Vuoden 2016 tilinpäätös

Kiitos Vaalean Vihreää -blogiin tästä haasteesta!

Mitä unelmia toteutit 2016?

Viimeinkin riittävän kokoisen puutarhajätekompostin. Ei kun oliko se jo edellisenä vuonna...

Tämän rakennuskuvat löytyivät ainakin viime vuoden kansioista! Navetan edustan lasinsirpaleita ja nokkosta täynnä olevan kivisen rytörinteen muokkaaminen pienten kivikkokasvien alppipenkiksi. Olosuhteita parantaisi vielä räystäskourun saaminen navetan katonreunaan, sillä nyt sadevesi tippuu suoraan penkkiin. Täytyy toivoa, että suuria menetyksiä ei ole.

Mitä opit?

Jos haisujouluruusu on tulossa kukkaan tammikuussa ja on luvassa pakkasia, se kannattaa suojata. Tämä ei enää keväällä noussut. Myös viherjouluruusulle talvi oli vaikea, mutta minusta sen juuristo vaikutti elävältä viime kesänä, vaikka mitään ei maan päälle noussutkaan.

Pitkään havittelemani jauhoesikon sentään tajusin suojata, sekin näytti jossain vaiheessa talvea tältä.

Esikkokevät: edessä kukkii siperianesikko, taempana hivenen vaaleampi mutta muuten hyvin samanlainen jauhoesikko ja voimakkaamman pinkkinä taustalla suikeroesikko. Keltaiset kukat kuuluvat tummalehtiselle 'Brazen Hussy' -mukulaleinikille.

Mitä murehdit?

Tästä valitan vähän väliä, mutta se on päällimmäinen murhe puutarhassa: peurat. Ne syövät lähes kaiken, viime syksynä menivät asterit ensimmäistä kertaa ja myös saniaisia syötiin loppusyksyllä. Keväinen kukkapenkki näyttää tältä: se on täynnä risuja, verkkoja ja hökötyksiä yrityksenä päästä näkemään edes joitakin sipulikukkia. Lähes jokainen puun taimi ja pensas täytyy verkottaa. Pihaesikoitakin ne penteleet syövät. Ja jouluruusuja, ja näsiää, ja ja ja... no, lopetan tähän. Tällä kertaa.

On todella ikävää "ihailla" kukkiaan verkon läpi. Narsissejahan ei syödä, mutta tuossa ovat nuo tulppaanit.

Mistä nautit?

Kevään valosta ja tontin saamisesta takaisin itselle lumen ja jään kynsistä! Mämmihetki omassa rauhassa omalla pihalla – parempaa ei voi ollakaan. Nautin yksinolosta sanoinkuvaamattoman paljon, se on ylellisyyttä.
Kevään avaruus ja mieletön valo, kun puissa ei vielä ole lehtiä, on... on... ei voi sanoin kuvailla. Järisyttävän hieno hetki.

Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Hmm. Haaveeni ovat niin isoja, etteivät ne edes voi toteutua. Että saisi tontin peuranpitäväksi. Että talojen kunnostus olisi valmis, jotta voisi hyvällä omallatunnolla keskittyä pihassa möyrimiseen. Joten täytyy keskittyä pienempiin, mahdollisiin asioihin: että viime vuonna istutetut erikoisemmat esikot, kuten kuvan junnaninesikko, selviävät talvesta.

Toivon myös, että tontillani kukkisi mahdollisimman paljon ihania sarjakukkaisia, joihin olen täysin hullaantunut. Tässä kuvassa on kylläkin ihan tavallinen koiranputki, mutta onko kauniimpaa seuralaista lehtoakileijalle kuunaan nähty.
Viime vuonna kylvin sirosudenporkkanaa, joka ei onnistunut tulemaan kukkaan, mutta tänä vuonna olisi odotettavissa ainakin rikkaporkkanoiden kukintaa – ne tekivät viime vuonna lupaavia lehtiruusukkeita, kylvin ne edellistalvena.

Hullu haaveeni on, että saisin nähdä vuorikärhön kukkivan – noh, katsotaan nyt ensin, selviääkö se talvesta.

Vuorikärhö kukkii edellisvuoden versoilla, lisäksi kasvi on talvenarka, joten sen versot paleltuvat meillä poikkeuksetta talvisin. Käärin omani suodatinkankaaseen, kun en muuta löytänyt, ja tältä se nyt näyttää. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Kunhan edes selviäisi hengissä – punaruskeat lehdetkin ovat niin kovin kauniit. Mitä pidemmälle talvi etenee, sitä vaatimattomammiksi toiveet kutistuvat: kunhan edes pysyisi hengissä... kunhan kevät edes joskus saapuisi...

Kyllä tämäkin hetki taas joskus eteen tulee. On kevätpuuhia kesken pitkin poikin pihaa ja raikas vihreys huumaa. Luotan siihen, että kevään myötä energia taas palaa. Viime vuonna pikavauhtia toteutettu kirjaprojekti vei mehut, lisäksi aloin tuntea tappiomielialaa peurojen suhteen ja epäilyä siitä, että talojen korjaus ei koskaan etene siihen pisteeseen, että pääsisin muuttamaan vanhaan talooni. Viime vuosi oli vaikea, mutta jos tilanne ei tunnu paranevan, on mietittävä uusia vaihtoehtoja.

Haastan neljä seuraavaa blogia puntaroimaan viime vuotta – nyt olen seurannut blogeja niin harvakseltaan, että joku näistä blogeista on kenties jo haastettu, silloin tämän voi vain sivuuttaa:

En vindbris över Ekholmen
Susannan työhuone
Puhu mun ruohoille – herätyyys Santra, et ole kirjoittanut pitkään aikaan...
Lopotin Toimelan pihaunelmia

Tässä vielä haastekysymykset:

Mitä unelmia toteutit 2016?
Mitä opit?
Mitä murehdit?
Mistä nautit?
Mitä haaveita on vuodelle 2017?
Laita haaste kiertämään ja haasta neljä.


Haisujouluruusu – Helleborus foetidus
Jauhoesikko – Primula farinosa
Junnaninesikko – P. aurantiaca
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Rikkaporkkana – Daucus carota
Siperianesikko – Primula cortusoides
Sirosudenporkkana – Ammi visnaga
Suikeroesikko – P. Pruhoniciana-Ryhmä
Viherjouluruusu – Helleborus viridis
Vuorikärhö – Clematis montana
TallennaTallennaTallennaTallenna