Kurjenmiekkojen poksahduksia

 Nyt on ollut pari sen verran lämmintä ja aurinkoista päivää, että on alkanut tapahtua.

Mennäänpä ensin muotopuutarhaan. Jo talon kulmalta voi nähdä jotakin keltaista akileijojen ja pioninnuppujen takaa.

Ensin ohitamme kuitenkin siperiankurjenmiekan 'Kleiner Schmetterling'.

Sitten vastassa on tarhakurjenmiekka 'White City'. Sen kukkavarret ovat puolentoista metrin korkuiset!

Vaikka 'White City' näyttää kuvissa valkealta, on sen väri oikeasti hyvin hailean sinertävä. Istutin sen ensin Rohaniin – nimen takia – mutta siellä se oli väärän värinen, aivan liian sininen. Täällä muotopuutarhassa, sinisen ja pastellivärien keskellä, se on kotonaan ja näyttää enemmän valkealta.

Kun katsotaan oikealle, nähdään jotain aivan ihanaa: tarhakurjenmiekka, joka on vanhaa löytölajiketta "Kulosaari". Tänä vuonna siinä on seitsemän kukkavartta! Niistä jokaisessa on lukuisia nuppuja.

Jos joku ei vielä ole lukenut aiempia kurjenmiekkajuttujani, sanon taas: partakurjenmiekkojen lannoittaminen kannattaa! Kaikella mahdollisella, millä vain voi lannoittaa. Olen tehnyt sitä pari vuotta ja tässä tulos. 

Eikä vain tässä, vaan joka puolella...

Vuokko-esikkopuutarhassa on "Terola II" -helluntaikurjenmiekkaan avautunut uusia kukkia.

Ruskopenkissä kukkii punaruskea tarhakurjenmiekka 'Louvois'. Sen väriä vähän vaimentaa tarhaidänunikoiden kukkatykitys, joka ei välttämättä ole paras kombo kohottamaan iiriksen sävyä. Lisäksi otin kuvan illansuussa, kun saarnen varjo ylsi jo kurjenmiekan päälle.

Vanhan talon edustalla kukkii myös 'Louvois', lisäksi siinä on hunajansävyinen 'Abkhazia'. Oikealla on ystävän antama tarhatulikukka, ihana väri! Vanhempi 'Southern Charm' -tarhatulikukkani on vasta tulossa kukkaan iiristen välissä.

'Abkhazia' on siitä ongelmallinen, että se tuottaa liiankin reilusti kukkia pitkään varteen, ja kukat ovat valtavia. Varret lakoavat niiden painosta. Positiivinen ongelma!

Lähdetään sitten vaikka tontin keskelle, missä on oja ja kosteikkopuutarha-alueita. Keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger' pistää parastaan. Tämän kasvupaikkatoive on täysin päinvastainen kuin parrakkailla kurjenmiekoilla: märkää, kiitos – jopa ojanpohja kelpaa.

Ylempänä, navetan kulmalla, kukkii perinteinen siperiankurjenmiekka. Tämä on Nilan (Lappalainen etelässä -blogi) lähettämistä siemenistä kasvatettu, siemenet oli kerätty valkokukkaisesta siperialaisesta. On toinenkin taimi, mutta se ei ole vielä kukkinut. Toivon, että se on valkoinen, niin olisi kaksi erilaista.

Palataan vielä kosteikkopuutarhaan. Mutapuutarhaan johtavan ojan partaalla on kirjokurjenmiekka 'Kermesina'. Kookkaat lehdet kuuluvat kilpirikolle ja sen lakastunut kukinto näkyy vasemmalla.

'Kermesina' on jotain aivan ihanaa! Tämäkin on kostean paikan kurjenmiekka, vaikka ei varmaan ihan ojanpohjalla viihdykään.

Tänään avautui myös taatankurjenmiekka! Ihan äkkiä, äsken kamerakierroksella, huomasin ensimmäisen avautuneen kukan. Tässäkin on tänä vuonna enemmän kukkavarsia kuin aiemmin, ja niissä on enemmän nuppuja. 

Korkeuttakin on aiempaa enemmän, mutta se voi hyvin johtua sateista. Kaikki muukin on tavallista kookkaampaa.

Nyt on jännittävää! Ei mitään hajua, mikä kurjenmiekka tämä on. Siirsin liian varjoisaksi käyneestä Rohanista sinne kauan sitten istuttamiani parrakkaita iiriksiä ja tämä meni mutapuutarhan kuivalle laidalle, joka on aika aurinkoinen. Siinäkin on tarhaidänunikkoa, kuten kuvasta näkyy.

Kukan sävy on sinertävä. Jännää!

On tietysti mahdollista, että tämä on sama 'White City', joka kasvaa muotopuutarhassakin. Siitä on saattanut jäädä juurenpala Rohaniin, kun sen siirsin muotopuutarhaan. Samoinhan on minulle käynyt 'Louvoisin' kanssa, sitä kasvaa nyt kahdessa paikassa vähän vahingossa. Tässä on kyllä ihan samaa sävyä kuin aiemmin muotopuutarhasta ottamassani 'White Cityn' nuppukuvassa. Mutta saa pian nähdä!

Ja onhan tässä vielä muitakin kurjenmiekkoja tulossa kukkaan, vaikka kaikki parrakkaat taisivat olla tässä.

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhatulikukka Verbascum-risteymälajikkeet

Kuistinkulman perkaus ja uusia taimiaarteita

 Tässä yhtenä päivänä hermostuin tähänkin rehotukseen.

Vaikka kaunista tämäkin on! Viime kesänä poistin akileijoja urakalla, yritin jättää vain parhaat kerrotut, mutta nyt niitä ei olekaan... ehkä kumminkin siirsin ne muualle. Nyt on vain yksinkertaiskukkaisia sinivioletteja. 

Lehtoängelmä oli hukkua akileijaviidakkoon, tänä vuonna sen kukkavarret taas näkyvät. Ukkolaukka 'Purple Sensation' on kova siementämään jälkeläisiä, niitäkin vedin viime vuonna ylös maasta. Tärkeintä on poistaa haileamman liilat perusväriset, sillä haluan pitää tässä laukat yhtenäisen värisinä.

Onneksi raivaus tuli aloitettua jo viime vuonna, nyt oli vähän vähemmän hommaa.

Kaiken alla rehottaa putkikasvi, joka on ilmeisesti Torilis japonica. Olen sen itse kylvänyt yhden kukkaseoksen mukana. Niitä kasveja, joita toivoin, ei itänyt, mutta tuli Torilista ja se on siementänyt tehokkaasti itselleen jälkeläisiä. Ne on helppo tunnistaa karheankarvaisista varsista ja vähän koiranputkesta poikkeavista lehdistä. 

Nytpä nyhdin loputkin akileijat ja Torilikset pois ja nyhdän niitä vielä lisääkin, kunhan kasvavat nyhtämiskokoon. Nuorten paalujuuristen taimien kitkeminen on onneksi maailman helpointa, mutta paljon niitä oli; ihan vieri vieressä. 

Koska tämä on ainoa kohta tontillani, jossa kuunlilja on pysynyt hengissä ja jopa kasvanut (taustan iso mätäs 'Blue Cadet'), hankin nyt kaksi uutta kaunista ja istutin ne tähän. Jospa nekin rehevöityisivät, tai edes pysyisivät elossa! Uudet hostat ovat sinikuunlilja 'Great Expectations' (vaaleampi keskeltä) ja 'Summer Lovin'' (risteymälajike, enemmän vihreät lehdet). Kummankin ostopäätökseen vaikutti ulkonäön lisäksi myös nimi: Charles Dickens ja Grease. Kumpikin rakkaita ja tärkeitä.

Edessä on marhanlilja 'Pink Morning'. Se oli aivan Toriliksien peitossa, eivätkä kukkanuput kovin hääppöisiltä näytä. Voi olla, että kukintaa ei tule vielä tänäkään vuonna, lilja on tuossa vasta toista kesää. Löysin rehotuksen alta myös 'Looking Glass' -rotkolemmikin, mistä olen suuresti iloinen. Siinä on vain yksi lehti, kuten tähänkin asti, mutta ehkä se ryhtyy kasvamaan saatuaan valoa ja tilaa.

Tuossa on nyt paljon paljasta multapintaa, mikä ei ole koskaan hyvä juttu.

Sepä ongelma ratkesi nopeasti, sillä poikkesin puutarhareissujen lomassa eilen Vakka-Taimeen. Sieltä löytyi mm. varjosiippa ja kiurunkannus 'Golden Spinners', näitä kesällä kukkivia sinikukkaisia safiirikiurunkannuksen ja jokin muun kiurunkannuslajin risteymiä. 

