Friday 11 October 2013

Ompeluprojekteja

Kaupunkiasunnossani on sohvana vanha heteka, jonka päällä on kaksi varapatjaa. Se on liian syvä mukavaan istumiseen. Olen miettinyt, että selkänojaksi tarvittaisiin kaksi tyynyriviä yhden sijasta. Mutta suuret tyynyt ovat kalliita.
Kun muistin, että kellarikomerossa on varastossa vielä yksi varapatja, Ikean hapankorpunohut lerppu, keksin ommella siitä pyöreän pitkän tyynypötkön.

I made a long round pillow for my sofa (an old iron bed). It was too deep for comfortable sitting, now it is much better.

Ompelen kaiken isoäitini Husqvarnalla vuodelta 1959. Tuskin osaisin uudempaa konetta käyttääkään. Ja tuskin mikään nykykone toimii yhä yli 50 vuoden kuluttua! Tällä on toki kommervenkkinsä, kuten iän myötä meillä kaikilla. Langankiristykset ovat päin honkia eikä niitä saa enää säädettyä, joten kovin hienoa jälkeä tämä ei tee.

Laitoin patjan rullalle pakkausteipin avulla, joka jäi tyynyn sisään. Se vähän rapisee kun tyynyyn nojaa, mutta epäilen, että muuten en olisi saanut tungettua patjaa ompelemani pötkön sisään. Ompelin pötkylän kokonaan kiinni, siinä ei ole vetoketjua tai tarranauhaa, jolla tyynynpäällisen saisi pois. Järkeilin, että koska en ole siivousintoilija, en tulisi pesemään tyynyä ainakaan seuraaviin 30 vuoteen.

Kankaat olivat jo varastossani. Olen ostanut kokonaisen rullan tätä viehättävää verhoilukangasta ebaystä aika edullisesti. Tässä on kukkia, kolibreja ja lintuhäkkejä. Kukissa on ainakin kiinanruusuja, keijunliljoja ja yllätys eksoottisten seurassa: akileijoja! Haaveilen verhoilevani tällä kokonaisen sohvakaluston, joka tällä hetkellä asuu navetassani. Tosin, mihin se kalusto tulee mahtumaan, ei ole vielä selvinnyt.

Kankaan leveys ei riittänyt koko patjan pituuteen, niinpä laitoin päihin ihanaa raitakangasta. Kyllä kannattaa hamstrata kaikkea, jotta materiaalia on sitten, kun inspiraatio iskee.

Pitkä tyyny ei oikein näy tuolta tyynyrivin takaa eikä se paranna sohvan ulkonäköä, mutta nyt sohvalla on paljon parempi istua!

Musti esittelee.

Kun ompelukone kerrankin oli esillä, korjasin myös parit lempparihousut – kiitos Katjan innoituksen Päivänpesän elämää -blogista. Farkkujen polveen tullut reikä sai paikan tyynyn päihin käyttämästäni kankaasta.

Nämä housut ovat niin ohueksi kuluneet, että ne voisi heittää poiskin, mutta pidän näistä niin valtavasti... Niinpä polveen tullut reikä sai paikan keltakuvioisesta kankaasta.

Tämä kangas oli niin ihanaa, että ostin sitä palan keväällä vaikka en tiennytkään, mihin sitä voisi käyttää. Käväisin Menitan myymälässä Espoossa, sillä se on lempparilankakauppani ja huomasin, että sinne on tullut valtavasti värikkäitä tilkkutyökankaita, kuten tämä Westminster Fibersin kangas Jenean Morrisonin In My Room -sarjasta. Tilkkutöiden tekeminen on ollut jo pitkään "sitten joskus, ehkä eläkkeellä" -listallani, mutta ehkäpä jo ennen eläkeikää...

Kullankeltaista syysviikonloppua kaikille!

36 comments :

  1. On muuten tosi hyvä idea myös pienemmille tyynyille! Olisin jo kauan sitten tehnyt pötkylätyynyjä, mutta sellaiset valmiit sisätyynyt ovat mielestäni liian kalliita. Nyt valitsen siis sopivan superlonin palasen ja teippaan sen pyöreäksi ja siinä se! Kiitos!

    ReplyDelete
  2. Kyllä materiaalia pitää varastossa olla inspiraatiota varten..ja jos ei ole niin seuraavaa hetkeä voi joutua odottelemaan vaikka muutaman vuoden!
    Upea pötkylä!

