Thursday 4 March 2021

Universumin kosto

 Tänään oli vähän erikoisempi päivä. Valkohäntäpeura tuli pihalleni kuolemaan.

Kun iltapäivän alkajaisiksi avasin oven mennäkseni pihatöihin, huomasin ensin nuoren valkohäntäpeuran naapurin puolella, kiviaidan takana. Sitten huomasin sen kaverin omalla puolellani, ruskopenkin tuntumassa pupeltamassa epäilemättä lumikelloja tms. 
Hitsin pirhana. Ongelmana on, että jos peura pelästyy ja lähtee säntäämään, tulee siinä paljon vääntynyttä ja korjattavaa riista-aitaa. Nuo otukset säntäävät aivan päättömästi päin mitä vain.
Lähestyin siis hitaasti. Peura kääntyi, mutta sen jalat pettivät ja se meni mukkelis maahan. Pari kertaa se yritti nousta, ei onnistunut. 

Ikävä juttu, mystinenkin. Mietin, oliko se loukannut jalkansa tullessaan riista-aitani yli/läpi/ali. Joka tapauksessa eläin varmasti kärsi. 
Niin paljon kuin peuroja vihaankin, en sentään voisi elää sen kanssa, että sellainen kituu kohti hidasta kuolemaa, jos voin asialle jotain tehdä.
Soitto ystävälle, joka onneksi oli saarella, ja hän saapui kiväärin ja tainnutuspistoolin kanssa. Peuraparka pääsi kärsimyksistään nopeasti.

Sitten pääsimme tutkimaan. Jaloissa ei ollut mitään vikaa. Selässä joitakin verisiä naarmuja, jotka ovat voineet tulla ruususta. Piikkilankaa ei aidoissani sentään ole. Laiha tuo oli, ja ystävän arvio on, että se ei ollut syönyt tarpeeksi ennen talven tuloa. Pakkanen oli kova ja lumi peitti ruuan. Ymmärtääkseni valkohäntä ei osaa kaivaa ruokaa lumen alta, kuten porot.
Sairaus voi myös tulla kyseeseen, sillä meillä on näitä elukoita aivan liikaa näin pienellä saarella. Joka päivä niitä voi nähdä kymmenen laumoina saaren eri osien niityillä, ja siinä ovat vain ne, jotka näkyvät. Päälle vielä metsäkauriit.

Tuntuu hassulta, että niin moneen kertaan olen sanonut: saisivat kuolla kaikki, eivät kuulu tänne luontoomme – en sentään odottanut, että yksi tulee dramaattisesti kuolemaan pihalleni.

Musti veteli sikeitä aivan koko päivän sulatellen aamun varhaisina tunteina metsästämiään myyriä, mutta Ransu tuli ulos pian peuran lopettamisen jälkeen. Se marssi kohti ruskopenkkiä ja kissanminttuaan, kunnes jähmettyi.

Piti kiertää penkin toiselta puolelta ja turvallisesti mamman lähellä.

Manuli jännän äärellä.

Selvisi, että manulit eivät ole suurriistanmetsästäjiä. Ransu ei mennyt kahta metriä lähemmäs saalista.
Musti, viimein jo päivän hämärtyessä herättyään, lähti ulos. Houkuttelin sen katsomaan peuraa. Reippaasti Musti lähestyi nuuhkimaan sorkkia, mutta ei ainakaan heti alkanut pistellä saalista poskeensa. Peura kyllä on Mustin herkkua, mutta ehkä yleensä vähän pienempinä paloina.

Jännä nähdä, onko joku käynyt syömässä ruhoa aamuun mennessä. Merikotkien luulisi, päivän valjettua, sen vähitellen huomaavan. Tänään kyläniityn yllä liidellyt merikotka ei vielä laskeutunut saaliille, mutta se taitaakin olla vähän liian urbaanissa paikassa aivan rakennusten tuntumassa. Huomenna ruho viedään rantaan tms. paikkaan, josta kotkat voivat sen syödä.

Laitetaan loppuun lumikellokuva, jos joku järkyttyi peura-asiasta. Tässä ovat kostean kevätniityn kerrotut 'Flore Pleno' -puistolumikellot, nyt jo auki!

Puistolumikello – Galanthus nivalis

44 comments :

  1. Huh huh! Kyllä on ollut draamaa pihapiirissä. Kerrassaan hurjempi juttu! Onneksi saitte lopetettua eläimen, niin ei kitumalla kuollut.

    Asumme kaupunkialueella, niin pihallamme käy popsimassa vain rusakot ja jänikset. On sekin tuntunut pikkuisen draamalta, kun kukkapenkkiä ovat puffettina käyttäneet.

    Minut yllätti postauksessasi myös tuo lumettomuus! Että terveiset täältä lumisesta Kainuusta! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kainuun ja Turun saariston lumitilanne on tällä hetkellä yö ja päivä! Vaan meilläkin on nyt maa valkoisena, yön aikana oli satanut 1 cm kerros lunta - jota kyllä aurinko parhaillaan sulattelee.
      Oli kyllä aivan ihanaa, että ystävä oli saarella, niin pystyi tulemaan apuun. Itselläni kun ei asetta ole.

      Delete
  2. Hei! Haastan sinut hymy huulille - haasteeseen mukaan! ☀️ Hymy huulille - haasteen idea on kommentoida muiden bloggaajien postauksia tai kehua blogia.

    Toivottavasti otat haasteen vastaan!

    http://jasukuvaa.blogspot.com/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Puutarhablogeissa on onneksi muutenkin hirveän hyvä positiivinen henki :-)

      Delete
  3. No onpa siinä kummasteltavaa kyllikseen. Turvallisempaa pysyä kaukana; olet fiksu Ransu! - Pepsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pojat kävivät ulkona vain hyvin lyhyitä pyrähdyksiä, niiden mielestä oli varmaan outoa ja hälyttävää pihalla. Hyvä niin, että on reaktiot kohdillaan.

      Delete
  4. Olipa melkoisen dramaattinen ja surullinenkin tapahtuma teillä, tuollaisen muistaa ikänsä.

    Musti keskittyy pienempiin saaliisiin ja Ransu söpöilemään! :-D:-D

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kyllä erikoista. Nyt siitä on enää verinen pieni läntti, mutta niitähän täällä on useinkin Mustin myyrästyksen jäljiltä ;-)

      Delete
  5. Instan puolella tätä hämmästelinkin. Iso on peura, jos tontille sattuu kuolemaan. Onneksi sinulla on apua peuran jäänteiden kanssa.
    Kissojen reagointi oli siis aika varovaista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi kyllä ollut miettimistä, mitä ihmettä teen, jos ei aseellista ystävää olisi sattunut olemaan. Roudasin tänään ruhon portille, josta se lastattiin traktorin perään.
      Erittäin kiinnostavaa oli tarkkailla poikien reaktioita!

      Delete
  6. Luannonlaki toimii. Ny on ainaki yks syäjä joukosta pois. Tääläki on peuralaumoja, joskin piänempiä ja onneksi eivät ihan kylälle tuu. Yhyrellä kauppareissulla parinkymmenen kilometrin päähän, nähtihin kaks eri peuralaumaa. Ei menny ku pari päivää, nii leheres oli kuva verisistä jäliistä. 14 mettäpeuraa oli jääny junan alle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mutta 14!!! Jesta. Justiin noista teidän seudun metsäpeuroista olikin uutisissa tässä joku päivä.
      Ihan pakosta alkaa kanta harventua, kun niitä pienellä alueella näin valtavasti on. Toivon vain, että veren haju pitää sen kaverit loitolla, mielellään vuosikymmeniä ;-)

