Syksyn viimeiset ja talven ensimmäiset

 Kausi vaihtuu.

Syyssahrameita on yhä kukassa. Taputan itseäni olalle siitä, että istutin mukuloita vuosi sitten mäntyjen alle, missä ne eivät peity vaahteranlehtiin. Tuoreet nuput, jotka eivät marraskuun lopun lyhyessä päivässä tosin enää avaudu, ovat mannaa silmille ja sielulle. 

Ja tänään meillä oli – taas – ihana auringonpaiste! Edellisestä aurinkohavainnosta on vain kolme päivää. Se, jos mikä, luo uskoa tulevaan.

Syyssahramien vieressä on vaaleajouluruusuja. Ne ovat takuuvarmoja alkutalven kukkijoita, mikäli vain sää sallii. Ja puutarhurin muisti. Nimittäin siitä huolimatta, että jänis käy takuuvarmasti syömässä nousevat kukkavarret, en muistanut tänäkään vuonna suojata vaaleajouluruusuja verkolla. 

Kuvasta voi ehkä nähdä, että kukkavarsia olisi ollut parikymmentä. Osa on kyllä vaahteranlehden alla piilossa. Muutama nuppu jäi tallelle, ja niitä nousee lisää, tiedän kokemuksesta. 

Näihin tunnelmiin on mukava päättää syyskausi ja aloittaa talvikausi. (Ja nyt on jouluruusun ympärillä verkko).

Syyssahrami Crocus speciosus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger