Lumikellot ojan partaalla

 Keväinen lumikello-oja on vielä aika alkukengissään, mutta kyllä se tästä!

Tältä se näyttää, kasvillisuus vain on vaisua. Viime talvi tuhosi paljon, kun tässä oli monen viikon ajan paksu jääkansi, lähemmäs kymmenen senttimetriä.

Toissa kesänä olin nostanut ja jakanut pari tiiviiksi kasvanutta tupasta puistolumikelloa. Istutin sipuleita harvempaan toivoen jonkinlaista laajempaa kukkaloistoa jo viime keväälle. Mutta sitten tuli se jääkansi. Ehdin jo pelätä pahinta, mutta myöhemmin keväällä lumikelloja kyllä nousi. Olivat selvästi harventuneet, mutta eivät kuolleet kokonaan. Yksi niistä kauemmas siirretyistä lumikelloista jopa kukki jo viime keväänä.

Onneksi tämä kevät on hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Nämä ensimmäiset, vanhemmat tuppaat ovat edelleen elossa, ja olen laskenut toissa kesänä siirretyistä jo kuusi kappaletta tulossa kukkaan. Sinnikkäitä ovat!

Haaveissa on tähän myös esikoita, jouluruusuja ja talventähtiä, mutta ainokainen jouluruusu, jonka tähän olin hankkinut, kuoli jääkannen alle. Etelänkevätesikko, jota olen tähän siirtänyt, kärsi myös viime talven koettelemuksista. Talventähtiä en ole vielä huomannut, mutta niitäkin alueella on, ainakin ojan kuivemmalla puolella.

Ylempänä rinteessä, saniaistarhassa, nousee talventähden reippaita koukkuja maasta. Ne oikein nostavat kuohkeaa karikemaata yltään – jotenkin tulee mieleen paukkumaissit kattilassa.

Kevätpuron partaalla maa on ylärinnettä kylmempi, kun se on märkää. Täällä kevät etenee hitaammin.

Kevätpuron päässä, mutapuutarhan laidalla, kasvaa puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum'.

Puro tulee ylärinteestä nurmikkoisen pihatien ali salaojaa pitkin. Se haarautuu kahtia: pääuoma näkyy kuvassa ja toinen oja, johon johtuu vähemmän vettä, menee lehtikuusen takaa vasemmalle.

Tässä kohdassa lumikelloja on molemmin puolin puroa: puistolumikellot oikealla ja japaninlehtikuusen alla vasemmalla 'S. Arnott' -lajiketta. Onneksi niiden puolelle kertynyt jääkenttä oli ohuempi ja kesti vähemmän aikaa, niin tuhoa tuli vähemmän.

'S. Arnott' on korkea ja siro lajike.

Toisen puronhaaran partaalla asustaa puuteripaju 'Mount Aso', jonka suloisuus on vailla vertaa. 

Onpa ollut raastavaa kärvistellä kaupungissa juuri kevään ensimmäisenä lämpimänä viikkona. Mutta kaupungissa saa kuitenkin saalista. Ties vaikka näistä joku päätyisi kevätpuron istutuksiin.

Hyvää naistenpäivää!

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Talventähti Eranthis

Pikaruokaa

 Erittäin harvinaista, mutta tällä kertaa kirjoitan ruuasta! Vaikka joka päivä täytyy syödä, aihe kiinnostaa minua tavattoman vähän.

Olen antikokki eli ruuanlaitto ei innosta. Haluan nopeasti ruokaa silloin, kun on nälkä. Vakioherkku on pestopasta. Siihen en onneksi ikinä kyllästy. Päälle vielä tomaatti ja pihalta käärmeenlaukkaa – se on loistava talvivihannes: tällaisena leutona talvena sen vihreitä versoja on ollut lähes koko ajan kerättäväksi. Sen avulla pysyy keripukki loitolla.

Kun asuu saarella, josta käsin ruokakaupassa käyminen kestää kuusi tuntia, ei kaupassa tule kovin usein käytyä. Oikeastaan pihistelen Nauvossa käyntejä viimeiseen asti, sillä päivät saa kyllä kulumaan muutenkin kuin istumalla laivan epämukavilla penkeillä.

Koska tomaatit ovat suurherkkuani, pyrin ostamaan niitä niin paljon, että ne riittävät pariksi viikoksi. Viimeksi olin saaressa kolme viikkoa putkeen ja silloinkin vielä viimeisenä päivänä sain syödä tomaatin.

Herneenversot ovat huippuhyviä ja laitan niitä kasvamaan etenkin talvella. Oma systeemini on taitella pari arkkia talouspaperia kipon pohjalle. Silloin kylvöstä täytyy muistaa kastella joka päivä vähän, sillä se kuivuu äkkiä. Mutta eipähän karise multaa ruokaan, kun kallistan kippoa saksiakseni siitä versoja pastan päälle.

Edellisestä kuvasta saattoi tarkkasilmäinen lukija huomata pääsiäiskoristeita. Se on ihan totta: otin ne esiin jo ennen laskiaista. Pääsiäinen on niin ihana, että haluan fiilistellä sitä kuukausia etukäteen – samoin kuin monet joulua.

Loppukevennykseksi vielä jämäpikaruoka. Perunamuusia oli jäänyt edelliseltä päivältä yli, kaapissa oli pikapasta-ateria, jonka päiväys oli mennyt. Päätin yhdistää ne (lisää vettä pastan vaatima määrä ja kuumenna) ja heittää mukaan pakasteesta pussin herneitä. Koska juusto tekee kaikesta parempaa, tuli päälle vielä muutama viipale Port Salutia. Ja mustapippuria myllystä. Loppusilauksena vielä herneenversoja, jotka tajusin lisätä vasta kuvan otettuani.

Ystävä nimesi tämän Mashed potato with mac & cheese with peas -ateriaksi. Hyvää oli! Ja valmista kymmenessä minuutissa. Teen toistekin.

Pitääkin tästä lähteä metsästämään mämmiä.

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Nyt tarvitaan ruusuja

 Maailman tilanne on sellainen, että tähän tarvitaan kukkaisaa ajateltavaa. Siis ruusuja!

Huomenna eli tiistaina 4.3. pidän Suomen Ruususeuran järjestämän luennon Helsingissä Rikhardinkadun kirjastossa.

Luennon aiheena ovat englantilaiset David Austin -ruusut, kuten tämä Emily Brontë.

Yritän pysyä asiassa, mutta saatan rönsyillä esimerkiksi 'Cardinal de Richelieu' -ranskanruusuun.

Ja sen vieressä on 'Tuscany', jonka kupeesta voin uutisoida, että pronssifenkoli näyttää olevan kerrankin talven jälkeen elossa! Sen päällä on toki kasa villaa. Raotin sitä ihan vähän ja kurkistin.

Mutta takaisin Austineihin. Tämä on Boscobel.

The Pilgrim

Crown Princess Margareta

William Shakespeare 2000

Winchester Cathedral

The Prince

Lady of Shalott

Tranquillity. Toinen toistaan ihanampia, vai mitä?

Olikohan tässä kaikki, mitä minulla on? Kyllä näitä löytyy puutarhastani lisääkin, sillä istutin marraskuun alussa muutaman uuden lajikkeen. Lisäksi puhun vähän muista puuvartisista, joiden talvenkestoa tykkään kokeilla.

Luento on tiistaina 4.3. kello 17–19. Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin. Tarkempi paikka on Rikhardinkadun kirjaston 1. kerroksen neuvotteluhuone. Tervetuloa, jos joku pääsee – olisi kiva nähdä!

Hyvää helmikuun viimeistä päivää

 Ensimmäisten lumikellojen kukat raottuvat. Ja voittaja on täydellinen yllätys!

Kostealla kevätniityllä kasvava puistolumikello 'Flore Pleno' on ensimmäinen, jonka havaitsin kukka hitusen avautuneena.

Kyseessä on varmasti tämä sama tyyppi, jonka kuvasin kuusi päivää sitten juuri maasta ponnistaneena. 

Tämä on yllätys, sillä kostea kevätniitty sulaa hitaasti roudasta ja on pitkään kylmä – melko varjoinenkin se on. Tässä huomaa sen, että maa ei ole ollenkaan niin kylmä kuin tavallisesti tähän aikaan.

