Värit senkun paranoo

 Sama paikka, viikkoa myöhemmin kuin viimeksi.

Saarnen alla japaninvaahtera 'Osakazuki' ja tarhakalliokielo esiintyivät jo edellisessä jutussa. Kuvasta näkee, kuinka peurat riipivät kalliokielojen lehtiä, onneksi eivät vielä kaikkia, ja vaahterakin on toistaiseksi saanut olla rauhassa. Ennen pitkää sitäkin aletaan typistää, joten eilen suojasin verkoilla kaikki kolme japaninvaahteraani. 

Saarni oli ensin limenvihreä, sitten keltainen.

Tästä näkee vähän, kuinka tärkeä saarni on puutarhani luonteelle. Tuolla länsilaidalla se vartioi pihapiiriä; lempeä jättiläinen.

Lempinäkymä kuistilta länteen kylälle päin. Tuolla kauempana on tummalehtinen kirsikkaluumu ja punaisena hehkuva makeakirsikka ja niiden välissä hieno iso vaahtera, jonka takana suoraan on mahtava tammi, ne sulautuvat yhdeksi täältä päin katsottuna.

Omalla pihallani punaisin oli tässä vaiheessa sirotuomipihlajan ja pilvihelmipihlajan yhdistelmä portista vasemmalle.

Tässä ne ovat. Pilvihelmipihlajan olen saanut helmipihlajana, mutta viime aikoina on selvinnyt, että lähes kaikki helmipihlajat (Sorbus koehneana) on määritelty väärin jo sata vuotta sitten. Nämä parimetriseksi kasvavat puskat, joita yleisesti on helmipihlajana myyty, ovat pilvihelmipihlajaa (Sorbus frutescens). Aito helmipihlaja kasvaa monimetriseksi puuksi.

Sirotuomipihlajan kunnosta olen tänä kesänä ollut huolissani. Kuvastakin näkyy, kuinka sen lehdet ovat harvassa, onnettoman pieniä ja vähän käpristyneitä, näin siis koko kesän ajan. Olisivatko myyrät syöneet senkin juuria, vai kuivuus ollut asialla, mene ja tiedä. Toivottavasti kaunis pieni puuni on ensi vuonnakin hengissä. 

Portin koreaköynnöskuusama 'Goldflame' kukkii aina vain.

Kun jatketaan portilta alamäkeen, tulee muutaman erikoisemman puun ja pensaan alue. Tässä myyrä mylläsi viime talvena oikein kunnolla ja suurin osa sipuleista ja mukuloista hävisi, sekä jokunen perennakin. Niin, ja toinenkin Austin-ruusu, Lichfield Angel. Lady of Shalott kuoli tästä vuotta aiemmin, mutta tänä keväänä onnistuin löytämään uuden ja istutin sen tontin toiseen päähän (jossa on kyllä myös vesimyyriä).

Tähän kohtaan myös muodostui paksu jääkuori, kun ylärinteestä valui vettä, joka sitten jäätyi, vesi ja pakkanen vuoron perään muodostivat tähän rinteeseen yhden tonttini pahimmista jääkansista, noin 7 cm paksuisen. Onneksi puuvartiset selviytyivät siitä hyvin! Verkon sisällä on kolmioka, taempana punastuu kultaherukka.

Kolmiokalla on kitukasvuisempi lajitoveri muutaman metrin päässä kivimuurin edessä. Olisiko tämänkin huonompaan kasvuun sitten syynä myyrät. Mukavaa silti, että nämä talvenarat kokeilupuut ovat talvehtineet jo kymmenisen vuotta. 

Nyt isompikin kolmioka on muuttunut keltaiseksi. Vasemmanpuoleinen, polvenkorkuinen pikku puu on kuparivaahtera. Kaikki visusti verkon sisällä!

Kävin Kaarinan Kukkatalossa hakemassa uuden kuriilienkirsikan sen tilalle, joka kuoli jo monta vuotta sitten joko kuivuuteen tai myyriin tai molempiin. Kassan vieressä oli rullakossa jalohortensioita, joita myytiin eurolla kappale! No hyvät hyssykät, pakkohan niitä oli ottaa kaksi. Ihastuttavan vaaleansininen pikkuinen hortensia päätyi tähän penkkiin, meni syteen tai saveen (myyriin tai talvimärkyyteen), tällä hinnalla uskaltaa kokeillakin. Se meni kuolleen Austin-ruusun viereen, jota en ole kaivanut maasta, jos sieltä vaikka jotain nousisikin. Villiversoa, siis. Sen voi sitten kaivaa ja istuttaa peuraesteeksi jollekin tontin reunalle, tai ehkä se tähänkin mahtuu, jos kiinnittää versot aitaan.

