Tässä pientä raporttia Uudenkaupungin viimelauantaisilta kukkamessuilta. Tämä oli itselleni kiintoisimpia myyntipöytiä eli
Vakka-Taimen osasto. Tällä kertaa sieltä tuli mukaani näsiä, kalliokielo
Polygonatum lasianthum, tummapärskäjuuri, idänmiekkalilja, punakukkainen kanadanlilja, amurinkärsäkalla, punakolmilehti ja kalvaspikarililja.
Muilta myyjiltä hankin tai sain punertavan sinivuokon, illakon, pari kaunislehtistä ja -kukkaista hopeatäpläpeippiä, tummatulikukan, sinipallo-ohdakkeen, vihermintun, tuntemattoman punakukkaisen esikon sekä vaaleansinikukkaisen sammalleimun lajiketta 'G. F. Wilson'.
Last weekend I went to a plant fair with a friend. My cats got to come too and Musti caught some snakes, his favourite job.
Messuilla oli runsaasti kukkahattutätejä ja jokunen -setäkin.
Minipuutarhoista oli kilpailu. Tämä minifarmi oli Lantala Racing Teamin käsialaa.
Muutenkin messualue eli Leijonapuisto oli koristeltu mukavasti, nämä ovat järjestäjinä toimivien Marttojen taidonnäytteitä. Nämä messut ovat alun perin Uudenkaupungin Marttayhdistyksen ideoimat.
Tässä kuvassa on viimevuotinen ostos Vakka-Taimen osastolta omassa puutarhassani: kukintaansa juuri lopetteleva keltakielokki. Olen niin onnellinen tämän olemassaolosta, tämä nimittäin kuihtui pari viikkoa istuttamisen jälkeen, koska viime kesä oli alusta asti niin kuiva. Kielokki ei koko loppukesänä enää ilmestynyt vihertämään maan pinnalle kasteluista huolimatta. Onneksi se säilyi silti hengissä.
Sitten siirrytään Mustin harrastusten pariin lomamatkallamme Koratian siirtomaapalstalla.
Kyllä, se on käärme. Tämä onneton on Raimo Rantakäärme, mutta kun ensimmäisellä kerralla kyseessä oli Kalervo Kyy, en suinkaan rynnännyt hakemaan kameraa vaan kyygiljotiinin, sillä myös Kalervo oli hyvinkin elossa. Musti oli kyllä kovin polleana ja näytti tietävän mitä tekee.
Sitten sitä ihmeteltiin.
Ja täppäiltiin.
Raimo-raukka pakeni kerta toisensa jälkeen takaisin rantaan, mistä se kannettiin takaisin noin kymmenen kertaa. Loppujen lopuksi se taisi päästä pakoon, ainakaan en löytänyt sen jäänteitä. Kuollutta kyytä Musti nimittäin maisteli voitonateriallaan. Raimo taitaa nyt olla loman ja terapian tarpeessa.
Rentottavaa helatorstaita kaikille!
Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Esikko – Primula
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Illakko – Hesperis matronalis
Kalvaspikarililja – Fritillaria pallidiflora
Kanadanlilja, punakukkainen – Lilium canadense 'Coccineum'
Keltakielokki – Uvularia grandiflora
Näsiä – Daphne mezereum
Punakolmilehti – Trillium erectum
Sammalleimu – Phlox subulata
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Tummapärskäjuuri – Veratrum nigrum
Tummatulikukka – Verbascum nigrum
Viherminttu – Mentha spicata
.JPEG)
.jpg)
Musti on kyllä erinomainen saalistaja, saa saaliikseen jopa käärmeitä! Huh, onneksi meillä ei näy moisia otuksia.
ReplyDeleteOn se aika poika! Onneksi täällä kotona Saaripalstalla käärmeitä on huomattavasti vähemmän ja kaupunkikodissa ei senkään vertaa ;-)
ReplyDeleteHui että uskaltaa metsästää käärmeitä.