      Delete
  7. Eipä ihan joka päivä näe omalla pihalla tuollaista tapahtumaa, hyvä niin. Ainuttakaan peuraa en pihaani haluaisi, enkä varsinkaan kuolemaan. Kieltämättä tämä sinun peurakohtaamisesi aiheutti kylmiä väreitä ja sekalaisia tunteita. Kuolema on aina surullinen asia, oli kyseessä ihminen tai eläin.
    Mielenkiintoista nähdä, kuinka ja kauanko kissat reagoivat paikkaan, johon peurasta jää haju ja jälki. Toivon mukaan muut peurat karttavat tonttiasi vähintäänkin muutaman kuukauden.
    Lumikellokuva kevensi tunnelmaa mukavasti. Varsinkin -10 asteen aamussa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa karulta, mutta en jäänyt tuota suremaan. Niitä on täällä aivan liikaa, eikä niitä pitäisi luonnossamme olla ylipäätään ollenkaan. Joku voisi pitää valkohäntiä jossakin isossa aitauksessa, jos välttämättä haluaisi. Kolmimetrisessä panssariaitauksessa. Mielummin Atlantin toisella puolella.
      Mutta tuolla tyypillä oli tuuria, jos tuli kuolemaan nälkään tai sairauteen tuohon, niin ei joutunut kitumaan, ja siitä tuli minullekin hyvä mieli. Vähän se työtä aiheutti, enemmän ystävälle kuin minulle.

      Delete
  8. On sinulla ollut siellä vilskettä...:)
    Sydänkohtauksen varmasti sai mokoma...ja tietysti sinun pihalla. No, yksi vähemmän kukkasia syömässä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä vilisee jos jonkinlaista vipeltäjää!
      Hihii, sydänkohtaus :-D

      Delete
  9. Ohoh! Olipa surullinen tapahtuma, vaikka peuroista niin kovasti harmia onkin ja niiden haluaisi vähentyvän.
    Onneksi sait apua paikalle, etkä joutunut itse lopettamaan kärsivää eläintä.
    Meidän pihalla oli joskus vuosia sitten varis, joka kyyhötti maassa melkein kokonaisen päivän. Ensin kävin viemässä sille jopa vettä kupissa ja tarkkailin sitä moneen kertaan. Lopulta päätin olla reipas ja oikeudenmukainen ja otin rautalapion. En voinut katsella variksen kärsimyksiä. Vielä yöllä varisparka tuli uniini.

    Onneksi kevät tuo positiivisiakin tapahtumia. Aivan ihastuttavia lumikelloja!

    Aurinkoista ja rauhallisempaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lapio on tosi hyvä pienten eläinten kärsimysten lopettamiseen, sillä meillä puutarhureilla on varsin tarkka lapiokäsi ja se toimii tällöin kuin giljotiini. On tosi tärkeää päästää eläin kärsimyksistä, se vain on tehtävä. Mutta en usko, että olisin saanut tuolta nirriä pois lapiolla :-D Enpä tiedä, millä olisin, niinpä olen äärettömän kiitollinen ystävälle.
      Suremaan en jäänyt, anteeksi vain.
      Toivottavasti nyt tulee rauhallinen viikonloppu tosiaan! :-D Sinne teillekin!

      Delete
  10. No olipa se erikoista. Että kaiken sen (täysin oikeutetun) peuravalituksesi jälkeen yksi tulee pihallesi kuolemaan. Onneksi sait apua tilanteeseen! Somat lumikellot!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, kaikkea sitä. Onneksi suomen kielessä on tokaisu joka tilanteeseen ;-D

      Delete
  11. Vähän toisenlainen universumin kosto, kun otsikon perusteella luulin.
    Aika hurja juttu. Vaikea on varmaan myös tilanne, kuntuollainen määrä peuroja ja kauriita on saaressa. Onko tämä nyt sitä luonnon kiertokulkua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vähän erikoisempi homma oli tämä. Varmaan, tai ainakin olettaisin, että ihan luonnollista.

      Delete
  12. No jopas yllättävä tapaus. Ymmärrän hyvin, että ei pihaansa haluaisi sen enempää elävää kuin kuolemaa tekevää peuraa. Kärsimystä ei tietenkään voi pitkittää yhdeltäkään eläimeltä, joten hienoa, että sait ystävän apuun. Pantteri olisi toki voinut vähän harjoitella suusriistan kanssa sitten jälkeenpäin?
    Varmasti kantojen kasvu on siellä jo sen suuntaista, että kaikille ei riitä ravintoa eikä elämisen edellytyksiä (ja sitten tunkevat ihan pihapiiriin metsistä).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen edelleen sitä mieltä, että saisivat kuolla pois joukoittain, mutta ei ehkä minun pihallani :-D Hyvä juttu oli se, että apu löytyi sen kärsimykset lopettamaan.
      Musti ei näyttänyt haluavan peuranmetsästyksen kuivaharjoittelua. Itse asiassa pojat ulkoilivat tosi lyhyesti niin kauan kuin raato oli pihassa, varmaan ymmärsivät, että jotain vaarallista tässä on tapahtunut.
      Täällä kun kesällä laiduntavat lehmät, niin peuroille ei varmaan riitä ruoka. Minusta niitä ei pitäisi ruokkia talvella, vaan kannan pitäisi antaa luonnostaan pienentyä.