Kumpikin kasvi on minulla joskus ollut ja kumpikin on menehtynyt; toinen paahteeseen, toinen rehotukseen.

Varjosiippa on uskomattoman keveä, hyvin varjohiippamainen sekä lehdiltään että olemukseltaan. Kukka vain on hieman erilainen. Tämä eli minulla joitakin vuosia katajan pohjoispuolella, mutta sitten sinnekin kasvoi sellainen rehotus, että varjosiippa jäi lopulta jalkoihin.

Nämä kaksi voisivat ehkä viihtyä kuistin nurkassa, se on talon pohjoisnurkkaa eli ainakin riittävän varjoisa. Täytyy tutkia, mitä mieltä ne ovat talvisesta kosteudesta, sillä sitä riittää.

Vakka-Taimi on mahtava aarreaitta kasvi-ihmiselle ja monelle puutarhabloggaajalle hyvin tuttu. Sieltä saa kasveja, joita ei mistään muualta Suomesta saa, ei aina helposti maailmaltakaan.

Näytepuutarhoissa on atsaleojen kukinta täydessä vedossa. Taimistokissa tuli tervehtimään.

Vakka-Taimesta voisi tehdä oman juttunsa, otin sieltä yli sata kuvaa. Ja siinä määrässä on jo huonot heitetty pois.

Takaisin Saaripalstalle. Kuistin edustan istutus jatkuu kuistin pitkälle sivulle, tästä olinkin nyhtänyt Torilikset ennen kuvan ottamista. Tai isoimmat ainakin. Ransu esittelee.

Koska tämä on talon pohjoispuolella, olivat viimeiset 'Spring Green' -viherraitatulppaanit niukin naukin kukassa maanantaina, jolloin otin kuvan.

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' kukkii siinä myös. Hyvin kaunis kasvi ja onneksi viihtyy! Istutin ensimmäiset kaksi taimea muotopuutarhaan, jonne ne näivettyivät hengiltä. Oli ehkä liian kuiva paikka. Tässä tämä kahvikaveri kukoistaa. Ihanaa.

Koska keräilen varjohiippoja, niillekin täytyy keksiä paikat, joissa niitä ei jyrätä. Tässä kuistin edessä ne ovat ainakin paikassa, jonka ohi kävelen jatkuvasti ja voin ainakin kuvitella, että saatan kitkeä sitä useammin kuin muualla. Lisäksi varjohiippoja täytyy käydä usein katsomassa, jotta kukinta ei mene sivu suun.

Tämä on toiseksi uusin hankintani idänvarjohiippa 'White Queen'. Idänvarjohiippa on happaman maan kasvi, mikä on täällä kalkkisaarella hieman ongelmallista. Ne näyttävät kuitenkin voivan hyvin, jos hautaan niiden kanssa maahan jotakin rautaromua. Maan pitäisi olla kuohkea, sellainen lehtikompostilla paranneltu, mikä ei sekään ole helppoa savimaalla, ja tässä talon vieressä on puolestaan hiekkaa. Mutta yritän ja toivon parasta. Nyt laitoin näille katteeksi havupuun sahanpurua.

Hommasin nyt vielä sirovarjohiipan Vakka-Taimesta, mutta sitä en ole vielä istuttanut. Täytyy tutkia, millaisessa paikassa se voisi viihtyä.

Ihana valkovarjohiipan serkku Epimedium × youngianum 'Roseum' kukki kesäkuun alussa paremmin kuin koskaan. Tämä oli jäämässä muiden kasvien peittoon muotopuutarhassa ja pelastin sen kuistin etupenkkiin pari vuotta sitten. Istutin taimiraaskun rautaisen renkaan sisään, mistä se pääsee kyllä halutessaan leviämään. 

Valkovarjohiippa on nimenä hassu, sillä se on annettu vain lajikkeelle 'Niveum' – samassa lajissa on kuitenkin monia muitakin lajikkeita, esimerkiksi tämä 'Roseum'. Onkin aika idioottimaista antaa lajikkeille suomenkielisiä nimiä: se sekoittaa, kun ei enää tiedetä, mistä lajista puhutaan. Ja sitten on tällaisia tapauksia, että on laji, jonka yhdellä lajikkeella onkin suomenkielinen nimi, mutta itse lajilla ei. 

