Milium effusum 'Aureum' likes a shady spot next to my porch steps.
Kultatesmasta on viime aikoina ollut puhetta mm. Sarin puutarhat -blogissa. Minun pihallani se pitää varjopaikasta sisääntuloportaiden pielessä.
Ransu likes some cool concrete to lie on – he's by no means a hotspot cat.
Ransu ei ole hellekissa sitten yhtään. Viileät verannan rappuset ovat juuri sopivat, varsinkin, jos käy vielä tuulenvire.
Minusta verannassani verrattominta on se, että vaikka se on koko päivän varjossa, paistaa sinne ilta-aurinko. Ja vaikka sattuisi satamaan, on tunnelmallisesti ropisevassa suojassa. Tuo lautakasa... ööh, joiltakin asioilta vain pitää osata ummistaa silmät kun on rentoutumisen aika.
.JPEG)
.jpg)
Ihanan tunnelmallinen verantakuva! Ja lautakasa... eikös kauneus ole katsojan silmissä? Minun mielestäni (ainakin kun kyseessä ei ole oma lautakasa) tuo kasa näyttää kuitenkin kuvaukselliselta. Pittoreskiä tyyliä?
ReplyDeleteAh, veranta on kutsuva. Mukavuuteen tarvitaan lopuksi niin vähän; ilta-aurinko, soutulavitta, pari tyynyä pehmukkeeksi ja lasi lempijuomaa. Lautakasa ikään kuin korostaa lokopaikan ihanuutta; välillä ahkeroidaan ja saadaan joskus jotain aikaiseksikin ja välillä on taas levon vuoro. Elämän tasapaino!
ReplyDeleteNo olettepas te naiset ihanan positiiveja. Kiitti vain, pittoreski lautakasa...?
ReplyDeleteNyt täytyy tunnustaa. Katseltuani 1,5 vuotta tuota pittoreskia näkyä minulta meni hermo viime viikolla ja siivosin sen! Siis pinosin kahteen – yksi ei riittänyt – korkeaan kunnon taapeliin kaikki nuo laudat ja katsoin, että naulat eivät sojota ylöspäin. Siis nuo laudat ovat peräisin rintamamiestalon, vanhan talon ja nyt jopa venevajankin seinistä, eli ne vain lisääntyvät vaikka niitä pätkii poltettavaksi, niistä rakentaa ullakon lattiaa tai tekee hyllyjä tai taulunkehyksiä.
Tuossa verannan kiikkustuolissa (soutulavitta? en ole koskaan sanaa kuullutkaan) istun joka päivä ja onnittelen itseäni, kun on niin ihana veranta ja kiikkutuoli! Stressaantuneet (kaupungista tulleet) vieraat istutetaan ensin siihen viinilasi kädessä siihen asti kunnes syke on taantunut sopivaksi.
Soutulavitta, kuulit oikein, terveiset vain Pohojanmaalta! Se on ihan oikeasti käytetty nimitys keinutuolista näillä main :D
ReplyDeleteLavitta (istuin), jolla souretahan!
Ihana sana tuo soutulavitta, enpä ollut minäkään koskaan kuullut!
ReplyDeleteJa hyvin viehättävältä kuulostaa, että saaristossa vieras saa käyttöönsä soutulavitan ja käteensä viinilasillisen, ainakin jos on stressaantunut. Hmmm, tekisi mieli kehittää stressi, johon ei auta muu kuin soutulavittahoito merellisessä ympäristössä. :)
No niin Jenni, eihän siihen stressiäkään tarvita ;-) Naapurini Lea tuppaa tulemaan kylään tien tois puol ihan muuten vaan, istuu soutulavittaan ja pistää tupakaksi.
ReplyDeleteMinäkin aion ottaa tuon hyvän sanan käyttöön. Ja Maria pääset kokeilemahan soutulavittaa jo tänä kesänä, tervetuloa!
Niin tuossa soutulavitta-viiniterapiassa(kin) on kyse ihan itsekkäistä päämääristä: kuka nyt stressivierasta kestäisi!
ReplyDeleteKultatesma pahalainen - ei yksikään siemen itänyt!, ainakaan vielä - pari kuukautta olen toiveikkaana purkkia kastellut:) Ihanan kodikkaita kuvia ja tunnelmia.
ReplyDeleteVoi eeiiiih! En kyllä yhtään muista kauanko minun siemenet itivät, mutta kyllä niistä muutama nousi, niin, että kasveja on nykyään neljä. Ehkäpä ne olivat tosi hitaita...
ReplyDelete