Sinisiä ja punaisia

Tolkien-penkissä viihtyy puolituinen sinipiikkiputki 'Blue Hobbit'. Tämä on mainio tapaus, noin 20 cm:n korkuinen eikä retkahda kumoon kuten normaalikokoinen lajitoverinsa.

There are some lovely blues and reds in the garden right now.

Samassa penkissä kasvaa hurmesilkkiheinä. Minun täytyy tutkia tämän vaatimuksia paremmin, sillä tämä ei näytä viihtyvän, vaikka vuodesta toiseen pysyykin hengissä. Paikka on hiekkapitoinen, mutta ehkäpä liian varjossa.

Muotopuutarhassa alkaa 'Arabian Night' -daalioiden ensimmäinen kukka avautua. Jännään, ehtiikö kukka avautua ennen kuin peura syö sen. Tähän mennessä yksikään daalia ei ole ehtinyt kukkaan puutarhassani!
Sain näiden juurakot ystävältä keväällä ja esikasvatin ne, jotta ne kukkisivat aiemmin – tähän aikaan kaikissa taloissa ja pihoissa on sen verran liikettä, että on enemmän toivoa saada olla rauhassa peuroilta. Läheisen köynnösruusun oksankärjet on kyllä syöty viime päivien aikana, joten voi olla, että näitäkään nuppuja ei huomenna enää ole.
Edellinen daalioiden talvetusyritys epäonnistui, yritän näiden kanssa uudestaan paremmalla tekniikalla. Vien juurakot kaupunkiin taloyhtiön kylmäkellariin turpeella täytettyyn laatikkoon, jota yritän muistaa käydä katsomassa ja tarpeen mukaan kastelemassa silloin tällöin. Tämä daalia on nimittäin enemmän kuin täydellisen värinen tulevaan Rohan-puutarhaani, tummalehtisen pyökin edustalle!
Viime talvena pidin daalianjuurakot pahvilaatikossa tiskipöydän alla kaapissa, jonne tulee viileää ilmaa kellarista, mutta juurakot kuivuivat, vaikka sumutinkin niitä joskus, liian harvoin varmaan.

Daalioiden kanssa samassa laatikossa oli myös miekkaliljan sipuleita, jotka näyttivät keväällä yhtä hengettömiltä. Istutin koko kuivuneen höskän multaan ämpäriin, mutta kun mitään ei noussut, kippasin ämpärin kukkapenkkiin. Viime viikon aikana siitä on noussut tällaisia miekkaliljan versoja! En tiedä, mitä nämä ovat – joukossa oli tuoksu- ja purppuramiekkaliljaa, joista jälkimmäinen ei kai viime kesänä noussut lainkaan, kun unohdin sen mukulat yli kuukaudeksi kaupunkiin jääkaapin vihanneslokeroon yhdessä siemenperunoiden, idänunikon juurakon ja ruostekukan mukuloiden kanssa juuri silloin, kun ne olisi pitänyt istuttaa. Idänunikkokin kuoli siihen unohdukseen, se olisi ollut ihana 'Patty's Plum', nyyh.
Mutta nyt on siis odotettavissa yllätyksiä! Purppuramiekkaliljaa ei kai tarvitsisikaan nostaa talveksi sisälle, niin kuin ei kai ruostekukkaakaan, mutta yritin silti saada niidenkin mukulat sisälle talteen viime syksynä, varmuuden vuoksi.

Onneksi epäonnistunut nosto-operaationi epäonnistui ruostekukkien osalta, nimittäin osa niistä jäi maahan muotopuutarhan kuivimpaan penkkiin, jossa ne eivät taatusti kärsi talvimärkyydestä. Maahan jääneet ruostekukat ovat nouseet reippaasti ja tämä yksi on tulossa kukkaan! Nämä onnistuivat talvehtimaan myös aikanaan vanhempieni pihalla Helsingissä, mutta siellä nämä eivät koskaan ennättäneet kukkaan.
Voi miten iloinen olen! Tämä on minusta huippuhieno kukka, kuin sarja pieniä liekkejä. Kaunein on nimenomaan tämä lajin perusmuoto, jossa on keltaisen, oranssin ja punaisen sävyjä, minusta tasaisen punainen 'Lucifer' ei ole ollenkaan näin hieno. Otan uusia kuvia kun kukat aukeavat (elleivät peurat syö näitäkin).

Peuroista puheen ollen, löysin uuden niille maistuvan ruokalajin: sarjarimpi. Kukkavarsi on purtu poikki peuroille tyypillisesti puolen metrin korkeudelta. Onneksi ennätin edes saada muutaman kuvan kukista ennen kuin ne syötiin.

Muotopuutarhan kuivassa paikassa viihtyy myös loistosädekukka 'Burgunder'. Tilasin tämän juurakoita viime syksynä alesta Viherpeukaloilta, tällä on minusta hieno väri. Mutta. Näiden oranssinpunaisten kanssa olen nyt pulassa, sillä ne sotivat muotopuutarhani pastellista violetti-valko-vaaleanpunaista värimaailmaa vastaan, jossa saa kyllä olla ripaus keltaista ja lohenpunaista, mutta ei ainakaan oranssinpunaista.
Nämä kasvit kuitenkin viihtyvät kuivassa paikassa, joten nyt mietin kuumeisesti mitä tehdä! Uskallanko siirtää ja ottaa riskin, että nämä kuolevat siihen.
Pidän kovasti tästä väristä, mutta en yhdessä vaaleanpunaisten ja violettien sävyjen kanssa. Tämän siitä saa, kun istuttaa ilman mitään suunnitelmaa.

Tässäkin yksi ihana murheenkryyni: heikinlilja, taustanaan vaaleanpunainen Endless Summer -hortensia, johon tämä sointuu mahdollisimman huonosti. Mutta kukka on ihana turbaani, eikö olekin! Ja suloisen oranssi, oikea piristys. Tämä olisi upea taivaansinisten kukkien kanssa jossakin muualla...
Onneksi käsi alkaa olla niin parantunut, että voin tarttua lapioon edes jotenkuten. Siirtoviikot alkakoon.

Heikinlilja – Lilium henryi
Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Loistosädekukka – Gaillardia × grandiflora
Purppuramiekkalilja – Gladiolus communis ssp. byzantinus
Ruostekukka – Crocosmia
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tuoksumiekkalilja – Gladiolus callianthus

Elokuun kalenteripoika nauttii sadepäivästä

Tänään piti sataa lähes koko päivän. Aamulla vettä tuli alle puoli milliä, vähän aikaa sitten satoi viisi minuuttia – ehkä sademittarin pohja on taas märkä. Pilvistä on kyllä ollut, ainakin välillä, ja jossain kaukana jyrähdellyt.
Ransu nauttii viilenneestä ilmasta keinutuolissaan kuistilla.

Ihanaa, ihan kuin kotona Lofooteilla. Myyrät marinoituvat hyviksi tällä säällä.

Muistakaa nuolla tassut myyräjahdin päätteeksi!

Tulossa kukkaan

Keskustelin ystävän kanssa tänään puhelimessa siitä, miten tärkeää on, että on kasveja, jotka ovat vasta tulossa kukkaan. Tämä aika ei ole pelkkiä jäähyväisiä kasvukaudelle, vaikka välillä siltä tuntuu. On mahtavaa, että tähän aikaan voi vielä toivottaa jonkun tervetulleeksi!
Kehuin siemenestä kasvattamaani pagodikärhöä, sillä se on aina aloittanut kukinnan vasta syyskuun lopussa. Mainio tyyppi! Siitä on enää kuusi kuukautta ensimmäisiin kevätkukkiin... no, onhan se masentava ajatus siltikin. Miksi kukaton ja kuollut kausi on niin julmetun pitkä?

Fortunately there are some flowers to look forward to, even if it feels like the summer is soon over.

Siinä puhuessani huomasin yhden kukkanupun! Mitä, kasvi on lähettänyt tiedustelijan? Yhtään toista nupun tapaistakaan ei näy koko köynnöksessä. Aika hauskaa!

Kirjoukonhattu on juuri aloittelemassa kukintaa. Taustalla häälyy Endless Summer -hortensian valtava kukinto.

'The Pilgrim' -ruusu on tehnyt uusia kukkia sateen innoittamana. Saimme viikko sitten 12 mm vettä yhteensä kolmen päivän aikana, siitäkin määrästä täytyy olla kiitollinen!

Siemenestä kasvattamani kesäkukka palloleijonankorva 'Shrimp Cocktail' on kiva yllätys, tässä sen ensimmäiset kukat alkavat aueta. Olin keväällä kaupungissa ja kaipasin tolkuttomasti kasvukautta ja lumen ja jään sulamista, kun löysin tämän siemenpussin, jonka olin saanut muutama vuosi sitten Tukholman puutarhamessuilta! Sehän täytyi heti kylvää, vaikka en periaatteessa yksivuotisia harrastakaan, mutta muutakaan ei ollut. Minun täytyy ottaa näistä kasveista enemmän kuvia, ne ovat korkeita ja lehdet jännittävän nokkosmaisia. Kukan väri on herkku, samoin kuin käpälämäinen (vaiko leijonankorvamainen?) muoto!

Tämä yhdistelmä näyttää päivä päivältä paremmalta: siniheinä ja täpläpunalatva 'Atropurpureum'. Kunhan punalatvan kukat aukeavat ja heinän kukinnot värittyvät violetimmiksi, on tässä lyömätön pari. Taustalla näkyy keltakaunokin kukkatupsuja.

Lisää kukkaan tulevia ja jopa kasvuun yllättävästi lähteneitä lähipäivinä, kaikkien syksyn tulosta masentuvien iloksi!

Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kirjoukonhattu – Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Palloleijonankorva – Leonotis nepetifolia
Siniheinä – Molinia caerulea
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Viiksiä kerrakseen

Osallistumme Naukulan aloittamaan viiksihaasteeseen! Viiksipäivien aikana keskitytään kampanjoimaan kesäkissojen ottamista vastaan sekä muihin eläinsuojelullisiin asioihin. Lemmikki otetaan koko sen elämän ajaksi, ei hetken leluksi. Eläin kärsii hylkäämisestä, paleltumavammoista ja nälkään kuolemisesta yhtä lailla kuin ihminen. Kesäkissojen ottajat pitäisikin ajaa syksyllä metsiin selviytymään siellä omin nokkineen talvesta. Mieluiten Siperian metsiin.

We take part in cat moustache blog challenge and do our bit to remind pet owners that a pet is for life, not a toy for one season.

Mustin viikset ovat komeat ja tuuheat, mutta niitä ei tahdo erottaa, kun ne ovat niin mustat. Mustin viikset ovat myös hyvin joustavat ja liikkuvaiset: joskus ne ovat etusojossa, toisinaan taas siististi nipussa poskea vasten lähes taaksepäin osoittaen.

Välillä Mustin viikset ovat ylösalaisin.

Ransun viikset osoittavat useimmiten suoraan sivuillepäin.

Viikset ovat pitkät. Yksi kissanviiksien tehtävistä on mitata, minkä kokoisesta raosta kissa mahtuu. Ransun viiksissä on otettu huomioon turkin pörröisyys, joka lisää Ransun leveyttä huomattavasti.

Edellisten lisäksi pääsin eilen ihailemaan Koratian kuninkaallisia viiksiä! Ne ovat pehmeät ja taipuisat sekä huomattavan kaarevat.

Kuninkaallisilla on myös vaikuttavat häntäsojotukset.

Sekä yhtenevä mielipide siitä, minne mennään seuraavaksi.

Ainakin välillä.

Sitten Toto halusi tulla esittelemään kauniita viiksiään aivan lähituntumaan ♥ ja Cisu suunnitteli omaan suuntaansa lähtemistä.

Mutta voi! Ihminen ei ollut samaa mieltä Cisun suunnasta ja nappasi protestoivan kuninkaan. Pääsemme todistamaan kuninkaallisen tuohtunutta viiksisojotusta. Valitettavasti ääniraita puuttuu.

Hyviä viiksipäiviä ja saakoot kaikki viiksekkäät pitää kotinsa koko syksyn ja talven ajan!

Terkut sisäkukkasilta

On aika muistuttaa, että tämä ahkera huone-esikko on kukkinut nyt yli kolme kuukautta putkeen kaikessa hiljaisuudessa sillä aikaa, kun olen hehkuttanut ulkokukkia. Viime vuonna tämä kukki niukemmin johtuen varmasti siitä, että en huomannut antaa tälle lannoitusta. Nyt lannoitin tätä kerran, kai toukokuussa, ja pian alkoi muodostua aiempaa runsaampia kukkaterttuja, joita kasvi on jaksanut tehdä koko kesän ajan.

Olen siirtänyt vitriinikaappia vähän pois ikkunan edestä, kun kunnostusvuorossa olevia ikkunoita on täytynyt päästä nostamaan pois paikoiltaan. Tässä kaapin päällä huone-esikon seurassa kukkii Pelargonium sidoides, minun silmiini kaikkein kaunein pelargoni. Vaikka esikoissa suuret pönäkät kukkatertut eivät haittaa, tunnen pelargoneissa enemmän vetoa pieniin ja siroihin kukkiin.

Tsuumaus P. sidoidesin hienon värisiin kukkiin.

Pieni bloggari väsähti.
Rentouttavaa viikonloppua!

Huone-esikko – Primula obconica

Miellyttävä kohtaaminen

Koska minulla oli muutama ylimääräinen minuutti kulutettavana ja matkani varrelle sattui Pirkkolan Muhevaisen puutarhamyymälä Helsingissä, poikkesin sinne.
Tiedetään, riippuvainen keksii aina tekosyyn – ja heti jäin kiinni! Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkko oli siellä metsästämässä taannoin postaamaani 'Ravenswing'-koiranputkea. Emme olleet koskaan tavanneet, mutta tunnistimme toisemme välittömästi. Olipa iloinen yllätys, ja hienoa tavata myös komea miehesi, Pirkko!
Ja ihan oikeasti, en hengaile jatkuvasti Pirkkolan Muhevaisessa – tämä taisi olla vasta toinen kerta (tai ehkä kolmas) tänä vuonna... Uskokaa, pliis!

It so happened that I went to spend a few extra minutes at a nursery. I popped into a fellow blogger and we immediately recognised each other from pictures! AND the nursery employee happened to be a follower of my blog too; she was able to recommend some new arrivals she thought I would like. Rightly so. Who could resist a white-flowered Chinese meadow rue?

Eikä siinä kaikki: myymälän perennavastaava tiesi blogini ja osasi suositella juuri sellaista kasvia josta pidän: jaloängelmä 'Splendide White' kolahti taimikoriini, tässä se on yhdessä samasta paikasta ostamani 'Tapestry'-haltiankukan kanssa. Kärhöt olivat tarjouksessa puoleen hintaan, joten päätin kokeilla uudestaan jo kertaalleen tappamaani 'Ruby'-alppikärhöä...
Niin, siis olen tiukassa ostolakossa! Saan ostaa vain sellaisia tuotteita, joita ilman ei voi elää. Mutta eihän ilman näitä tosiaankaan voi elää. Kiitos erinomaisesta palvelusta Muhevaisen henkilökunnalle!

Olin matkalla ystävän luo (ja Helmiä rapsuttamaan!) ja poikkeamiseni taimimyymälään johtui oikeastaan siitä, että hän ei ollut vielä kotona. Mutta juteltuani asiasta hänen kanssaan tulimme johtopäätökseen, että Ransu oli kaiken takana.
Minun piti näet lähteä Helsingin-reissulle jo eilen, mutta satuin menemään Ransun viereen pötkölleni ja avasin silmäni seuraavan kerran yli kahden tunnin kuluttua, jolloin asiani hoitaminen oli jo myöhäistä.
Tänään lähtöni viivästyi, koska Ransu halusi välttämättä ulos eikä minulla ollut sydäntä häipyä Ransun anovan katseen edessä, vaan vein pojan ensin ulos. Voiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että Ransu on hoitanut aikatauluni?

Koska edelliseen postaukseen tuli myös ihastuneita kommentteja liittyen kissantassuihin, laitan tähän lähempään esittelyyn vielä aikatauluttajani takatassut. Huomaa myös villahousut.
Pehmoista perjantaita!

Alppikärhö – Clematis alpina
Haltiankukka – × Heucherella
Jaloängelmä – Chinese meadow rue – Thalictrum delavayi

Nenäpäivä

Osallistumme Täplätyttöjen lanseeraamaan nenähaasteeseen. Ensin täytyy löytää nenä tuolta karvakasasta...

We take part in the cat nose blog challenge... as soon as we find a nose in that pile of fluff.

Siellä se on! Ja tuhisee.
Ransu toipuu hyvin, normaalikokoisia pissoja tulee 2–3 kertaa päivässä ja urinary-ruuat maistuvat. Kohta pääsemme taas vesimyyräpatojen ääreen, ne lienevät kaikkein terveellisintä ruokaa pienille Ransuille, kun niin hyviltä maistuvat. Myös Ransun herkkä vatsa pysyy parhaiten kunnossa myyräravinnolla. Jälkiruuaksi poika saa urinary-raksuja jatkossakin.

Mustin nenä on vähemmän unelias. Se haistelee tarkkana ilman kantamia viestejä.

Mustin nenä on kuin pieni lakupala.

Maukasta elokuuta!