    ReplyDelete
  3. Onpa ihanaa tuo verhoilukankaasi!
    Kyllä vanhat koneet ja laitteet ovat niin laadukkaita! Minäkin olen aloittanut ompelu-urani mummun poljettavalla Singerillä 6-vuotiaana!
    Se oli hauska värkki, koskaan ei tietänyt lähteekö se ommel eteen- vai taaksepäin :DD
    On se kone vieläkin minulla risuverstaalla tallessa, mutta nykyään käytän vähän nykyaikaisempaa versiota.

    Ai, niin, meilläkin tarvittaisiin
    räystäskourujen puhdistajaa. Ruusa kyllä kiipeää aina katolle jos vaan on tikapuut sopivasti hollilla, mutta hän ei viitsi tehdä siellä mitään hyödyllistä. Ihailee vaan maisemia. Että sitten kun Ransu muilta kiireiltään ehtii, voisi poiketa meilläkin.....

    ReplyDelete
  4. Pellavasydämen Mervi; No mutta todellakin, tuohan käy mihin kokoon tahansa. Tuotekehittelyä voisi vielä jalostaa vähemmän rapisevaan suuntaan, teippi myös vetää täytepatjaa vähän kuhmuroille, tämä ei tosin tässä haittaa. Toimisiko maalarinteippi paremmin? Narulla jos sitoisi, tulisi varmaan enemmän kuhmuroita.

    Taina T; Niin, eli oikeastaan jos ei hamstraa materiaalia varastoon niin häviää! Ainakin naisen logiikalla ajateltuna ;-D

    ReplyDelete
  5. Suvikummun Marja; Selvä, lisätään teidät Ransun varauskirjaan :-D
    Poljettavaa olen minäkin käyttänyt joskus lapsuudenkodissa, kun nykyinen ompelukoneeni oli vielä äidillä käytössä. Sillä tuli kauneimpia pistoja ikinä! Sellaisia vähän viistoja, jokainen pisto kuin käsin tehty.
    Äitini muuten tekee (harvat) ruuanlaittotyönsä 60-luvun lopulla lahjaksi saadulla Braunin yleiskoneella, joka toimii yhä kuin unelma. Kuinkahan moni nykyhetken yleiskone pystyisi samaan.

    ReplyDelete
  6. Kauniita kankaita ja hyvä idea!

    ReplyDelete
  7. Joo, ihania nuo värit ja kuosit.

    ReplyDelete
  8. Tosi kutsuva tuo sohvasi, tekis mieli sen syvyyksiin sukeltaa. Mustin vaan nappaisin matkalta kainaloon...
    Ihastelen tuollaista taitavaa värien ja kuosien yhdistämistä, musta ei ole tuollaiseen koskaan. Mä oon niin väritön ;)

    ReplyDelete
  9. Musti tulisi mielellään kainaloosi, saattaisi vaan sanoa hämmästyneen kur-äänen sen napatessasi :-)
    Minä taas ihailen teidän hillittyä ja luonnonmateriaalien sävymaailmaa! Mutta en siihen itse kykenisi. Rakastan värejä liikaa... Toisaalta rakastan myös kaupunkiasunnon tummaa mustan-harmaanpuhuvaa makkaria, ja toisaalta saaressa valko-vaaleanharmahtavaa makkaria. Vaihtelu on myös kivaa. Ja se, että makkarissa on rauhallinen tunnelma.

    ReplyDelete
  10. Hieno idea tuo pötkylä tyyny. Miksi en tuota hoksannut kun tein pienen tuollaisen tyynyt tuon pahan polveni tueksi. Taidan tehdä uuden vielä superlonin avulla. Kiitos vaan vinkistä.
    Oikein hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
  11. Hyvä idea! Nuo kankaat on aivan ihania, ne inspiroi vaikka millaisiin ompeluksiin. Mulla on muuten noita samoja isoja tyynyjä oranssina ja ruskeana.

    ReplyDelete
  12. Mainion tyynyn ompelit,ja mikä upea kangas, sieluni silmillä näen sillä verhoillun sohvan.
    Kaikki -50luvulla tehty on lujaa laatua:)) (niiko miekii):)))

    ReplyDelete
  13. Minullakin on yhä äidin peruja vanha PFAFF-ompelukone.Rautaihme joka yhä kulkee eteenpäin kuin juna vaikka alla olis miten paksua tai liukasta materiaalia. Vanhat koneet kannattaa ehdottomasti huoltaa eikä siirtyä mihinkään muovirimpulaan.ja kiitos vinkistä sohvan suhteen.Ihana kangas!

    ReplyDelete
  14. Graaaaah! herätit mun ompeluhimon! En oo ommellut 2-3 vuoteen ja nyt NIIN tekee mieli :-D Ja kankaitakin on...

    Harmi, en huomannut tuota uutta tyynyä. Mut kiva kun avasit sen täällä. Ihana kangas, ja raidat jatkaa sitä hyvin.

    Mulla ei ole ollut ikinä uutta ompelukonetta, olen ostanut käytettynä ensin yhden ja nyt tään toisen, joka on kerran huollettu Saksassa asti. Ko en vaan jaksa luopua kun olen kerta yhden koneen kommervenkit oppinut.

    ReplyDelete
  15. Kiva tyyny tuli. Minulla on noissa käsitöissä peukalo aivan keskellä kämmentä.

    ReplyDelete
  16. Muhkea tyyny ja ihanan pirtsakoita kankaita, ihan sun näköisiä :) Mietiskelin tuossa taannoin, että farkkujen ilmettä vois piristää ompelemalla johonkin taskunreunaan jotain ruusuista Tilda-kangasta. Eipä ois kellään samanlaisia farkkuja :)

    ReplyDelete
  17. Hieno tyyny!
    Arvaa vaan olenko etsinyt hetekkaa...sopuhintaista sellaista...etsin edelleen..:)

    ReplyDelete
  18. Meissä kaikissa asuu pieni martta. Hih. Käytännöllistä ja kaunista, ei vois parempaa toivoo.

    ReplyDelete
  19. Mainio idea tuo patjatyyny:) hyötykäyttöä parhaimmillaan.

    Jee, siis muitakin, jotka eivät malttaisi luopua vanhoista hyvistä housuista;)

    ReplyDelete
  20. Kaunis kangas tuo ebaysta hankittu. Huoh !
    Mä myös kieputan, taittelen, tungen matskuja tyynyliinojen sisään, kasaan päällekkäin patjoja retkisängyn päälle ...on meidän sohva. Siirrän tavaroita, peitteitä, tyynyjä krsähuoneests talveksi sisälle...ja laitan kesähuoneen ( se meidän lasitettu terassi poikien ulkoilupaikka) pojille lämpimäksi.
    Mutta miten mieli virkistyy kun ei tarvii ostaa uutta !
    Voi Menita ! Harmi Menitan menetys minulle. Kävin eilen Helsingissä...ja tuli niin haikea olo..paljon kuitenkin sinne liittyy muistoja 16v- 44v ikävuosilta.
    Farkkuihin vaan paikkaa paikan päälle, ihanat farkut. Olen just paikannut farkut Tilda- tilkuilla.
    Huoneissa voi olla eri maailmat. Pyh sisustusohjelmille...joissa neuvotaan välillä jotain ihan muuta.

    ReplyDelete
  21. Sinulla on raikkaita, iloisia, kauniita, herkullisia värejä ja kuoseja ja väriyhdistelmiä. Tuollaisista tykkään - nykyään. Nuorena minulla oli ihan toisenlainen maku, tykkäsin hillitystä enkä voinut sietää mitään "räikeää". Niin sitä ihminen iän mukana muuttuu ja makukin siinä sivussa.

    ReplyDelete
  22. Rakastuin tuohon ompelukoneeseesi! Se on kaunis katsella. Itselläni ei ole ompelukonetta, eikä edes hyvää suhdetta ompelukoneisiin sillä pehmeät materiaalit eivät minulta luonnistu.

    Mustille kiitos esittelystä!

    ReplyDelete
  23. Jee, käsityöpostaus!

    Hauska pötkylä tuli ja mikä parasta, käytännöllinen. Kääk, se Menita on ihan liian vaarallinen paikka, ne kankaat... Niiden äärellä jos ei tilkkuinspiraatio iske niin ei sitten missään!

    Tilkkupostausta odotellessa ;)

    ReplyDelete
  24. Onpas hienoa työtä ja sitäkin makeampi ompelukone! :)

    Kangashamstraus on kyllä melkoista... Minäkin olen hankkinut rullan jos toisenkin kangasta, tietämättä edes mihin niitä loppujen lopuksi käytän... :D

    ReplyDelete
  25. Ihana pötkylä!
    Hmmm, munkin farkkuihin tuli tänään reikä kun istuttelin kukkasipuleita. Täytyypä katsoa jos löytäisin kivan kangaspalan farkunpolveni pelastamaan:)

    ReplyDelete
  26. Tosi kiva ja käytännöllinen idea, sait kerralla sopivan kokoisen selkänojan sänkyyn. Tuo kukkaiskangas on niin ihanaa. Minulle tuppaa kangaskaupoista mukaan tarttumaan englantilaisia ja ranskalaisia sisutuskankaita nimenomaan niiden ihanien kukkakuviointien vuoksi. Aina en edes tiedä, mihin niitä käyttäisin. Kotona on hyvä olla jonkinlaista varastoa tuollaisen hyvien ideoiden varalta. Jos pitää lähteä kaupasta kangasta hakemaan, kun ideaa pukkaa, saattaa homma lässähtää siihen (nimim. kokemusta omasta takaa).

    ReplyDelete
  27. Hyvä idea kietaista patja tyynyksi. Ehdottomasti kokeile tilkkutöitä, mun eka työ oli parisängyn päiväpeitto, eikä mulla ollut sitä ennen mitään komeusta tilkkutöiden tekemisestä. Aikaa siitä on jo melkein 20 vuotta. Sen verran kuitenkin sanon, että kutista kaikki kankaat ennen ompelua, ettei käy kuten minulle :D

    ReplyDelete
  28. Nuo vanhat rautaiset ompelukoneet ovat unelmia! Minulla on vanhempieni häälahjaksi saama Pfaff vuodelta 1962 ja yhä vaan toimii. Sen sijaan 2000-luvulla hankittu muovihökötys meni jo rikki. Raivotuttavia näämä nykytuotteet. Kannatta tehdä hankinnat mieluummin antiikkikaupoissa ja kirppareilla.

    tv Leena

    ReplyDelete
  29. Jotenkin ihanan boheemia; flyygeli ja heteka sulassa sovussa - niin mäkin tekisin, jos omistaisin sellaiset - nyt ovat piano ja runkopatjasänky, mihin putkityynyidean voinkin toteuttaa!

    hannah

    ReplyDelete
  30. Hyvä idea! Ihastuttavat kankaat! Sellaisia vähän kulahtaneita ja lösähtäneitä tyynyjä voi myös piilottaa isompien täytteeksi. Retkipatjan kiristyshihnalla saa myös hyviä patjapaketteja, mutta se solki voi olla tyynyssä vähän hankala... Leveää kuminauhaa renkaaksi, voisi olla ihan toimiva?! Ja siitä pesusta...kuka nyt sohviakaan pesee?? Ja onhan niitä suihkutettavia ja päältä pyyhittäviä tekstiiliaineita, jos sattuu joku supervahinko.

    ReplyDelete
  31. Kekseliäät ompeluvinkit! Mukava nähdä sinut ompelupuuhissa ;)

    ReplyDelete
  32. Olet monella tapaa taitava käsistäsi! Ja tykkäät kauniista väreistä!

    ReplyDelete
  33. Kiitos kaikille kommenteista! Kylläpä käsityöaihe kirvoittikin monta kommenttia. Kiva, että moni sai tästä ideaa oman pötkötyynyn toteuttamiseen!

    On tosiaan ihmeellistä, miten nykykoneissa on muovikoneisto. Eihän se voi mitenkään kestää. Ja vanhoissa koneissa on tunnelmaa... ja tuo ihana metallin paino ja jykevän teollinen ulkonäkö.

    Moni projekti tyssää siihen, että ei löydy sellaista kuosia tai materiaalia, mikä olisi mieleen. Niinpä kannattaa ostaa silloin kun vastaan tulee jotain mistä pitää :-D

    ReplyDelete
  34. Kiva kuulla ettet sääkään ole siivousintoilija! Mullakin on jossain ompelukone vuodelta - 60, mut se on vähän liian "sielukas" mun käyttää. Hauska sohva! :-)

    ReplyDelete
  35. Juu en :-)
    Ehkä tuossa on se apuna, että olen käyttänyt tuota konetta jo noin 25 vuotta - niinpä sen sielunelämä on tullut sen verran tutuksi, että yhteistyö pelaa.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!