Saturday, 28 December 2013

Joulun rehut ja ruuat

Tänä vuonna ostin yhden ritarinkukan sipulin, vaikka en oikein välitäkään joulukukista. Mutta sen ostaminen oli tarpeellista työn vuoksi. Se ei ole vielä kukkinut, vaan kasvattanut hujoppivarren. Värin pitäisi olla vähän vaaleanpunainen. Ilostuttaahan tuo uutenavuotenakin, tai koska nyt päättää kukkia.
Ritarinkukan vieressä on jaloleinikkejä. Nostin niiden mukuloita mullasta syksyllä ja huomasin niissä olevan runsaasti ituja. Leinikkiparat kärsivät kesällä, kun unohdin kastella niiden ruukkuja – olen aika huono ruukkukukkien kanssa, ne tahtovat aina unohtua kukkapenkeissä häärätessä.

Nyt leinikit kasvavat sitten rehevämmin kuin konsanaan kesällä – täällä sisällä. Niiden edessä on ruukullinen jääkurjenmiekkoja, joiden sipulit ostin syksyllä ja laitoin ruukkuun, kun olin kaupungissa. Hämmästyksekseni ne alkoivat itää ja ovat olleet nyt nupulla monta viikkoa. Odottavatkohan ne aurinkoista päivää avautuakseen, toivottavasti niillä ei ole muuta ongelmaa.
Oikeanpuolimmaisessa ruukussa on sinitriteleiaa, jolle kävi samoin kuin jaloleinikille. Kesällä ne eivät kukkineet, vaan tekivät jonkun verran lehtiä ja kuihtuivat sitten. Kun syksyllä kippasin ruukun maahan, huomasin niidenkin mukuloissa vaaleat idut. Ne eivät ole alkaneet kasvaa muutaman sentin versoja enempää, mutta ei se haittaa. Yritän talvettaa nekin näin ruukussa sisällä.

Oikeastihan nyt on ihanteelliset säät pitää useimpia kasveja ulkona. Jaloleinikille parvekkeella lienee hieman liian kylmää, mutta jääkurjenmiekat ja uusia nuppuja tehnyt minisyklaami saavat olla parvekkeen viileydessä ja kosteassa ilmassa, mikä on niille paljon enemmän mieleen kuin kuiva huoneilma. Rosmariinikin viihtyy, kun lämpötilat vastaavat joten kuten talvea Välimerellä, missä rosmariini kasvaa villinä. Se kestää pientä pakkastakin, mutta otan sen varmuudeksi sisään, kun mittari lähentelee nollaa. Onneksi sellaista lähentelyä ei vielä ole tiedossa.

Jouluruokana oli englantilainen steak & ale pot pie eli lihapata, jossa on vihanneksia, olutta ja taikinakuori. Sitä riitti moneksi päiväksi ja se oli hyvää sekä täyttävää, ja mikä parasta, ei yhtään jouluista. Ruokailu oli lisäksi todella miellyttävää nousevien versojen seurassa!
Niin, tässäpä aihe, jonka mainitsen vain pikaisesti lopuksi. Miksi joulunsa yksin viettävää ihmistä usein surkutellaan? Miksi jouluna pitäisi haluta olla muiden seurassa, jos muulloin viihdytään yksin? Minusta yksin vietetty joulu on ihanaa.

Ihanuuden kruunaa keväinen sää. Kun päivä tästä vähän pitenee, ja talvi ei toivottavasti tästä paljoa kylmene, päästään viettämään kevättä aikaisin! Kävin joulun kunniaksi kurkkaamassa daalian juurakoita kaupunkitalon kylmävarastossa, jonne olin ne nyt ensi kertaa tuonut. Hyvin näyttää menevän, mukulat olivat meheviä eivätkä homeessa, vain yksi kohta hieman, ja sen poistin. Nyt nostin sen juurakon, jossa oli hometta, enemmän pintaan.
Juurakot ovat lähes tyhjässä multasäkissa, johon jätin vähän multaa pohjalle jotta juurakot saa sen peittoon edes osittain. Kastelin multaa vain pienen lirun verran syksyllä eikä se nytkään ollut täysin kuivaa, joten luulen, että vettä ei tarvita talven aikana kenties yhtään.
Kevät, täältä tullaan!

