Edellisen postauksen joulukuusi on makuuhuoneessa. Huomasin, että olen melkein vuosi sitten ottanut tämän kuvan, kun ajattelin postata koukuista, mutta en sitten ehtinyt.
Millähän pieni ihminen ehtisi kirjoittaa blogiin kaikesta, mistä on aikonut? Ainakin minulla syntyy kymmenittäin enemmän aiheita päässä kuin mitä todellisuudessa pystyy kirjoittamaan.
Lähes vuoden takainen asiani oli, että sain viimein kiinnitettyä seinään kolme koukkua vaatteita varten. Siinä on pysyvä näyttely äitini hää- ja iltapuvusta sekä naapurin tädin juhlamekosta. Koukkuihin on kätevä ripustaa myös vaatteita, joita on laitettava seuraavana aamuna päälle. Ainakin minä olen niin aamu-uninen, että jos en valitsisi illalla asua valmiiksi, saattaisin seuraavana aamuna vahingossa poistua kotoa pyjamassa.
Makkarin värimaailma on tumma ja samalla luonnollinen, mistä pidän kovasti, koko ajan vain enemmän. Harmaat, ruskeat, beiget ja maton vähän voimakkaammat murretut sävyt ovat tosi kauniit, vaikka itse sanonkin. Sängyn päätyseinä on musta.
Yhdellä seinällä ovat lapsuudenkotini olohuoneen tapetin loppurullat. Musti ja Ransu esittelevät ja ovat sitä mieltä, että musta, valkoinen ja harmaan monet sävyt ovat parhaita sisustusvärejä.
Ransu esittelee maton sävyjä. Nostin ajopuunpätkän kaappia vasten, jotta Ransu käyttäisi sitä kynsimiseen, mutta aiemmin siinä olleet kangaspakat olivat mieluisampia siihen puuhaan. Kyllä Ransu tätäkin joskus käyttää, kaikkien muiden kalusteiden ja seinänkulmien ohella.
Tässä on se kulmaus, jossa edellisen postauksen kampauspöytä sijaitsee. Kukkapylväs on nyt ikkunan edessä ja verkkohyllykkö sängyn päässä. Siivoilin nurkkaa muutenkin, tosin ei se enää ollut näin rojuinen. Tässä näyttää olleen viimekeväinen katon listoitus kesken, kun listanpätkiä lojuu lattialla.
Sängyn jalkopäässä olevan verkkohyllykön päällä on hyvä paikka pitää päiväpeittoa, joka on rakas vanha painava täkki. Musti esittelee: isäntäpantterin päiväuniasento.
Olen ajatellut, että päiväpeittokasa on juuri sopiva yhdelle kissalle, mutta viime päivinä Ransu on änkeytynyt mukaan Mustin unipaikkaan.
Makuuhuoneen tunnelmissa, mummin kaappia vasten, oli sopivaa kuvata Elsan lempituoli -nettikauppani uusin tuote: renessanssiyöpaita. Sain pienen erän tätä yhdenkoon hurmaavaa yöpaitaa myyntiin. Se löytyy kaupasta tältä osastolta. Ensimmäisen kuvan suuret mustat "hattukoukut" löytyvät myös kaupastani, sekä musta kampauspöytä.
Lämpöistä ja tunnelmallista viikonloppua!
In short: I'm very pleased with the darkish and natural-coloured city bedroom. It is very cosy and there are no signs of me getting bored with it.
Friday, 20 December 2013
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Tulin toivottamaan rauhaisaa joulua Sinulle ja pikku veijareillesi :D
ReplyDeleteKiitos ja samaa teille!
ReplyDeleteMakuuhuoneen pitääkin olla tumman sävyinen...uni maittaa paremmalta...:)
ReplyDeletekoukuista ja ovien päältä löytyy meiltäkin enshätään aina jotakin
ReplyDeleteIrmastiina Ruusukummusta; Kyllä, tuosta olen samaa mieltä. Makuuhuoneeni on kuin pesä, sinne on aina yhtä ihanaa vetäytyä.
