Hei vaan! Ajattelin tulla kertomaan, ettei täällä olla kuoltu (vielä). Onpahan vain tavallinen talvikooma. Ja tähän väliin on ihan turha alkaa hymistellä kohta saapuvan joulun ihanuutta, prkl.
Katson välillä kevätkuvia ja mietin, tuleeko joku innostus taas sitten, kun valo lisääntyy. Kaipa se tulee. Ainakin valoisia, aurinkoisia ja kasvipitoisia kevätkuvia on ihanaa katsoa. On vain toivotonta ajatella, että vielä pimenee monta päivää, eikä sittenkään kevät vielä tule, talvi vasta alkaa. Apua.
Lisäksi minua ahdistaa hirveästi maassamme vallitseva viha ja itsekkyys sekä vieraan ja muutoksen pelko. Maailma ei tule muuttumaan sellaiseksi kuin joskus "vanhoina hyvinä aikoina", itse kunkin lapsuudessa, tai mihin sitten kukin vertaa. Mennään eteenpäin, ja eläköön muutos! Eläköön kansainvälistyminen, muuttoliikkeet sun muut, surku vain, että ne johtuvat usein sodasta, joka tekee tuhansien ihmisten elämän helvetiksi.
Meillä on rauha ja lämmin tupa, on ihmisarvo ja tasa-arvo. Muistakaamme se. Joulu olisi minulle kaikkein mieluimmin ihmeellisen ja kaiken peittävän rakkauden ajattelemisen aikaa, hiljentymistä ja hyvän tekemistä. Toisten ajattelemista, ei lapsityövoimalla tehtyjen lahjojen antamista ja maapallon muoviroskan lisäämistä.
No niin. Ei minun oikeastaan tästä pitänyt puhua!
Ja tässä talviMusti.
Jostain jaksan sentään olla innostunut. Keramiikasta (uusi harrastus) ja Margaret Atwoodista. Näin Orjattaresi-kirjasta tehdyn elokuvan joskus parikymppisenä. Se teki järisyttävän vaikutuksen.
Luin Herran tarhurit jo vuosikausia sitten, ja siitä pitäen on pitänyt lukea Oryx ja Crake, joka on oikeastaan trilogian ensimmäinen kirja. Viimein luin sen – ystävä lainasi – ja totesin, ettei haittaa yhtään, jos ne lukee väärässä järjestyksessä. Kirjat loppuvat kutkuttavasti samaan pisteeseen. Nyt lainasin kirjastosta kolmannen osan Uusi maa.
Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä Atwoodin nerokkuutta kuvatessaan maailmaa, jonka ihmisen halu sörkkiä ja puuttua kaikkeen on pilannut. Vaikka tulevaisuus vaikuttaa lohduttomalta, koukuttavat yksittäisten ihmisten selviytymistaistelut. Kauheuden keskellä kirjat kutkuttavat ja hämmästyttävät niin, ettei päällimmäinen tunne suinkaan ole oksetus. Lisäksi kirjat aiheuttavat paljon pohdintaa ympäristöstä ja siitä, miten ympäristöä kohtelemme, eikä se koskaan ole pahitteeksi. Kunpa vain päättäjät ja yritysjohtajat perehtyisivät näihin. Heidät pitäisi pakottaa lukemaan Atwoodin tarinat, Kellopeliappelsiini-tyyliin.
Taidankin siirtyä ahmimaan lisää tarinaa ja odottelemaan kevättä.
Täällä on Herran tarhurien inspiroima kirjoitukseni. SPR:ää voi muuten muistaa myös ja etenkin joulun aikaan! Tai miksi et ryhtyisi vaikka verenluovuttajaksi?
Tsemppiä ja uskoa kevääseen kaikille muillekin!
In Short
There is no way to translate my ramblings in a few lines. But, to put it shortly, I dislike winter, hate Christmas, doubt the spring ever comes and enthuse over Margaret Atwood.
.JPEG)
.jpg)
Kiitos Saila.
ReplyDeleteAsiaa kirjoitit. On koettelemuksen aika annettu tänne Eurooppaan. Miten kohtelemme lähimmäisiämme, sillä kaukaakin tulleet ovat lähimmäisiämme. Onneksi kaikki eivät vihaa vaan hyväsydämmisiäkin vielä löytyy. Rukoillaan rakkautta maailmaan. Pelkoni häviää kun luotan Jumalaan. Silloinkin kun minä synnyin niin sodan alla 10 henkinen perheemme elimme 2 v. Venäjän ja Saksan sotiessa. Ihan sodan alla. Vanhempani rukoilivat ja luottivat Jumlaan ja hyvin hän on ohjannut elämäämme. Siunausta sinulle Saila. Anteeksi jos kirjoitin liikaa .
Kiitos sinulle Sylvi! Avun tarvitsijoita on, eivät kaikki vieraat ihmiset ole pahoilla aikeilla, vaan yrittävät vain selvitä hengissä, ihan kuin teidän perhe. Voi kunpa maailmasta tulisi hyvä paikka asua kaikille perheille ja lapsille etenkin.
DeleteRauhallista ja rakkaudentäyteistä joulun aikaa!
Iltaa Saila, kiva kuulla että siellä kuitenkin hengissä ollaan, minäkin olen!!! Tämä aika on avautunut itsellenikin niin että vanha maailma, jossa ehkä elin vielä 10 tai 20 vuotta sitten, on kadonnut, sitä ei sellaisenaan enää ole eikä siihen ole paluuta. Maapallon tulevaisuus vaikuttaa lohduttomalta ja saa itseni potemaan maailmantuskaa päivittäin. Valtaapitävät ovat rahan turmelemia ja itsensä kanssa käy jatkuvaa kamppailua, miten omalla länsimaisella elämäntavallaan on osallisena tähän kaikkeen, siitäkin huolimatta että miettii kulutustaan ja kierrättää samalla tajuten että se kaikki on täysin riittämätöntä ja että kaikesta huolimatta itse on osa tätä yhteistä omaisuuttamme tuhoavaa ihmiskoneistoa.
ReplyDeleteElämästä ei voi lakata ja loppuun saakka on etsittävä ja kurottauduttava sitä kohti, minkä kokee hyväksi ja arvokkaaksi. Kaipaan niin kovasti hyveitä, mihin ne ovat kadonneet ihmisten tietoisuudesta? Kiitos Luojalle, meillä on kuitenkin edelleen nuo mainitsemasi rauha, tasa-arvo ja ihmisarvo. Ja ihmisellä on aina toivo paremmasta, puutarhurin kevään odotus on siitä täydellinen metafora!
No iltaa! Synkältä vaikuttaa maailman meno. Oikeastaan elämä on myös henkilökohtaisella tasolla yhtä kärsimystä ja taakkaa, josta pääsemme eroon vasta kuollessamme. Syitä elää täytyy löytää, muuten ei kestä. Toivo paremmasta, vaikka se kuinka epätoivoiselta tuntuisi, on aika välttämätöntä. Samoin iloitseminen hyvin pienistä jutuista ja hetkistä, niitä täytyy oikein kannustaa itseään huomaamaan. Silloin elämä on siedettävää edes hetkittäin :-D
DeleteHuumori on myös välttämätöntä... Musta huumori auttaa kummasti ;-) Etenkin, kun sen voi jakaa ystävän kanssa!
Hyveet ja moraali, todellakin. Huhuu! Tulkaa esiin!
Niin se on, vaivaa ja kärsimystä ihmisen elämä kuolemaan saakka, mihinkäs sitä kiertelemään. Rehellinen puhe näillä foorumeilla virkistää, vaikka pääasiassa ihmiset varmasti pitäytyvät hyvän mielen jutuissa. Itseäni se vain pakkaa nykyään hämäämään ja mietin, eivätkö muut elä samassa todellisuudessa vai pakenevatko vai haluavatko vain sulkea kaiken tietoisuudestaan. Mutta pienet ilot kannattelee ja huumori on oiva apu, se on totta ja maailmassa on edelleen paljon hyvää ja arvokasta. Mikä meidät uneliaat ihmiset vain herättäisi?
DeleteNiin, mutta heti helpottaa, kun sen tajuaa ja hyväksyy. Kun lakkaa surkuttelemasta. Se liittyy varmaan siihenkin, että lakkaa tuijottamasta omaan napaansa. Ehkä osa ihmisistä tekee juuri niin, kun ei ole rohkeutta kohdata maailman laajuutta, sillä onhan se ylitsevyöryvää, ja mitä me pienet ihmiset voimme tehdä kuin pikkuruisen osamme. Sen mitä pystymme, pientä hyvää tekoa maailman parantamiseen. Se on kuitenkin älyttömän tärkeää, sillä sitten pystyy elämään itsensä kanssa ja sitten voima kasvaa.
DeleteMinustakin asioista täytyy voida puhua avoimesti ja suoraan, hymistely ja teeskentely on niin pehvasta. Toisaalta, kullakin on varmaan omat elämästä selviytymismetodinsa.
Juuri näin. Ja ne pienet asiat joita voi tehdä muita auttaakseen tai ilostuttaakseen, saa itsensäkin taas uskomaan että on kuitenkin paljon hyviä ihmisiä tässä maailmassa. Ei pidä antaa periksi, vaan uskoa että hyvä voittaa pahan. Huolimatta niin tolkuttomista uutisista kuin välillä, tai oikeastaan päivittäin, saa lukea...
DeleteKyllä se on uskottava hyvään, vaihtoehtoja ei oikein ole, jos meinaa elämässä kiinni pysyä. Ja kyllähän sitä hyvää löytyy, sieltä sun täältä! Ystävät ja joskus ihan tuntemattomatkin kannattelevat, ja meidän kaikkien tulisi toisia kohdatessamme muistaa, että ihmisiä me kaikki olemme.
DeleteKuuntele Kauko Röyhkän ( +trio ) Lauralle ( videossa myös Janne 😉). Helpottaa kaikenlaisin olotiloihin.
ReplyDeleteOk, kiitos vinkistä :-D
DeleteOmpas täällä synkät mietteet. Minusta jotenkin tuntuu,että maailmassa on aina ollut kärsimystä,emme vain ole niin tienneet siitä samalla volyymilla kuin mitä tässä hetkessä. Itse voin katsoa iltauutiset, mutta siinäpä se sitten on jo minun päivän kiintiö täynnä, vältän ehdottomasti lukemasta iltapäivälehtiä, jotka joka päivä toitottaa maailman kurjuutta. Ja varmasti se kevät sieltä taas tulee, kunhan ensin vain siitä joulusta päästään ;)
ReplyDeleteNoh, aina minulla on synkät mietteet, mutta harvemmin niistä kirjoitan :-D Tämä aika vuodesta vain on se kaikkein kamalin, niin ehkä se vaatii paskan ulos suoltamista.
DeleteIltapäivälehtien tyyli mässäillä esim. henkirikoksilla ja ylipäätään toisten asioilla oksettaa. Sitä ei halua olla mukana tukemassa sitten millään.
Kevät, tule jo! Vaikka huomenna, olis kiva ;-)
Samaa mieltä joka sanaan, Kiitti, Saila.
Delete♥
DeleteNoita synkeitä mietteitä on ollut minullakin viime aikoina. Tämä on sitä vuoden vaikeinta aikaa. Luulen, että helpottaa vähän kerrassaan, kun ollaan päästy talvipäivän seisaukseen. Kieli pitkällä aina odotan sitä päivämäärää. Ja juurikin viimeinen viikko ennen sitä on kaikkein vaikein.
ReplyDeleteMielettömän energisen ihanat tulppaanit tuossa kuvassa. Ja sitten nuo poikapuoleiset kumppanisi sulostuttavat muissa kuvissa.
Kannattaako niitä kaikkia uutisia niin tarkkaan kuunnella! Mitäs jos vaan keskittyisi siihen omaan ja lähipiirin eloon ja oloon. Yrittää toimia tukena ja apuna sen verran, kun itse osaa ja jaksaa.
Vaikeaa on, on hirmu vaikeaa uskoa elämän (kevään) vielä joskus koittavan, kun koko ajan vain pimenee kuin maailmanlopun alla. Jotenkin se, että talvi tuli niin aikaisin ja sitten vaikutusvaltaisen maan presidentiksi valittiin miljonääri, joka kieltää ilmastonmuutoksen... tämä on kuin suoraan Atwoodin visioista, raha pyörittää maailmaa ja miten järjettömiin kohteisiin sitä syydetäänkään. Kaikesta pitäisi saada pikainen tulos ja helpotus lainkaan ajattelematta, mihin se johtaa.
DeleteOnneksi kissoja eivät hetkauta maailman johtajat, eikä oikeastaan edes aikainen talven tulo. Oppia on hyvä ottaa. Kaikki aikanaan, kevätkin.
Kiteytit niin kauniisti Joulun ajatuksen, sehän se perimmäinen ajatus on aikojen alussa ollutkin!
ReplyDeleteItsekkyyttä ja pahuutta riittää, lakkasin uutisten katselun, aamun lehdestä en niitä tarkkaan viitsi lukeakaan...itsekyyttä on paljon ja se tuntuu vain lisääntyvän. Ei tarvi mennä Arkadian mäkeä pidemmälle, vaihdettiinkohan edustajilta aivon kun he tulivat valituksi sinne, lupauksia on petetty mennen tullen!
Ensi viikolla alkaa kevät! Kuinka ihmeellä nyt saataisiin Sinuun kevätvirtaa? Mitä kuuluu nukkkekodin väelle, ollaanko sielläkin harmauden vallassa, miten neiti Marple, onko yhtään mukavia teekutsuja tai jotain!
Onneksi kissat piristävät aina, rapsutukset pojille!
Kuten arvaat, olen virtaa ihan täynnä - olen jouluihminen ja tämä pimeys ei haittaa ollenkaan! Eniten vain haittaa tuo kinttu, ensi viikolla pääsen töihin - saas nähdä miten muijan käy sitten?
Niin, lyhytnäköisyys ja oman edun tavoittelu, yököttävää suorastaan. Vastuutonta ja lapsellista.
DeleteKevätvirtaa alkaa varmaan tulla aikanaan, onneksi kohta loppuu ihmisten jouluintoilu, niin saa rauhassa synkistellä ;-) Helmikuun lopussa on sitten kevään odotuksesta pinkeänä, mutta sinne on vielä pitkä matka.
Nukkekotia olisi kiva jatkaa, goottikirjaston rakentaminen on täysin vaiheessa, mihin se jäi joskus viime talvena. Ei ole ollut aikaa, nyt olisi vähän innostusta, saa nähdä mihin se etenee. Mulla on tonttu hautausmaalla -jouluinstallaatio tulossa, kunhan minihautakivet tulevat poltosta, lasitin ne eilen. Ystävä ehdotti päättömiä oravia ja veriroiskeita, saas nähdä :-D Ozzyn hautakivi sinne on ainakin tulossa.
Voi että, toivottavasti kinttusi on kovaa vauhtia kuntoutumassa! Tsemppiä työhöän paluuseen!
JEEE! Tonttu hautausmaalla. Mii laik it!
Delete;-)
DeleteTuo ylin kuva on kyllä aika hyvä koomastaherättäjä!
ReplyDeleteMeillä on täällä suurimmalla osalla asiat erittäin hyvin, sen ymmärtää ja muistaa, kun keskustelee ulkomailta muuttaneen työkaverin kanssa. He muistuttavat että Suomi on todella hyvä paikka asua ja elää.
Ja kaikki uutisten kamaluudet, niitä on varmasti ollut aina, nykyään vain kaikki lävähtää heti ruudulle, tieto lisää tuskaa...
Vaikkei yksi ihminen voi ehkä kauheasti maailmaa parantaa, ehkä pienikin teko auttaa...jotain...jossain...
Ja kissan kanssa samassa taloudessa elävä on aina vähän stressittömämpi rspsuttelusession jälkeen:)
Nuo Texas Flamet on huipputulppaaneja, isot kukat kuin mitkä!
DeleteKyllä, meillä ei juuri ole mistä valittaa. Pimeys vain on epäinhimillistä, mutta meillä on lämpöä ja sähköä, katto pään päällä ja ovi, jonka saa kiinni, ei tarvitse pelätä ovettoman hökkelin nurkassa, selviääkö aamuun. Tämä on todella tärkeää muistaa!
Ihmisten ja eläinten kohtaaminen niin, että kunnioittaa elämää, on hyvin tärkeää. Minuakin ovat lukemattomat tuntemattomat auttaneet elämäni aikana, ajattelen sitä kiitollisena usein. Se on aitoa välittämistä, että ottaa huomioon jonkun täysin tuntemattoman avuntarpeen ilman epäröintiä. Sillä tavalla maailmaa tehdään paremmaksi.
Minua ahdistaa tämä maailmanmeno ihan hirveästi. Olen aina seurannut uutisia ja lukenut lehtiä, mutta viimeisen vuoden aikana olen systemaattisesti vähentänyt kumpaakin. Ihan vain mielenrauhan vuoksi. Uutispimento taasen aiheuttaa sen, että moni mielenkiintoinen ja tärkeä asia jää kuulematta sen vuoksi, että on pakko suojella itseään kaikelta muulta. Tiedän, että aina on ollut sotia ja monenlaista vääryyttä, varmasti tämän päivän tekniikka lisää tietotulvaa. Silti ei voi välttyä ajatukselta, etteikö itsekkyys ja oman hyödyn tavoittelu olisi voimakkaasti lisääntynyt.
ReplyDeleteYritän ajatella, ettei kuitenkaan kannata antaa periksi. Että omilla valinnoilla ja omalla käyttäytymisellä voi edes hitusen vaikuttaa. Vaikea niitä valintoja on välillä tehdä ja ajoittain menee täysin pieleen, mutta silti on parempi edes yrittää, kuin jättää tekemättä. Minusta alistuminen ja tekemättömyys on miltei pahempaa.
Joulu tulee, kuten on aina tullut. Siitäkin voi ottaa juuri ne elementit, jotka itseä miellyttää. Onneksi nykyään sallitaan monenlaiset vaihtoehdot, eikä enää ole pakko noudattaa jotain tiettyä kaavaa. Ympäristön paine on tietenkin kova, ja minun esimerkiksi täytyy ottaa huomioon iäkkäiden vanhempien toiveet ja näkemykset, vaikka ne eivät ihan minun mukaiseni olisikaan. Aina ei voi tehdä, kuten itse haluaisi, mutta en ota siitä stressiä.
Ensi viikolla on talvipäivänseisaus, ja vaikka se ei heti kevättä tuokaan, se on kuitenkin selkeä paalupaikka sille, että kevät jälleen kerran tulee. Aika menee hurjaa vauhtia ja yhdessä hujauksessa ikkunalaudat taas täyttyvät taimipurkeista.
Ja juuri nyt töyhtötiainen saapui lintulaudalle, mistä iloitsen kovasti. Pienet on ilot, mutta kun niitä on riittävän usein, jaksaa taas eteenpäin.
Talous tuntuu pyörittävän maailmaa lyhytnäköisellä otteella. Ei hirveästi ihmetyttäisi, jos esim. Atwoodin visio siitä, että kun kaikki on onnistuttu parantamaan lääkkeillä ja kudossiirroilla, kehittävät lääketehtaat sitten uusia sairauksia, jotta saavat myytyä lisää lääkkeitä.
DeleteIhan pienet jutut, joita ei ehkä tule edes muistaneeksi jälkeenpäin - bussirahan antaminen jollekulle, joka on unohtanut ladata rahaa kortilleen, leivän leipominen varattomalle, yösijan tarjoaminen tarvitsevalle, ovat sitä elämän parasta antia. Että on epäitsekkyyttä, lähimmäisenrakkautta ja auttamishalua. Ei oikein voi asennoitua niin, että pitäisi pystyä pelastamaan maailma, mutta pieniä asioita voi tehdä, jotka muuttavat jonkun päivän paremmaksi. Alistuminen ja tekemättömyys eivät tosiaankaan ole vaihtoehto, sillä aina on jotakin, jota voi tehdä - muuten on kyse tekosyistä ja pelkuruudesta.
Tosi on, että ihminen on sotaisa laji, pahuutta on aina ollut. Sillä vain nykyään oikein mässäillään, sillä ansaitaan, saadaan lehtiä myytyä jne. Se yököttää.
Kaikesta huolimatta, iloa viikkoosi!
Tulinpa vielä kiittämään Atwood-vinkistä. Pari hänen kirjaansa löytyy omasta hyllystä ja niiden lukemisesta on jo niin pitkä aika, että voisin lukea uudelleen.
DeleteMinun vereni ei enää muille kelpaa, mutta SPR on muuten erinomainen lahjoituskohde.
Iloa myös sinun viikkoosi!
Atwoodit kestävät varmaan vaikka kuinka monta lukukertaa, niissä on niin monta puolta purtavaksi.
DeleteKiitos Between!
Pikkuriikkiset teot; hymy, halaus, kuunteleminen, läsnäolo toiselle voi lisätä paljon hyvää energiaa molemmille osapuolille. Ajattelen sen vahvistavan positiivista energiaa laajemmastikin. No, toisaaltas parantaneeko se saastuneen joen tilaa tms, mutta jotain positiivista siitä väreilee ympäristöön.
DeleteEi tästä nyt varmaan saa kiinni mitä tarkoitan, mutta piti se nyt vaan ilmaista.
Luulen että tajusin. Hyvä tuottaa lisää hyvää! Pieneltäkin tuntuvalla asialla voi olla suuri merkitys ja vaikutus.
DeleteHei, talvikooman vuoksi en jaksanut lukea muitten kommentteja, sanon vaan, etta kaikilla tulisi olla oikeus talvikoomaan....kiitos Antwoodista, taidan poiketa kirjastoon . Jaksuja!
ReplyDeleteSielläkin koomaillaan - totta, pitää saada koomailla rauhassa, ei tarvitse esittää tekopirteää eikä etenkään tehokasta. Kiitos ja jaksuja sinullekin, antoisia lukuhetkiä Atwoodin parissa!
DeleteKiva, että ilmoitit itsestäsi, vaikka blogitauot kaikille suotakoot.
ReplyDeleteTalvikooma on ihan hyvä nimitys. Jotenkin sen pystyy ymmärtämään, vaikka ei itsellä olisi juuri samalla hetkellä samanlainen fiilis.
Maailmassa tapahtuu paljon pahoja asioita. Ja niitä on tapahtunut paljon historian varrella. Kummaa on se, miten ihmiskunnan muisti on niin lyhyt, että entisistä kriiseista ja hätätiloista opitut hyvät asiat eivät aina kanna kovin pitkälle.
Juuri näin. Kunpa joskus itsekkyys loppuisi, mutta se lienee turha toivo. Onneksi on kuitenkin epäitsekkäitä ihmisiä, se kantaa!
DeleteMää en kykene potemaan maailmantuskaa, koska oma sisäinen tuska on jo niin tuskallista siitä mitä oma pieni elämä ja sen ympyrät aiheuttaa.
ReplyDeletePakko suodattaa tai olla ajattelematta sitä paskaa mikä tässä ajassa on. Maailmanloppuhan on jo onneksi käsillä. 10 vuoden päästä ? Hyvä vaan, että ihmiset häviäis maapallolta pois. Hehheh joo..
Niin, joskus ei ole voimia käsitellä yhtään mitään, täytyy keskittyä hengissä selviämiseen. Voimia!
DeleteMaapallolle lienee parasta, jos ihmiset häviää ainakin 98 %:sti.
Ymmärrän ajatusmaailmaasi tosi hyvin - maailma ei todellakaan näyttäydy kovin valoisana paikkana tällä hetkellä. Eikä Suomi.
ReplyDeleteNo, silmiään ei pidä sulkea, mutta itseään pitää joskus vähän säästellä kaikelta kamaluudelta ja uutistulvalta. On vain pakko.
Ihan kohta päivä alkaa taas pitenemään ja ensimmäinen siemenluettelo tuli jo postista. Kyllä se taas tästä.
"Kuule istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee. Vaikka huomennaa saaste jo laskeutuu, vaikka huomenna aurinko kuolee, hyvin mielin voin vierelläs vilkuttaa, kun maailma hautaansa nilkuttaa." Juice
Suomessa on todella moni asia hyvin, mutta henkinen ilmapiiri on tullut ahdistavaksi. Maailma ei vain mene takaisin päin pieniä kuppikuntia kohti, vaikka kuinka joku sitä haluaisi. Lukittautuminen pikkuisiin suljettuihin yksiköihin johtaa lisäksi väistämättä sotiin, luulisi kaikkien sen tajuavan. Mutta kun tuijotetaan vain sinne oman navan syövereihin.
DeleteIhan tosi on, että elämään täytyy keskittyä, ei kuolemaan tai kauheuksiin. Loistavat nuo Juicen sanat. Optimismi kantaa, lisäksi optimistin seurassa on hyvä olla, niin kuin tuossakin todetaan.
Atwood on ehdoton suosikkini. Harvoista kirjoista olen nauttinut niin paljon kuin hänen teoksistaan. Oryx ja Crake on huikea tarina, joka saa ajattelemaan mihin tämä ihmisen ahneus ja ylimielisyys johtaa. Koen samankaltaista ahdistusta maailman tilanteesta ja tämän kulutushehkutuksen ja ihmisten hädän ristiriidasta. Eilen juuri tajusin, että ihan kohta alkaa esikasvatusaika ja kasvun ihmeen ihastelu. Toiveikkaana uuteen kevääseen ja parempaan maailmaan.
ReplyDeleteAtwood on käsittämätön mimmi. Idolini, neiti Marplen ohella. Rahanhimon ja hävinneen inhimillisyyden tuottama epäyhteiskunta on pelottava, joskin mahdollinen, tulevaisuudenkuva.
DeleteOnneksi joka kevät on uusi mahdollisuus parempaan maailmaan :-) Lähes jäisestä maailmasta nouseva sipulikukan verso on oikea optimismipommi.
Täytyy tunnustaa, minulla on aukko sivistyksessä. Atwood on nyt laitettava lukulistalle.
ReplyDeleteAtwood on aloittanut kirjallisen uransa jo varmaan 70-luvulla, ja on edelleen tuottelias... kunnioitettavaa, etenkin, kun hänen kuvittelemansa maailmat ovat niin kokonaisvaltaisia, hän on ottanut kaiken mahdollisen huomioon! Hämmästyttävä mummeli, jos niin saa sanoa.
DeleteHänen kirjansa ovat rankkoja, mutta minusta ei pahalla tavalla, vaan niin, että ne pistävät miettimään. Ja pirun koukuttaviakin ovat.
Minullakin on Atwoodin kohdalla iso aukko sivistyksessä.
ReplyDeleteSinulle sopisi kuin nenä päähän joulukortti, jossa olisi Heli Laaksosen sitaatti: "Mää en kest joulu!" Joku päivä Heliä haastateltiin televisiossa ja hän paljasti, ettei ole yhtään jouluihminen.
Joo, näin sen Puoli seitsemän -ohjelman! Koin hengenheimolaisuutta Laaksosen kanssa. Jos jossain näen sen rintanapin, niin täytyy oitis ostaa. Hän ilmaisi sen jotenkin niin hyvin, sen hössötyksen ärsyttävyyden.
DeleteSaila, asiaa puhut<3 Minä tunnen ensimmäistä kertaa asvuani Suomessa, jota en tunne. En ole ehkä halunnut ymmärtää, että on niin paljon kaunaa ja vihaa, että heitetään polttopulloja ikkunaan, jonka alla on maahanmuuttajalapsen vuode yms.
ReplyDeleteOlen nyt karsinut facebookista pois kaikki ne kaverit, jotka olen hölmäyksissäni joskus ottanut ja joille ei aukene hädänalaisten auttaminen. Meitä on autettu. Nyt on meidän vuoromme auttaa.
Minä rakastan joulua ja talvea ja niin lukisin mieluusti kirjan, jonka nimi olisi Saaripalstan joulu tai Saaripalstan talvi. Mieti ne kaikki sun ihanat kutomukset ja sitten Ransu makoilemaan niiden päälle!
<3
Hyvin sanoit, tuollainen olo minullakin on. Tämä ei ole minun maani. Onneksi poikkeuksia löytyy.
DeleteYöök, tuollaista kirjaa et tule lukemaan :-D Ainakaan minun kirjoittamanani.
Kevätkaipuun sijaistoimintaa: valokuvakirjojen teko. Koskaan niihin ei ole aikaa keväällä, kesällä eikä syksyllä, teen ne talvella. Viime vuonna oli kiirettä silloinkin koska tein juuri kolmannen valokuvakirjan pihasta vuodelta 2015... Vuoden 2016 kirjoja tulee ainakin neljä, kuvat eivät mahdu neljään. En saa niitä valmiiksi kevääseen mennessä, mutta onpahan projektia talvelle 2017-2018 :)
ReplyDeleteSiis viime kesän kukkakuvat eivät mahdu kolmeen valokuvakirjaan joten niitä tulee ainakin neljä...
DeleteSepä onkin mukavaa puuhaa :-)
Delete