Daalia – Dahlia
Jaloleinikki – Ranunculus asiaticus
Jääkurjenmiekka – Iris danfordiae
Minisyklaami – Cyclamen persicum, pienikasvuiset lajikkeet
Ritarinkukka, jaloritarinkukka (suurikukkaiset joulukukkalajikkeet) – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä
Rosmariini – Rosmarinus officinalis
Sinitriteleia – Triteleia laxa

41 comments:

Suvikummun Marja said...

Hyvässä vihreässä ja virkeässä seurassa olet saanut ei-jouluruokasi nauttia :)
Minäkin päätin, että ensi jouluna en tee YHTÄÄN jouluruokaa, kun kukaan ei sitä syö. (paitsi niihin myyjäisiin pitää tehdä, mutta ei kotiin) Nyt syötiin vaan pääasiassa salaatteja, kaikkia ihania, joita teekkari ja tyttöystävänsä tekivät.
Ja kehtaanko edes sanoa; makaronilaatikkoa!
Ai että, nuo jääkurjenmiekat ovat keväisimpiä ikinä!
Oi, tuli juuri mieleen ,että mun rosmariini on vielä kasvihuoneessa.....
Mukavaa viikonloppua ja uutta puutarhavuotta sinulle, Mustille ja Ransulle!

Maria said...

Joulutunnelmasi kuulostaa olleen mitä ihanin! Voi että mitä vihreitä aarteita sulla jo kasvaa. Noita virkeitä piippoja ei voita mikään. Minäkin kävin tänään varastossa kastelemassa pelargonioita ja kiljahdin ilosta, kun ruukkuun istuttamani irikset piipottivat myös. Tuo lihapata taikinakuorella näyttää herkulliselta, rupesi tekemään mieli kunnon talviruokaa!

Taina T said...

Ei jouluruoka onkin nyt upeaa.
Laatikot ja väkevät sörsselit saavat vain suoliston huutamaan hoosiannaa!
Isäntä teki eilen niin maukasta spaghetti kastiketta että meni kaupaksi paremmin kuin kinkkukastikkeet.Ensi jouluna meillä ei ole laatikon laatikkoa..piste
Yksin olossa ei ole yhtikäs mitään vikaa jos muutenkin viihtyy.
Perheellisenä kaipaan sitä yksin olemisen rauhaa!

Kukkaiselämää - My flowering life said...

Sullahan on siellä jo ihan kevätmeininki. Leinikit ja kaikki! Minä en ole edes vilkaissut, miten daalioilla pyyhkii autotallissa paperipussissa. Tarttis varmaan vilkaista..

Amalia said...

On tää talvi tosi kummallinen. Minäkin laiton penkkiin purkista murattia ja hyvin näyttävät voivan.

Katja Lammi said...

Minä ainakin olen semmonen ihminen,että,vaikka perhettä löytyykin,niin oli juhlapyhä tai ei,niin ihan pakko saada olla välillä ihan isesseen. Se tekee hyvää sielulle ja ruumiille :)

Mamma N said...

Joulu on hyvää aikaa olla yksin omien ajatustensa kanssa. Kissa kaverina, niin mikäs siinä on ollessa.

Pike said...

Eikös radiossa ollut juttua, että kasvit ulkonakin ovat nyt ihan sekaisin, pajunkissaa ja muuta keväänmerkkiä jo pukkaa!
Maukkaannäköinen ateria, lurps!

Maija said...

Ei sellasta ihmistä tartte surkutella joka viättää joulun yksin omasta tahdostaan. Siinä on suuri ero niihin jotka on yksin vaikka kaipais esim lapsiaan luakseen. Höpsö se on joka ei eroo huamaa. :-)
Hitsi, mulla oli joskus rosmariini ja taisin talvettaa sen ihan väärin. Ilmankos se kuali...

Zepa said...

Mustakin joulu yksin on _tavallisesti_ weekend as usual, mutta NYT oli kyllä pitkää ja leveetä. Ei oo näin tylsää ollut herranaikoihin. Vuosiin. Onneksi kohta ohi.

Pinuski said...