Isomman verkkotötterön sisällä elelee muutama vuosi sitten istutettu purppurahelmimarja. Tilasin sen Briteistä aivan pienenä rääpäleenä, eipä se paljon maksanutkaan. Parina viime vuonna se on alkanut kasvaa oikein mukavasti. Jospa jonakin vuonna pääsisi näkemään niitä erikoisia violetteja marjoja, jotka näyttävät syysvärien keskellä lähes psykedeelisiltä.

Tältä tontin länsireuna näyttää alarinteestä käsin, tai näytti silloin, kun saarnissa oli vielä lehdet. Loppupäivästä naapurin lato heittää varjon, aurinko on jo matalalla. Vaalea seinämä vasemmalla on kompostini. Siitä ylemmäs on edellisten kuvien alue.

Oikealla näkyy paahdepenkin yläpää ja marjaomenapensas 'Marleena'.

Takaisin ylös huussin edustalle. Sitä mukaa kuin saarnen väri kellastuu, japaninvaahterat punastuvat. Etummainen on ruskopenkin 'Enkan', jonka sävy on selvästi haileampi kuin taemman 'Osakazukin', joka onkin syysväristään tunnettu. Se on kesän ajan vihreälehtinen.

Hyvin liuskalehtinen 'Enkan' ja ruskosormustinkukka, jossa on yhä uusia kukkia. Pidän tavattomasti ruskeista ja muistakin omituisen värisistä kukista.

Onpa tällainen ihan perinteinen, itsekseen tullut luonnonkukkakin kaunis ja ihana yllätys lokakuisessa puutarhassa! Kurjenkellot kukkivat tosiaan pienesti vieläkin. 

Rusotuomipihlajissa oli viime vuonna kerrankin hyvä punainen syysväri, tänä vuonna sama juttu. Taustanaan tällä on naapurin villi (siementaimi siis) omenapuu, se alkaa vähitellen muuttua keltaiseksi.

Nyt, kun saarnista ovat lehdet pudonneet, alkavat muiden ruskakasvien värit olla vahvat. Oikeassa reunassa on 'Marleenan' oksa, otin tämän kuvan niin kaukaa zoomlinssillä. Keskellä ja vasemmalla rusotuomipihlajat, pienemmät punaiset ovat japaninvaahterat. 

Hapankirsikat ovat vielä aivan vihreinä tuolla huussin takana. Tässä näkyykin saarnirivi, vasemmalla etummainen ja isoin, siitä seuraava hieman pienempi ja muotopuoli (se eli aivan rintarinnan saman kokoisen vaahteran kanssa, joka kaadettiin vasta kun ostin paikan ja tämänkin rinteen vesakko raivattiin), taimmaisena aivan tonttini yläkulmalla vaahtera, jonka runko haarautuu kolmeen.

Kun saarnen lehdet putoavat, paljastuu sen hieno ja hauska muoto. Oksat lähtevät rungosta yläsuuntaan, kaartuvat sitten alas, kunnes ne kaartuvat taas ylöspäin kärjistä. Lehtosaarnen kasvutapa ei ole kovin leveä (kuten vaikkapa tammella, hevoskastanjalla ja valossa kasvavalla vaahterallakin), vaan oksakulmien ja kaartuilun takia aika tasapaksu alhaalta ylös. 

Mukavaa sunnuntaita!

Hapankirsikka Prunus cerasus

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultaherukka Ribes aureum

Kuparivaahtera Acer griseum

Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kuriliensis

Kurjenkello Campanula persicifolia

Lehtosaarni Fraxinus excelsior

Makeakirsikka Prunus avium

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sirotuomipihlaja Amelanchier laevis

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Kontrasteja

 Matalassa valossa tulee kivoja kuvia.

Paahdepenkin verikurjenpolvet ovat täysissä punaisissa syyspukimissa, ja penkin yläpään marjaomenapensas 'Marleena' on myös värittynyt punaiseksi. Moneen otteeseen olen nähynyt ikkunasta mustarastaan sen marjojen kimpussa; niin kiva näky, jota en ole kuitenkaan ennättänyt saada vielä kuvaan.

Sikureistakin osa kukkii vielä, vaaleansiniset kukat tuovat aika mahtavaa kontrastia syysväreihin.

Edellisen kuvan oikeassa reunassa pilkottaa vihreä puska. Se on neilikkaruusu 'White Grootendorst', joka muidenkin neilikkaruusujen tapaan kukkii vaikka miten myöhään. Meillähän ei ole vielä ollut pakkastakaan, viime yönä mittari kävi +3 asteen alapuolella juuri ja juuri.

Valkoiset ruusunkukat kurkistavat syysväriin hitaasti värittyvän happomarjan takaa. Lapsena rakastin happomarjoja syksyisin, niitä oli kirkonmäessä koulumatkan varrella, varmaan ihan tavallisia japaninhappomarjoja. Punaiset marjat hehkuivat ja tuntui, että jokainen lehti oli eri värinen: oli punaisia, oransseja, keltaisia ja vihreitä samaan aikaan.

Punainen ja vihreä: japaninvaahtera 'Osakazuki' ja tarhakalliokielo. Nämä kasvavat Yggdrasil-saarneni alla.

Kun kohotetaan katse ylös, näkyy saarnen keltainen ruska vasten sinitaivasta. Ihan Ukrainan lippu! Slava Ukraini!

Saarnen alaoksilla peippo varoitteli minusta ystävilleen. Yritin sanoa, että en ole vaarallinen ja häivyin kauemmas.

Tontin ylälaidalla huomion kiinnitti erikoinen sirkutus. Tuomessa oli parvi pyrstötiaisia! Linssi oli aivan väärä, kun olin ottamassa lähikuvia kukista, mutta oli sentään kamera kädessä – ei muuta kuin räpsimään muutamia epätarkkoja otoksia.

Pyrstötiaiset ovat niin mahdottoman söpeleitä. Päivän kruunasi puukiipijäbongaus ikkunasta käsin, se hyppeli vaahteranrunkoa ylös muutaman metrin päässä keittiön ikkunasta.

Ylärinteessä, hedelmätarhassa, näkyy väripilkkuja, jos edellisen kuvan tuomi onkin jo riisuutunut. Ruskatrio näkyy etualalla: revontuliatsalea, kirsikkasorvarinpensas (jo ilman lehtiä, mutta punaiset marjat loistavat) ja oikealla pensasmustikka. Aivan tontin yläreunassa, ison puunrungon takaa, loistaa pallesorvarinpensas punaisena.

Aurinko osui ihanasti kerrottuun valkokukkaiseen 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljaan, joka lienee kaunein kaikista maailman myrkkyliljoista. Siitä oikealle on tummanpuhuva japaninhiirenporras 'Purple Garden'.

Tumman ja vaalean dramaattista liittoa löytyy tietysti myös Rohanista. Tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy', valkokukkainen Austin-ruusu Winchester Cathedral ja syysasteri 'White Ladies'.

Samassa penkissä toinen Austin-ruusu The Prince, helminukkajäkkärä ja taustalla purppuraheisiangervo 'Diabolo'. Vasemmasta reunasta kurkistaa valkokukkainen kurkkuyrtti.

Hankin viime kuussa Rohaniin uuden purppura- tai lännenheisiangervon, kun Paraisten Tokmannilla tuli vastaan kolmella eurolla erityisen purppuransävyinen Purple Horizon eli 'KAPDAR2'. Sen pitäisi olla vähän pienempikasvuinen kuin 'Diabolo'. Purppuraheisiangervot ovat siis oikeasti lännenheisiangervoja, punalehtisiä sellaisia.

Nyt täällä sähköt räpsyvät päälle ja pois, olisko taas joku puu kaatunut sähkölangalle, tuuli on jälleen yltymään päin. Pitänee alkaa pyöritellä lihapullia niin kauan kuin hella toimii. Tai onhan tässä kyllä puuhellassakin tuli, ei ole hätää sen puoleen.

Kotoisaa torstai-iltaa!

