Akileija on Englannissa Granny's bonnet eli mummon myssy :-D
Olin iloinen, kun vanhempieni puutarhassa kylvämäni kärhön ruukkuun oli kylväytynyt myös sininen akileija. Olen aina pitänyt tästä kukasta. Se on vallaton ja hurmaava.
Viime kesänä tein ratsian erään kadonneen talon puutarhaan ja varastin sieltä akileijan taimen. Tänä kesänä se kukkii ja on näin ihana.
Kristiinankaupungin Avoimet portit -tapahtumassa kokoelmani kasvoi 'Nora Barlowilla' (kerrannaiskukkainen vaaleanpunainen) ja tuntemattomalla limenvärisellä lajikkeella.
Akileijaa, hohhoijaa
.JPEG)
.jpg)
Kauniita kukkakuvia! Ja eiköhän Ransukin ole vain pyörtynyt niiden kauneudesta, eikä mitenkään hohhoijaa-asenteinen...
ReplyDeleteAnnoit tietämättäsi mulle luvan käydä kasvivarkaissa! Viimeksi eilen puhuin kylässä käydessä, että olen löytänyt muinaisen talon pihapiiristä kasvin, jonka haluaisin siirtää vaivihkaa sieltä meidän pihalle... Pohdimme porukalla, onko se vilppiä vai kasvin pelastamista. Päädyimme siihen, että se on hyvä teko, kun muuten kasvi jää pian uuden asuinalueen alle. Nyt kuin luin, että sinäkin olet hakenut kasveja toisten pihalta, niin HAH, se löytämäni kasvi on periaatteessa jo minun, vaikken nyt ihan heti lähdekään sitä anastamaan itselleni. ;)
Akileijat ovat tosi ihania, vallattomia ja hurmaavia, kuten sanoit! Hauskoja myös, kun siementävät sinne tänne :)
ReplyDeleteAkileija on niin ihana kasvi! Olen onnellinen, kun vanhempeni entisen pihan villi kaunotar kaunistaa nyt minun verantaani.
ReplyDeleteKasvivarkautta en nyt suoranaisesti uskalla suositella näin julkisesti mutta jos ottaa vain vähän ja niin että alkuperäinen esiintymä ei tuhoudu, niin onhan se kannan ylläpitämisen edistämistä...
Esimerkiksi tuon vaaleanpunaisen ryöstöakileijan en ole koskaan nähnyt kukkivan sillä heinittyneellä ja vähän jo metsittyneellä pihalla, ja nyt se taimi jonka otin voi paksusti. Jäihän sitä vielä sinne entiselle kasvupaikalleenkin sinnittelemään.
Tuo lokoilija on muuten Musti, auringossa huomaa että musta kissa on oikeasti hyvin hyvin tummanruskea! Raitojakin näkyy. Olen lukenut, että nk. mustat pantterit ovat oikeasti jaguaareja tai puumia, joilla on tumma pigmentti. Niissäkin on silti kuviointi!
Mustista on vaikea ottaa kuvaa, samoin kuin hyvin tummaihoisista ihmisistä. Auringossa tai salamalla naama palaa puhki (kuten kuvassa), varjossa taas kasvonpiirteitä ei näy – ainoastaan silmät ja valkoisena välkkyvät hampaat!
Mun akileijat on todella vallattomia, ne ei viihdy lainkaan kukkapenkissä, mutta esim hiekkakasassa ja kukkapenkin ulkopuolella oikeen mainiosti... =)
ReplyDeleteEi olleet meidänkään akileijat mummonmökillämme missään kukkapenkissä, vaan niitä nousi mökin ympäriltä mistä sattui ja niitä piti varjella kovasti, kun nurmikkoa joskus lyhennettiin. Minunkin mielestä ovat aivan upeita.
ReplyDeleteAkileija on niin suloinen ja sympaattinen. Vanhempieni pihalla ne kasvoivat suurimmaksi osaksi sorakäytävillä.
ReplyDeleteIhania akileijoja ja kissalla taitaa olla kissanpäivät...Kauniita kuvia. ;=)
ReplyDeleteHei Tuija ja kiitos kommentista! Kissoillani on kissanpäivät, kun Musti löytää aurinkopaikan ja Ransu puolestaan viileää varjoa... kumpikin tyylillään. Heinäkuisia kissanpäiviä sinullekin!
ReplyDelete