Kurjenmiekkasaaga jatkuu

 Kukkia on enemmän kuin koskaan ennen.

Sen lisäksi, että tänä kesänä parrakkaista kurjenmiekoistani kukkii useampi kuin aiemmin, ne myös tuottavat enemmän kukkavarsia sekä kukkia per varsi. Kuten aiemmin jo totesin, aloin pari vuotta sitten lannoittaa näitä systemaattisesti ja se on selvästi tuottanut tulosta.

Siirsin muutama vuosi sitten monia kukkimattomia parrakkaita kurjenmiekkoja vanhan talon eteläseinustalle oikein paahteiseen ja kuumaan paikkaan, jollaisesta ne pitävät. Toukokuun lopulla katsoin, että nyt näyttää lupaavalta. Harmi vain, ettei yksikään matala eli pikkukurjenmiekka kukkinut kumminkaan tänäkään vuonna.

Mutta mitä hittoa!? Samalla, kun kurjenmiekkojen nuput pullistuivat, avautui penkkiin kaksi tällaista tulppaania. Selasin ymmälläni viime syksyn istutusmuistiinpanot. 

Istutin tähän kyllä kahta tulppaania syksyllä, joista toinen, 'Tiny Timo', kukki jo. Toinen on pahamaineisen epäluotettava tähtitulppaani 'Albocaerulea Oculata', joka useimmiten ei kuki ollenkaan ja yhtä usein sen pussissa tulee jotain aivan toista tulppaania. Näin lienee käynyt. Jälleen kerran. 

Tämä on hyvin samanlainen kuin ruskopenkin 'Texas Flame', ja sinne nämäkin siirtyvät, kun kurjenmiekkojen kukinta-aika on ohi. Ihan kiva, mutta ei nyt tässä.

Viime viikolla pihasyreenit puhkesivat kukkaan ja tulppaanit kukkivat yhä vain. Mietin, että leikkaan ne maljakkoon, jos iiriksiä tulee kukkaan samaan aikaan, sillä nuo mainostaulun väriset tulppaanit vievät kaiken huomion. 

Asiaa ei auta ikivanha juhannuspioni, joka kukkii karmean aniliininpunaisena tuolla taustalla paikassa, josta olen siirtänyt sen ainakin kymmenen kertaa muualle ja edelleen sitä on siinä jäljellä. Onhan se tietysti kasvanut siinä varmaan yli sata vuotta. Sen juuria on vaikea kaivaa, kun ne ovat kiinni kivijalassa. Se sentään kasvaa sivummalla, joten olkoon siihen asti, kun tuohon joskus rakennetaan uusi kuisti.

Punakeltaiset tulppaanit kuihtuivat sopivasti ensimmäisen TB:n avautuessa. Se ei viittaa tuberkuloosiin, vaan tarkoittaa Tall Bearded eli tarhakurjenmiekka. Lajike on 'Louvois', upean värinen!

Ruskopenkissä kukkii edelleen 'Gingerbread Man' usealla kukalla ja kahdessakin kohtaa. Jos parrakkaat iirikseni ovat aiemmin kukkineet, eivät ne ole tuottaneet näin paljon kukkia. Selvä merkki siitä, että lannoittaminen (kaikella mahdollisella) on tuottanut tulosta. 

Tämän laji on suomeksi pikkukurjenmiekka, mutta muissa maissa nämä jaetaan vielä useampaan luokkaan. Pikkukurjenmiekat, Dwarf Bearded, jaetaan erillisiin osiin, tämä on Standard Dwarf Bearded eli SDB. Niitä ennen kukkivat vielä aikaisemmat MDB:t eli Miniature Dwarfit.

Kuvaan pääsi myös villimehiläinen. On hauskaa seurata niiden sukeltamista partaa pitkin kukan uumeniin.

'Gingerbread Man' eli piparkakku-ukkeli on taustalla, edessä on kellukka 'Nonna'. 

Ransu esittelee, miksi tämä ruskopenkin reuna on vähän vaarallinen kasveille. Tässä kasvaa myös kissanminttua, sitä käydään mutustelemassa ja sen päällä loikoilemassa. Iiris on välillä kallellaan.

Ihan toisaalla, ylärinteen hedelmätarhassa, kukkii vanha viittakurjenmiekka. Siirsin tätä muotopuutarhasta, kun kaivoin istutuskuoppaa köynnösruusulle. Muotopuutarhassakin kasvaa tätä edelleen, mutta siellä on niin kova rehotus, ettei viittakurjenmiekka nyt siellä näytä kukkivan. 

Silti: tässä vasta rehottaakin! Mataraa ja maahumalaa, puna-ailakkia ja vaikka mitä. Tämä ei edes ole kukkapenkki, vaan villi epämääräinen kasvusto.

Sitten 'Louvois' alkoi avata toista kukkaansa vanhan talon edessä. Tässä olisi kyllä useita erilaisia kurjenmiekkoja, mutta toivon, että niitä muitakin tulee kukkaan lähivuosina.

Tämän vuoden sateiden vuoksi varret ovat tavallista korkeammat. Kukan väri ei ole ihan paras erottumaan punamullatusta seinästä, mutta ei nyt voi mitään. Ja onhan siinä tiettyä harmoniaa. Ei kaiken tarvitse näkyä kauas.

Pakko vielä laittaa kuva sateen kaunistamasta 'Gingerbread Manista'. Meillä satoi toissa päivänä ja tänään taas. Ihan huippua! Tänään tuli peräti 12 mm, ja vielä yöllä ja huomenaamullakin saattaa sataa. Silti ei ole liikaa satanut. Eikä sitä huomisaamun jälkeen ennusteessa näy.

Myös muotopuutarhan 'Banbury Ruffles' -pikkukurjenmiekka (SDB) on kaunis sateessa. Puutarhaa kiertäessäni kotiloita raksahtelee jalkojeni alla. Ihan eksoottista, kuin kulkisin jonkun muun puutarhassa.

Pari tuntia sitten sade loppui (ehkä tilapäisesti) ja aurinko tuli esiin. Menin ulos kameran kanssa. Pihlaja kukkii, edessä on jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'.

Sateesta huolimatta tänään avautui seuraava tarhakurjenmiekka 'Abkhazia'. Tämä on mitä ihanimman värinen – ja tuoksuinen, kuten useimmat parrakkaat. Kukkavarsia on useita ja kussakin monta nuppua. Taustalla on 'Louvois'.

Tätä kurjenmiekkailoa tulee nyt riittämään jonkin aikaa!

Toki toivoisin, että kaikki puutarhani parrakkaat kurjenmiekat innostuisivat kukkimaan, sillä oikeasti niistä kukkii tai on tulossa kukkaan vain osa, ehkä puolet. Mutta nyt, kun tiedän, mikä ne saa kukkaan, aion jatkaa sinnikkäästi niiden paapomista.

Ympäröivää kasvillisuutta täytyy myös karsia. Otin kuvan muotopuutarhan kukkarehotuksen yli penkin reunalla kasvavan "Kulosaari" -tarhakurjenmiekan suuntaan. Siinä on peräti seitsemän kukkavartta nousussa.

Mutta myös rehotuksen keskeltä löytyy kurjenmiekan lehtiä, joissa ei todellakaan ole kukkavarsia. Yritän tässä jonakin päivänä ehtiä kukkapenkkien rehotuksen kimppuun, sillä sitä on joka suunnalla.

Eilinen meni venevalkaman kaislan niittotalkoissa, mikä oli hauskaa ja erittäin hyödyllistä. Olisipa ollut kamera mukana, sillä etenkin ennen- ja jälkeen -kuvapari olisi ollut kiva ottaa. Mutta pääasia, että tuli tehtyä, hyvässä talkoohengessä ja kivalla porukalla.

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Kellukka Geum

Pihasyreeni Syringa vulgaris

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Viittakurjenmiekka Iris aphylla