan hajumaailmaan olisi nykyihmisen varmaan vaikea tottua, voi olla, että tulisi pian koti-ikävä :-D

      Delete
  14. Vau mitä löytöjä! Kaksi markkaa on ollut 1600-luvulla iso raha.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, olisikin kiva tietää, minkä arvoinen se on ollut, mitä sillä olisi saanut. Hopealantti se ainakin on.

      Delete
  15. Sinähän asut aarresaarella, ajatteles jos joku kerta, kun kaivat kuoppaa jollekin uudelle kasville, lapiosi kolahtaa merirosvojen kätkemään aarrearkkuun!
    Eurassa, jossa lapsena ja nuorena asuin, on ollut asutusta jo kivikaudella. Vaarini löysi joskus pellosta kivikautisen kivikirveen. Myöhemmin asuimme Kauttuan Luistarilla, lähellä rautakautista kalmistoa, jossa useana kesänä tehtiin kaivauksia, jännittävää sekin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ooh! Kotisaarellani ei ole noin vanhaa asutusta, mitä luultavimmin - kivikaudella se oli tuskin merestä pilkottava kari jos sitäkään. Upea löytö, kivikirves!
      Täytyy yrittää pitää silmät auki kaivaessa, jos tulee kirstun kansi vastaan ;-)

      Delete
    2. Marja, mun pappa touhus siäl kalmistolla ja hänellä oli näppinsä pelissä Euran muinauspuvun löytymisen kanssa.
      Ja kyllä niitä tarinoita löydöistä sitten sai kuullakin pentuna riittävästi.
      Isovanhemmat asuivat myös Luistarissa.

      Delete
  16. Mielenkiintoista. Sinunhan kannattaisi hankki jo metallinpaljastin ja tutukia sillä koko piha. Tulisi samalla kaikki rojutkin kaivettua pois, jos sellaisia löytyy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh! Lähes joka lapiollisella nousee jonkin metallikorkki, lasinpala, astian sirpale, kengänpohjallinen tai muu esine... vuosisatojen asutus näkyy siinä, että pihamaassa on hurja määrä tavaraa. Ei voi kuvitellakaan, että sen kaiken pystyisi kaivamaan ylös :-D Tai pitäisi ottaa kaivurilla vähintään puolen metrin kerros maata koko tontista. Ihan kiva näitä aarteita on näin ripotellenkin löytää.

      Delete
  17. Olipa tosi hieno löytö! Minäkin yritän pitää silmäni auki maata kaivellessa, mutta en ole koskaan löytänyt mitään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa tiirailla, koskaan en tiedä mitä löytyy :-)
      Aloitin posliininsirpaleiden keräämisen jo Englannissa asuessani, kun tein puutarhatöitä opintojen ohessa. Sellaiset palat, joissa oli kivaa kuviota, päätyivät taskuuni. Nyt omalta pihalta niitä on löytynyt satamäärin, saavillinen sirpaleita odottaa mosaiikiksi pääsyä joku päivä.

      Delete
  18. Saaripalsta sijaitseekin mielenkiintoisella paikalla, mitähän kaikkea siellä onkaan silloin joskus tapahtunut, millaista väkeä asunut...nyt alkoi mielikuvitus laukkaamaan! Oletko koskaan ajatellut metallinetsintäkoneen hankintaa, varmaan piipitystä riittäisi! Hieno tuo kolikko ja se toinenkin vanha esine! Niin ja onhan siellä sinulla vanhoja kasvejakin, se käärmelaukka (?) on jäänyt mieleeni ainakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mielikuvitus tosiaan laukkaa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä täälläkin on asunut - maata on viljelty, eläimiä pidetty lähes joka talossa, miehet tosin saattoivat olla merillä vuodenkin putkeen, löytämieni kirjeiden perusteella. Moni saaristolainen oli merillä töissä. Vaimot sitten hoitivat koko huushollin, täytyy hattua nostaa.
      Juuri tuon takia en vakavammin ole harkinnut metallinpaljastinta - sehän piipittäisi jatkuvasti ja sitten olisi koko piha mullin mallin :-D

      Käärmeenlaukka tosiaan tulkitaan muinaistulokkaaksi, nimenomaan vanhojen merenkulkuväylien varrella kasvavaksi. Se oli merekävijöiden keino estää keripukkia ja sitä istutettiin kaiketi kaikille pysähdyspaikoille. Minäkin popsin sitä ja mietin, että pidän keripukin loitolla.