No, pääsinpähän avautumaan. Oikeastaan piti sanoa, että Epimedium × youngianum on myös happaman maan lajeja, siksi rautaromu. Mutta alkoi niin ärsyttää tuo nimiasia.

Kuistin edustalla on myös keltalehtistä 'Aureum' -täpläpeippiä, joka on hyvin soma eikä leviä kovinkaan nopeasti. Nyt se oli kuitenkin tehnyt taimen penkin toiseen päähän suoraan 'Craigton Blue' -kiurunkannuskasvuston päälle (siinä on toinen sinikukkainen safiirikiurunkannuksen ja muun kiurunkannuslajin risteymä). Kiurunkannus-raasu ei muutenkaan ole hyvävointinen, vaan lähinnä sinnittelee elossa vuodesta toiseen. Lisäksi aivan sen eteen on kylväytynyt himalajanvuokkoa, mikä on toisaalta ihana yllätys. Niinpä siirsin nyt Craigtoneita vähän. Toivottavasti ne pysyvät hengissä.

Joissakin kuvissa näkyi kuistinrappuja vastapäätä kukkiva jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'. Se ansaitsee ihan oman kuvansa, se on niin upea.

Ajoin Turun poikki reissullani. Yhdessä kohdassa on tällainen iso alue rinteessä omakotialueen ja tien välissä.

Vieraslajeista voi olla montaa mieltä, mutta kyllä lupiini on kaunis. Jestas. Lupiinien lomassa taitaa kasvaa illakkoa. Tämä on jotenkin niin täysin juhannukseen sointuva näky. Unenomainen ja täynnä taikaa.

Hyvää juhannusta!

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Idänvarjohiippa Epimedium grandiflorum

Illakko Hesperis matronalis

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Safiirikiurunkannus Corydalis flexuosa

Sinikuunlilja Hosta sieboldiana

Sirovarjohiippa Epimedium pinnatum ssp. colchicum

Täpläkurjenpolvi Geranium maculatum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Ukkolaukka Allium hollandicum

Varjosiippa Vancouveria hexandra

Länsilaidallinen

 Tontin länsireunalla tapahtuu.

Ensinnäkin: lumipalloheisi kukkii! Minulla on näitä kaksi, on ollut jo vuosia, ja nyt ne molemmat kukkivat ensimmäistä kertaa! Eivät ole tainneet arvostaa kuivia olosuhteita, mutta tänä vuonna lienee kosteus kohdillaan. Heiden alla näkyy sademetsäkokoon kasvaneita tarhajouluruusuja.

Jos kurkataan alarinteeseen ison saarnen toiselle puolelle, on siellä ennätyskorkeita tarhakieloja, sinipilvenä edelleen kukkiva rotkolemmikki sekä japaninvaahtera 'Osakazuki'. Pensas on siis matalampi kuin perennat.

Vähän vielä alempana kukkivat espanjansinililjat ja itsekseen ylärinteen luonnonkasvustosta alemmas valunut metsäkurjenpolvi. Siitä olen ylen onnellinen.

Peruutetaanpa hieman, jotta tiedetään, missä ollaan. Tontin länsireuna on huussin vieressä. Kuvassa ei kivimuurista näy mitään, kun kasvillisuus on niin rehevää. Valkoinen Madonna-patsaskin on jäänyt jättikokoisten tarhakielojen peittoon.

Tänä aamuna, kun hipsin huussiin – yksi kesäaamujen ihanista hetkistä – huomasin, että yksi aarre on avautunut. Huomasin aarteen nuput jonkin aikaa sitten aivan muun kasvillisuuden huppeluksissa. Tuli kiire raivata häiritsevät naapurit pois.

Tadaa! Tämä on vähän tarhakurjenmiekkoja matalampi eli ilmeisesti helluntaikurjenmiekka (IB, Intermediate Bearded) ja lajike on vanha löytölajike, joka kulkee nimellä "Terola II".

Edellisestä – ja ensimmäisestä – kukinnasta on muutama vuosi. Ainakaan en löydä blogistani tästä kuin yhden jutun neljän vuoden takaa, jolloin se oli kukassa.

Kyllä se parrakkaiden kurjenmiekkojen lannoittaminen kuulkaa kannattaa!

"Terola II" lähikuvassa. Että osaa olla kukassa hienot värit.