      Delete
  13. No jopas oli luontoelämys. Onneksi saitte elukkaparan kärsimykset päättymään nopeasti ja peura pääsee nyt osaksi luonnon kiertokulkua. Karua, mutta niinhän se menee, aina joku syö jonkun.

    Siellä etelässä on ihan totinen ongelma noista sorkkaeläimistä, meillä on vielä jonkinlainen tapaus että peuran/kauriin näkee näillä kylillä. On niitä mutta pysyvät metsissä ja susikanta pitää ne kurissa.

    Lumikelloja kaipaan jo kovasti mutta vielä on lujasti lunta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luontoelämys tosiaan! Tietysti kuolema jos mikä on osa elämää ja luontoa. Helpotti kumminkin, että tuon ei ainakaan tarvinnut kitua hidasta kuolemaa. Noihin oltiin kuulemma kiinnitetty huomiota syksyllä, että eivät olleet syöneet ravintoa talveksi, olivat laihoja jo syksyllä. Tuo oli viime vuoden vasa. Täällä saan niitä katsella ikkunasta tuossa kyläniityllä joka päivä. Jos on pihassa, pääsee kirosanojen litania. Olen kumminkin aidannut koko tontin, pirhana.

      Delete
  14. Oho! Kerrassaan erikoinen tapaus. Onneksi sattui olemaan tuttavapiirissä aseellinen ystävä, niin pääsi peuraparka autuaammille laidunnusmaille. Nyt sen maalliset jäännökset hyödyttävät muita talven jäljiltä vähällä ruualla olleita eläimiä. Toivottavasti muut peurat alkavat nyt karttaa tonttiasi vähintään syksyyn saakka. Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi oli oikea kaveri saaressa. Olisi kyllä tosi hienoa, jos sen pieni verilammikko ja jälkeen jäänyt karvatukko jotenkin vaikuttaisivat kuukausien ajan karkottaen peuroja, tai mielellään vuosia ;-) Ransu ainakin tutki kohdan tänään perinpohjaisesti.
      Kyllähän monet pikkulinnutkin tuosta ruhosta hyötyvät, isommista tipuista puhumattakaan, ja ketut sun muut.
      Kiitos, hyvää viikonloppua sinullekin ja Karolle rapsutukset! Tapahtuisipa hänenkin pihassaan jotain yhtä kiinnostavaa!

      Delete
    2. Karo kiittää rapsutuksista ja kertoo, että rusakot ovat alkaneet taas vierailla hänen reviirillään ja jättävät jälkeensä herkullisia käyntikorttejaan.

      Delete
  15. Olipa tapaus! Mutta hienoa, että sulla oli ystävä joka auttoi hoitelemaan peuran ja vielä että nyt siitä tulee merikotkille ruokaa. Minusta ne ovat niin hienoja lintuja, vaikka harvoin niitä täällä sisämaassa näkee. Paitsi näin keväällä muuttoaikaan, ja joskus lähijärvellä, jossa ne tulevat kyttäilemään kalasaaliita saukkojen jäljiltä sulan reunalla.
    Ihanat lumikellot, täälläkin kaikkein aikaisimmassa kohdassa on niitä nyt tullut esille lumesta:).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Merikotkia näkyy puolestaan täällä joka päivä, jopa monta kerrallaan. Komeitahan ne ovat!
      Olisin halunnut tietää, mistä peura oli pihalleni tullut, kun koko tonttini on aidattu. Tiedän pari paikkaa, joista ne halutessaan hyppäävät yli, kun niissä aita on alle 170 cm. Mutta jos tällä ei ollut tuon enempää voimia jaloissaan, niin ei se olisi voinut hypätä. Lumi olisi sikäli hyvä, että siihen olisi jäänyt reitti näkyville. Olen yrittänyt tukkia kaikki ne kohdat, joista ne ovat tunkeutuneet aidan ali.
      Lumi olisi hyvä kyllä kasveillekin - täällä ollaan oltu lähemmäs -10 asteen yöpakkasissa pari viime yötä, eikä kasveilla ole ollenkaan lumisuojaa. Toivottavasti kevät palaa pian!