Happomarja Berberis

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Lännenheisiangervo Physocarpus opulifolius

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä

Saarni Fraxinus excelsior

Sikuri Cichorium intybus

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Kurkkaus muotopuutarhaan

 pitkästä aikaa

Syys saa, onneksi kukat eivät ihan vielä luovuta. 

Joku muu ne voi kyllä viedä. Tänä aamuna, kun katsoin keittiön ikkunasta ulos, näin näillä huudeilla tallustelevan valkohäntäpeuran nuuhkimassa puutarhani antimia. 

Niin vain piti vetää saappaat pyjamanhousujen päälle paljaisiin jalkoihin ja hiipiä ulos. Halusin hätistellä peuran niin rauhallisesti tiehensä, että se ei kaada suojaverkkoja ja hajota aitaa mennessään. Pienen tuumailun jälkeen se hyppäsikin kaikessa rauhassa suoraan aidan läpi, sellaisesta 50 x 50 cm reiästä kuin kangaspuiden sukkula (tai neula ristipistotyön läpi), niin ettei siitä arvaisikaan niin suuren eläimen menneen. 

Voi vietävä, miten pienestä kolosta ne tosiaan pääsevät, sain taas kerran muistutuksen. Samalla toivo valui takaisin saappaanpohjiin. Kyllähän sellaisia kulkureikiä on aidassani siellä sun täällä. Onpa tässä kyllä jo monen viikon ajan käyty pihassani nakertamassa sitä sun tätä ja aamuisin on tuoreita peuranpaskoja terveisinä.

Mutta sinne muotopuutarhaan. Ihana asia on se, että yli kymmenen vuotta sitten istutettu rinneakebia on talvehtinut jo joitakin talvia ihan korkealle asti, ensimmäiset kahdeksan vuotta se paleltui maata myöten. Vieläkään se ei ole kukkinut, mutta ehkä jonakin keväänä. Siihen tulee mahtavat pikkuiset tumman viininpunaiset kukat tertuissa, olen nähnyt Hollannissa ja siksi ostin tämän heti, kun kotimaisella taimistolla näin.

Loistomyrkkylilja on saanut seurakseen myskimalvaa, jonka syksyiset kukat ovat hailakan vaaleanpunaisia, normaalisti nämä ovat valkoisia, vaaleanpunaista en ole hankkinut.

Olen vähän katsonut tuota myrkkyliljan edessä kasvavaa lehtitupasta, jospa se olisi joku jäänne viime syksynä tuohon istuttamistani valkokukkaisen sinikatanan siementaimista, jotka näyttävät kaikki hävinneen viime talveen, mutta tuo on lähes varmasti kyllä pukinparta, sitä kasvaa täällä rikkaruohona siellä sun täällä. Harmi, kun sain kerrankin valkoisen sinikatanan siemenet itämään ja taimet kasvamaan edes jonkin verran!

Toisaalta pukinparta on kuulemma herkullinen, täytyypä kokeilla. Muinais-viljelyjäänne se taitaa ollakin.

Myrkkyliljoja on noussut enemmänkin. Yksinkertainen valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album' on rehevöitynyt.

Tästä penkistä on 'William Dykes' jo luovuttanut, mutta syysleimu 'Crème de Menthe' kukkii yhä vain, onneksi peura ei sitä syönyt. Taustalla on muuten yksi kaikkien aikojen parhaista luonnonkasveista puutarhassa: haisukurjenpolvi. Aivan loistava maanpeittomatto, joka ei lopeta kukintaa syksyn tuloon.

Tässäkin penkissä on haisukurjenpolven kukkia, karhunjuuren ja 'Green Spice' -keijunkukan kaverina. Tämä keijunkukka on yksi kahdesta, jotka ovat onnistuneet talvehtimaan puutarhassani vuosikaudet, ehkä siksi, että vaahtera pudottaa tämän päälle lehtensä ja kasvi saa niistä talvisuojan.

Myrkkylilja 'Waterlily' on vuosi vuodelta vähän laajentunut, nyt kukkia on jo useita. Ja tässäkin haisukurjenpolvi mukana. 

Purppurakannusruoho 'Canon Went' tarjoilee haileaa vaaleanpunaa keskikesästä syksyyn asti, hyvin hentoisessa muodossa. Tämä tekee kivasti siementaimia, mutta useimmat niistä timjamipolulla, mistä olen siirrellyt niitä kukkapenkkien puolelle. Tykkää selvästi paahteisista paikoista, joissa ei ole kilpailua.

Edellisessä kuvassa näkyi taustalla sinistä, se on tädyke (en tiedä mikä, siemenestä kasvattamani), sekin kukkii yhä vain. Kuvassa näkyy myös puksipuuaidan ihanaa uutta vaaleanvihreää leikkuun jälkeen kasvanutta lehdistöä.

Taustalla näkyy vaaleanpunaisena pisteenä 'Waterlily' -myrkkylilja ja sen takana on timjamipolku.

Timjamipolun toisella puolen on Austin-ruusu The Pilgrim vielä tuottamassa kukkia, onneksi peura ei ehtinyt huomata sitä vielä. Ensimmäinen kukka näistä nupuista onkin jo avautunut, täytyy kohta kuvata – auringon pitäisi iltapäivän mittaan tulla esiin. Nyt saavat syksyn istutukset hyvän kastelun.

Peurat tekevät kaikkea muutakin ärsyttävää kuin syövät kukkia ja nuppuja. Ne nyhtävät vastaistutettuja taimia maasta, talven mittaan se koituu usein niiden kohtaloksi. Joka ikinen uusi, vielä juurtumaton taimi pitäisi suojata tukevasti maahan ankkuroidulla verkonpalalla tai ainakin viskata risukasa päälle. Pintajuurisista kurjenmiekoista nousevat vanhemmatkin yksilöt siihen, kun peura ottaa hampailla kiinni lehdistä ja nykäisee. 

Tässä on vasta muutama viikko sitten istutettu kääpiökurjenmiekka 'Banbury Ruffles': ihana violetinsininen, jolla on vaaleat parrat. Huomasin taimen ylös nyhdettynä, kun tulin yli viikon kaupunkireissulta. Onneksi nyt oli sateinen syksy eikä paahteinen kesä tai pakkastalvi, muuten se voisi olla mennyttä taimea.

Banbury piti hankkia ihanan värinsä takia ja siksikin, että entinen työpaikkani sijaitsi Oxfordissa Banburyntien varrella. Banbury sijaitsee siinä Oxfordista pohjoiseen.

Astereiden aika alkaa, muotopuutarhassa asustaa 'Little Carlow', ihanan värinen ja valtavan hyvä kukkimaan.

Asteri Symphyotrichum

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Karhunjuuri Meum athamanticum

Keijunkukka Heuchera

Kääpiökurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Myskimalva Malva moschata

Pukinparta Tragopogon pratensis

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rinneakebia Akebia quinata

Sinikatana Catananche caerulea

Syysleimu Phlox paniculata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tädyke Veronica

Saarnien ympäröimänä

 Saarnesta on vaivihkaa tullut lempipuu.

Huussin vieressä kasvaa pieni saarnirivi, joista alimmainen pitää huussia turvallisesti kainalossaan.

Vaikka saarnia ei muualla tontillani enää ole, vaikuttaa tuo länsilaidan saarnirivi koko puutarhaan, se näkyy kauas. 

Täältä käsin voi ehkä havaita, että kahden saarnen jälkeen rivissä on seuraavana vaahtera, sen ruskeanpunaista latvaa näkyy vanhan talon katon takaa. Sen jälkeen tulee vielä yksi saarni: siementaimi oli sopivasti samassa linjassa puurivin kanssa, niinpä annoin sen kasvaa ja se onkin jo parimetrinen.

Saarni on myös Yggdrasil: muinaisskandinaavien maailmanpuu. Sillä on sekin ulottuvuus.

Saarnen ruska on keltainen, joka alkaa tällaisena ihanana limenvihreänä. Huussin edustalla ruskopenkissä kukkivat maa-artisokat. Punaiset pilkut ovat japaninvaahteroita.

Saarni viihtyy kalkkipitoisessa maassa, ja sitähän tällä saarella on – meillä on vanhoja kalkkilouhoksiakin. Saarni myös tuottaa kalkkia maahan: sen pudonneet lehdet maatuvat ihanteelliseksi lehtomullaksi. 

Tuolla huussin takana viihtyvätkin tarhajouluruusut ja monet muut mainiosti. Mutta japaninatsalea saarnesta alarinteeseen vain kituuttaa, toki paikka tuossa rinteessä, toisaalta auringossa, toisaalta puun alla, on kuiva. Mutta kun luin, että japaninatsalea sietää paahdetta ja kuivuutta ja maan korkeampaa pH:ta monia muita atsaleoja paremmin... usein tuntuu, että vaadin kasveiltani hieman liikaa. 

Japaninatsalea ei ole tainnut kasvaa sen reilun viiden vuoden aikana, kun se on tuolla saarnen ja japaninvaahteran välissä kasvanut, enempää kuin viisi senttiä. Koska ostin sen Ruissalosta aivan minipienenä taimena, se on edelleen vain 20-senttinen.

Luulen, että en silti mene sitä siirtämään. Voihan olla, että se on kasvattanut juuria ihan hyvin. Voisin ehkä levittää sen ympärille jotakin katetta ja antaa sille ehkä joskus jotakin rodolannoitetta, täytyy hommata sellaista.

Näkymä kuistilta käsin.

Tämä toinen ihana saarni näkyy (ja on kuvattu) keittiön ikkunasta. Saarnen läpi siivilöityvä valo on tavattoman kaunis, ehkä samaa luokkaa lehmuksen ja pähkinäpensaan kanssa, tai vieläkin ihanampi.

Laajennetaan vähän kuvakulmaa, edelleen ikkunasta käsin, näkyy edessä muotopuutarha.

Jalkauduin tien toiselle puolelle kuvaamaan, sillä olin monena päivänä ikkunasta katsonut noita puskia, joista toinen on kirkkaanpunainen, toinen keltainen. Niiden luo kuljetaan saarnen ali.

Ne ovat kyllä ihan samaa puskaa, tai samasta juuristosta nousseita vesoja! Tuomea taitavat olla. Jännästi keskenään ihan eri värisiä. Toisaalta onhan minunkin tuomessani punaisempia kohtia.

Kun palaan kotipihalle, on vastassa oma rakas saarnirivistö. Siinä on onneksi vielä lehdet jäljellä; tuuli on nyt jo riepotellut lähes kaikki lehdet pois edellisten kuvien saarnesta, joka kasvaa alempana kyläniityn laidalla tuulisemmassa paikassa. Se myös tulee lehteen keväisin näitä omia saarniani myöhempään.

Minusta se myöhään lehteen puhkeaminen on etu, valtava sellainen, vaikka moni sitä harmittelee. Saarnen alla on todella valoisaa touko–kesäkuun vaihteeseen saakka. Siihen asti saa nauttia kevään vahvasta valosta, niin minä kuin saarnen alla viihtyvät kasvitkin.

Japaninatsalea Rhododendron molle subsp. japonicum

Japaninvaahtera Acer palmatum

Lehtosaarni Fraxinus excelsior

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Tuomi Prunus padus

Lokakuun kalenteripoika

 Nyt juhlitaan!

Mmmm... mitä?

Huomenna, 4. lokakuuta, vietetään Ransun syntymäpäiviä (14 vuotta jo!). Samalla vietetään Ransun nimipäiviä, sillä silloin juhlivat kaikki muutkin Franz Sanchezit maailmassa. Lisäksi vietetään maailman eläinten päivää ja käynnistyy maailman eläinten viikko!

(venytys)

Hyvä. Juhlitaan sitten. Mutta voisin kertoa, mitä meille kuuluu.

Me rentoudutaan.

Myös sylikkäin, mutta ei kyllä koskaan Mustin aloitteesta.

Ulkona mamma valittaa, ettei saa musta kuvaa, kun tungen itseni päin kameraa aina, kun se kiinnittää muhun huomiota.

Miten niin ei saa kuvia.

Ihan hyvin tämä sujuu.

No nyt, sanoi mamma. Vaikka olin näin kaukana!

Puspus, lähettelen lentopusuja sitten.

Mamma halusi, että poseeraan tässä kun on syysmyrkkylilja kukassa (tuo valkoinen).

Tässä kuussa mut skannataan. Että selviää, onko sientä vielä ja missä. Nenän patti ei ole hävinnyt, eikä itiöpesäkkeetkään sieraimissa mamman mukaan. Asia täytyy tutkia.

Ransun lentopusuilme.

Mustilla on jotain tutkimuksia myös. Hei Musti, mitä sulla siellä on?

Otetaanko matsi?

Ai ei oteta.

Iloista eläinten päivää!