Oikeastaan oli hyvä, että tänä vuonna joulu vietettiin kotitalolla ja omaan kotiin ei jouluruokia laitettu. Yhtenä päivänä ne ovat ok, mutta ei enää tulevina päivinä. Mikset pidä joulukukista? Omasta mielestäni ne tuovat jotenkin ihanaa kukkarunsautta talven keskelle, kun pihalla on niin harmaata (ja yleensä lumista, nyt toki nurmikko näkyy).

Saila said...

Suvikummun Marja; Laatikot ovat kyllä hyviä, ja moni muukin jouluruoka, mutta ehkä ei kaikki kerralla. Salaattijoulu kuulostaa oikein hyvältä! Hyvä kun kerroit makaronilaatikosta. Viime jouluna tein makkaraa ja ranskalaisia uunissa, enkä ole tätä monelle kehdannut sanoa. Nyt kehtasin :-D

Maria; Todella, keväänvihreät piipot <3 En tiedä, mikä jääkurjenmiekoilla maksaa, ne eivät ole kuivuneet ja olen varonut kastelemasta myös liikaa, luulen, että ne odottavat valoa - kuten moni muukin meistä.

Taina T; Perheellisen on varmasti vaikea pystyä ottamaan omaa aikaa, varsinkin kun lapset ovat pieniä.

Kukkaiselämää; Kannattaa, sillä jos daalioissa on ohuet juurimukulat, niin ne kuivuvat herkästi. Jos on paksumukulaisia ja suuria vanhoja daalioita, niin ne säilyvät paremmin. Mutta paperipussi saattaa olla kuiva paikka.

Amalia; Tää on ihana talvi! Toistaiseksi. Talvella on valitettavasti vielä monta kuukautta aikaa näyttää kyntensä. Kävin muuten juuri katsomassa Hobitin ja sain melkein örkin pään syliini :-)

Katja; Olisin varmasti ihan samanlainen. Muuten pää sekoaisi.

Mamma N; Kissat ovat parasta seuraa ;-)

Pike; Hyvää oli! Varmaan nyt on joitakin kevään merkkejä. Pajunkissoja olen ennenkin täällä etelässä katsellut jo syksyllä.

Maija; Siinä on eroa todella. Voi kun kaikilla olisi sellainen joulu mistä tykkää.
Rosmariini on varmasti vaikea pitää monivuotisena, kun meillä on talvella liian kylmää sille ulkona mutta liian kuuma sisällä. Toistaiseksi on ollut hyvä keli sille. Mikään aikaisempi rosmariinikokeiluni ei ole kestänyt elossa muutamaa kuukautta kauempaa.

Saila said...

Zepa; Jaa, minulla on jo pari työpäivää takana ja tein töitä koko joulun, niin siinähän se meni, ei tarvinnut miettiä mitä tekisi ;-)

Pinuski; Totta, yhden päivän jouluateria on paras. En tiedä, en ole suuri huonekasvifani muutenkaan. Talvetan pelargonit sisällä ja paljon muuta ei mahdu, ja kaupungissa ei melkein mikään viihdy, kun ne eivät kestä olla useita viikkoja kastelematta kun olen välillä poissa. En kai oikein välitä kausikasveista, syklaami on ainoa.

Tiina said...

Keväistä! Ehkä yksin joulua viettäviä surkotellaan siksi, että yksinäisyys ei välttämättä aina ole oma valinta vaan pikemminkin pakon sanelema juttu ja joulu on perinteisesti juhla, jossa kokoonnutaan yhteen perheen ja/tai sukulaisten kera.

Rva Pioni said...

Komppaan täysillä noissa jouluvalinnoissa.
Jouluna nimenomaan ja ainakin pitää saada olla juuri niinkuin itselle on parasta.
ps. Minä tykkäisin niiiin välillä olla yksin. Missäkähän se onnistuisi?

Elina said...

Voisikos Saaripalsta muuttua sen verran ruoka-blogiksi, että kirjoittaisit tuon ruokaohjeen tänne? Kuulostaa herkulliselta! :)

Saila said...

Tiina; Niin se varmaan on. Mutta mietin silti, miksi joulu on siinä suhteessa erilainen kuin esimerkiksi mikä tahansa viikonloppu. Yksinäiset ihmiset kaipaavat varmasti seuraa joka viikko.

Rva Pioni; Toivottavasti onnistuu! Sinulla taitaa olla todella sosiaalinen työ, missä ei ollenkaan ole mahdollisuutta olla yksin omien ajatustensa kanssa.

Elina; Hmm. Se on tosi helppo. Ruskista vehnäjauhojen, suolan ja pippurin seoksessa pyöräytetyt lihanpalat, sen jälkeen kasvikset (sipulia, porkkanaa tai mitä tahansa muuta sopivaa) ja laita sitten kaikki isoon pataan / kattilaan. Lisää herneitä ja pullollinen olutta (alea), tomaattipyrettä, worcestershirekastiketta, laakerinlehtiä, timjamia. Anna kiehua pari tuntia ja laita taikinalla (esim. valmis ruispohjainen piirakkataikina) vuorattuun uunipataan, laita taikinaa myön kanneksi ja siihen muutama reikä, ja uuniin 200 C puolisen tuntia. Ai niin, päällistaikinan pinta voidellaan munalla ensin. That's it! Paras ruokajuoma on tietenkin hyvä olut :-)

Myrsky ja Minna said...

Kyllä kannattaa lukea Saaripalstaa! Ajattelin että saan tuoretta timjamia koko talven kun nostan paakun sitä sisälle ja laitan ruukkuun. Toisin kävi:(
Pitänee nostaa ruukku takaisin pihalle...

Aila said...

Minulle jouluruoka on ollut jo pitempään joulukkuun ruokaa. Herkut maistuvat yksitellen paremmin. Yksinäisyydestä pitäisi uskaltaa puhua enemmin , niin monet viihtyvät yksinään. Allekirjoitan lastenpsykistri Sinkkosen mietteen:"Parasta lapsissa on auton perävalot , kun he lähtevät".Kiva tavata , mutta...tästäkin aiheesta pitäisi puhua.
Minua on ilahduttanut korallikaktukseni alivuokralainen , ilmiselvä voikukka ja koko kesän sisällä olleen pelargonian seurana on jo pitkään kasvanut orvokki.Mistä lie tulleet!

Aila said...

jaaha ja onnistuin lähettämään kommenttini tuplana....

maiju said...

Vuosi sitten en olisi ikinä ymmärtänyt että vuoden päästä joudun elämäni ensimmäisen Joulun viettämään yksin. Eihän asialle mitään voi että näin kävi, mutta ei tämä yksin ole niin kauheeta ole. Yksin ollessa teen asioita joita en ole ennen tehnyt. Yritän iloita elämän pienistä hetkistä. Tänään pulahdan uimaan avantoon muiden avantoihisten kanssa. Ihania versoja sinulla siellä nousemassa, kyllä se keävät tulee. On muuten mahtava talvi eikö olekkin Saila, ei lunta?

kosotäti said...

Miten sen siun joulurusun kävi, aukesiko nuppu?
Toivotaan että leinikit alkaa kukkimaan rukussaan.

Irmastiina Ruusukummusta said...

Ei joulusi kuulostanut lainkaan pahalta.
Me vietettiin edellisjoulu miehen kanssa kaksin...eka kerran ja oli tosi ihana ja rauhallinen joulu...:)

Auli said...

Jouluna tykkäsin FB.ssä kommnetista: Joulun paras valo on auton takavalo. Sitten vähän nolostelin, miks tykkäsin, onko se loukkaavaa niille, jotka meillä poikkesivat. Niin se vaan on, jouluna on ihanaa olla yksinkin tai edes kaksistaan. Minä en kuulu niihin jotka haikailee sen perään, että oli niiin ihanaa kun lapset oli pieniä ja oli joulu. Se oli ennenkaikkea rankkaa ja rasittavaa. Tätä en ole aina kehdannut sanoa, mutta nyt kehtaan. Ja miksi tein ennen kaikki mahdolliset laatikot, nyt vain kahta sorttia, aikojen kuluessa tajusin, etti niitä kaikkea syödä. Siihen meni vaan muutama kymmen vuotta ;)

Amalia said...

Miten on, kun nyt näkyy krookuksien piipat, mitkä syksyllä istutin. Kuoleeko kun tulee pakkaset? Kukkkiko ne enää esn keväänä?

Katja said...

Tuon lihapadan reseptin voisi laittaa yleiseen jakoon!

Minä ehdotin miehelle että voisimme viettää joskus joulun reissussa ja syödä jouluruuat vaikka itsenäisyyspäivänä. Tuo kehveli ihan suuttui minulle kun kehtasin ehdottaa rutiineista poikkeamista :D

Vaikka minulla on puoliso ja lapsia, niin nautin ihan älyttömän paljon yksinäisyydestä. Joulu yksin, ei se ole mitään kamalaa. Ja sitä paitsi sulla on ne karvapeffat kaverina!

Saila said...

Myrsky ja Minna; Hmm, minulla on timjamia riittänyt ulkona kasvavasta yksilöstä useimmiten tammikuulle, kunnes lumi on peittänyt sen liian paksuun kerrokseen. Voi sitä sieltä lumestakin kaivaa ;-) Eli suosittelen talvettamaan ulkona avomaalla.

Aila; Jouluna on niin monta herkullista perinneruokalajia, että niistä tosiaan saisi monta ateriaa, jossa kukin osuus nousisi arvoon.
Ihania alivuokralaisia sinulla!

Maiju; Sinulla onkin niin suuret mullistukset viime vuoden aikana, että on hienoa, jos pystyt kokemaan pieniä ilon tai edes tyytyväisyyden hetkiä silloin tällöin. Kyllä se siitä, voimia!

Kosotäti; No kun en ole päässyt näkemään :-( Työ haittaa pahasti harrastuksia!

Irmastiina; Ainakin varmaan valmisteluhössötystä oli vähemmän, se voi olla tosi hyvä asia.

Auli; Niin, minäkin mietin, pahastuuko lähipiirini, mutta ehkä he jo tuntevat minut niin hyvin (ja ovat siksi häipyneetkin muille maille hyvillä mielin).
Ihminen voi muuttua paljonkin, ehkä halusitkin tavallaan sitä hösellystä - vaikka kommenttisi perusteella ei oikeastaan siltä kuulosta ;-) Miksi joulu on joskus yhtä suorittamista? Samaa voi kysyä monesta muustakin vuoden päivästä, tosin.

Amalia; Minulla ainakin tulivat krookuksen piipat näkyviin viime tammikuun alussa eikä sitten alkanut Siperian-talvi niitä yhtään lannistanut, kukkivat sitten lumen sulettua ihan asiallisesti. Nämä aikaisimmat kevätkukat ovat sinnikkäitä ja karaistuneita tyyppejä.

Katja; Resepti löytyy kommentistani tuosta ylempää, valitettavasti en mittaile aineita, joten en osaa niitä mainita.
Voi rutiini-miestä :-D
Minulla oli mitä parhainta karvaista miesseuraa, rinta- sekä peffakarvoja yllin kyllin!

between said...

Luultavasti monet ihmiset ovat sitä mieltä, että se, mikä heitä itseään miellyttää, sopii myös kaikille muille. Sitä paitsi joka tuutista touhutaan joulua perhejuhlana, aikana, jolloin korostuu yhdessäolo. Kuitenkin sinkkutaloudet lisääntyvät kaiken aikaa ja hyvin usein yksinäisyys on täysin oma valinta. Onneksi yhä enemmän erilaisia paikkoja on auki myös jouluisin ja mahdollistetaan erilaisten joulutapojen viettäminen tai luopuminen joulusta kokonaan. Jos on itsensä kanssa tasapainossa, joulukin sujuu omassa seurassa.
Postauksesi lisäsi keväisiä mietteitä, joita aamupäivän ulkolenkillä ihastellut pajunkissat herättivät.

Sametti Hortensia said...

Herkullisia kasveja siellä! Ja hienoa, että viihdyt yksin, sehän on oikeasti kullanarvoista koska yksinhän sitä loppujenlopuksi täällä ollaan. Herkullisen oloinen piirakka. Edelleen unelmoin, että kevät tulee aikaisin ja talvi unohtuu välistä.

sea said...