Seuraava yllätys löytyi muotopuutarhasta jo eilen. Olin kyllä etsinyt 'Dionysus' -lumikelloja jo viikkojen ajan, mutta yhtäkkiä eilen ne olivat ponnistaneet mullasta ja lehtikatteen alta jo yli kymmensenttisiksi ja nuput pullistelivat saman tien auki poksahtamassa.

Tänään nekin ovat jo raollaan. Voi olla, että avautuvat enemmänkin, sillä aurinko pilkahtelee pilvien välistä ja lämmittää mukavasti.

Lumikello näyttää tosin olevan siitä ihmeellinen, että se venyy ja alkaa kukkia ihan varjossakin tai pilvisellä säällä.

Muotopuutarhan toisen penkin 'Hippolyta' on myös avautumassa. Tätä matalaa vartta pidätteli vaahteran oksan ohut kukintohanka. Vapautin lumikellon pinteestä, sillä kuten serkkunsa 'Dionysus', myös 'Hippolyta' kasvaa melko korkeaksi.

Kurkistin kukan sisään. Kyllä minä lasken tämän jo avautuneeksi.

Näin ollen maaliviivalla on kolme lumikelloa samaan aikaan ja ne ovat kaikki kerrottuja!

Tähtilumikello, josta oli etukäteen leivottu lähes varma voittaja, himmailee edelleen. Nuppu on kyllä jo hiukan raollaan. Tämä kasvupaikka on täysin varjoisa, joten tässä ei auringonpaiste auta – mutta lämpömittari näyttää tällä hetkellä +7 astetta varjossa. Melkoinen helmikuun viimeinen päivä!

Tähtilumikellon perimää omaava 'Snow Fox' on myös raottumassa.

Otin lähikuvan, josta näkee sen ulompien kehälehtien hienoa kuviointia. Tämä kuva on otettu eilen, ylempi tänään – tarkkasilmäinen voi havaita nupussa pientä avautumista.

Vähän ylempänä saniaistarhan rinteessä kasvava vale-'Snow Fox' on vielä kiinni.

Lumikelloja nousee kaikkialta raketin tavoin. Nämä ovat Rivendellin jouluruusujen seassa kasvavaa tavallista puistolumikelloa. Sateinen sää on selvästi ollut lumikelloille erittäin mieleinen. Viime yö oli kylmin viikkoon: mittariin jäänyt yön alin lukema on 0 astetta. Niin lauhaa täällä on ollut ja on edelleen.

Italiantalventähti 'Schwefelglanz' vain pysyy kiinni. Eilen siihen paistoi aurinko hetken aikaa ja menin kyttäämään, avautuuko se, mutta ei vielä. Ehkä tänään, ehkä ensi viikolla.

Kun kävin läpi viime vuoden kuvia, havaitsin, että tämä oli täydessä kukassa vappuna viime keväänä. Niin ovat keväät erilaisia! Ei voi ihan väittää, että olisi kahden kuukauden ero kukinta-ajassa, sillä siinä kuvassa ei ollut yksi ensimmäinen, vaan koko tupas avoinna. Tällehän on kavereita vasta nousemassa, eikä ensimmäinenkään kukka ole auki. Mutta silti!

No niin, tästä on erittäin hyvä jatkaa kevätkuukausiin. Hyvää alkavaa maaliskuuta ja kevättä!

'Dionysus' ja 'Hippolyta' ovat nk. Greatorex-risteymiä, joiden vanhemmat ovat puistolumikello 'Flore Pleno' ja kriminlumikello (Galanthus plicatus). Näin ne risteyttänyt H. Greatorex sai aikaan kerrotun kukan näyttävän korkeaan varteen.

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Puistolumikello Galanthus nivalis

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Rämpimistä myyränkuopissa

 Keksin syksyllä, että tonttini länsireuna tarvitsee ehdottomasti tukevan pergolatyyppisen rakennelman.

Hankin muutaman tolpanjalan 10 x 10 tolpille, mutta en muistanut, minkä pituinen tuo pätkä on, niinpä niitä jäi uupumaan. Taisin saada kuningasidean kaupungissa ollessani ja ostin sitten sokkona liian vähän.

