Hard day at the office

On a day like this, who can stay indoors and do office stuff? All my work is late due to too good a weather.

Ulkona on pakko pitää hikipyyhettä esillä.

I could paint the house too but it's so much more fun to dig stones.

Kaivoin lisää mystistä kiviriviä esiin.

I also made a rose arch – anything to avoid office work!

Englantilainen puutarhani sai ruusukaaren. 

Akileijoja eli mummon myssyjä

Akileija on Englannissa Granny's bonnet eli mummon myssy :-D

Olin iloinen, kun vanhempieni puutarhassa kylvämäni kärhön ruukkuun oli kylväytynyt myös sininen akileija. Olen aina pitänyt tästä kukasta. Se on vallaton ja hurmaava.

Viime kesänä tein ratsian erään kadonneen talon puutarhaan ja varastin sieltä akileijan taimen. Tänä kesänä se kukkii ja on näin ihana.

Kristiinankaupungin Avoimet portit -tapahtumassa kokoelmani kasvoi 'Nora Barlowilla' (kerrannaiskukkainen vaaleanpunainen) ja tuntemattomalla limenvärisellä lajikkeella. 

Akileijaa, hohhoijaa

Juhannuksen huippu

Teimme itse salon. Hetken mielijohteesta. Ei-toivottu koivun vesa oli sopivan pituinen. Oksat kiinni rankaan, pari pidempää oksaa poikkitangoksi. Kruununa juhannusruusun oksa – yksi oksa! Siinä on kymmeniä kukkia, höystettynä parilla ei-toivotun värisellä unikolla.
Salko on käyrä, vinossa ja puomi roikkuu, mutta väliäkö sillä.

Happy Midsummer!

Greetings from the boat house

After a bit of cleaning and some help from an energetic friend we emptied the floor of bits of wood and sawdust and took some furniture in. The floor will get a tar coating and a round window at the rear wall is still missing. Nevertheless, not bad not bad...

Ekoja kukkia

Kääk, muurahaiset ovat vallanneet pionini nuput! Se ei kai haittaa. Eeron kuvakulmassa Eero on pohtinut samaa muurahaisten invaasiota pioneissa ja todennut, että niistä ei kai ole kasville haittaa.
Tämä on ensimmäistä kertaa kukkanupun kehittänyt 'Nippon Beauty'.

Tämä kaunotar on tarhakurjenmiekka 'Kent Pride'. Ihastuin siihen Englannissa, Kentissä opiskellessani. Monenkaan mielestä ruskea kukka ei liene kaunis, minä taas rakastuin tähän päätä pahkaa. Tänään aukesivat ensimmäiset kukat.

Kesäkuun kalenteripoika

Eli päikkärien ottamisen jalo taito

Krooh

Mjam mjam pyyh

*Tuhinaa*

Mtäh mitä häh?

Hei pois kameramiehet!

Vihdoin kotona

Pihalla piti kahlata heinikon läpi kotiin. Onneksi postipinoa läpi käydessäni silmiin osui Birdlifen Linnut-lehti, jota selaillessa löytyi Leena ja Heikki Luodon artikkeli lintuystävällisestä pihasta. Olo tuntui heti paremmalta. Vaikka ei se pahalta tuntunut, miten voisikaan, kun on viimein päässyt takaisin kotiin!

Lintuystävällisellä pihallani partioi kylläkin musta pantteri... Mustistakin tuntuu hyvältä olla kotona, se on maailman paras paikka.

Miksi pitää tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että piha on aika villi ja keskeneräinen sieltä täältä? Kyllä minä villiydestä nautin, miksei siis joku ohikulkija tai naapurikin. Miksi oletusarvo on se, että muut aina arvostelevat?
Nyt kun sain ruohon leikattua, nautin esimerkiksi siitä, että leikatun polun vieressä kasvavat koiranputket. Ne ovat niin keveitä ja kauniita, ja sopuisana kontrastina lyhyelle nurmelle. Suurilehtinen raparperi ja sinikukkainen, rehevä raunioyrtti pitävät pintansa villin polun laidalla.

Meren, levän ja kalan tuoksua

Holidaying with fish and seaweed...

My work+vacation trip to Finland's west coast meant regular detours to see fishing harbours. It's not just seeing, it's smelling, feeling the sea breeze, resting the eyes on water... a Total Experience.

To be honest, I went to see a harbour nearly every day. It seems I can make about 36 hours without the sea and then the longing gets too overwhelming.

These images are taken at Raippaluoto Söderudden fish harbour near Vaasa.

Kotaelämää -blogissaan Laura naureskelee sille, että lomallakin pitää päästä satamiin ja merituulen tuiverrukseen. Minäkin matkustan mieluiten saarille, ja jos joudun viettämään lomaa sisämaassa, alkaa
se muutaman päivän päästä ahdistaa...

Kalasatamien tuoksu on maailman paras.

Nämä kuvat ovat Raippaluodon Söderuddenista, muut matkani varrelle osuneet rantalomakohteet olivat Merikarvian satama Rantahuoneineen ja Vanha savu -gallerioineen sekä Pietarsaaressa Fäboda ja Adö.

Laihialla

Matka jatkui Laihialle, jossa Maria ystävällisesti opasti kaikkein ihanimpiin paikkoihin. Laihian museo on valtavan hieno vanha maalaistalo piharakennuksineen. Tässä tuvan tunnelmaa.

Sain valtavasti inspiraatiota omaan talooni. Suunnilleen tällaista petiä olen suunnitellut kammariini, mutta niin, että alaosassa on säilytystilaa ja itse nukun ylhäällä.

Saimme ihan henkilökohtaisen opastuksen kahden ystävällisen henkilön johdolla. Toinen oppaista etsii tässä vuosilukua tuolista. Vanhimmat tuolit olivat 1700-luvulta. Niissä on hienoja, vaivalla tehtyjä yksityiskohtia ja silti maalaishenkinen jämäkkyys.

Upeaa, että näin hieno rakennus- ja esinekokonaisuus on säilytetty. Laihian museo painii silti jatkuvan rahapulan kanssa, niin kuin moni muukin maakuntamuseo. Tavaralahjoituksia tulee, mutta ne pitää säilyttää huolella että säilyvät tulevillekin sukupolville. Rakennuksia pitää korjata. Tällä hetkellä suuri kysymysmerkki on, mistä saada päreitä kattojen uusimiseen piharakennuksissa.
Jonkin, läheisen tai kaukaisen, museon tukijaksi ryhtyminen ei olisi hullumpi idea. Pienistä avustuksista koostuvat lopulta suuret teot.

Mistä alkaisin

Takana ihana viikonloppu, oikea unelmaloma. Porin, Ahlaisten ja Merikarvian – kaikki kiinnostavia ja viehättäviä paikkoja omilla tavoillaan – kautta matka suuntasi Kristiinankaupunkiin, Avoimet portit -tapahtumaan. Satoi kuin saavista, mutta me kestimme sen Marian ja hänen perheensä kanssa.

Tähän puutarhaan olisi voinut eksyä pidemmäksikin aikaa. Paratiisi, rehevä keidas! Tuolla valkoisen aidan sisällä on vadelmatarha.

Ainoastaan lomani viimeinen päivä oli hieman täysi, kun heräsin Uusikaarlepyyn Juthbackassa, tutustuin Juthbackan kartanoon ja Topeliuksen kotiin, kävin Pietarsaaressa tutustumassa Rosenlundiin, Aspegreniin ja Min Edenin Ninan puutarhaan, Nina vei minut Sundin taimistolle ja Koulupuistoon, ja päivän päätteeksi ajoin Espooseen. Mutta siitäkin selviää, kun vääntää volyyminupin kaakkoon ja hoilaa kasetin mukana... tilulilu lii... tydymm.. täppädää... Lomalla on hyvä mieli.

Raparperin himoa

Raparperipiirakan himo iski. Syytän Jenniä ja hänen raparperiherkun ohjettaan. Tältä näytti raparperini viikko sitten, kun lähdin pois saaresta. Kesäkuun Oma piha meni painoon, silloin on oltava paikalla. Voih eih, nyt ei malttaisi ollla pois kotipihalta!
Olen yrittänyt siirtää tätä raparperia toiseen paikkaan. Siirto on puolittain onnistunut: se kasvaa nyt myös  puuliiterin kulmalla, mutta ei ole suostunut häviämään alkuperäisiltä sijoiltaan.
Lohdutukseksi ostin tänään kauan himoitsemani Kartellin Cindy-lampun. Se on ihanan raju!

Me selvittiin

Mun takakoiven haava on parantunu tosi hyvin. Tänään kun mamma laitto siihen antibioottisalvaa ne se arpi lähti irti ja alta paljastu siisti iho. Koska me lähdetään kohta Porvooseen kivalle vierailulle ni mamma lupas ottaa mun kaulurin pois. Ihan kohta. Jee!

Musti's hind leg sore has healed really well and it's time to release him. Not that he has suffered – Musti has the talent of seeing the bright side of life. Now he's enjoyed head scratching service and damp scour pad fur cleaning service – I mean, really, enjoyed.

Shady porch

Milium effusum 'Aureum' likes a shady spot next to my porch steps.

Kultatesmasta on viime aikoina ollut puhetta mm. Sarin puutarhat -blogissa. Minun pihallani se pitää varjopaikasta sisääntuloportaiden pielessä.

Ransu likes some cool concrete to lie on – he's by no means a hotspot cat.

Ransu ei ole hellekissa sitten yhtään. Viileät verannan rappuset ovat juuri sopivat, varsinkin, jos käy vielä tuulenvire.