Voi kun kaikki voisivat ja uskaltaisivat viettää joulun kuten haluavat. Minua on nyppinyt viime vuosina miten joka paikassa huokaillaan joulun olevan lasten juhla, ei aikuisille tarvitse lahjoja ostaa jne. Ja kakat sanon minä! Olen läpeeni jouluihminen ja rakastan joulun laittamista, perinteitä, aattoa, lahjojen ostamista/tekemistä ja jouluruokaa. Ihan kun aikuinen ei saisi nauttia joulusta, pelkästään hössöttää stressaantuneena täydellistä joulua lapsille. Minusta paras joulu olisi isohkolla k15 porukalla, ehkä 1-2 lasta, jos osaavat käyttäytyä. :P
Vaan niin jouluihminen olen, että kannoin eilen kuusen kellarista sisään ja kohta menen tunkemaan kinkkua uuniin. Yhden joulun jo vietin maalla porukoiden kanssa, mutta nyt toinen kotona yksikseen, hiljaisuudesta nauttien. :)

Anonymous said...

Kevättä rinnassa, ihanat pikkupiipot herättävät seuraamaan muitakin kevään merkkejä. Joulu on kyllä sellainen aika että jokainen joka haluaa saa sen viettää tavallaan, yhdessä tai yksin kotona tai maailmalla! Herra kivipelto kysyi että olisinko valmis viettämään joulun jossain muualla ja vastaus oli empimättä KYLLÄ, mutta ei missään lumihangessa rämpien vaan auringossa, kinkkua ja laatikoita en ikävöi ja niitähän voi varioiden tehdä koska vain. Kun lapset muuttivat kotoa he kysyivät että kuinka pärjäämme isin kanssa ja saammeko ajan kulumaan. Olin kai hiukan huono äiti, vai olinko, kun vastasin että aika ei tule pitkäksi ja meillä on tosi kivaa yhdessä, herra kivipeltoon voisi tosin kiinnittää joskus jonkun tutkan, kun yksin ajatuksissaan pitkin mäkiä vaeltelee eikä kuule minun hentoja kutsuhuutojani ;)

Pian vuosi vaihtuu, odotellaan auringonsäteitä! Ihana vihreä joulu!!

terveisin Saila kivipellosta

Irene said...

Kovin on keväisen näköistä sinulla. Piippaa pukkaa purkeista. Voit viettää joulun niin kuin itse tahdot eikä tarvitse itsensä kanssa tehdä kompromisseja - vapauttavaa!
Kun on sinut itsensä kanssa, ei tunne itseään yksinäiseksi eikä tarvitse toista tekemään itsestään kokonaista.

TuulaJ said...

Se on kumma, kun nuo "pakolliset" perinteet ovat tiukassa. Meillä on 4 poikaa, eikä kukaan heistä pidä laatikoista, sillistä tai graavikalasta. Päätettiin sitten ettei osteta ollenkaan laatikoita tänä jouluna (en jaksa niitä itse tehdä yleensä). Vaan kaupassa jo hypistelin niitä, että pitäisikö sittenkin ostaa yhdet pienet. Vaikken itsekään niistä oikein välitä. Ei sitten ostettu, eikä kukaan niitä kaivannut. Jos minä saisin yksin päättää, en ostaisi mitään varsinaisia jouluruokia, vaan paljon salaattiaineksia, hyvää leipää ja juustoja, vähän viiniä ja suklaata. Mies kuitenkin haluaa kinkun, ja kyllä pojatkin siitä tykkää. Joulukukistakaan en niin välitä, yhden amarylliksen ostin, kun niissä on niin kaunis kukinto. Tuoksuksi otin pari hyasinttia, mutta jouduin ne jo viemään kuistille, kun tuoksu kävi liian imeläksi. En oikein tykkää "osta ja heitä" -kukista, ostan mieluusti vaikka jouluruusun ja laitan sen sitten keväällä kukkapenkkiin. Oikein mukavia itsellisiä päiville kissojen seurassa! Kevät on tulossa!

Saila said...

Between; Tuo on hyvä pointti, että perusajatuksena tosiaan oletamme muidenkin haluavan samaa mikä itsestä on ihanaa.

