Welcome back, earth

Snows are melting and the spring's proceeding fast. You can notice it by simply looking around.

The kitchen tablecloth

Duvet cover

Valkoinen ja viaton

Tällaisia söpöliinejä on jo alkanut putkahdella läheisellä farmilla Wattkastissa. Siellä "minunkin" lammas on, ja sieltä saan villat joista lankani kehrätään. Tänä talvena en ole ehtinyt keritsemään, kun nuo farmin miehet on niin nopeita liikkeissään. Viikon päästä vien kuitenkin uuden satsin villoja Perniön kehräämöön, kun entiset on (taas!) loppu. Villaa kuluu ihan mahdotonta tahtia, kun laskee kaiken mitä myyn lankana ja valmiina neuleina niin tilaustöinä kuin erilaisissa myyjäisissäkin, näyttää lankaa kuluvan yli 20 kiloa vuodessa.
Kuvan tunnelma on juuri sellainen kuin lampolassa onkin - kostea, rauhallinen ja lämmin. Siinä on pikku karitsan hyvä nukkua, mamman selän päällä, vaikka mammalla olisi kuinka takkuinen villa.

Pieni askel ihmiskunnalle - A small step to mankind

Tällainen oli eteinen kun muutin taloon kesäkuussa 2006, paitsi että olen jo näköjään siivonnut sen! Avoimen keittiönoven takana oli käynti kellariin, nyt siitä pääsee vessaan.

Niin, tässä oli puhetta remontin hitaudesta. Eläköön siis, että se on muillakin hidasta.

Joskus pieni voi kuitenkin olla suurta. Tammikuussa, puolentoista vuoden rakentamisen ja rakentamattomuuden jälkeen, sain sisävessan. Kyllä teki mieli avata kuohuviinipullo, jos sellainen olisi löytynyt. Piti muistaakseni tyytyä puolukkamehuun ja englanninlakuihin.

Kyseessä on ihan pieni, haiseva kuivikekäymälä. Se on silti ylellinen, suorastaan kuningatarmainen kokemus, kun ei tarvitse heti aamulla vetää housuja ja kenkiä jalkaan unenpöpperössä. Voi vain luikahtaa eteiseen.

Uudessa vessassa on uusi ikkuna ja vanhat tapetit. Ikkunan ympäriltä puuttuvat vielä listat.

Eteisestä oli käynti kellariin, vaikka sinne oli ovi ulkoakin. Raput oli siirretty jossain vaiheessa sisältä mentäviksi, mutta minä siirsin ne takaisin kellarin ulko-ovelta johtaviksi. Näin vapautui noin neliömetrin kokoinen tila ullakolle johtavien portaiden alla, johon juuri sopi tunnelmallinen pikku vessa.
Koska talo on rintamamiestalo, sen neliön malliset ikkunat ovat noin 45 cm x 45 cm kokoiset. Sattumoisin samalla ulkoseinällä oli jo yksi tällainen ikkuna, ja puuseppä laittoi uuden niin näppärästi, että eroa vanhan ja uuden välillä tuskin huomaa.
Vessan seiniin pääsi isäni aikoinaan hankkima jugendtapetti, joka on rullilla painettua arvotapettia, yli jäänyt rulla vanhempieni eteisen tapetista. Aika hienoa, sanoisin!
Kaksi seinistä jäi lankkupintaisiksi, paneloin vain seinän alaosan. Yläosan maalasin Allbäckin pellavaöljymaalilla, valkoisella sävyllä Mandelvit. Alaosaan päätyi vihdoinkin Suomesta saatava englantilaismaali Farrow & Ball. Aprikoosin sävy on nimeltään Fowler Pink. Tietojeni mukaan Farrow & Ball -maaleja saa Suomesta ainoastaan Helsingin Tehtaankadulla sijaitsevasta Kuisti -liikkeestä. Ne ovat Englannin arvostetuimpia maaleja, ja niissä on erinomaisen laadukkaat pigmentit ja täydellinen, suorastaan kalkkimainen mattapinta. Maalien sävy elää valoisuuden mukaan.

Entiseltä suvun kesämökiltä löytyneeseen 50-luvun seinälampun jalkaan sopii Laura Ashleyn malliston varjostin. Vessapaperitelineenä toimiva hylly on niinikään kierrätyksessä. Eteisen vastainen seinä on kokonaisuudessaan maalattu Farrow & Ballin maalisävyllä Fowler Pink.

No, tulipahan mainospuhe, mutta jos jotain hyvää löytyy niin suotta sitä piilottelemaan. Samalla voin myös mainita, että nuo ruotsalaiset Allbäckin pellavaöljymaalit ovat myös oivallisia ja niillä meinaan maalata taloni myös ulkoa. Ja samankaltaisia tapetteja, ellei peräti aivan samaa, löytyy Tapettitalosta.

Finally - an indoor toilet
As I happen to know that a privy is considered extremely vulgar and primitive caveman-like feature in England I won't say more on the subject than... HOORAY! In January, an indoor loo was finally completed. It only took 1,5 years of activity and non-activity.
Not that a privy is such a bad thing (how many of you have tried? How many of you have had a breath of fresh air and looked at deer hopping in the field through a small, heart-shaped opening in the door while having a poo?), but it must be said that it does feel nice to be able to go in pyjamas and not having to put the shoes on first thing in the morning.

Yawn - Haukotus

I'm a really scary Tigerrrr... Grrrrr..

...Ymgh... Got a hair in me mouth

Dreaming of a White... Garden Furniture

Wouldn't it be fabulous to have white cast iron garden table and chairs?? So romantic...
Back to reality, living in an ancient village filled with red earth coloured wooden houses is not quite the right surroundings for that. So far, I've managed to do with old wooden chairs that have red velvet seats. Very practical -- as soon as it starts raining the chairs must be brought in running.


Last summer, in a village party, one of my garden chairs got injured. The whole island was invited and everyone brought chairs and tables. After an afternoon of eating and drinking heartily, someone put the music on. One dancing couple - at least the heavier party - fell on one of my red velvet chairs and broke the leg. Not his, chair's, luckily.
That was not the only casualty of the evening. A plastic chair simply collapsed under an elderly sea captain as he was sitting on it, to his credit he's both tall and strongly built. Everyone was worried he should be taken ill, but no - having had enough to drink he just couldn't get to his own feet any more and as he was too heavy for anyone to carry him, had to be driven home. Which happened to be across the street, about 150 yards away.
One of the last people to leave lived a bit farther away and insisted he was fine to drive home and staggered towards his car. After a while he came back asking where the ignition was. Couldn't find it, someone must have moved it.

Well, the day I live in a French chateau it's time for those white iron beauties...

For more photos, see below.

Haaveilua kalusteista

Toisessa blogissa (Marian koti ja puutarha, ks. linkkivinkit) oli puhetta järkevästä puutarhakalusteiden väristä. Tumma on helppo, siis jokin vaaleampi kuin musta, jossa kaikki pöly ja siitepöly näkyy. Tummat siniharmaat ja vihertävät ovat kauniita sävyjä, ja niistä löytyy vaikka mitä ihania sävyjä.
Silti niin vain on, että haaveilen vakoisista kalusteista minäkin. Tuttavieni puutarhassa on ihanat, valkoiset valurautakalusteet - aah, miten ylellistä! Romanttisesta nyt puhumattakaan.


Puutarhakalustetilanteeni on varsin huonolla tolalla, sama vika kuin suutarin lapsilla. Ne isoäitini Elsan tuolit odottavat maalausta. Sellaiset rustiikkiset, yksinkertaiset vanhanajan tuolit varmaan sopivat parhaiten tänne Ahvensaaren vanhaan kylämiljööseen. Valurautaiset olisivat liian fiinit!
Toistaiseksi 0len käyttänyt pihatuoleina punaisella sametilla verhoiltuja tummia nojatuoleja, jotka ovat parhaat päivänsä nähneet. Sateen alkaessa ne pitää pian kiikuttaa sisään. Miten kätevää.
Tuoleja oli neljä, vaan yksi niistä vammautui viime kesän juhlissa, jonne kaikki kantoivat pöytiä ja tuoleja, sillä paikalle oli kutsuttu koko saari. Loppuillasta alkoivat iskelmät soida ja tanssin pyörteissä yksi pareista - tai ainakin painavampi puolisko - kaatui tuolin päälle. Jalka meni poikki, tuolin jalka, onneksi. Hinteliähän nuo ovat.