Ei se mitään, hommasin pari lisää ja eilen löin ne maahan. Ei ollut maa jäässä yhtään. Joissakin kohdissa se kyllä on, mutta ei tässä.

Pihallani on muutamia sellaisia kohtia, joissa kantapää uppoaa myyrän tunneliin. Siitä sitten voi jatkaa painamalla jalalla, tunneli löytyy kyllä. Hitsi noita vesimyyriä. Tässä kohdassa olisi kaksi mustaseljaa, jotka ovat enää varjo entisestään myyrien takia.

Ihme juttu on, että ensin mustaseljat kasvoivat ja kukoistivat 15 vuotta, sitten ne alkoivat kuihtua. Syy on ihan selvä: juurista on syöty niin paljon, etteivät puskat pysty pitämään yllä niin isoa oksistoa. Kumpikin oli kyllä viime vuonna vielä joten kuten elossa, mutta ne ovat enää vain metriset käppyrät verrattuna entisiin lähes kolmimetrisiin komistuksiin. Todella harmi. Nytkin talloin onkaloista maata tiiviimmäksi puskien ympärillä. 

Onneksi täällä on myyrästäjä Musti, mutta onhan se jo 18-vuotias ja jahtitanner on aika iso, sillä myyriä on monessa suunnassa. Tämä ylärinne vasta onkin todella myyräisää seutua. Kiersin katsomassa puuvartiset ja jalka uppoaa monin paikoin ihan nilkkaa myöten onkaloon.

Pähkinäpensaat kukkivat ihan justiin.

Nenäliinapuu näyttää selvinneen talvesta oikein hyvin; ihanan pulleat punaiset silmut!

Parrotiasta ei voi sanoa juuta eikä jaata, mutta sama oli viime vuonna. Tällä on ollut villaa suojana tänäkin talvena.

Parrotian alla huomasin koristemansio Lipstickin, jossa on yksi kukka ja toinen nupulla.

Ruusumantelin nuput enteilevät ihanaa kukintaa.

Ylärinteessä on myös syksyllä tekemäni köynnösmaja, jonne istutin sinisateen. En ole kurkistanut villatakin alle, vielä ei ole sen aika.

Muut marjat ovat hävinneet, mutta japaninhappomarjat eivät näytä kelpaavan linnuille. Puska onkin erittäin koristeellinen koko talven.

Ruusuherukan latvassa on yksi lehti. En ollut tätä aiemmin huomannut, liekö syksyn peruja vai jo kevään ennettä? Luulen, että syksyn, sillä keväällähän puska puhkeaa ensin kukkaan.

Sitä ennen odotellaan 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) kukkia. Edistystä ei tapahdu, on vielä niin viileää. Kukinnot pysyvät päivästä toiseen nupulla.

Sellainen uutinen on, että ensimmäinen talventähden nuppu löytyi! Nämä ovat juuri tällaisia, ettei näy mitään ja sitten seuraavana päivänä mullan pinnalla onkin kirkkaankeltainen pallukka. Tämä on vähän vaaleammankeltaista italiantalventähden lajiketta 'Schwefelglanz'.

Vierestä nousee mullan pinnalle varren mutkia, mutta maata täytyy sihdata todella tarkasti ne havaitakseen. Yhdessä toisessakin paikassa taitaa näin olla, mutta kuten sanottu, tämä on lähes näkymätön kukka, kunnes on jo lähes kukassa.

Arvasin Koska kukkii -haasteessa ensimmäisen talventähden kukkivan maaliskuun 12. päivänä. Voi olla, että tämä avautuu jo aiemmin. Tai niin luulisi, mutta tähän aikaan vuodesta mitään ei tapahdu kovinkaan nopeasti, joten voi siihen ehkä mennäkin pari viikkoa. Mene ja tiedä.

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Koristemansio ×Comagaria rosea

Mustaselja Sambucus nigra

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Parrotia Parrotia persica

Pähkinäpensas Corylus avellana

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Ruusumanteli Prunus triloba

Sinisade Wisteria