Saturday 3 February 2018

Mielimaisema

Taloltani avautuu kaksi hurmaavaa maisemaa. Toinen on keittiön ikkunasta alas kohti kyläniittyä, toinen on tämä näkymä kuistilta sivulle päin pitkin kylärinnettä. Maisema on suoraan silmien edessä, kun nousen raput ylös kuistille.
Tähän ei voi kyllästyä; etenkään, kun maisema muuttuu koko ajan säiden toimesta. Tasan kaksi viikkoa sitten oli paksu kuura ja ohut lumikerros.

Favourite View
I see this every day as I walk the steps up to the open porch. The view is so different, yet always charming, due to the weather and seasons.

Seuraavan päivän huikaisevassa auringonpaisteessa.

Iltaruskossa.

Sitten noin viikon ajan oli tällaista. Lumeton, monisävyinen maisema on kaunis.

Lumimyräkkä saapui... Nyt kahlataan hangessa. Kuistikin on peittynyt lumeen.

Marraskuun pimeydessä.

Lokakuun syysväreissä. Etualan näyttävä ruskapensas on sirotuomipihlaja.

Ja toukokuun valoisassa illassa. Sirotuomipihlaja kukkii, samoin kauempana kylällä pilvikirsikka.
Tätä kohti!


Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

46 comments :

  1. Ihana maisema!
    Olen aina kuvitellut, että talosi sijaitsee, jossakin syrjässä, missä ei naapureita näy, mutta siellähän on pieni kylä. Jos nuo kuvissa näkyvät rakennukset nyt sitten ovat piharakennuksia ja asutuksia..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, asun keskellä kylää - ja saaristokylät ovat yleensä tällaisia keskiaikaisen tiiviitä edelleen. Naapurit ovat ihan vieressä joka puolella :-D En ole syrjäasujaihmisiä, vaikka joskus suurempi oma rauha olisikin ihan kivaa.

      Delete
    2. Olen miettinyt, että miten uskallat asua korvessa kissoinesi...no nyt ymmärrän, kun apu ja turva ovat lähellä..:)

      Delete
    3. Tjaa - minusta ihmisen (ja kaiken muunkin) suurin uhka on toinen ihminen :-D Sanoin ystävälle vastikään, että roskien vieminen kaupunkiasunnossa on 10 000 kertaa vaarallisempaa kuin täällä tallustaminen, vaikka kuunvalossa keskellä yötä. Oudosti useimmat ajattelevat, että täällä pitäisi jotakin pelätä. Talvisin tämä kylä on puoliautio, tai enemmänkin kuin puoli-. Kesällä sitten joka talossa häärätään.

      Delete
    4. Nuorempana, kun vielä oli välitön pääsy metsään heti ovesta ulos astuessa, mietin monesti, että jos mut joku villieläin täällä syö niin tarpeeseensa ottaa. Kaupungissa taas joku voi teilata pelkkää sekopäisyyttään :-D

      Delete
    5. Tarpeeseensa ottaa :-D No juu, juuri näinhän se menee!

      Delete
  2. Maisema on kyllä ihana! Sellainen henkeä lepuuttava, kun on avointa maastoa, puita ja asutustakin. Vähän kaikkea mitä ihminen tarvitsee!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, avaruus on tärkeää. Lontoossa asuessa ihan ahdistuin, kun ikkunasta näkyi vain vastapäinen ruma tiiliseinä muutaman metrin päässä. On niin kivaa seurata säiden liikkeitä ja ympäristöä ikkunoista. Niin, ja kissojen liikkeitä! Mutta Ransu nyt lähinnä liikkuu sängyn ja ruokakupin väliä, kun tuli tuo hanki...

      Delete
  3. Hieno saaristolaismaisema, tykkään!
    Kirjoitit hyvin miten monisävyinen maisema on kaunis. Usein kuulee aina sanottavan, että keväällä (ja lumettomana talvena) on harmaata, minusta erisävyiset kuolleet heinät ja ruohot ovat hienoja heti lumen sulettua, ja monesti vielä sammal antaa vihreyttä sinne joukkoon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olemme täysin samoilla linjoilla (ei yllätys :-D )! Lumi vie maisemasta värit, lisäksi se estää pihatyöt (paitsi lumityöt - plääh) ja se on ikävän kylmääkin, jopa saappaisiin se änkeytyy kastellen nilkat. Yh :-D
      Ruskea-vihreässä maisemassa on varmaan jotenkin elämän tuntu. Luminen huurremaisema on kaunis, mutta kuin jäätynyt kuoliaaksi. Näin mä ainakin sen henkisesti koen. Luminen maisema on enempi harmaa kuin vihreänruskea talvi minustakin.

      Delete
  4. Näinhän se menee, että luonto, ja muuttuvat vuodenajat, on paras taulu.

    ReplyDelete
  5. Hienoa perinnemaisemaa. Ei täällä mantereella usein tapaa enää tuollaista kylämaisemaa mikä on harmi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saarissa taas ei voitu purkaa kyliä jakojen yhteydessä, kun ei ole niin suuria yhtenäisiä alueita, että tilat olisi voitu silleen uudelleenjärjestellä. Niinpä minullakin on pelto/niitty satojen metrien päässä yhdessä suunnassa ja metsä taas kilometrin toiseen suuntaan. Tavallaan se on hauskaakin, oma tyylinsä.

      Delete
  6. Kaunis näkymä, ihan kaikkina vuodenaikoina.
    Kun meidän (tai siis kunnan) metsikkö kaadettiin, ilahduin (ja ilahdun edelleen joka päivä) siitä, että nyt näen taivaanrannan synkän ja tiiviin puuseinämän sijaan. Maisema aukeni ja tuli ikäänkuin enemmän tilaa nähdä ja hengittää. Hiukan häiritsee, kun alapihan aidan takana on nyt isoja työkoneita, sora- ja muita maa-aineskasoja, pinoittain viemäriputkia ym. rakennuskamaa. Enkä ole vielä tottunut siihenkään, että niin paljon aiemmin piilossa olleita naapuritaloja näkee nyt niin hyvin. Alue saa valmistuttuaan istutuksia ja luontokin ottaa aikaa myöten omansa, kun koko nykyistä työmaa-aluetta ei kuitenkaan pidetä jatkuvasti hoidettuna. Tämä tieremppa on monin tavoin näyttänyt, miten tärkeää on sekin, mitä oman tontin rajojen ulkopuolella on. Aina ympäristön näkymiin ei voi vaikuttaa, mutta tonttia/taloa ostaessa siihen kannattaa kiinnittää huomiota.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Location, location, location tulee mieleen, vaikka sillä varmaan tarkoitetaan vähän muuta, kuten hyviä kulkuyhteyksiä tai ydinkeskustaa :-D Mulle taas se tarkoittaa kaunista maisemaa, jossa haluaa elää. Tämä kylä myi itsensä minulle viimeistään silloin, kun tein saaressa pyöräretken samalla, kun tulin taloa katsomaan. Pyöräilin saaren toisesta päästä takaisin päin, ja kun kylä avautui silmien eteen yhden nyppylän jälkeen etelärinteessä muinaisen merenlahden äärellä, oli se niin hieno, että halusin jäädä tänne heti. No joo, oli myöskin toukokuu :-D
      Se meri vain puuttuu! Muinainen merenlahti täytyy vain kuvitella tuohon niitylle eteen. Se oli siinä silloin muutama sata vuotta sitten, kun kylä perustettiin.

      Delete
  7. Kaunis kuvasarja. Kyllä tuollaista maisemaa ilokseen katselee!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin katselee, ihana niin monessa säässä ja valossa.

      Delete
  8. Kaunis rauhallinen maisema <3

    ReplyDelete
  9. Tämä maisema on kyllä viehättävä, samoin kuin keittiösi ikkunasta avautuva. Ihanin on tuo alin kuva tietenkin, sirotuomipihlajan kukkiessa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta - ah, toukokuun valo!
      Pentti Haanpään sanoin:
      Lojua, ah, lojua haaleassa kesän ilmassa, juuri ja juuri kierittäen itseään sen verran, että leppäpuska langetti ylle varjon.

      Delete
  10. Miekin luulin siun asuvan 'korvessa'. Mukavan näköstä siellä on ja antaahan se turvallisuutta kun nuapurit on lähellä. Hieno kasvi tuo sirotuomipihlaja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On naapureista turvaa varmaan, kunhan eivät ole hulluja :-D
      Siro- ja rusotuomipihlajat ovat aivan ihania, kauniita pikku puita. Tuosta tuo tulee vielä kasvamaan reippaasti.

      Delete
  11. Ihana maisema ja näkymä!
    Luontoon ei voi koskaan kyllästyä, vuodenajat ja jopa päivän eri hetket antavat aina jotain uutta katseltavaa.
    Olen miettinyt just viimeaikoina, että kodin olennaisempia asioita on maisema ja näkymät. Niihin kiintyy, ne ovat osa kotia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tulee mieleen se ihana järvi, joka näkyy teille lehdettömään aikaan ♥ Näkymä on tosiaan osa kotia!

      Delete
  12. Replies
    1. Aah, aurinkoa ja lämpöä ja elämää!

      Delete
  13. olen aina tykännyt tuosta näkymästä kuistiltasi vuodenajasta riippumatta. systerini asui aikoinaan samantyylisessä maisemassa, siitäkin kovin tykkäsin, vaikka järvisuomesta lähtöisin olenkin. kiva tuo sinun kastelukannusarjasi, jostain syystä en ole siihen kiinnittänyt aiemmin huomiota.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos, tuo on tosiaan ihana näkymä. Hauskaa, että muistat sen!
      Valosarjan taisin ripustaa vasta viime kesänä, tai toissa vuonna ehkä, vaikka ostin sen Anttilan lopetusmyynnistä jo joitakin vuosia sitten.

      Delete
  14. Ihana maisema, ja minusta on tärkeää että jokaisella on se oma pieni näkymä luontoon ja vuodenaikojen vaihteluun, sielunmaisema, oma paikka. :)
    Suloiset nuo kastelukannut! :)
    Kauniita iloisia talvipäiviä sinne! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, samaa sinne! On tosiaan tärkeää saada säännöllisesti nauttia lempimaiseman ja -paikan rauhasta, tai sykkeestä, mikä se paikka kullakin sitten on.

      Delete
  15. Ikkunat on kuin tauluja jotka muuttuvat jatkuvasti.
    kaunista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ovat ja tänään taulu kylpee kirkkaassa auringonpaisteessa :-)

      Delete
  16. Onpa kaunis näkymä tosiaankin, silmä lepää ihan jokaisena vuodenaikana! Onpa teillekin lunta tullut!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuli lunta eikä nyt sula poiskaan, kun mittarissa on -12! Hurhuhrhur.

      Delete
  17. Tuollaisen maiseman ja kylän keskellä on idyllinen tunnelma, varmasti myös ihanaaa ja rauhallista asua! Uskon, että viihdyt varmasti!

    ReplyDelete
  18. Ihana kylämaisema!! Sirotuomipihlaja olisin hyvä pikkupuu omaan pieneen pihaani...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siro- ja rusotuomipihlajat ovat nättejä. Kasvutapakin on kaunis, kun oksat alkavat kaartua vaakatasoon iän myötä.

      Delete
  19. Alati vaihtuva maisema, eipä pääse kyllästymään;)
    Toukokuu on silti houkuttelevin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei, kun joka viikko on ihan eri näköistä, näin talvellakin :-D
      Toukokuu on niin ihana, koko kesä edessä ja oikeastaan vuoden kauneimmat kukkijat käsillä.

      Delete
  20. En yhtään ihmettele, että tuo on mielimaisemasi ♥

    ReplyDelete
  21. Hiano maisema! Ja joka hetki erilaane.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu niin on, nyt taas hieno aurinko ja sininen taivas. Tuolla ei vain tarkene seistä ihailemassa :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!