Eikä siinä vielä kaikki. Viereisessä ruskopenkissä asustaa 'Louvois' (tarhakurjenmiekka, Tall Bearded), joka tuli kukkaan tänään iltapäivällä, vähän myöhemmin kuin vanhan talon kuumalla eteläseinällä asuvat kaimansa. Niissä on jo kaksi kukkavartta ja useita kukkia. Tämä ruskopenkin 'Louvois' sointuu täydellisesti 'Enkan' -japaninvaahteraan.

Otin kuvan viiden maissa, juuri kun sade alkoi. Kyllä: taas meillä sataa! Ei kyllä välttämättä paljoa eikä kauaa.

Yritän taas sijoittaa lukijat kartalle. Nyt ollaan huussin vierellä, ruskopenkki on täysien (taas!) kottikärryjen takana – olin eilen raivauspuuhissa tässä etualalla näkyvässä villissä punaisessa penkissä.

Aiempien kuvien kasvit ovat portista oikealle, nyt jatketaan rinnettä alas pitkin länsireunaa portista alaspäin. Siitä pääsee naapuriin, jos suola tai jauhot ovat lopussa.

Tänään avautui tämän kesän kaksi ensimmäistä idänunikkoa. Tämän värisiä en ole ostanut, mutta näitä tuli yhtenä vuonna, kun menin erehtymään ja ostamaan messujen huutavilta hollantilaismyyjiltä kasveja. Näiden piti olla valkoisia – eikä varmaan niistä toisistakaan kasveista tullut sitä mitä piti.

Mutta kun äkkäsin siirtää nämä tuohon kivimuurin eteen, ovat ne siinä kuin kotonaan. Kaiken värisille, myös ei-toivotuille yllätyksille, löytyy kyllä paikka, kun alkaa miettiä. Ellei piha ole postimerkin kokoinen.

Näiden idänunikoiden vieressä on viimevuotinen äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag', jossa on lähes tismalleen saman sävyiset kukat, mutta pienet ja tertuissa. Se on vasta nupulla, joten yhteiskukinta ei onnistu, toisin kuin viime vuonna, jolloin taimi oli viritetty toukokuuksi kukkaan jollain tanskalaisella taimitarhalla. Ja sehän kukki yhtä soittoa syksyyn asti.

Mutta se ei haittaa, sillä täältä löytyy silti sointuvaa värikomppausta. Puna-ailakitkin ovat jees, tosin niiden määrästä huomaa, etten vielä ole päässyt tämän penkin raivauksen kimppuun. Niiden takaa pilkottaa oranssia.

Siellä on kellukka 'Totally Tangerine'! Totaalinen herkku, ja myös triljoona kertaa kauniimman värinen kuin idänunikko. Lisäksi tuolla näkyy edelleen kukassa hempeän vaaleanpunainen särkynytsydän 'Cupid'. 

Mietin tässä värimieltymyksiä, kun Liisan (Liisan kasvit -blogi) kanssa niistä kommentissa keskusteltiin. Puna-ailakki kuuluu inhokkiväreihin, en ole koskaan pitänyt tuollaisesta ärtsy-vaaleanpunaisesta, jota aniliiniksikin sanotaan. Mutta kun se on pieniin kukkiin pirstottu, se on ihan kiva. 

Jos idänunikon kukat olisivat pikkuisia pisteitä, ne olisivat tosi ihania jossain muiden kasvien lomassa. Harmi, että niiden pitää olla nenäliinan kokoisia jättiväriläikkiä. Sama juttu aniliininpunaisten pionien kohdalla. Aivan liian iso kukka sen värin katseluun.

Makuja on niin monia!

Putkikasvit ovat kestorakkauteni. Tämä on kumina, ollut jo monta vuotta, vaikka luulin sen olevan kaksivuotinen. Se on kukkinut vaikka kuinka monta vuotta, ja silti se vain jatkaa eloaan vuodesta toiseen.  

Siitä oikealle näkyy jotain matalaa ja limenvihreää, josta lupasin raportoida, kun se on kunnolla kukassa...

Loistokevätesikko 'Francesca' on ollut kunnolla kukassa jo pitkään, ja niin ihmeellinen on tämä viileä kevätkesä, että se on edelleen täydessä vedossa! Olen ottanut siitä varmaan sata kuvaa, silti se päätyi blogiin vasta nyt.