      Delete
  19. Jännittävää. Tuollaiset löydöt kuten reippaasti yli kolmesataa vuotta vanha raha inspiroivat mielikuvitusta: minkänäköinen tyyppi viimeksi piti rahaa kädessään ja millaisessa tilanteessa pudotti sen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, juuri näitä asioita minäkin mietin. Onko raha kadonnut, pudonnut? Tai muuten ajan saatossa joutunut maahan. Kunpa tietäisi. Olisi kiva tavata henkilö, joka sen tontilleni toi.

      Delete
  20. Wau, hienoa! Meidän lapsuuden kodin pihasta löytyi aikanaan kivikautisia työkaluja, mutta museo ei huolinut niitä, koska niitä löytyi ilmeisesti alueeltamme todella suuria määriä. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jopas nyt, että sellainen määrä kivikautista romua teilläpäin oli :-D Aika hurjaa!

      Delete
  21. Kolikko on noin vanha!
    Millä outsasit sen ?

    ReplyDelete
  22. Replies
    1. Jostain joskus googletin, että vanhoja rahoja ei saa hangata millään kuluttavalla (kuten metalliharja), eikä saisi käyttää syövyttäviä aineita (kuten sitruunamehua tai etikkaa). Mutta tämäkin oli niin patinoitunut, että ihan pikaisesti pyyhkäisin vähän etikkaan kostutetulla paperilla, niin sai paremmin kuvioita näkyviin, sitten huuhtelin veden alla. Veden ja pehmeän harjan kanssa sitten enempi putsasin. Eihän tämä mikään arvolantti ole, paitsi minulle sillä on suuri arvo.

      Delete
  23. Voi hitsi, ihania löytöjä! Miten mielenkiintoista onkaan miettiä mitä joku on jollakin esineellä tehnyt ja kenen käsistä se kolikko on mahtanut pudota maahan ja vaikka mitä. Siinäpä vasta mielikuvitukselle ravintoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Just tällaisia mäkin mietin. On mukavaa ajatella niitä kaikkia ihmispolvia, jotka ovat kylällä tallustaneet ja taloissa asuneet tai vierailleet.

      Delete
  24. No onpa todella upea löytö! En minäkään tiennyt, että markkoja olisi ollut Ruotsissa! Hyvää naistenpäivää!

    ReplyDelete
  25. Vau! Meidän vanhin 1700-luvulta:-) ehkä ryömittävä uudestaan talon alle :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa varmaan ryömiä :-D

      Delete
  26. Oho, mahtavaa että aarrejahtiin pääsee omalla pihalla! Ylipäätään vanha merimiehen talo kuulostaa paikalta, jossa on paljon tarinoita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuntuu, että aarteenetsintää voisi harrastaa vaikka kuinka ja monella tapaa: lukemalla paikallishistorian kirjoja, tutkimalla vanhoja työvälineitä sun muuta entisten asukkaiden irtaimistoa... ja sitten tulee näitä vastaan, joista ei tiedä, miten ovat taloon/tontille päätyneet. Olisi kiva tietää!

      Delete
  27. Hieno löytö! Meillä on tullut vastaan kaikenlaista metalliromua, kun paljastinta olemme täällä ulkoiluttaneet. Ja tosiaan koko ajan se huutaa vanhoill asuinpaikoilla. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noin se varmaan tekee, päätä siinä sitten, mistä kannattaisi kaivaa :-D

      Delete
  28. Wau mitä löytöjä! Ehkä siellä piileskelee vuosisatojen kolikkokokoelma, jonka voit laittaa kehyksiin?

    Löysin muuten blogiisi joululomilla ja nyt seuraan mielenkiinnolla merimiehen talon matkaa uuteen kukoistukseen. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, jonkinlainen kolikkokokoelma mullassa näyttää olevan... Eniten niitä löytyy talon lattian alla olleessa maakerroksessa.
      Mukava kuulla! Talon kunnostus edistyy kovin hitaasti :-D

      Delete
    2. Jännää historian havinaa kyllä! Ja täytyy sanoa, että kunnostamisen rauhallinen tahti on erittäin rohkaisevaa vertaistukea meille, jotka emme ole vanhaa taloa rempanneet. :)

      Delete
  29. Uskomattomia ja mielenkiintoisia löytöjä, oletko kysynyt minkä arvoinen tuo kolikko olisi.Jos metallin paljastimella etsisi,voisilöytyä pihalta vaikka esim.sormuksen

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, pihalta löytyy sellainen määrä pullonkorkkeja, piikkilankaa ja muuta roinaa, että laite piippaisi tauotta varmaan. Muutama lantti on löytynyt, ja hattuneula ja sellaista pientä. Suuri aarrekirstu on vielä löytämättä ;-)
      Kolikko on niin huonossa kunnossa, että se olisi korkeintaan 20 euron arvoinen. Suurempi on sen tunne- ja kiinnostusarvo.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!