ReplyDeleteRva Pioni; Kaiken sen täytyy olla helposti saatavilla :-D
Sinulla on oikein ihana makuuhuone. Aivan mahtava tuo ajopuun kappale, semmoinen on täälläkin haaveissa. (Saattanee tosin sellaiseksi jäädäkin.)
ReplyDeleteMukavan kotoisa makkari, lämpimiä värisävyjä ja kauniita esineitä. Upeita nuo seinäkoukuissa riippuvat vanhat juhlapuvut, kuin myös renesanssiyöpaita (ei tosin taida mahtua minulle).
ReplyDeleteKauneinta ovat nuo karvaiset kaverit, jotka hakevat lämpöä toinen toisistaan. Siinä se taas nähdään, kuinka tärkeitä lajitoverit ovat meille kaikille.
Rauhallista joulunaikaa sinulle ja ihanuuksille, siis Ransulle ja Mustille.
Myrsky ja Minna; Ajopuu on jokaisen kissakodin unelmakaluste :-D Paitsi meillä Ransu edelleen lisäksi tuhoaa isoisoisäni vanhaa matka-arkkua ja muita aarteita, paristakin ajopuulankusta huolimatta.
ReplyDeleteBetween; Mittasin tuon yöpaidan, tiedot ovat siellä nettikaupassa, niin siitä voi tuumailla onko sopivan kokoinen - tai siis ei tuumailla, vaan sentteillä ;-D
Kiitos, samaa teille sinne, pienimmällekin eli Juuso-ihanuudelle <3
Parempi myöhään jos silloinkaan :)
ReplyDeleteMakkarisi on todella kaunis, raitamatot piristää ja samalla harmonisoi. Kuule, sulla pitäis muuten vielä olla joku punertavan ruskeakin kissa... ;) Sopisi hyvin mattoon, hihih.
Tumman makuuhuoneen haluan minäkin. Huokolevyjen alla on melkein musta tapetti ja haaveilen, että sen saisi kaivettua esiin. Siiehn vielä tummat petsatut huonekalut niin tunnelma on valmis.
ReplyDeleteYöpaita on kaunis, juuri sellainen joka yllä voisi kirmailla kesäisessä puutarhassa iltakasteen aikaan.
Sun tarttee joskus tehrä erillinen tapettipostaus. Esittelet kaikki seinänkaunistukses. Ihana yäpaita!
ReplyDeleteInka; Totta, ilman noita mattoja voisi värimaailma olla liian kylmä, noista tulee juuri se lämpöinen tunnelma. Olen aina haaveillut oranssista kissasta!
ReplyDeleteKatja; Tummassa tunnelmassa on, noh, tunnelmaa :-D
Juuri sellainen tuo yöpaita on! Voisi olla usvaakin, ja salaiset kukkaset tuoksuisivat.
Maija; Joo, tapettiasiat on ripotellen siellä sun täällä. Enpä ole juuri tapetteja ostellut, vaan ne ovat lapsuudenkodistani peräisin, kun isä laittoi talteen kaikki vajaatkin rullat mitä jäi yli.
Ihanat karvaturrit! Kodikasta. Kiva yöpaita.
ReplyDeleteJälleen niin kodikkaita kuvia poikineen päivineen!
ReplyDeleteKaunista ja tunnelmallista! Pojat vielä koristavat makuuhuoneen entisestään <3
ReplyDeleteNyt tuli liian monta hienoa yksityiskohtaa kerralla. Tapettia! Kangasta! Vaatteita! Kissoja! Huonekaluja! Iiikk! :)
ReplyDeleteKaunis värimaailma, näyttää ihan kotoiselta ja sopii hyvin asukkaiden sävyihin. Nuo koukut ovat hienot, tarpeeksi suuret ja kauniin muotoiset. Ottaisin mielelläni myös tuollaisen mummin kaapin, maisemaverhoineen se on upea. Meilläkin on kalusteena kaksi ajopuuta, vaaka ja pysty, myös kookoskynnysmatot ovat hyviä kynsien teroituspaikkoja.
ReplyDeleteMitä ajattelen kuvistasi on jo sanottu edellisissä kommenteissa !
ReplyDeleteKotoisaa <3
Ja Pantteri unilla <3
Kerroit , ettet ehdi postata kaikkea mitä haluaisit.Luovuus on siitä niin ihana asia , että mitä enemmän tekee sitä enemmän syntyy uusia ajatuksia.Olen aina ihmetellyt ihmisiä joilla ei ole muka mitään tekemistä , miten sellainen on mahdollista?.Kaikki tarvittavat aineet luovuuteen ovat useimmiten käden ja silmän ulottuvilla. Luovaa ja lämminhenkistä Joulua sinulle!
ReplyDeleteKodikas on unipesäsi ja nuo ihanant kissat!
ReplyDeleteOikein hyvää Joulun aikaa!
Minä sitten tykkään tuosta sun kaupunkikodin tunnelmasta! Ihana!
ReplyDeleteKukkaiselämää; Kiitos!
ReplyDeletePike; Kiitos, pojat viimeistelevät :-)
Mamma N; Tietenkin. Mitä olisi koti ilman poikia?
AnnaS; Ahaa, olisikohan alussa pitänyt olla varoitus: sisältää sisustuspläjäyksen?
Cheri; Tuo mummin kaappi oli lapsuudenkodissani kellarissa isän maalivarastona. Siitä puuttui yksi lasi ovista ja jokunen hyllykin, onneksi niiden tukipuut olivat kuitenkin paikallaan, niin korjaaminen oli helppoa. Olin aina miettinyt, että se on niin kaunis.
Leena ja Pojat; Pantteri on aika hellyyttävä tuossa kölliessään <3
Aila; Tuo on ihan totta! Tekeminen synnyttää lisää tekemistä ;-) En minäkään ymmärrä, jos joku valittaa tekemisen puutetta. Kiitos ja samoin!
Mummeli; Kiitos ja samoin!
Jaana; Kiitos! Taidamme tykätä samoista asioista, vanhoista rojuista ja väreistä, jotka tekevät kodin.
Eih, jätkät! Kuvaaja iskenyt taas....mutta hyviä on fotot! Siis meitsit nukkuu ihan samassa asennossa kuin Musti ja Ransu - kynsien teroituksen kanssa lienee sama kuin ruuan - se maistuu aina paremmalta lautasen vierestä kuin lautaselta.
ReplyDeleteNäin pimeällä ei noista saa teräviä kuvia muuta kuin paikallaan eli nukkumassa! Ruoho lienee aina vihreämpää aidan toisella puolella :-D
ReplyDeleteMyös sun blogi jatkaa samaa värimaailmaa. Mut tää taustakuva lieneekin jostain saariston seinästä?
ReplyDeleteTotta, blogissa on - tietysti - lempivärejä myös. Taustakuva on saaren vanhemmasta talostani ennen kuin korjaus alkoi, nythän seinät ovat hirrellä eikä listojakaan ole paikallaan, ja tuo ikkunakin, mikä taustalla näkyy, odottaa yhä korjausvuoroaan.
ReplyDeleteSiniharmaa värimaailma on kyllä kaunis, mutta tulen laittamaan tupaan tummempia sävyjä aikakauden (1870) mukaan, ja jotain jugendiakin, kun se on sydäntäni lähellä. Ja jugend tietysti kaipaa voimakkaita keskiaikavärejä kaveriksi.
Kauniita tunnelmia! :)
ReplyDeleteJa voi, miten ihana tuo yöpaita... <3
En tiedä, onko yöpaita käytännöllinen, mutta se oli niin ihanan yltiöromanttinen :-D
ReplyDelete