Kesäkuun kalenteripoika

 ja myyräsaldo

Senioripantteri Musti täyttää 19 vuotta. Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta se on tässä touko–kesäkuun vaihteessa. 

Mustillahan on munuaisten vajaatoiminta ja sen paino tuntuu kevenevän jatkuvasti. Onneksi saan sen kuitenkin syömään päivittäin, lisäksi Musti hankkii mieleistä sapuskaa itsekin.

Nimittäin myyriä täällä riittää. Hankin maaliskuussa Supercat-myyräloukun ja se on pyydystänyt seuraavat määrät välillä 13.3.–31.5.:

6 vesimyyrää

19 peltomyyrää

3 metsämyyrää

2 päästäistä

Oli aika suuri yllätys, että vesimyyrät tyrehtyivät pian maaliskuun päättymisen jälkeen. Ne ehkä viettävät talvikaudet vähän ylempänä rinteessä ( = minun pihassani), näin olen ymmärtänyt, ja siirtyvät kesäksi märemmille laitumille. Se on kai nyt sitten konkreettisesti todistettu.

Sekin on yllätys, että samasta onkalosta on tullut kahta tai kolmeakin eri myyrälaatua. Olen vaihdellut ansan paikkaa eri puolille pihaa sitten, kun yhdestä paikasta ei ole enää tullut pariin päivään mitään. Ne onkalot, joiden olen luullut olevan vesimyyrien, ovat keski- ja loppukeväällä tuottaneetkin muhkeaa peltomyyräsatoa. 

Tämän tontin varsinainen supercat on tietenkin Musti. Eilen aamulla siivosin myyräruokailun jäljet eteisen lattialta. Tänä aamuna huomasin myyrän vatsalaukun kuistin rappusten edessä. Iltapäivällä, kun olin puutarhatöissä, Musti kulki pää pystyssä ohi kantaen pulskaa peltomyyrää.

Kun menin myöhemmin katsomaan, oliko se syönyt sen, oli jäljellä vatsalaukku, suolisto – ja kolme sikiötä. Niitäkin oli kyllä maisteltu, joten en tiedä, oliko siinä ollut kaikki.

Musti saa siis ainakin neljä myyrää yhdellä iskulla!

Olen vasta viime vuosina tajunnut, että hedelmätarhaan istuttamani puiden taimet eivät ole kuolleet kuivuuteen vaan siihen, että myyrät ovat syöneet niiden juuret. Nyt olenkin oppinut istuttamaan uudet puut tähän myyräisään rinteeseen verkon sisään, joka ulottuu 20 cm maan alle. Kuvassa on upouusi imeläkirsikka 'Van'.

Tältä on hävinnyt koristeomenapuu 'Rixi', kuriilienkirsikka, kaksi hapankirsikkaa, joista toinen oli ehtinyt kaksimetriseksi, ja ystäväni varttama herkkuomenapuu. Sen juuristosta ei ollut jäljellä kuin porkkanan kokoinen tappi.

'Musta Rudolf' -koristeompulle kävi paremmin: vaikka sen latva kuivui, versoi se uudestaan tyveltä. Se on edelleen hyvin pieni, joten kaivoin sen tänä keväänä ylös ja vuorasin sen istutuskuopan verkolla.

Paras esimerkki vesimyyrien tuhovoimasta on silti kuusimetrinen luumupuu, joka huojui oudosti viitisen vuotta sitten oikein pahana myyrävuonna. Menin nojaamaan puuhun, jolloin se kaatui, kun juuria ei paljoa ollut.

Ainakin luulen, että näin isoon juuristotuhoon pystyvät vain vesimyyrät, mutta voihan se olla, että peltomyyrätkin syövät juuria, järsiväthän ne kuortakin. Ainakin niitä näkyy olevan valtavasti. Olen tietysti ruokkinut niitä puutarhani maukkailla ja ravitsevilla antimilla ja ehkä tontilleni on muuttanut myyriä kauempaakin, kun myyrien puskaradio on toiminut.

Onneksi rusokirsikan juuristo ei ehkä kelpaa myyrille, sillä se on myös hedelmätarhassa, eikä se ole kärsinyt.

Rohanissa elävä japaninkirsikka 'Royal Burgundy' taitaa myös olla pahan makuinen, sillä yhtenä talvena huomasin, kuinka tämän alle johti käytävä, mutta silti latvus ei ole kuivunut. Sehän on merkki juuriston pienentymisestä.

Olen oppinut istuttamaan kärhöt pohjattomiin ämpäreihin tontin reunoilla ja muissa myyräisissä kohdissa. Tämä 'Guernsey Cream' tulee nyt ensi kertaa kukkaan, istutettu kolme vuotta sitten. Jännittävää!

Myös tässä paikassa on myyriä, sillä tuolla kivimuurin toisella puolella on oja. Tästä muurin edestä on hävinnyt ruusuja ja paljon muuta, mutta viime vuonna istutin uudet kasvit metalliverkolla vuoraamiini kuoppiin. Särkynytsydän 'Cupid' on tavattoman kaunis. 

Kevätesikot kasvavat viileänä keväänä hurjasti korkeutta, sanoo 81-vuotias puutarhuriystäväni ja tänä keväänä olen saanut todeta asian näin olevan. Nuo ovat polvenkorkuisia!

Tarhaomenapuita minulla ei näin ollen ole muita kuin tämä vanha 'Åkerö', mutta se riittää. Kukinta alkaa juuri. Taustalla näkyy saarni, niihin puhkeavat lehdet myöhään.

Preeria on surullinen tapaus, sillä tämäkin on kohta, jossa myyrät asustavat. Vain tässä kivien vieressä ja metalliverkolla ympäröitynä on tallella joitakin kasveja. Etualalla on upea tarhatulppaani, jonka sain kollegalta nimellä 'Didieri'. 

Taustalla on kermanvaalea niittyleinikki; ainoa siemenestä kasvattamistani taimista, joka on enää elossa, se kun kasvaa kahden kiven kainalossa. Ilmeisesti myyrät eivät sitä huomanneet. Harmillista, mutta ehkä saan siitä siementä ja voin aloittaa siemenkasvatuksen uudestaan.

Siemenestä kasvattamani valkokukkaiset 'Hula Dancer' -rohtopunahatut ovat kaikki hävinneet samalta alueelta. Huomasin aiemmin keväällä tuolla puuhaillessani, että jalat uppoavat onkaloihin. Harmittaa vietävästi, kun olin pari vuotta kasvatellut taimia enkä ehtinyt nähdä niiden kukkia. Ehkä joskus uusi yritys paremmalla onnella. Jatkossa kaikki istutukset tällekin alueelle menevät metalliverkkojen sisään.

Onneksi on hirveän paljon kaikkea kaunista kumminkin. Tässä on päivän kuva muotopuutarhasta, 'Åkerö' -omenapuun penkistä.

Ja onneksi on kalenteripojat, super-Musti ja pehmo-Ransu!

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kevätesikko Primula veris

Kärhö Clematis

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhaomenapuu Malus domestica

Tarhatulppaani Tulipa gesneriana