Miksi pitää tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että piha on aika villi ja keskeneräinen sieltä täältä? Kyllä minä villiydestä nautin, miksei siis joku ohikulkija tai naapurikin. Miksi oletusarvo on se, että muut aina arvostelevat?
Nyt kun sain ruohon leikattua, nautin esimerkiksi siitä, että leikatun polun vieressä kasvavat koiranputket. Ne ovat niin keveitä ja kauniita, ja sopuisana kontrastina lyhyelle nurmelle. Suurilehtinen raparperi ja sinikukkainen, rehevä raunioyrtti pitävät pintansa villin polun laidalla.
.JPEG)
.jpg)
Ihana kotiinpaluun tunne, se se on vertaansa vailla! Tuo leikatun ja ihastuttavan villin kontrasti on tosiaan upea. Koiranputket saavat maisemat kaikkialla näyttämään juuri tällä hetkellä niin suloisen kauniilta. Minusta puutarhat, joissa viljelty ja villi sekoittuvat keskenään, ovat kauniita. Nautinnollisia päiviä Saaripalstalle!
ReplyDeleteKoti on maailman paras paikka, niin Mustista kuin minustakin. Ransusta paras on siellä missä muutkin ovat.
ReplyDeleteOn aikamoista haaskausta leikata koko piha autioksi nurmikentäksi, kun voi väliin jättää villejä kohtia. Tarkoitan kukkapenkkien ja istutusten sijasta, jos niitä ei jaksa tehdä tai ehdi hoitaa. Korkeaksi kasvavista luonnonkasveista saa ilmaiseksi näkösuojaa ja rehevyyttä. Minustakin koiranputket ovat kesäkuussa kuin morsiamen pitsihuntu – jaa jaa, onpa romanttinen prinsessatunnelma jäänyt päälle eilisestä ;-)
Minä tykkään luonnonkasveista pihalla, liian "steriili" ei ole mieleeni. :)
ReplyDeleteSteriilistä tulee mieleen golfkenttä, ja kukapa haluaisi golfkentän pihalleen? No ehkä joku mutta en minä etkä ilmeisesti sinäkään. Sitäpaitsi, kissat tykkäävät kahlata heinikossa ja leikkiä Tiikeriä Afrikan ruovikossa, tai mitä lie leikkivätkään ;-)
ReplyDeleteNokkoset kyllä kitken pois ainakin kukkien ja talojen läheltä, eikä ne ole kissojenkaan suosiossa.
Luonnonkukat tuovat mukanaan myös paljon värikkäitä perhosia, pörriäisiä, heinäsirkkoja ja vaikka mitä kivaa seurattavaa.
ReplyDeleteJa heinikostahan pantterit löytävät hyviä saaliita ... ; )
Tuo kuvasi näyttää tosi ihanalta luonnonniityltä! Ne ovat hyödyllisiä kaiken maailman ötököille ja kieltämättä kaunista katsottavaa. Leikattu polku antaa kuitenkin hoidetun, huolitellun näköisen ilmeen. Luonto se vaan aina tekee itse ne kaikkein kauneimman näköiset "kukkapenkit" joita ei pysty jäljittelemään vaikka kuinka yrittää :) Rapsutukset Mustille ja Ransulle!
ReplyDeleteSari ja Linda, totta, perhoset ja muut ötökät ovat ehdotonta plussaa pihalla! Ihmettelen joka vuosi samaa asiaa: miten voikaan olla näin kaunista: puna-ailakit, koiranputket ja nittyleinikit kukkivat samaan aikaan mahtavana, kevyenä puna-valko-keltaisena unelmana.
ReplyDeleteLuonto itse on tosiaan taitavin sommittelija.
Muuten Sari, tuossa ylemmässä kuvassa viimeisiään vetävän 'Carnaval de Nice' -tulppaanin ja leinikkien takana on sitä kultatesmaa... se kukkii ensimmäistä kertaa eli saan siitä siemeniä! Jos omasi ei ole onnistunut, samoin kuin Inkiväärillä, niin voin lähettää teille siemeniä. Josko kotimaassa tuotetut siemenet tuottaisivat paremman tuloksen.
Minulla on tällä hetkellä hyvin lintu- ja perhosystävällinen pihamaa, kun välit rikkoutuivat lopullisesti ruohonleikkurin kanssa. sain vuokraemännältäni viikatteen. harkitsen ystäväni vuohien ottamista nurmenleikkaajiksi. Pitää vain opettaa potokoirat, ettei liessa olevaa vuohta saa haukkua.
ReplyDeleteVarmasti oli ihana palata saaristoon. Minullakin on sinne vähän ikävä, laitoin blogiini kuvia saaristoseikkailustani.
Hei vaan Kirsti! No mutta tervetuloa takaisin ;-)
ReplyDeleteViikatteella leikkaaminen on kyllä aika raskasta jos on suurempi ala niitettävänä. Porokoirat on kai hyvin oppivaisia, ehkä ne voisi opettaa laiduntamaan?
Ihanaa kun pääsit vihdoin kotiin nautiskelemaan!
ReplyDeleteTäällä ehdittiin vihdoin tänään tuon heinäpellon kimppuun jossa on joskus alkukesästä ollut nurmikko. Lainasin naapurin vanhuksilta moottorillisen ruohonleikkurin, kun ei se mun lykittävä enää tuohon metriseen heinikkoon pysty.
Vajaa puoli pihaa ajettuani, niittyplänttejä säästellen - TIETENKIN, ensiksi ruohonleikkurista irtosi pyörä, jota ei saanut enää ilman hitsausta takaisin. Jatkoin siitä perklaten kolmella pyörällä eteenpäin ja päätin että kyllä tämä piha nyt vaan siistitään! Sitten seraavaksi loppui bensa ja kannu tietty tyhjä! Jos olisi ollut oma helvetin-möly-saaste-paska-rakkine, olis jäänyt vaan kasa pultteja siihen pihan keskelle!
Kyllä se työnnettävä malli vaan on niin hyvä, ei lopu bensa, haba vaan kasvaa ja mikä tärkeintä ei tule sitä kamalaa melusaastetta, mutta kuka keksisi sellaisen version jolla leikkaisi kiireisen ihmisen ylikasvaneenkin nurmikon? Pliis, voisko joku?
Moi TaituTäti!
ReplyDeleteTerkuin Ransu tästä mutsin koneen äärestä
Ransu hyppäsi nuuhkimaan ruokakippoa josko siihen olisi taivaalta tipahtanut esim. muikkukukkoa.
Mulla on isän vanha lykittävä täällä, mutta pihassa on sen verran rinnettä ja ruoho välillä kasvaa niin pitkäksi että totesin sen olevan jonkun muun hommaa kuin mun.
Mutta, sehän on hyvä että olet tyytyväinen omaan valintaasi... Mietin vain, mitä mieltä naapurit olivat kun palautit heidän koneensa palasina takas.
Täällä ollut vanha bensakone oli hermoja raastava. Mutta sitten kun ostin uuden HYVÄN (piilomainontaa: Klippon) joka ei hajoa ja toimii kuin unelma, on ruohonleikkuu ollut yhtä nautintoa. Taidanpa tästä... sommoro!