      Delete
  16. Oho, kaikkea sitä.
    Oikein toimittu. Minkään elävän ei tarvitse turhaan kitua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikkea tosiaan. Tällä oli tuuria, kun sai avustetun kuoleman.

      Delete
  17. Hieno kuulla, että peura meni vielä hyödyksi eli ruuaksi. Ja oikeassa olet, vaikka peura ei ole hyvä juttu niin ei eläimen pidä antaa kärsiä. Onneksi helpotus tuli nopeasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihmisruuaksi tai kissoillekaan en uskaltanut siitä ottaa, vähänpä tuossa lihaa olikaan. Musti olisi nauttinut maksasta, mutta jos tuo vaikkapa kuoli sairauteen, niin parempi pistää haaska linnuille. Onneksi ystävä oli saarella!

      Delete
  18. Mielenkiintoinen tapaus. Hyvä, että raato menee merikotkille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä nekin kaipaavat ruokaa! Ja lukuisat muut linnut.

      Delete
  19. No jopas oli tapaus. Meillä on täällä myös paljon näitä mutta ei onneksi ole kuolemaan tullut pihalle muuten kyllä kiusaksi asti. Ihanat lumikellot ne piristi mieltä ja antaa toivoa keväästä. Meillä ei näy vielä piipon piippoa missään kovia pakkasia ja uutta lunta on luvattu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo tuntui suorastaan dramatiikalta. Niin usein olen toivonut, että ne kaikki kuolisivat pois, ja sitten yksi tulee kuolemaan silmieni eteen.
      Lumikellot ovat peittymässä lumeen. Täällä on ollut kova myrsky eilisestä asti ja lunta tupruttaa parhaillaan ilma sakeana. Ihan hyvä, sillä kovia pakkasia on tännekin luvassa.

      Delete
  20. Yllättävä tapaus. Oisko viimesillä voimillaan ruokoo tullu ehtimään pihastasi! Onneks piäsöö luonnon kiertokulukuun merikotkille ruuaks! Harmillista on tuo noitten miärä siellä kantilla maatamme. Kanta vuan kasvaa ja ei hevin oo rajotettu. Muutamia yksilöitä tiälläkin sillontällön on näkyny. Meilläpäin on talavisin niin paljon lunta jotta vaikii on niitten kulukii ja mehästystäkin harrastetaan. Toivottavasti eivät kerinneet siun lumikelloja pureksimaan ennen lumensatamista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli erikoinen tapaus. Liian paljon noita on, eikä metsästäminen (muutama kymmenen per kausi) tunnu pienentävän kantaa mitenkään. Tuo ei ehtinyt paljon kaiketi syödä, kun keskellä kirkasta päivää tuli pihaan, en ollut kauaa ollut sisällä.

      Delete
  21. Manulit saalistavat jäniseläimiä ja muita jyrsijöitä, joten peura lienee niille liian suuri. Pantterien ruokavalio taas on monipuolinen, siihen kuuluvat myös antiloopit, peurat ja muut sorkkaeläimet riippuen siitä, mitä pantterin metsästysmailla on tarjolla. Eri juttu on, kelpaako pantterille toisen kaatama saalis, ellei kaataja ole myös viimeistellyt työtänsä ja tehnyt peurasta sopivia paloja.

    Arttu oli nähnyt eilen ikkunasta jäniksen. Oli ollut jännät paikat, ihan häntäkin oli pörhistynyt. Itse olin valitettavasti töissä, enkä päässyt näkemään tapausta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on totta, karvapehvamanuli on tosiaan jäniksiin ja jyrsijöihin mieltynyt. On hyvin kiinnostavaa ja mukavaa, että jaat tietämystäsi kissaeläinten ominaisuuksista!
      Voi että, olisi ollut hienoa nähdä jännä-Arttu. Toivottavasti tilanne toistuu silloin, kun olet kotosalla!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!