ReplyDeleteNäytti olevan mukavan ja mielenkiintoisen näköiset kukkamessut.
Vai että vielä rentouttavaa helatorstaita näiden matelijakuvien jälkeen! :D Ei vaines, Raimo-parka... Onneksi Kalervosta ei ole kuvia, puuh.
ReplyDeleteHitsin pimpulat, ens vuonna kyllä aion mennä tutustumaan a) kukkamessuihin ja b) Uuteenkaupunkiin.
Musti on kyllä aikas saalistaja.
ReplyDeleteMinttua pisti joskus kyy tassuun.
Tassu oli soppakauhan kokoinen pari päivää mutta kissa voi hyvin..
mitä nyt liikkumista hieman rajoitti.
Sylvi; Juu, en minä vaan uskaltaisi!
ReplyDeleteTiina; Heh, sori. Itsekin yökkäilin näitä kuvia katsellessa. Ugin kukkamessut on siitäkin ihanat, että siellä myös harrastajat myyvät itse kasvattamiaan tai jakamiaan taimia, on tosi mukava ja oikea kasviharrastajamainen meininki!
Uusikaupunki on muutenkin aivan ihana puutalokaupunki, suunnittelen jo miten voisin muuttaa sinne...
Taina T; Mustissa en ole koskaan huomannut kyyn puremaa. Se on ihan hulluna kaikkeen kiemurtelevaan, kai se on noita enemmänkin metsästänyt. Pari kertaa olen todistanut omalla tontilla kaikkien näiden vuosien aikana.
Musti on melkoisen peloton kaveri, aplodot Mustille. Täytyyhän sitä mammaa ja velipoikaa suojella. (Käärmeet ovat melkoisia inhokkeja, hyi yök.)
ReplyDeleteHyvä luoja minä olisin saanut sydänhalvauksen siinä paikassa jos näkisin kissalla käärmeen! En ehtisi ajattelemaankaan onko se myrkyllinen vai myrkytön.
ReplyDeleteMusti on kova jätkä ja sulla on kylmät hermot. Vaikka kai kissa tietää mitä se tekee, ainakin suurin piirtein...
Rentouttavaa helatorstaita joka tapauksessa :D
Tiesit varmaan että rantakäärmeet on rauhoitettuja? Silti annoit kissasi rääppiä sitä. Ymmärräthän seuraavalla kerralla viedä kissasi paikalta pois niin että käärme saa mahdollisuuden myös poistua rauhassa! Todella turhanpäiväinen kuvasarja. Tuli paha mieli.
ReplyDeleteT: Maija
Myrsky ja Minna; Ei se pollea esittely ihan suojelemiselta vaikuttanut ;-D Kärmestä esiteltiin myös Jennille!
ReplyDeleteHenna; Kaikkeen tottuu ;-) Kiitos, tänään sydämentykytyksiä ei ole aiheuttanut käärme vaan vieraileva Vippe-kolli!
Maija; Olen pahoillani mielesi pahoittamisesta.
ReplyDeleteMessut kuulostavat kyllä täydellisiltä. Tuolla voisi karata mopo käsistä.
ReplyDeleteMusti on hyvä saalistaja.
ReplyDeleteOllappa täälläkin tuollasia messuja
Tapahtuma vaikuttaa varsin viehättävältä ja hienolta! Tulipa tässä nyt mieleen ne nauhaleikit...Musti harjoittelee?
ReplyDeleteVaalean vihreää; No niin vähän kävikin... en ollut tehnyt mitään taimihankintoja koko alkukeväänä, niin ostin tuolta sitten kaiken mitä mieli teki!
ReplyDeleteKosotäti; Tuollaisia ihania tosiharrastajien puutarhamessuja saisi olla paljon enemmän ja joka puolella Suomea!
