Poutapäivä paahdepenkissä

Paahdepenkki ansaitsee nyt ihan oman esittelynsä. Isovuohennokkaa olen jo esitellytkin, muiden sinisten kukkien ohessa. Paahdepenkissä on sille monia luonnonkukan näköisiä kaverikasveja. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, joka muistuttaa luonnon kukkaketoa.
Tässä vuohennokan edessä kasvaa niittyräpelö, Pirkolta saaduista siemenistä kasvatettu. Kiitos tuhannesti Pirkko, haluatko taimen, näitä on minulla nyt ainakin kymmenen! Jos et itse onnistunut niiden kasvattamisessa.
Vuohennokan taustalla kukkii ihana sinileimu.

My heat border is nice, it has many wild flowers or plants that resemble them. I like the natural effect. 

Tässä kuvassa on sama niittyräpelöpuska toisesta suunnasta. Kaivoin muutaman kiven maasta penkin yläpäästä sen takareunaksi. Penkin takaseinämänä ketoa vastaan on muuri, jonka pohjakivet ovat edesmenneen rakennuksen jalkaa, harmi että päällimmäinen kivirivi on hävinnyt, mutta itse tekemäni epämääräinen muuri saa välttää.
Räpelön takana on kookas verikurjenpolvi, yksi ainoa kasvi, pienestä juurenpalasta kasvatettu.

Jostain syystä ylimmäinen niittyräpelö ei ole vielä kukkinut, mutta muut taimet ovat olleet mukavan aktiivisia. Räpelöiden tähkät ovat niin kauniit, tässä päivänkakkaroiden kanssa.

Niittyräpelön kauniita tähkiä vielä lähempää.

Tähkähietaliljakin alkaa kukkia.

Ja hajulaukat.

Kaunoangervo eli kerrottu sikoangervo on aivan ihana. Sikoangervoa kasvaa saarellamme, joten tämäkin viihtyy.

Ketoneilikat ovat alkaneet avautua. Tämä on saaremme luonnonkantaa.

Pihallani oli entuudestaan villejä vaaleanpunaisia siankärsämöitä, tässä yksi ihan tontin toisesta päästä, siellä niitä oikeastaan enemmän on. Näitäkin voi siirtää kukkapenkkiin.

Istutin silti ihan tummanpunaisen 'Cerise Queen' -lajikkeen jo vuosia sitten paahdepenkkiin. Tässä on se vika, että luonnon siankärsämötkin itävät kukkapenkissäni ja niiden kanssa täytyy aina odottaa kukintaan asti, että tietää, voiko kitkeä vai ei. Kaikki valkokukkaiset kitken tästä, muuten niitä kasvaa penkin täydeltä.

Paahdepenkin suloista sekamelskaa. Päivänkakkarat, verikurjenpolvet ja ystävältä alun perin saatu kangasajuruoho viihtyvät.

Tässä vähän yleiskuvaa paahdepenkistä, tai yli puolesta siitä. Se on noin kahdeksan metrin pituinen ja päättyy metrin marjaomenapensas 'Marleenan' yläpuolelle, sinne päättyy myös entisen rakennuksen kivijalka ja kuiva keto, jota näkyy vähän kuvan oikeassa reunassa.

Lopuksi pojat lähettävät terveisiä omien tärkeiden hommiensa ääreltä.

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Isovuohennokka – Scutellaria altissima
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Kaunoangervo – Filipendula vulgaris 'Plena'
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Niittyräpelö – Briza media
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinileimu – Phlox divaricata
Tähkähietalilja – Anthericum liliago
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Lupauksia

Harjaneilikoihin on kehittymässä kukkanuppuja. Morsiusleinikki kukkii yhä, se on rikkonut tähänastiset ennätykset!

Mustalaukkojen nuput ovat kohonneet korkeuksiin.

Allium amplectens 'Graceful' availee ensimmäisiä kukkiaan. Tämä kiva laukka on lisääntynyt vuosi vuodelta. Sen seurassa kukkii keltapeippi 'Herman's Pride' myös uskomattoman pitkään.

Ritarinkannuksissa on kukkavarsia.

Eilen avautui kiinanpioni 'Bowl of Beautyn' ensimmäinen kukka.

Rohan-puutarhaan istutin syksyllä kaksi pionia, jotka sain ystävältä. Molemmissa on nuppu tai pari! Tuulessa niitä on haastavaa kuvata. Tässä on aika vaalea nuppu, vaikka tästä kuvasta sitä ei huomaa.

Toisessa on kaksi nuppua, selvästi punaisempia. Nyt toivon hurjasti, että saan nähdä näiden kukat! Kuulin hirveän kauhu-uutisen kylän toisesta päästä: peura, tai varmaankin metsäkauris tällä kertaa, oli käynyt syömässä kaikki pionin nuput yhdestä pihasta.

Villissä punaisessa penkissä kasvavat 'Nippon Beautyt' ovat tehneet runsaasti nuppuja, samoin 'Duchesse de Nemours'. Toivottavasti nämä lupaukset kukkaloistosta pitävät.

Marraskuun lopussa istutettu, hyvällä alennuksella ostettu neidonruusu 'Félicité Parmentier' on muodostanut matalan ja rehevän puskan, jossa on monta nuppua! Toivon näkeväni tämänkin kukat, nyt siis ensimmäistä kertaa. Niiden pitäisi olla ihan vaalean lohenpunaiset. Jos niitä ei syödä, ja jos ne eivät ehdi kukkia ja lakastua sillä välin, kun käyn toisaalla.
Puutarhurin elämä on yhtä hengen pidättelyä!

Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Mustalaukka – Allium nigrum
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Ritarinkannus – Delphinium

Hempeää vaaleanpunaa, ja vähän shokkipinkkiä

Pidän kovasti vaaleanpunaisesta puutarhassa, vaikka en oikein ole hempeää tyyppiä muuten. Muotopuutarha keltaisen talon edustalla on ihana näky juuri pastellivärisenä. Muotopuutarhassani on toki monia värejä, mutta näin keskikesällä valkoinen, violetti, sininen ja vaaleanpunainen ovat vallassa.
Portlandruusu 'Comte de Chambord' on viimein, muutaman vuoden polvenkorkuisena vietettyään, heittäytynyt lähes metriseksi puskaksi. Kukkanuppuja on samalla enemmän kuin koskaan. Suuria odotuksia luvassa!

Saman ruusun nuppuja toisesta suunnasta kuvattuna. Tämä on täydellinen väritrio 'Alba' -rohtosormustinkukkien ja 'Six Hills Giant' -mirrinmintun kanssa.

Muotopuutarhan toisessa penkissä tulee neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' kukkaan.

Onneksi joku ruusu sentään jo raottaa nuppuaan, ettei yöunet mene odotuksen jännityksessä! Olen kiitollinen tästä, sillä tämä on vasta viime syksyllä ihan loppusyksystä istutettu. 'Climbing Cécile Brunner' on ihastuttava pieni- ja runsaskukkainen köynnöstävä polyantharuusu, jonka kukissa on rakastamaani lämmintä vaaleanpunaisen sävyä.

Samaa sävyä on kedon reunalla, ihan muotopuutarhan tuntumassa kasvavassa papulanruusussa. Odotan tästä yhtä suurta puskaa kuin parimetrinen ja yli 15 neliön kokoinen juhannusruusuni, mutta ehkä sitä saa odottaa ikuisuuden. Tämä on vasta polvenkorkuinen peukaloinen, mutta kuten portlandruusu juuri opetti: kun ruusu on valmis (juuret riittävän syvällä ja laajasti), sitten se lähtee!

Tontilla siellä sun täällä kasvaa luonnonvaraista orjanruusua. Se on kaunis kaartuvine oksineen. Kukat ovat haalean vaaleanpunaisia ja yksinkertaisia.

Lupailin jotakin shokkipinkkiäkin. Tämä hirveän värinen etelänkurjenpolvi jaksaa aina kukkia, onneksi se ei ole tätä suurempi ja kasvaakin mahdollisimman sivussa, mistä räikeä väri ei hyökkää silmille.

Ihanaa vaaleanpunaista väriä on puolestaan lupailemassa kiinanpioni 'Bowl of Beauty'.

Vaaleanpunaisten rohtosormustinkukkienkin myötä muotopuutarhaan hiipii väriä valkoisen seuraksi.

Lehtoakileijat kukkivat yhä vain.

Luulin ostaneeni tumman purppuraisen tulikukan Rohan-puutarhaani, vaan tämä onkin marjapuuron värinen. Aivan ihana väri, ei haittaa! Toivottavasti tämä vain jäisi eloon. Useimmat erikoiset tulikukat ovat hengissä vuoden tai pari ennen kuin häviävät, eikä siementaimiakaan koskaan löydy, harmi vain. Pitkää ikää tälle kaunottarelle!

Kaunotar vielä lähempää. Purppuratulikukka 'Rosetta'.

Lempinäkymä hempeän hohtavan illakon läpi kohti muotopuutarhaa.

Toinen lempinäkymä: Musti ja 'Nora Barlow' -lehtoakileija.
Hempeää viikonloppua!

Etelänkurjenpolvi – Geranium cinereum var. subcaulescens
Illakko – Hesperis matronalis
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Orjanruusu – R. dumalis
Papulanruusu – R. Pimpinellifolia-Ryhmä 'Papula'
Polyantharuusu – R. Polyantha-Ryhmä
Portlandruusu – R. Portland-Ryhmä
Purppuratulikukka – Verbascum phoeniceum
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea

Nuohooja kävi

... ja senhän tiedämme jo, mitä sitten tapahtuu, kun tikkaat ovat jääneet pystyyn.

Tum-ti-dum...

Jaa-has...

Hmm-hmm.

Hii-op.

Yhä yy-lös yy-rit-tää...

Katolle hän kii-pee-ää... Heippa siellä!

Hyvältä näyttää! Kas, mikä tuolla liikkuu.

Nyt äkkiä alas!
Pari pusua mammalle sopivalla korkeudella, tietty. Kur!

Ja niin tuli manuli alas.
Nokijälki jäi muistoksi, kun nuohoojan imurin säiliö tyhjennettiin tuossa.

Seuraavaksi kukkimisvuorossa on valkokukkainen loistokurjenmiekka. Sen takana olevaa vaaleansinistä siperiankurjenmiekkaa ei kuvasta oikein huomaakaan. Etualan kaunokurjenmiekka kukkii aina ihastuttavan pitkään ja runsaasti.

Loppuun kuva eilisillalta, kun tunnelmallinen täysikuu nousi naapuritalon takaa kauniin maalais-saaristomaiseman ylle. Oli niin kirkasta, että kuuta tuskin kuvasta näkyy, mutta siellä se on pienenä vaaleana pilkkuna katonharjan yllä.
Samaa näkyä katselen parhaillaan, nyt on pimeämpää ja kuu on voimakkaampi, oikein vahvan keltainen.

Kaunokurjenmiekka, kuvan laji – Iris setosa var. canadensis
Loistokurjenmiekka – I. Sibirica-Ryhmä
Siperiankurjenmiekka – I. sibirica

Unikkoja

Pari päivää sitten avautui ensimmäinen idänunikko punaisessa villissä penkissä.

It's poppy time!

Viimeinen juhannuspioni sinnitteli vielä kukassa, tänään kaikki terälehdet ovat varisseet, tuli niin lämmin. On myös tuullut aika runsaasti, se edesauttaa kukkien lakastumista.

Eilen oli jo monta kukassa...

... ja tänään vielä enemmän! Seuraavaksi avautuvat punaiset liljat ja pionit.

Punaisessa villissä penkissä kasvaa myös puna-ailakkeja, eihän se muuten olisi villi. Niissä on aika paljon sävyeroja vaalean pastellisesta voimakkaaseen fuksianpunaiseen. Joillakin on lehdissäkin punertavaa sävyä.
Huomasin tällaisen jännän kukan, josta puuttuvat terälehtien halkiot lähes kokonaan. Piti ihan tarkistaa lehdistä ja kasvutavasta, että tämä on puna-ailakki – kyllä tämä se on.

Yleensä puna-ailakin kukat ovat tämän näköiset.

Vuoden ensimmäinen pioniunikko avautui kasvimaalla. Tämä on tosin karkuri ja kasvaa hirsisen kohopenkin ulkopuolella. Siitä seuraa kuritus vasta kukan lakastuttua, sitä ennen ei kasvia raaski nyhtää.

Kasvimaan kohopenkeistä yrttipenkissä kasvaa monivuotisia lajeja. Ruijanruoholaukka, salvia ja pillisipuli kukkivat.

Saarella, jossa ei ole kauppaa, ei niin vain poiketa hakemaan juustoa tai makkaraa, kun entiset loppuvat. Onneksi on tuo kasvimaa! Pillisipulin lisäksi voileipien päällä on viinisuolaheinää.

Tänään olikin jo lämmintä, noin 20 astetta. Kesän ensimmäinen päivä, kun kunnolla tarkeni T-paidassa, vaikka nyt minulla on tietysti villatakki päällä ja -sukat jalassa. Ei nyt sentään NIIN lämmin ole...
Ransu huomasi avoimen ikkunan hyödyt. Maalasin karmin ja pokan pellavaöljymaalilla, pidän sitä päivisin auki, jotta se ei kuivu kiinni jumiin. Öisin ei ole vielä tarennut olla ikkuna auki, vaikka untuvatäkin alla villasukat jalassa nukunkin.

Ikkunan edessä turkin tuuletus pelaa ja pesun jälkeen kuivuu nopeasti.
Iloisia hellepäiviä kaikille muillekin!


Idänunikko – Papaver orientale
Pillisipuli – Allium fistulosum
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Puna-ailakki – Silene dioica
Ruijanruoholaukka – Allium schoenoprasum ssp. sibiricum
Salvia – Salvia officinalis
Viinisuolaheinä – Rumex sanguineus