Tuesday, 17 January 2017
Pari kuvaa Viljosta
Etsin arkistoista kuvia ja vastaan tuli pari kuvaa Viljosta.
Hassu karvatassu, mussukoiden ruhtinas ♥
Viltsu ♥
Eipä tässä muuta. Pitäkää varpaat lämpiminä!
Keep Your Toes Warm!
Tunnisteet:
Viljo
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Olipa Viljo ihanuuksien ihanuus, pehmeä ja suloinen!
ReplyDeleteOli se niin ihana ja loputtoman hassu, arvaa vain, paljonko Viljoa on ikävä joka päivä. Onneksi Ransu on niin monessa Viljon henkinen pikkuveli, ja ulkoisestikin samanlainen harmaa pehmokasa.
DeleteSuloinen! Minulla on jo monta kissaa muistoissa...
ReplyDeleteNe ovat niin rakkaita aina vain ♥
DeleteViljo totisesti näyttää mussukoiden ruhtinaalta! Ihana pörrötassu karvakorva komistus ♥
ReplyDeleteOli se, ja ihan hassu ja rasittavakin läheisriippuvainen, mutta voi veljet, että sitä on ikävä.
DeleteIhanat kuvat. Todellinen söpöliini hän oli.
ReplyDeleteOli se :-)
DeleteKaunis ja pörheä mussukka oli hän ♥
ReplyDeleteOli ♥
DeleteIhana, suloinen Viljo! Epäilemättä on jättänyt ison tassunjäljen sydämeesi.
ReplyDeleteViljon tassut olivat isot :-) Sekin oli kookas kolli, näköjään niitä minulle siunaantuu, ja hyvä niin. On enemmän halattavaa, vai mitä se entinen isä emännälle taas sanoikaan :-D
DeleteViljo on tosi komea kissapoika ♥ Yritetään pitää jarpaat lämpiminä, nyt kyllä jo lauhtuikin:)
ReplyDeleteJuu, mutta pakkasta voi tulla takaisin! Kannattaa kasvatella varvasvälikarvoja ;-)
DeleteOn ollut komea kissa tuokin herra.
ReplyDeleteViljo oli todella upea, jopa kissavihaaja-äitini sanoi, että se oli kaunis.
DeleteNo joo tuli taas preesenssiä väliin, en tiedä miksi:)
ReplyDelete♥ Viljosta kävin lukemassa aiempia postauksia, oli niin nätti kissa... Suru voi olla hyvin pitkään, minulla on ollut vastaavia kokemuksia ja olen monesti ihmetellyt miten sitä voi kaivata niin kauan.Toiset rouhivat sydäntä enemmän kuin toiset, mutta kaikki kipeät tassun jäljet sydämeen.
ReplyDeleteTällä hetkellä minulla eräänlainen "löytökissa", kaltoin kohdeltu Pinkku-mamselli, joka halusi uuden kodin ja tuli portaalleni itse:) Hän täyttää tänä vuonna 17-vee. Meillä on vielä aikaa? sillä aiemmasta huonosta kohtelusta huolimatta hän vaikuttaa aika kopsakalta. poistin tuon aiemman sekopää-sössötyksen, kun tuli niin paljon kirjoitus- ja aikamuotovirheitä:) Mukavaa talven jatkoa kaikille karvaisille ystäville ja emännälleen.
Kyllä suru on ikuinen seuralainen, vaikka se alkuajan huutava tuska onkin laimentunut. Ajattelen Viljoa silti joka päivä, se oli ja on niin tärkeä (preesens on ihan aiheellinen).
DeletePinkku-mamselli on saanut (valinnut!) itselleen hyvän kodin :-) Onneksi terveyttä ja sitkeyttä riittää. Paljon rapsutuksia hänelle!
Kovin kaunis on hän!
ReplyDeleteViljo oli näyttävä poika :-) Musti oli tuolloin vielä nuori ja ketterä(mpi) pantteri, Viljo oli sumopainija.
DeleteVoihan Viljo, komea ja kauniin värinen.
ReplyDeleteKyllä vain. Tuo sininen karva on muuten erittäin pehmeää, yhtä pehmää kuin valkoinen. Toisaalta se takkuuntuu hieman herkästi, mutta sinipilkullinen Ransu ei toisaalta mene niin takkuun - Ransulla on kai vähän lyhyemmät kainalokarvat kuin Viljolla oli :-D
DeleteTätä en voinnut itkemättä lukea kirpaisi niin. Minäkin menetinrakkaan Tiituni 2013 toukokuussa, kun joku oli potkaissut pikkuiselta lonkan irti. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin päästää pikkuinen vihreimmille niityille. Onneksi meillekkin tuli heinäkuussa 2013 Luna joka on ihana kaveri Millalle ja Chocolle♥. Voi näitä kissa ihanuuksia!
ReplyDeleteVoi, anteeksi. Niinhän se on, että toisten surut - jo kaukaisetkin surut - tuovat omat surut pinnalle ja sitä huomaa olevansa vieläkin aivan vereslihalla. Voi pientä Tiitua, rauha hänen levolleen. Onneksi on uusia keppostelijoita elämässä, vaikka ei ne entiset mussukat ikinä unohdukaan, mutta silti.
DeleteVoi että, sinulla on ollut tälläinenkin karvatassu. Hyvin hauskan näköinen tuo naama. Uskallanko kysyä, että vanhuuteenko kuoli tämä ihanuus?
ReplyDeleteVoi, Viljo jäi auton alle vain kaksivuotiaana. Oli aivan hirveää ja on vieläkin. Viljon pitäisi vielä olla tässä mukana, joka päivä.
DeleteHerttinen sentään<3
ReplyDeleteKuvittelin, että elätte siellä luonnon helmassa vailla harmeja autoista, vain paatit puksuttavat silloin tällöin laituriin...
No, jos haluat lukea merellisen jännärin, se on Annoin sinun mennä.
<3
Voi, ei sentään meidän saarella, mutta tämä tapahtui Korppoon pääsaarella, missä oli Viljon varakoti. Tosin onnettomuuksia voi sattua missä vain. Mutta en pystyisi asumaan vilkkaan tien varrella, paitsi niin, että kissoilla on tarha.
DeleteKiitos vinkistä!
Viljo on ollut Hurmuri ♥
ReplyDeleteKyllä oli, niin rakas!
DeleteOih kuinka suloinen hurmuri :)
ReplyDeleteViljo oli todella suloinen iso riiviö :-)
Delete💓💓💓💓💓💓💓💓 Ihana kaunis Viljo.
ReplyDeleteNiin raastavaa, kun menetys tulee ja kun se tulee niin nuoren kisun kohdalla ja traagisesti.
Ransu on Viljon pikkuveli❤
Viljo oli niin ihana, uniikki kissaherra. Oli raastavaa, ja on vieläkin, ei siitä menetyksestä kai ikinä täysin toivu.
DeleteViljo oli kyllä todella komea ♥
ReplyDeleteViljo oli monta asiaa, komea on yksi niistä :-) Se oli oikea persoona.
Delete