Hehkutin tätä henkeäsalpaavan kaunista esikkoa jo etukäteen, toivottavasti ei tullut pettymystä. Värimieltymykset ovat niin kovin henkilökohtaisia. Minulle tämä on yksi kaikkien aikojen kauneimpia kukkia, ja olen niin iloinen, että se on kerrankin näin rehevä!

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Roseum' tai Pohjan Neito', minun ovat lajiketta 'Roseum'

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

Puna-ailakki Silene dioica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Raivausta ja lepoa

 Tunnelmia sieltä täältä.

Sisälläkin kukkii, sillä osa pelargoneista on yhä sisällä. Vien niitä ulos sitä mukaa kuin muistan ulos marssiessani ottaa kainaloon. Kuvassa on vasemmassa reunassa 'Deerwood Lavender Lass', oikeassa reunassa voi juuri ja juuri erottaa samanlaisia pikkuisia vaaleanpunaisia kukkia. Ne kuuluvat risteymälajille Pelargonium reniforme × abrotanifolium. Kumpikin on rentovartinen amppelikasvi. Kesäksi ripustan ne puun oksille.

Mutta mennäänpä mekin ulos, sillä sisällä ei juuri tule oltua. Huusholli on melko järkyttävässä kunnossa, mutta kuka siitä välittää, en minä ainakaan.

Juhannusruusu on juuri aloittanut kukinnan. Verraten myöhään – tämähän jopa saattaa olla juhannuksena täydessä kukassa. Kukkia tulee vielä satoja lisää, nyt ovat vasta ensimmäiset auki.

Ison kuusen toisella puolella, saniaistarhan takana, on revontuliatsalea 'Mandarin Lights'. Tämä ihana puska on ollut joka euron väärti! Ostin sen muutama vuosi sitten K-Raudan taimipihalta, sillä siellä atsaleat olivat – ainakin silloin – minusta verraten edullisia, lisäksi hyvän kokoisia ja kuntoisia.

Eilen pidin siivouspäivän Rohanissa. Leikkasin nurmen ja sitten kävin rehotuksen kimppuun. Rohan on pitkä penkki kuvassa oikealla, sen idea on tumma-vaalea väritys.

Tästä kohdasta lähti pois niin paljon tummakurjenpolvea, että sain näkyville valkokukkaisen 'Alba' -särkyneensydämen, tummalehtisen 'Atropurpurea' -syyskimikin, helminukkajäkkärän, kerrotun kielon ja jopa hentoisen sulkakellukan. Taustana niillä on punaperuukkipensas 'Royal Purple'. 

Kaikkia tummakurjenpolvia ei voi kitkeä, sillä se on niin ihana kasvi ja viininpunakukkainen lajike 'Samobor' sointuu Rohaniin täydellisesti.

Koska Rohanista on tullut varjoisampi istuttamani pensasaidan ja pienien puiden ansiosta, istutin siihen nyt pensasmagnolian. Jospa se tässä viihtyisi, aiempi yritys toiseen paikkaan ei onnistunut, vaan se kuoli. Useimmat magnoliani ovat kuolleet, mutta viimein sain joitakin niistä elämään ja tällä hetkellä täältä löytyy japanin-, tähti- ja loistomagnolia sekä tämä uusi pensasmagnolia. Olen kai oppinut istuttamaan ne sopivan varjoisiin paikkoihin.

Lehtoakileijojakin saa kitkeä, kaikki väärän väriset pois. Tämä, jossa on 'William Guiness' -perimää saa ilman muuta jäädä. Alkuperäinen William kuoli, mutta onneksi se ehti tuottaa samansävyisen jälkeläisen. Taustalla on purppuraheisiangervo 'Diabolo'

Tässä näkyy Rohanin loppupää. Ehkä tuo nyt ei siistiltä varsinaisesti näytä, mutta olen iloinen, kun kaikki ei-toivotut tuli kitkettyä.

Rohania vastapäätä, siis nurmikäytävän vasemmalla puolella, on ruusu-heinätarha. Se tuli nyt samalla iskulla kuosiin. 

Siirsin penkin keskiosiin hävinneen hopeakurhon ihan tähän etukulmaan. Joskus on vaikea tietää, minkä kokoisiksi kasvit kasvavat. Tämä kaunis ohdake oli yllätyksekseni hyvin matala. Toivottavasti se nyt viihtyy tuossa paahteessakin, kun aiemmin oli toisten kasvien välissä lähes piilossa.