Mamma N; Musti rakastaa kaikkea ohutta ja kiemurtelevaa :-/
Kiva nähdä kuvat Ukin messuilta, olin tulossa mutta sainkin pahan korvatulehduksen ja matka jäi :( No, ens kerralla. Vakka-Taimen osastolle minäkin olisin suunnannut ensimmäisenä ! Onnistuneet ostokset sinulla sieltä !
ReplyDeleteNo voi harmi tulehdusta! Vakka-Taimi on oikea aarreaitta, jo heidän messuosastollaan tahtoo tulla hulluksi, siellä paikan päällä heidän taimistollaan tarvitsisi jo psykiatrin apua kestääkseen sen houkutusmäärän :-D
ReplyDeleteJa taas tuli kissakuume, oikea "kyykissa" olisi kyllä meilläkin tarpeen, kyitä vilisee joka nurkalla. Ne on kohta suurempi ongelma kuin myyrät ja hiiret, ei oikein uskalla tietyillä paikoilla kitkeäkään kun lörähtävät kintuille muurien rakosista, hui!
ReplyDeleteVakka-Taimi rules;D
Käärmeet kaikkoavat muille maille jo siitä syystä, että pihalla partioi kissa tai koira - ihmiset harvemmin liikuskelevat niin kokonaisvaltaisesti joka puolella tonttia. Tuossa ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä tehdä kyyn kanssa, kun tuolla pikkuruisella mökkisaarella lomailee kesän aikana myös perheitä, joissa on pieniä lapsia.
ReplyDeleteVakka-Taimi is best!
Oli kiva nähdä messuilla : )
ReplyDeleteMinäkin tein pari löytöä Vakka-Taimen osastolta, tosin en enää muista mitkä ne olivat niistä kaikista ihanuuksista. Onneksi kasveissa on nimilaput ; )
Hurja Musti... ihan sääliksi käy tuota rantakäärmettä :/
Ammattilaisen otteet Mustilla. Raimo on vaaraton ja hyvä tuholaisten torjuja, joten toivottavasti pääsi pakoon. Saisin varmaan halvauksen jos kissa retuuttaisi kyytä. Onnistuiko Musti tappamaan kyynkin joutumatta itse vaaraan? Aikamoinen. Hienoja ostoksia olet taas tehnyt, lajikirjo sen kuin kasvaa.
ReplyDeleteHarmi kun messut on meiltä niin kaukana. Tai eihän ne oikeasti ole, mutta ovat aina poikien synttäreiden aikaan. Ehkä jo ensi vuonna saisin lähdettyä.
ReplyDeleteMusti on melkoinen saalistaja, pelotonkin!
SariW; Ihanuuksia tuolta tosiaan löytyi! En juurikaan tunne sääliä käärmeitä kohtaan, mutta yksi blogin vakkarilukija huomautti osuvasti Saaripalstan fb-sivulla, että olisi aika päivittää näkemyksiä (siis hän ei tarkoittanut sitä varmastikaan henkilökohtaisesti, vaan yleisellä tasolla). Käärmeet ovat hyötyeläimäkin. Tarkkailin kyllä kiinnostuneena, miten Musti kantoi käärmettä suussaan pitäen sitä kovin auki, eli ei purrut vaan kuljetti kohtuullisen varovasti. Käärme varmaan silti stressaantui!
ReplyDeleteCheri; Kyyn kohdalla en jäänyt tarkkailemaan, vaan halusin estää sen mahdollisen Mustiin tai Ransuun osuvan puraisun - ja pikkulapsiin myöhemmin kesällä, eli hoidin sen itse pois päiviltä. Anteeksi vain kaikki käärmeiden ystävät!
Katja; Tai toivotaan, että tällaisia messuja tulisi myös sinne Lahden suuntaan!
ReplyDeleteHankit siis itsellesi jalliokielon. Kauniita nuo keltakielokitkin.