Minusta verannassani verrattominta on se, että vaikka se on koko päivän varjossa, paistaa sinne ilta-aurinko. Ja vaikka sattuisi satamaan, on tunnelmallisesti ropisevassa suojassa. Tuo lautakasa... ööh, joiltakin asioilta vain pitää osata ummistaa silmät kun on rentoutumisen aika.

Synttäripoika

Musti on pantteripotilas, mutta onneksi ihan reipas. Sillä on haava takajalassa, jota ei saa nuolla kun siihen laitetaan salvaa päivittäin eikä se parane jos sitä nuolee, mitä Musti ei ollenkaan ymmärrä. Nyt haava on hyvää vauhtia paranemassa ja Musti saa viettää nämä 4-vuotissynttärit tötterö päässä, höh. Onneksi sankari itse suhtautuu tähänkin koettelemukseen tyynen rauhallisesti kuten kaikkeen muuhunkin. Onhan Musti aito pyknikkopantteri.

Today it's Musti's birthday. 4 years!

Viljon kanssa Musti oli osa erottamatonta kaksikkoa.

Ransulle Musti on kiltti isoveli, joka pesee ja hoivaa, mutta osaa myös näyttää kaapin paikan.

Musti on paras isoveli!

Näin aika kuluu

2006 toukokuun 16. päivä kävin katsomassa kiinnostavaa myytävää pientilaa Ahvensaaressa. Tilan rakennukset näyttivät tältä. Minua kiinnosti erityisesti taempi vanha hirsitalo, mutta ajattelin, että onhan se hyvä, että tontilla on toinenkin asuinrakennus, jossa voi asua remontin ajan, jonka arvelin kestävän 10 vuotta.
Kaupat tehtiin 5.6.2006, eli huomenna on juhlapäivä. Samalla vietetään Mustin synttäreitä.

2007 keväällä Ahvensaaren vanhoja laitumia raivattiin, jotta ne voitiin ottaa uudestaan käyttöön. Niistä sai hyviä polttopuita. Laajensin leikatun nurmen aluetta, joka oli ollut viime ajat vain leveä "tie" tontin halki. Oikealla on ketoprojekti, vanhan rakennuksen paikka, jossa on kuivaa. Reunalle tehdyssä penkissä kasvoi silkkikukkaa (Clarkia), istutin siihen myös juhannusruusu 'Papulan', joka on edelleen hyvin pieni... mutta ehkä se kasvattaa juuria. Viljo osallistui pöllitalkoisiin, niin kuin kaikkeen muuhunkin hommaan, innolla.

2008 loka-marraskuussa vaihdettiin sodan jälkeen rakennetun talon länsi-ja eteläseinien lautaverhoilut. Se oli maalattu lateksilla, joka oli lahottanut laudat, olivat ne muutenkin tuulen ja sateen kuluttamina 60-vuotisen elämänsä päässä.

2009 kesällä hirsitalon restaurointi lähti varsinaisesti käyntiin, vaikka katto piipun ympäriltä oli korjattu jo ensimmäisenä kesänä. Laho, vino lautakuisti tuli pois ja talo näytti heti paljon paremmalta. Moni pysähtyi hämmästyneenä ohi kulkiessaan katsomaan. "Ai, onko se noin suora ja hyvässä kunnossa?" Kumma, miten yksi vino kuisti sai koko talon näyttämään vinolta!

2010 talven hirsitalo vietti tuulensulkupaperipaketissa, joka suojasi uusia alimpia hirsiä ja muutenkin laudoituksen alta paljastettuja hirsiseiniä kosteudelta. Tänä vuonna saan erikoismittaisia lautoja naapurisaarelta, jotta seinien lautaverhoilu pysyy saman rytmisenä kuin se ennenkin oli. Tämä on tärkeää! Esimerkiksi tuossa sotien jälkeen rakennetussa rintamamiestalossa on ihan eri kokoiset laudat ja rimat, kapeammat, ja ulkonäkö on tiheämpi. Sen maalaus alkoi viime kesänä ja jatkuu edelleen.

Songbird

An amazing song from the very tip of my garden spruce: chirp chirp chirp fuit fuut chip chip chip twink! It's only an ordinary chaffinch... But what a sound!

Barn swallows are not less noisy. Twit, twitt, sheer, sussheer, plink! Splee-plink!

Some nesting boxes in the village have seen better days but there seems to be plenty of nesting places nevertheless.

Mahtavat soundit, kun peippo visertelee kuusen latvassa, nostaa nokan kohti taivaita ja antaa tulla tuutin täydeltä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu! Noin pieni ja mitätön, ja tavallinenkin... ei ole tipua karvoihin katsomista. 
Haarapääskytkin metelöivät, kun poikaset huutavat pesissään ja aikuiset vislailevat langoilla. Vaikka puhelinlangat on poistettu saaresta, tai ainakin linjat katkaistu, langat laulavat silti. Onneksi sähkölangat vielä kulkevat ilmassa.