Kävelyretki lokakuussa

 Kristiina K:n blogissa oli niin kiva kertomus kävelyreitistä, että innostuin ottamaan kameran mukaan, kun lähdin käymään ystävän luona. Siitä vain on jo kuukausi! Mutta ehkä näitä ruskakuvia on mukava katsoa nyt, kun Etelä-Suomikin on peittymässä lumeen.

Lähden liikkeelle omasta puutarhasta. Ransu on sitä mieltä, että mennään retkelle yhdessä.

Kun olen tullut pihan länsipään portista ulos, avautuu näkymä kylätielle. Jatketaan sitä eteenpäin länteen.

Palokalusto on kylän keskellä. Pidämme säännöllisesti harjoituksia, että osaamme käyttää kärryä ja letkuja. Pienellä saarella ei ole varaa odottaa siihen asti, että palokunta pääsee paikalle.

Käännyn katsomaan taaksepäin. Ransu on tullut portista ulos ja lähtenyt seuraamaan häntä pystyssä.

Kylän länsipäässä tie haarautuu. Valitsen oikeanpuoleisen tien.

Käännyn katsomaan, seuraako Ransu vielä. Siellä se on, keskellä olevasta navetasta oikealle.

Tuolla! Ei se kovin kauas ole kotipihasta edennyt. 

Nuorempana Ransu seurasi vaikka minne, mutta ei enää lähde pitkille lenkeille. 

Jatketaan matkaa. Tässä kohdassa on vasemmalla ihana pikku mökki, navettaa pilkottaa kuvassa.

Huomaan tienposkessa maaruskaa. Sitä meillä ei kovin usein näy täällä etelässä. Mustikat ovat menneet upean punaisiksi. On ollut hyvä ruskasyksy.

Sitten käännytään metsätielle.

Pähkinäpensaat ovat kauniin keltaisia.

Tie nousee kohti kallion lakea.

Sivuilla on kaunista metsää – ja peuranpolkuja. Näistä puista kaatui aika moni marraskuun ensimmäisen päivän hirmumyrskyssä.

Korkean nyppylän jälkeen laskeudutaan alas kohti entisen merenlahden pohjukkaa.

Siellä rinteessä on ystävän ihana talo ja puutarha täynnä erikoisia puita. Ystävä harrastaa dendrologiaa.

Täällä kasvaa muun muassa jalokastanja!

Tämä taitaa olla pennsylvanianvaahtera.

Heti pihan takana on suojeltu pähkinälehto. Keväällä tämä kukkii keltaisenaan kevätesikkoa.

Pieni videopätkä samasta paikasta toukokuussa.

Ystävä harrastaa ymppäämistä ja pihalla onkin runsaasti puita, joissa on oksia monesta eri puusta. Tämä on erityisen isomarjaista marjaomenapensasta, tai nykyisin helmiomenapensasta, kuten hän valisti.

Pihan alavimpaan kohtaan on kaivettu uimalampi. Tässä on merenpinta jo aika lähellä; entinen lahti, nykyinen kaislikko, on ihan vieressä.

Kahvihetken jälkeen (sinun täytyy tässä välissä keittää omat kahvit) alkaa kotimatka. Alkuun tie seuraa kaislikon viertä, kun kierrämme entisen merenlahden pohjukan.

Katseen kiinnittää komea ryhmä haapoja aivan keltaisenaan. Jännää, miten se on lähes näkymätön puu muuna aikana vuodesta. Kauniista lehtien äänestä sen vain havaitsee.

Metsätie on myös keltainen, kuten ihmemaa Ozissa. Tässä kohdassa oli edellisellä kerralla komea sarvipäinen valkohäntäpeura, mutta silloin ei ollut kameraa mukana. Se ei huomannut tuloani, niinpä pääsin aika lähelle.

Niitynreunan haavat muodostavat keltaisen verhon.

Kylän länsipäästä avautuu silmien eteen lähes koko kyläniitty. Tai puolet siitä, sillä se jatkuu yhtä pitkälle myös kuvasta oikealle.

Kotona Ransu on odottamassa kuistin keinutuolissa. Sillä on kova halipula.

Haapa Populus tremula

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jalokastanja Castanea sativa

Pennsylvanianvaahtera Acer pensylvanicum

Pähkinäpensas Corylus avellana