Sametti Hortensia; Niin, olen samaa mieltä, yksin täällä kuitenkin loppujen lopuksi ollaan, todella yksin. Itsensä kanssa on paras viihtyä ;-) Samat unelmat täällä tasan tarkkaan!

Sea; Hyvä pointti! Tuo on ehkä toinen ääripää ja ihan yhtä ärsyttävää. Meidän molempien ärsyyntyminen johtuu varmaan siitä, että jouluhypetys ja siitä kertominen medioissa on jotenkin ihan ylitsepursuavaa. Siis jokainen toitottaa siitä miten sitä vietetään, miten koristellaan, miten sitä ja tätä. Ei esimerkiksi kukaan ala kertoa tulevan pääsiäisen koristeluistaan jo helmikuussa, tai paasaa siitä, ostetaanko suklaamunia kenties vain aikuisille vai lapsille vai molemmille.
Minustakin olisi ihanaa viettää pelkästään aikuisten joulu, sellainen, jossa siemailtaisiin samppanjaa ja syötäisiin graavilohirullia ja katkarapuvoileipiä, ja blinejä. Ja katsottaisiin ehkä päälle pari Hobittileffaa.

Saila kivipellosta; Luulen, että lapsille tuo on hyvää kuultavaa. Minusta ainakin oli ihanaa, kun tiesin vanhempieni viihtyvän mitä parhaiten keskenään silloin kun isäni vielä oli elossa.

Irene; Niin, tuo on totta. Muutenkin luulen, että kyse on illuusiosta, jos kuvittelee jonkun toisen jotenkin täydentävän itseä. Mutta ehkä vain en ole kokenut sitä, ja joka tapauksessa jokainen kokee asiat täysin omalla tavallaan, mitä joku muu ei voi edes ymmärtää.

TuulaJ; Sepä hassua, tuo laatikkojuttu. Mutta niin se juuri menee: sitä ajattelee, että pitäisi nyt varmaan kumminkin...
Nythän voi jouluruusut istuttaa heti ulos ja peitellä vähän, selviävät niin paremmin kuin sisällä kevääseen.

Vilma said...

Joulu yksin voisi olla minustakin ihan kiva kokemus. Onnea vuodelle 2014!

Sanna said...

Olen hieman kateellinen joulunvietostasi. Jouluruokamittari on aivan täynnä, ilmoitin lauantaina etten niele enää yhtään suupalaa joulumurkinoita vuoteen. Olisi idyllistä viettää ihan omanlainen joulu ilman "ulkoisia paineita". No, ehkä sitten joskus...

Kasvimaata en kyläilyjen välissä ehtinyt kääntää loppuun, täytynee tehdä se ylihuomenna. Jotain hyötyä lauhasta säästä! Tosin myyrätuhotkin vain pahenevat, söivät viimeisetkin tulppaaninsipulit kun löysivät havupenkistä (kivialustalla) olevat istutukset :(

Saraheinä said...

Minäkin kasvatin tänä vuonna yhden amarylliksen itse sipulista. Se alkoi kukkia pari päivää myöhässä ja varsi on silläkin hujoppimallia. Ihania nuo pienet iiriksen alut!

pioni said...

Kesällä mullakin tahtoo jäädä ruukkukukat huonolle hoidolle, en millään muista kastella niitä tarpeeksi;)

Saila said...

Vilma; Kiitos! Suosittelen.

Sanna; Toivottavasti jonakin kertana saat totaalirennon joulun. Voi noita myyrän pihulaisia!

Saraheinä; Minulla ei ole vieläkään kovin iso nuppu ja epäilen aukeaako se vielä uudenvuodenaatoksikaan. Ei haittaa, aukeaa kun aukeaa.

Pioni; Kesällä on hirmuisesti tekemistä joka puolella. Ruukkuja pitäisi varmaan pitää pelkästään talon varjopuolella.

Kaisa Reetta said...

Ihanaa! Pitäisiköhän yrittää istutella partsille jo jotakin kivaa, kylmän kestävää...

Kaunis asetelma!

Saila said...

Kiitos! Laita ihmeessä, ellei nyt sitten jostain syystä tule hirveän kylmä. Itsekin juuri hankin euron hyasintin parvekkeelle.