Kitkin innoissani penkin takana olevaa heinärehotusta. Hoksasin viime vuonna levittää pressut tuonne entiseen ojaan, mutta sen reunalta luikertelee vielä heinää. Yksi korkea tuppo lähti oikein komeasti juurineen.

Tämä aamuna herättyäni tajusin, että siellä oli isosiniheinä 'Transparent'! No voi vihvilä. Onneksi kitkentäjätteet jäivät korrikärryihin lojumaan, sieltähän se löytyi ja pääsi takaisin maahan anteeksipyyntöjen kera.

Portaat ylös ja kasvimaalle. Sen reunalta löytyy ruusutarha. Kukassa on luultavasti pioni "Obowano" – pitääkin lähettää kuvia sen nupuista ja kukista tunnistajille – ja ilokseni myös yksi kaurajuuri (kuvan keskellä). Kohta voin lakata paapomasta niitä viljelylaatikossa, jos kaunis kukka säilyy kukkapenkeissä.

Sehän on kaksivuotinen, ja kylläkin syötävä, mutta enpä ole vielä maistanut. Pitäisi varmaan, mutta kuka nyt ehtii laittaa ruokaa.

Kosteikkopuutarha on sama paikka, johon olen istuttanut kevättä varten lumikelloja. Haaveissa on etelänkevätesikoiden, lumikellojen, talventähtien ja tarhajouluruusujen tuottama kevätkukinta puron partaalla.

Muistan, kun siitä joskus kirjoittaessani joku ehdotti kommentissa jotain korkeampaakin kasvia. Yritin kuvailla, että kyllä tässä korkeampaakin on... näin kesällä siinä ei muuta olekaan. Kasvusto on vyötärönkorkuista: mesiangervon eri lajeja, lehtosinilatvaa, kostean paikan kurjenpolvia, kuningassaniainenkin siellä keskellä pinnistelee – saisi viimeinkin nousta muuta kasvustoa korkeammalle. 

Korkeammalta otettu kuva ei ehkä näytä kasvuston korkeutta ihan uskottavasti. Tuo on ihan villi viidakko, nokkoset sentään yritän seasta nyhtää pari kertaa kesässä. 

Kuvassa kauempana, japaninlehtikuusen oksan alta, kurkistaa alppiruusu...

... se on mutapuutarhan reunalla kasvava puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', joka on pari–kolmimetrinen kaikissa muissa puutarhoissa, joissa olen sen nähnyt. Täällä se on 15 vuotta kasvettuaan ehkä juuri ja juuri metrin korkuinen, ei ihan sitäkään. 

No, ainakin se kukkii tänä vuonna komeasti. Hankin oikein rodolannoitetta, jotta saisin sen kasvamaan, tässä lienee tulos. No, ihan kiva tulos.

Idänunikot, tai tässä tapauksessa tarhaidänunikot, poksahtavat kohtapuoliin auki!

Sain eilen leikattua vaahteran oksia muotopuutarhan reunalla tuhoamatta ensimmäisiä 'Patty's Plumin' nuppuja, ne näkyvät kuvassa alhaalla.

Ripustin riippumaton vasta eilen – ennätysmyöhään. Silloin vasta oli niin lämmin päivä, että voi kuvitella tarkenevansa. Vietinkin pitkän nautinnollisen tovin riippumatossa kirjan parissa, kun olin ensin asentanut sen toiseen päähän vaahteran ympärille uuden köyden. Vanha, kymmenen vuotta palvellut köysi napsahti poikki, kun kävin riippumattoon, ja mätkähdin selälleni maahan.

Ystävä juuri kertoi olleensa eilen hetken shortseissa, siihen en sentään vielä uskaltautunut. Ehkä tänään – ehkä. Riippumatossa tarkeni juuri ja juuri, sillä talon kulmalla siihen osuu aina tuuli jostakin suunnasta.

Ransu-sydänpotilaalle saattaa tänään olla jo liian kuuma, sillä mittari näyttää 20 astetta ja se on Ransun helleraja. Vakiopaikka, kuistin keinutuoli, on onneksi suurimman osan päivää varjossa, talon pohjoispuolella kun on.

Sopivaa säätä sinulle!

Hopeakurho Carlina acaulis

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kaurajuuri Tragopogon porrifolius

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Pensasmagnolia Magnolia sieboldii

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria Rubrifolia-Ryhmä

Purppuraheisiangervo = lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -Ryhmä

Syyskimikki Actaea simplex

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum