Tuesday 2 March 2021

Metsämyyrä esittelee alppipenkin

 Toissapäivänä tapasin jäkättävän metsämyyrän. Jäkätys oli molemminpuolista.

Ryhdyin tekemään uutta kohopenkkiä parin lahonneen kasvimaan penkin tilalle. Samalla sain hyvän aiheen heinikkoalueen pienentämiseksi, kun toteutan uuden laatikon tähän kasvimaan alaosaan, jota olen toistaiseksi vain niittänyt viikatteella kerran kesässä.
Laatikko syntyy tunnusomaisesti kierrätysmateriaalista: puretun kuistin osista ja vanhojen hirsien pätkistä, jotka jäivät, kun talo kengitettiin. Tähän laatikkoon, tai tästä seuraavaan, kuluvat viimeiset hirrenpätkät varastostani. Ainoastaan kulmaraudat olen ostanut ja niitä kuluukin paljon, sillä ensimmäiset laatikkoni ovat melko romahdusalttiita – kantapään kautta opittua.
Taustalla näkyy navetta ja sen edessä maitokärryn renkaat. Maitokärryt ovat loistovempain painavien hirsien kuljettamiseen. 

Maitokärryjen takana, navetan edustalla, on alppipenkki eli alpine bed: kivikkokasvien asuinsija. Kun kuljin sen ohi, kuului myyrämäistä äänekästä piipitystä ja huomasin, että ruskea metsämyyrä puikki minua pakoon kivien väliin.
Seuraavalla kerralla ohi mennessäni kävi samoin. Myyrä piti oikein kovaa ääntä, varsinaista jäkätystä, ennen kuin hävisi.
Sitä seuraavalla kerralla se ei enää vaivautunut häviämään.

Kipaisin hakemaan sisältä kameran, jossa oli zoomlinssi valmiiksi. Pysyttelin ensin yli kuuden metrin päässä myyrästä, jolloin se tapitti minua epäluuloisesti.
Sitten siirryin askel askeleelta lähemmäs. Rohkaistuin ja aloin jäkättää myyrälle, että se tai sen sukulaiset ovat syöneet lähemmäs kymmenen kappaletta tylppöorapihlajia aitaprojektistani, joka ei tätä menoa ikinä valmistu enkä pääse peuroista eroon. Lisäksi nämä pikku tyypit ovat nakertaneet toisen 'Arttula' -kirsikoistani, tosin se oli kitukasvuinen muutenkin. Mutta silti.

En tiedä, onko tämä myyrä mahdollisesti tottunut jäkätykseen (jos sillä on esimerkiksi jäkättävä puoliso), sillä se ei vaivautunut häipymään, vaikka lähestyin. Lopulta otin kuvan siitä enää parin metrin päästä yläviistosta, kun se vaikutti ryhtyneen siestan viettoon. Melkoinen pullukka tämä olikin. Epäilen, että osa kasveistani on päätynyt tämän tyypin vyötärönympärykseen.
Viima oli hyytävä, mutta tuossa vanhan mustaherukan juurella ja pienen kivipengermän edessä myyrällä oli varmaan lämpimät olot auringonottoon.

Tänään tarkastin alppipenkin tilanteen. Vaikea vielä sanoa, mikä on hengissä ja mikä ei. Syksyllä asentamani räystäskouru on ainakin toivottavasti vähentänyt talvista märkyyttä, joka on kaikkien kivikkokasvien kuolinisku.
Tuo miniruukkupuutarha, jonka tein hajonneista ruukuista syksyllä, näkyy ainakin olevan vielä ehjä ja kasvitkin siinä vihreitä.

Pari vuotta sitten istutettu ruusujuuren sukulainen Rhodiola pachyclados on osoittautunut talvenkestäväksi. Täksi talveksi en suojannut sitä mitenkään. Olihan sillä ohut lumikerros suojana.

Sen sijaan aarteeni, Orkney Cherry -kurjenpolven suojasin, mutta en tiedä, riittikö se. Koko kasvi on ruskea. Peittelin sen uudestaan, ei auta kuin odotella. 
Kurjenpolven päällä on viereisen kasvin eli maljalaukkaneilikan siemenpallo, jossa muutama siemen on söpösti lähtenyt itämään kankaan alla talvensuojissa. Näetkö vihreät sirkkalehdet siemenpallossa? 
Painoin pallon pintamultaan sivummalle. Emokasvia näkyy tuossa oikealla.

Alppipenkin päähän, kiveysalueen reunalle kokeeksi istutettu mehitähti näyttää olevan elossa, vaikka sillä on tuskin mitään multakosketusta.

Sipulikukkia nousee jo. Tässä kasvaa erikoisempia pieniä tulppaaneja, laukkoja ja krookuksia. Harvinaisemmat pikarililjat ovat luultavasti menehtyneet, ne kaipaavat lähes järjestään kesällä varjoa ja tässä penkissä sitä ei ole yhtään. Kantapään kautta...
Alakulman vihreys taitaa kuulua kääpiöneilikalle.

Loppuun vielä kuva kasvimaaprojektista suotuisammasta kuvakulmasta päin ylärinteestä. Tästä suunnasta etualalla on siisti kiveys ja heinikkorehotusta tai epämääräisiä maanpeittomattoja ei kunnolla näe.


Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Mehitähti – Sempervivum

33 comments :

  1. Muhkean muotoinen myyrä. Saattaa hyvinkin olla, että on herkutellut puutarhan kasveilla. Sen jälkeen auringossa loikoilu varmasti maistuu :D Teillä ei ole lunta! Kuvista katselin kasveja, etsin vihreää ja villiinnyin. Meillä on lunta tolkuttomasti ja pitkään! Mahtavaa maaliskuuta sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä päikkäreille vetäytyminen on myös yleinen reaktio jäkätykseen ;-D Täällä ei ole ollut lunta enää viikkoon, aika mahtavaa! Tosin talvi näkyy tulevan takaisin, tai pakkanen ainakin, lunta ei ehkä tulekaan. Vihreän löytämisestä tosiaan villiintyy :-D
      Kiitos, mukavaa maaliskuuta sinnekin!

      Delete
  2. Voi tätä elomme erilaisuutta, sinä jo maata kaivat ja minäkin yritin eilen tehdä lapiohommia. Koitin tehdä lumeen polkua että pääsen lisäämään linnuille ruokaa. matka ei olut pitkä mutta linta oli paljon, kun siihen kasatti lunta taivaalta ulleen lisäksi. Ei tullut maata näkyviin utta pääsen nyt kuitekin ruokien kanssa siitä kulkemaan.

    Nyt onkin varmaan myyrillä lämpimät olosuhteet olla turvassa lumen alla. Näemmekö siitä sitten lisääntyneen myyräkannan kunhan lumet joskus sulaa.
    Mahtavaa maaliaskuuta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täältä lounaasta lumet häipyivät yllättävän nopeaan, vaikka ei sitä niin paljon ollutkaan. Maata ei kyllä pysty vielä kaivamaan, jäässä on. Hyvä, että sait polun ruokintapaikalle tehtyä!
      Lumi on tosiaan hyvä. Täällä oli hirveän iso myyräkanta viime kesänä ja edelleen niitä näkyy olevan erittäin runsaasti. Viime talvi oli harvinaisen lauha, sekin on voinut edistää myyräkannan kasvua.
      Mukavaa maaliskuuta sinulle ja Himmulle!

      Delete
  3. Myyrä ei näyttänyt olevan nälkäkuoleman partaalla. Aika rohkea tyyppi, kun jäkätti.

    Uskomatonta, että siellä pääsee jo kasvimaan korjauksen kimppuun. Eilen koetin kävellä kasvimaan läpi, mutta hankikannon puuttueessa käännyin omia jälkia takaisin ennen kuin sukat olisivat kastuneet lumesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se piti suunnilleen samanlaista ääntä kuin silloin, kun kissa on myyrän kimpussa, eli jotain puolustushuutoa varmaan. Mutta tässä tapauksessa se kiinnitti huomion itseensä sillä. Aika rohkea tosiaan, kun alkaa huudella itseään tuhatkertaisesti isommalle tyypille.
      Kaikkea maanpäällistä voi tehdä, se on ihanaa!

      Delete
  4. Voi ku orotan tuata aikaa, että pääsöö tekemähän kunnolla oikeeta pihahommia. Voi mikä röyhkimys myyrä. Mihinäs saalistajat?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on niin ihanaa aikaa, vaikka valikoiden pitää vielä tehdä, maankaivuu ei onnistu (kokeiltu on :-D)
      Saalistajat olivat päikkäreillä sisällä! Mutta en silti ryhtyisi tuona myyränä eläkesäästäjäksi, sen verran tehokas myyränappaaja meidän Musti on.

      Delete
  5. Tuntuu oudolta katsella kasvien alkuja ja lumetonta maata, kun täällä on vielä roppakaupalla :)
    Kyllä myyränkin on elettävä! Olis tietysti mukavaa, jos se vois käydä ruokailemassa jossain muualla ... ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Outoa se on minullekin katsoa teidän muiden lumisia maisemia, ja samalla ihmetellä, millainen jääkausi vielä pari viikkoa sitten täälläkin oli.
      Myyrä olisi voinut vaikkapa syödä tuon vanhan herukan, jonka juurella se kököttää – se on liian kuumassa paikassa tuossa, aina härmäinen eikä tee ikinä marjaa, en vain ole toimertunut sitä poistamaan.

      Delete
  6. Voihan myyrä! Se on ilmiselvästi tuossa maittavan aterian jälkeisillä ruokaperäsillä auringonpaisteessa. Niin hyvän paikan oli vielä löytänyt, että yritti sinut häätää etemmäs :D Tuosta saa Musti vielä jonain päivänä mehukkaan paistin. Toivottavasti alppipenkkisi aarteet eivät ole joutuneet talttahampaisen pikkutuholaisen kuvun täytteeksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, voihan myyrä. Hirveän söpöjähän nuo ovat, kun lähemmin tutustuu. Mutta voi olla, että hän on jo vainaa: Musti toi aamulla ensin yhden metsämyyrän eteiseen, heitin sen ulos, ja pian se toi taas sen saman sisään, paitsi ulos heittäessäni huomasin, että se olikin toinen. Niitä jää nyt käpäliin ihan sarjatuotteena.
      Toivottavasti alppipenkistä ei ole hävinnyt mitään aarretta. Toisaalta se on talvella kylmä ja viimainen paikka, siihenkin voi kasvit kuolla.
      Myyrä yritti häätää minua lepopaikkaansa häiritsemästä :-D

      Delete
  7. Olipas rohkea myyrä ja oli vieläpä poikien reviirillä. Mehukas paisti siitä on tullut tai on tulossa. Miten hellyyttävät nuo pienet alut siemenpallon kupeessa, kyllä on kasveilla hentoinen alkuunlähtö, ihme että niitä ylipäätään selviää hengissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, miten noin pienestä alusta voi mitenkään onnistua syntymään uusi kasvi! Olisi kyllä ihanaa, jos tulisi. Ehkä olisin voinut istuttaa ne ruukkuun, hmm... jätän varmaan vähän liikaa kasveja "herran haltuun".

      Delete
  8. Voihan myyrä ja vielä tuhti sellainen. Taitaa olla tottunut jäkätykseen, kun ei tuon pelokkaammin sinuun suhtautunut.
    Tarjoat näillä lumettomilla ja keväisillä postauksilla esimakua siitä, mitä me muut saamme vielä kotvan odottaa. Lumikellojakin sinulla on jo hyvässä kasvussa. Löysin omenapuun tyven pälvipaikasta pari lumikelloa, joiden päälle laitoin verkon jänisten varalle. En tiedä, syövätkö jänikset lumikelloja, joten varauduin pahimpaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, sielläkin lumikelloja! Hyvä, että verkotit, sillä lumikellot ovat niin hartaasti odotettuja. Joku niitä syö, täällä ainakin. Ja sekin riittää tuhoamaan kevätilon, että joku puree kukkavarren poikki ja sylkäisee sen siihen viereen, kun ei maistunutkaan.

      Delete
    2. Huh, onneksi verkotin. Toivottavasti myyrät eivät löydä lumikellojeni luo. Niitä tuo verkko ei estä, kun pääsevät möyrimään reunan alta.

      Delete
    3. Toivottavasti eivät!

      Delete
  9. Minä siirtelin tänään lunta ja jäätä portaiden edestä ja sinä pääset jo puutarhatöihin, oih. Olisi niin into jo aloittaa.
    Voi mikä pullea myyrä, toivottavasti se ei ole tehnyt paljon pahaa. Vielä jäkätystäkin sietävä - olisi hauska tietää millainen sen mahdollinen jäkättävä puoliso on :D.
    Nuo kaikki nousevat sipulikukat näyttävät niin ihanilta, tässä vaiheessa kevättä aina ajattelee, että miksiköhän ei piilottanut syksyllä maahan muutamaa sataa pikkusipulia enemmän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jäkättävät myyrät ovat ehkä oma alalajinsa ;-)
      Toivottavasti pääset puutarhapuuhiin pian! Onneksi sinulla on kumminkin kaikki ne taimet hyysättävänä.
      Istutin viime syksynä aivan liian vähän sipulikukkia - ihan muutaman pussin vain. Ihanaa, että noita aiemmin istutettuja nousee!

      Delete
  10. Jäkättävä myyräpuoliso.... :DD Paljon mahdollista.
    Ehkä hän ei ole vienyt puolisoaan ulos syömään tuonne hurmaavaan minipuutarhaan tarpeeksi usein - tai oli juuri tulossa levittämään pöytäliinoja kun sotkit sen suunnitelmat ja kiroili että kohta tulee kotona kuonoon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, ehkä tuolta jostain läheltä löytyy pienenpieniä ruudullisia pöytäliinoja...

      Delete
  11. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti sieltä ei jyrsijätuhoja ilmesty lumen alta!
      Lökar & knölarin toiminta valitettavasti tyssäsi, ainakin nyt tilapäisesti, siihen, että sen omistaja menehtyi syyskesällä lyhyeen mutta vakavaan sairauteen. Mutta sinnehän ei ollut mitään etukäteis-maksamista tai sellaisen mahdollisuuttakaan, vaan omistajalla oli sellainen systeemi, että hän lähettää laskun aina paketin mukana. Joten luulisin ainakin, että et maksanut.

      Delete
  12. Poistin tuon edellisen kommentin ja rupesin kahtelemaan tarkemmin. Olin viärässä tuon maksun kanssa. Kaikki on ok.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Selvä, helpotus! Tässä tapauksessa oli onni onnettomuudessa, että tilauksissa ei ollut sellaisia, joita olisi jo maksettu. Hyvä juttu, että sinullakaan ei niin ollut.

      Delete
  13. Vai on teillä siellä oikein myyrä jäkättämässä 😁
    Kyllä ihmetellä täytyy että sinä jo puuhastelet uusien penkkien parissa ja täällä vaan lumikasoja sulatellaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noh, tänään tuli pariin kertaan rakeita ja nyt ollaankin menossa reippaasti pakkaselle, jo näin alkuillasta on pari astetta pakkasta. Mutta onneksi noita maanpäällisiä rakennelmia, jotka eivät vaadi kaivuuta, voi tehdä ja varmaan jatkaakin, tuskin sitä lunta niin kamalasti on tänne tulossa.

      Delete
  14. Tämä on joka kevät yhtä sykähdyttävää katsella näitä lumettomia kuviasi. Ja melkein tuota myyrää katsellessa antaa anteeksi sen talviset syöpöttelyt😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa tämä lumettomuus on, vaikka mietityttää, jos tulee kovia pakkasia. Lunta kun ei tänään tullut kasvien suojaksi, pari pientä raekuuroa vain. Tälle yölle on luvassa aika kylmää, ja mittari näyttää jo -4,5.
      Myyrät ovat kyllä tosi söpöjä, kun lähemmin tutustuu! Sattuneesta syystä törmään lähes aina kuolleisiin myyriin.

      Delete
  15. Tuleva kohopenkkisi näyttää hienolta, voi kun kohta minäkin pääsisin kaivelemaan. Toivottavasti loppukuusta.
    'Orkeney Cherry' oli mulle tuntematon kurjenpolvi ja näyttää kuvissa hienolta. En googlaamalla löytänyt mikä se on kurjenpolviaan, risteymä varmaan mutta minkä kanssa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. No nyt kuitenkin löysin, eli G.traversii x G.sessiliflorum. Ehkä se on vähän arka ainakin mun puutarhaan, vaikka olisi hieno. Jos selviää sulla tästä lumettomasta pakkasjaksosta niin olisi kiva kuulla.

      Delete
    2. Tjoo, tämä on vähintään kolmas kerta, kun Orkney Cherryä kokeilen. Jos sillä ei olisi suojaa päällään, niin varmasti se ei enää nousisi, ja voi olla, että se on nytkin kuollut jo. Sen päällä on ollut vain ohut vanha keittiöpyyhe ja katonharjatiili (ja on edelleen). Arka se on selvästi, mutta hirveän söpö ja Orkneyllä jalostettu. Viime talvesta se selvisi peiteltynä, mutta se nyt ei ole mikään ihme - sehän oli kuin Orkneyn talvi.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!