Joulun rehut ja ruuat

Tänä vuonna ostin yhden ritarinkukan sipulin, vaikka en oikein välitäkään joulukukista. Mutta sen ostaminen oli tarpeellista työn vuoksi. Se ei ole vielä kukkinut, vaan kasvattanut hujoppivarren. Värin pitäisi olla vähän vaaleanpunainen. Ilostuttaahan tuo uutenavuotenakin, tai koska nyt päättää kukkia.
Ritarinkukan vieressä on jaloleinikkejä. Nostin niiden mukuloita mullasta syksyllä ja huomasin niissä olevan runsaasti ituja. Leinikkiparat kärsivät kesällä, kun unohdin kastella niiden ruukkuja – olen aika huono ruukkukukkien kanssa, ne tahtovat aina unohtua kukkapenkeissä häärätessä.

Nyt leinikit kasvavat sitten rehevämmin kuin konsanaan kesällä – täällä sisällä. Niiden edessä on ruukullinen jääkurjenmiekkoja, joiden sipulit ostin syksyllä ja laitoin ruukkuun, kun olin kaupungissa. Hämmästyksekseni ne alkoivat itää ja ovat olleet nyt nupulla monta viikkoa. Odottavatkohan ne aurinkoista päivää avautuakseen, toivottavasti niillä ei ole muuta ongelmaa.
Oikeanpuolimmaisessa ruukussa on sinitriteleiaa, jolle kävi samoin kuin jaloleinikille. Kesällä ne eivät kukkineet, vaan tekivät jonkun verran lehtiä ja kuihtuivat sitten. Kun syksyllä kippasin ruukun maahan, huomasin niidenkin mukuloissa vaaleat idut. Ne eivät ole alkaneet kasvaa muutaman sentin versoja enempää, mutta ei se haittaa. Yritän talvettaa nekin näin ruukussa sisällä.

Oikeastihan nyt on ihanteelliset säät pitää useimpia kasveja ulkona. Jaloleinikille parvekkeella lienee hieman liian kylmää, mutta jääkurjenmiekat ja uusia nuppuja tehnyt minisyklaami saavat olla parvekkeen viileydessä ja kosteassa ilmassa, mikä on niille paljon enemmän mieleen kuin kuiva huoneilma. Rosmariinikin viihtyy, kun lämpötilat vastaavat joten kuten talvea Välimerellä, missä rosmariini kasvaa villinä. Se kestää pientä pakkastakin, mutta otan sen varmuudeksi sisään, kun mittari lähentelee nollaa. Onneksi sellaista lähentelyä ei vielä ole tiedossa.

Jouluruokana oli englantilainen steak & ale pot pie eli lihapata, jossa on vihanneksia, olutta ja taikinakuori. Sitä riitti moneksi päiväksi ja se oli hyvää sekä täyttävää, ja mikä parasta, ei yhtään jouluista. Ruokailu oli lisäksi todella miellyttävää nousevien versojen seurassa!
Niin, tässäpä aihe, jonka mainitsen vain pikaisesti lopuksi. Miksi joulunsa yksin viettävää ihmistä usein surkutellaan? Miksi jouluna pitäisi haluta olla muiden seurassa, jos muulloin viihdytään yksin? Minusta yksin vietetty joulu on ihanaa.

Ihanuuden kruunaa keväinen sää. Kun päivä tästä vähän pitenee, ja talvi ei toivottavasti tästä paljoa kylmene, päästään viettämään kevättä aikaisin! Kävin joulun kunniaksi kurkkaamassa daalian juurakoita kaupunkitalon kylmävarastossa, jonne olin ne nyt ensi kertaa tuonut. Hyvin näyttää menevän, mukulat olivat meheviä eivätkä homeessa, vain yksi kohta hieman, ja sen poistin. Nyt nostin sen juurakon, jossa oli hometta, enemmän pintaan.
Juurakot ovat lähes tyhjässä multasäkissa, johon jätin vähän multaa pohjalle jotta juurakot saa sen peittoon edes osittain. Kastelin multaa vain pienen lirun verran syksyllä eikä se nytkään ollut täysin kuivaa, joten luulen, että vettä ei tarvita talven aikana kenties yhtään.
Kevät, täältä tullaan!

Daalia – Dahlia
Jaloleinikki – Ranunculus asiaticus
Jääkurjenmiekka – Iris danfordiae
Minisyklaami – Cyclamen persicum, pienikasvuiset lajikkeet
Ritarinkukka, jaloritarinkukka (suurikukkaiset joulukukkalajikkeet) – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä
Rosmariini – Rosmarinus officinalis
Sinitriteleia – Triteleia laxa