Syyssommitelma

 Olen niin tyytyväinen, kun keksin syyssahrameille oivan paikan.

Se näkyi Ransun pihakalenteri-mainostusjutussa. Myöhään nousevat sahramit eivät peity vaahteranlehtikerrokseen mäntyjen alla. Neulasia varisee, mutta ne eivät pysty peittoamaan kukkia.

Nämä alkusyksyllä istuttamani syyssahramit nousivat vielä myöhempään kuin aiempina vuosina istutetut, joten nämä kukat olisivat olleet täysin lehtikerroksen peitossa, jos olisivat lehtipuun alla. Läheisen omenapuun lehtiä kyllä lentää tänne asti, mutta ei liikaa. Eivätkä ne ole myöskään pystyneet katkomaan hauraita kukkavarsia, toisin kuin isommat vaahteranlehdet.

Hykertelin tyytyväisenä, kun syyssahramin kukkavarsi toisensa jälkeen nousi. Hähhää, kerrankin saan nähdä kukat!

Siispä tässä pieni vinkki: jos haluat nähdä syyssahramin kukkia, älä istuta niitä lehtipuun alle.

Tässä kuva vastakkaiseen suuntaan eli muotopuutarhaan päin. Tarkkasilmäinen huomaa seassa toisenkin kukan.

Syyssahrameiden seuraan pääsi myös tarhamyrkkylilja 'The Giant', joka vietti syksyn ruukussa kuistin rappusilla tuottaen ennätykselliset seitsemän kukkaa heti ostosyksynä. Mukulalla olikin muhkea juuristo, kun sen istutin.

Aina ei myrkkyliljojen kanssa onnistu. Olen pari vuotta sitten istuttanut saman lajikkeen tälle samalle alueelle, mutta siitä ei ole näkynyt korttakaan. 

Taustalla on Nauvon K-kaupasta hankittu Beauty Ladies -sarjan kanerva. Ruukussa ei ollut lajikkeen nimeä ja niitä on sarjassa sen verran, etten ryhdy arvailemaan. Harmi, ettei tarkempaa lajiketietoa kuluttajille suoda. Näillä kanervilla siis on omat lajikenimet ja silti niitä kohdellaan kuin nimetöntä bulkkitavaraa, vaikka kullakin lajikkeella on oma kaunis kukkavärinsä ja kasvutapansa. Missä ovat kanervien oikeudet, kysyn vain.

Istutus on varsin soma ja sointuva tuossa sinikatajien ja vaaleajouluruusujen vehreiden lehtien seassa. Toissa viikonlopun myrsky kyllä katkoi muutamia syyssahramin varsia, ne napsahtavat niin herkästi poikki.

Kunpa nuo kaikki nyt viihtyisivät tuossa monta vuotta. Saksasta tuodut kanervat ovat osoittautuneet harmillisen heikoiksi talvehtijoiksi, vaikka ovat samaa lajia kuin luonnon kanervamme.

Ehkä tällä kertaa! 

En kyllä tiedä toista yhtä optimistista ihmistyyppiä kuin puutarhaihmiset.

Ransu muistuttaa, että viimeisistä syysväreistä pitää vielä kirjoittaa. Tai oikeastaan se varmaan vain kaipaa rapsutuksia ja ruokaa. Mutta kyllä se syksystä pitää, sillä sää on sopivasti viileä ja tuuli kieputtaa lehtiä jännästi.

Kanerva Calluna vulgaris

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Helleborus niger