ReplyDeleteHyi olkoon, mitä se Musti suussaan kanniskelee. En näe kyllä suurtakaan eroa rantakäärmeen tai kyyn välillä, yhtä paljon inhoan kumpaakin. Tappaa en varmaan uskaltaisi kumpaakaan.
Koskella just kerrottiin yhdestä kissasta, joka oli tappanut kyyn, roikotti sitä saalista näytille niskasta kantaen. Varmaan Mustikin olisi osannut sen hengiltä ottaa.
Taisi olla Raimo Rantakäärme meidän viimekesäisen pihavierailija Reino Rantakäärmeen serkku. Vaaraton, mutta silti saisi pysytellä poissa pihasta. Varsinkin, kun Juuso makasi muutaman metrin päässä täysin piittaamattomana. Musti on siis varsinainen käärmeenlumooja. Taidan kutsua sen meille opastasmaan Juusoa käärmeenmetsästyksessä. Ja Musti söi sen kyykäärmeen, niinkö?
ReplyDeleteKohta sinun täytyy hommata lisää maata saaripalstallesi, jotta kaikki kasvihankinnat mahtuvat reviirillesi. Parhaita ovat tuollaset keltakielokin tapaiset, jo kadotetuiksi luullut, mutta sitten uudelleen löytyvät. Niitä hellii ihan siitä ilosta, että päättivät sittenkin ryhtyä kasvamaan ja kukkimaan.
Paula; Juu, tai minulla oli entuudestaan tarhakalliokielo ja valkokirvajalehtinen lehtokielo, nyt tuli seuraava kalliokielolaji puutarhaan.
ReplyDeleteMinussakin käärmeet aiheuttavat inhonväristyksiä ja lisäksi primitiivireaktion suojella Mustia ja Ransua. Vaikka ilmeisesti ainakaan Musti ei edes suojelua tarvitsisi!
Between; Reinon serkku Raimo :-D Pihassa ne ovat ikäviä, kaikki luikertelijat. Vaskitsan olen oppinut tunnistamaan liikehdinnästä. Nehän ovat suorastaan lähes kauniita kun tarkemmin katsoo, jos puistatuksiltaan ja yökkäyksiltään pystyy ;-)
Musti söi pari palaa kyytä, ei sen enempää.
Heh, kyllä tällä tontilla on vielä yllin kyllin pöpelikköä raivattavaksi ja istutettavaksi! Arboretumia ei silti mahdu, harmi vain.
Onpa hienoa, että tuommoisia kevätpäivä järjestetään! Kaikessa ihanuudessaan kissahan on peto. Meilläkin kaksi ihanaa ja niin suoloista karvapalloa saalistaa kaiket päivät linutja ja hiiriä ja aivan varmasti myös käärmeitä jos niitä täällä olisi. Minun mielestäni, vaikka kisut saalistavatkin kaikkea, niiden paras paikka on kulkea vapaana luonnossa ja tehdä sen mitä niiden on tarkoitettu tehtävän eli saalistaa ja tulla aina silloin tällöin meidän rapsutettavaksi:)
ReplyDeleteVautsi mitä hienoja kasvilöytöjä teit! Punakolmilehti tai kolmilehdet ylipäätään ovat myös haaveissani :)
ReplyDeleteKyllä on rohkea Musti kun antoi käärmeelle kovaa kyytiä. Onneksi ei kyy päässyt pistämään! Hui!
Rantakäärmeeseen on pakko kommentoida. Olimme toissa kesänä lomalla vuokramökissä Tammisaaressa. Mökin ulkoseinällä oli sähkökaappi. Yhtäkkiä huomattiin, että "kaapelit" liikkuvat. Rantakäärmeet asustelivat sähkökaapissa ja näyttivät erehdyttävästi kaapeleilta seinällä kiemurrellessaan. Koiramme kökötti vieressä, eikä välittänyt tuon taivaallista käärmeistä. Minua mökkinaapurit eivät juuri innostaneet, olivat sitten rauhoitettuja tai ei. Ei nyt ihan samaan mökkiin tarvitsisi tunkea.
ReplyDeleteMaarit; Kissa on todellakin saalistaja, ja onnellisimmillaan kun saa partioida valppaana. Aika vähän ne silti saaliita saavat. Ovat kyllä korvaamaton apu puutarhan myyrien ja taloon mahdollisesti tunkevien hiirien kanssa, niitähän ne pääasiassa metsästävät. Tosin Ransulla en koko keväänä ole kai todistanut kuin kaksi saalista! Ei pääse myyrätkään kuolemaan sukupuuttoon ;-)
ReplyDeleteLinda; Tämä on jo toinen kolmilehteni, uskalsin ostaa kun viimevuotinen (samasta paikasta ostettu) nousi reippaasti versomaan.
Tuulevi; Ugh, mikä kauhuskenaario! Minua vähän ihmetyttää, että rantakäärme on rauhoitettu, ainakin itse törmään niihin todella usein luonnossa liikkuessani, tuon episodin jälkeen heti maanantaina täällä kotisaaren kaivoksilla. Niitähän on ihan vilisemällä.
Iuk. Ihan sama, vaikka rantakäärme on rauhoitettu - tai no, ehkä ei. Silti... en kyllä jäisi tuota yhtäkään kaipaamaan, jos Musti sen hengiltä saisi. Kyy on vielä inhottavampi ajatus, vaikka olenkin joskus miettinyt - en ole koskaan kohdannut käärmettä luonnossa - pelkäisinkö käärmeitä. Musti on kyllä rohkea poika.
ReplyDeleteKukkahattureissu taisi tälläkin kertaa olla onnistunut. Ehkä minäkin joskus! Ensin satsaan kuitenkin siihen Tukholmaan ensi keväänä, kai sinäkin?
Mitä, et IKINÄ ole kohdannut luonnossa käärmeitä??! Miten se on mahdollista. Tai ehkä tajuani vääristää se, että vietin kaikki lapsuuden kesät purjehtimalla saaristossa, näillä saarillahan käärmeitä suorastaan vilisee kintuissa. Ja jokunen oli myös uintiseurana, uh. Sitä traumaattista kokemusta en mielelläni kyllä kertaa tämän enempää.
ReplyDeleteToivo, että ensi kevääseen mennessä minulla on mitä satsata!
Poliisille ilmoitettu rikoksesta!
ReplyDeleteKiitos ilmoituksesta.
DeleteEn tiennyt rantakäärmeen olevan rauhoitettu, itse asiassa tieto yllättää minua edelleen - täällä lounaissaaristossa ne ovat varsin yleisiä. Toki se ei kerro valtakunnallisesta tilanteesta vielä mitään.
Se nyt vaan on sillä lailla, että omien inhoamisten perusteella luonnoneläimiä ei tapeta, tai anneta tappaa. Käärmeet ovat lajista riippumatta hyötyeläimiä. Kyy sen lisäksi taantumassa. Jos ei kestä luonnoneläimiä, niin on parempi ostaa asunto Mannerheimintien tai Hämeenkadun varrelta ja pysyä siellä! Toivottavasti joku kissoja inhoava yhyttää Mustin seuraavalla saalistuskeikalla ja puntit ovat tasan! Etenkin kun inhoamilleen eläimille näemmä saa tehdä mitä tahtoo!
ReplyDeleteEi tietenkään voi. Kuitenkin tuossa pihapiirissä mökkeilee kaksi lapsiperhettä, joilla on pienet lapset. Talon alla pesivät kyyt ovat vakava juttu.
DeleteKylläpä olet kostonhaluinen ihminen, et todellakaan kuulosta eläinten ystävältä. Toivon, että lakkaat suoltamasta kiukunpuuskaisia kommentteja ja suuntaat energiasi positiiviseen luonnon ja eläinten suojeluun.