Olen viime päivinä istuttanut noin sata kukkasipulia. Eilen muotopuutarhassa hyöriessäni katse kiinnittyi kiivihedelmän kokoisiin pallukoihin. Eiväthän ne voi olla muuta kuin kurjenmiekka 'Black Gamecock':in siemenpallukoita.
Jopas niillä on kokoa. Amerikassa kaikki on tunnetusti suurta. Tämä kuuluu ns. Louisiana-Ryhmän kurjenmiekkoihin, niillä ei vielä olekaan suomenkielistä nimeä.
(kurjenmiekan lajikenimestä ja pallukoiden koosta saisi aikaan vaikka mitä tuhmia vitsejä, mutta jätetään ne lukijan mielikuvituksen kehitettäviksi)
Kesällä tapahtuu niin paljon, että kun 'Black Gamecock' heinäkuussa kukki, se jäi kokonaan raportoimatta täällä blogissa. Vaikka se on näin ihana, upottavan tumman violetti!
Kesä ♥
Laitetaan vielä toinen kesäkuva sillä verukkeella, että tässä näkyy kurjenmiekan kasvupaikka, kukat ovat piilossa tuolla The Pilgrim -ruusun takana. Kurjenmiekka nauttii säännöllisestä vedensaannista, sillä tiskivedet keittiön lavuaarista valuvat putkea pitkin suoraan kurjenmiekan viereen.
Takaisin kesäunelmista tähän päivään. Viritin sellaisen verkon vaaleajouluruusujen kasvupaikan ylle ja ympärille, että johan on pehvele, jos peurat vielä syövät ne.
Sama toisesta suunnasta.
Samalla voimme ihailla 'Rohan Weeping' -pyökkiä, jolla on satumaisen kaunis talviväri.
Seuraavaksi huomion kiinnitti koivun latvassa sirkuttava tilhiparvi. Hauskasti ne istuivat vieri vieressä ohuilla oksilla, kunnes pyrähtivät kohti pihlajaa.
Pihlajissa riittää syötävää. Istutin tänään kukkasipuleita tuon pihlajan lähelle ja piti kerätä siitä samalla marjoja, mutta niin vain se unohtui, kun pihapuuha toisensa jälkeen veti puoleensa.
Etualalla on orjanruusu, loistava marjakasvi sekin. Ruotsiksi sen nimi onkin
nyponros.
Marjaomenapensaassakin on vielä muutamia karpalon kokoisia marjoja.
Happomarjatkin ovat hienoja talvikasveja. Tämä on Vironperän Ireneltä saatu, ystävien antamat kasvit ovat parasta.
Vain helmipihlajan valkeat marjat eivät kelpaa kenellekään. Linnut eivät kuulemma miellä niitä syötäviksi.
Helmipihlaja saisi vähitellen alkaa kasvaa, sillä ruusuherukka venyy vauhdilla sen eteen. Tarkoitus oli, että helmipihlajasta tulisi 2–3 -metrinen ja ruusuherukasta sen edessä noin 1,5 -metrinen, mutta nämä eivät näytä noudattavan kirjojen antamia mittoja.
Helmipihlaja on kaunis tämänkin kokoisena kylämaisemaa vasten. Se tuli istutettua niin kauan aikaa sitten, että en tajunnut tekeväni tuohon myöhemmin kivimuuria, niinpä sen kohdalla on kivimuurissa kolo.
Loppuun vielä tärkeä kasvi, pieni herkkupala: kiurunkannus 'Craigton Blue', erityisen merkityksellinen, sillä risteymä on kotoisin skotlantilaisen Ian Youngin puutarhasta, jossa kävin kaksi vuotta sitten. Siksi taimi on verkon sisällä. Se tuli syksyllä Hollannista sipulikuorman matkassa. Vasemmalla on japaninesikko.
Näihin ihaniin, toiveikkaisiin viherryksiin päätän tämän ja toivotan hyvää alkavaa viikkoa!
Happomarja – Berberis
Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Japaninesikko – Primula japonica
Kiurunkannus – Corydalis
Kurjenmiekka – Iris
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Orjanruusu – Rosa dumalis
Pyökki – Fagus
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
.JPEG)
.jpg)
Upea kurjenmiekka. Nyt taisi olla otollinen vuosi kurjenmiekan siemenkodille, niitä tuli minulla sellaisiin joihin ei ole koskaan tullut ja ovat ihan mahdottoman suuria. Toivottavasti edes joku siemen itäisi. On hyvä suoja jouluruusilla, kumma jos tuosta joku menee läpi.
ReplyDeleteAhaa, sullakin on tullut isoja siemenkotia. Tajusin juuri, että voisinkin kerätä nuo, sillä muuten siemenet putoavat hortensian keskelle eikä se ole oikein otollinen kasvupaikka.
DeleteMeidän pihlajat syötiin tyhjiksi jo heti lokakuun alussa. Tai siis oletan että syötiin, en nähnyt. Ensin niissä oli paljon marjoja, sitten ei ollut yhtään. Tilhen tilheä en suureksi harmikseni nähnyt, mutta oletan niiden käyneen sillä välin kun olin töissä.
ReplyDeleteMuutenkin viime päivinä on lintuja ollut huonosti. Ehkä on ollut niin lämmin, etteivät ole katsoneet tarvitsevansa lisäruokintaa. Muutamia tiaisia on ollut ja pienemmät närhet. Niin ja oravat, joiden talvipalttoot on varsin hyvin paksuuntuneet syksyn mittaan! :-D
Pihaesittelyn teen (instagramiin luultavasti) sitten joskus, kun on sen verran valoa, että näkee jotakin, ja sen verran vähemmän liukasta, ettei tarvitse herkeämättä keskittyä askeleisiinsa. Joskaan ei siinä paljon esittelemistä olekaan kyllä :-D
Olipa teillä nopeat tiput! Ehkä sieltä loppui muu ruoka. Täällä on edelleen niin lauhaa, että en ole aloittanut talviruokintaa, kun ötököitä ja matosia löytyy vaikka kuinka.
DeleteIhana kuulla, että oravat ovat vaihtaneet talvipalttoisiin!
Odottelen suurella mielenkiinnolla pihaesittelyä. Ei ressiä sen suhteen, keväälläkin ehtii ja varmaan näkeekin paremmin.
Kaunista löytyy aina vaan💚 Nuo jouluruusuja suojaavat verkotkin jäävät kauniiden obeliskien varjoon💕
ReplyDelete♥ Ihanaa jakaa tämä puutarhahörhöys kanssasielujen kanssa, se tuo niin paljon iloa, että et voi kuvitella... paitsi että voit, kun koet luultavasti samoin itsekin!
DeleteVau!
ReplyDeleteTämän postauksen pitäisi lukea kaikki, jotka valittavat jo elokuussa, että Suomen kesä ja puutarhakausi ovat niin lyhyitä, ettei täällä ehdi tekemään mitään.
Kas vain, vielä joulukuussakin voi tehdä kaikenlaista.
Helmipihlaja on muuten tosi ihana! Mulla on vasta niin pieni, ettei tuollaista marjamäärää löydy. Mutta ihana nähdä, mitä on odotettavissa.
Toki täällä lounaissaaristossa on vähän ekstremeä, kun meren ansiosta pakkanen jää laimeammaksi tai pois kokonaan näin syyspuolella. Sitä vastoin nautimme sellaisesta tuulesta, että se työntää sadeveden vaakatasossa sadetakin hihansuista sisään :-D
DeleteMutta kyllä syksyllä todellakin ehtii, mantereellakin, varmaan marraskuulle asti. Päivä vain on kovin lyhyt!
Toivottavasti helmipihlajasi pian kasvaa. Peurat ovat tainneet latvoa tuota omaani, mutta toivottavasti se alkaa venyä pituuttakin. Ehkä marjojen määrään vaikuttaa se latvominen, puska on lyhyt mutta tuuhea ;-)
Ihana kurjenmiekka!! Suomi on pitkä maa, ihmeeltä näyttää, että siellä on melkein kesäkeli. Sipulien istutus joulukuussa tuntuu myös uskomattomalta :) hienoa, että sait ne maahan laitettua. Nyt kyllä kelit sahaa täällä meidänkin korkeudella. Pyökin sävy on hieno!
ReplyDeleteTäällä Itämeren keskellä on tosi lauhat syksyt. Maa on kyllä niin märkää, että saa nähdä, moniko sipuli tai juurakko on elossa keväällä. Nytkin sataa (ja myös paistaa!).
DeletePyökissä on niin hienostunut mahongin sävy. Pidän kovasti niistä ja tammista, jotka pitävät lehtensä ja tuovat talveen lämmintä ruskean sävyä.
No huh! Ihmettelen samaa kuin Päivi tuossa edellä. Meillä tulee oravankokoisia räntähiutaleita ja maassa on lunta n.20cm. Ei puhettakaan mistään puutarhassa käyskentelystä tai puutarhatöistä. Kauniin sävyinen kurjenmiekka, nimestä huolimatta! Hyvä peuraeste! Melkein haluaisin nähdä riistakameran kuvan seuraavalta kerralta kun tulevat etsimään jouluruusuja :D Mukavaa viikkoa sinne syksyisten maisemien keskelle!
ReplyDeleteNo voi räntä sentään. Täälläkin tuntui kuin taivaalta tuleva olisi hieman kiinteämpää vettä, mutta kun lämpötila näyttää 6,3 astetta, niin vettä se on ainakin pian maahan pudottuaan. Lumessa on se ikävä puoli, että se tosiaan estää puutarhassa käyskentelyn!
DeleteHih, olisikin hauska nähdä peurojen ilmeet. En tiedä, ovatko vielä käyneet nuuskimassa - ei tuossa juuri nyt mitään syötävää toisaalta olisikaan.
Kiitos, hyvää uutta viikkoa sinnekin!
Tosi nätti samettisen värinen kurjenmiekka!
ReplyDeleteEi kyllä varmaan peurat mene noiden suojausten läpi jouluruusuja syömään. Mulla on vain havuja jouluruusujen päällä, ja nekin aika hyvin auttavat (muuten tosiaan syötäisiin lehdet ja pahimmassa tapauksessa nuput samalla), mutta eilen huomasin yhdessä kohtaa missä oli isot nuput maan rajassa, että myyrä tai hiiri oli nakertanut yhden nupun suuhunsa. Ripottelin sitten kahvinporoja loppujen päälle, kun sen PITÄISI torjua myyriä, saa nyt nähdä toimiiko.
Ihanan näköinen tuo pyökki sulla:)
Peurat ovat niin tehokkaita poistamaan esteet, osaavat myös tampata verkot matalaksi, jolloin ne pääsevät syömään verkon läpi kasvavat kasvit. Juuri eilen, kun korjailin niiden selvästi alas painamaa aidan osaa, ihmettelin niiden taitoa. Ihan kuin joku olisi vääntänyt yhden osan aidasta matalaksi, jotta muut pääsevät loikkimaan yli. Meillä puutarhureilla on kyllä paljon vihollisia; jos ei ole peura/kauris, niin on myyrä tms!
Deletevoi jukra, nyt tunnustan, kateellisena katselen tuota tilhiparvea pihapuussasi! meil ei tilhejä ole näkynyt enää vuosikymmeniin, ei sen jälkeen kun hävitimme tienlaidan orapihlaja-aidan. muutama pieni pihlaja ei ole saanut niitä palaamaan.
ReplyDeleteeilen täälkin oli sen verran poutaa, et sain haravoitua pihaa ja siistittyä hieman pihatien varren penkkiä pisimmistä törröttäjistä. keräsin samalla saksankurjenmiekan oksia jouluaskarteluihin, isoja niidenkin siemenkodat tosiaan olivat.
Voi että, en tiedä, mikä saa tilhet viihtymään. Ystäväni tarjosi niille aikoinaan marsipaania Korppoossa, itse en ole moiseen syyllistynyt :-D Ei niitä täällä niin usein näy, mutta vuosittain kumminkin.
DeleteHuomenna pitäisi olla hieno tyynempi päivä, kylmää tosin, mutta jos olisi vähän vähemmän myrskyisää.
Ihan tuntuu hassulta että jossain vileä jonkinliaia ukkia hengissä kun omat kukkamaat jo lumen alla. kerrros lunta, sitten räntää, vettä, kaikkea on satanut ja sitten yksi yö pakkasta ja kova jääketrros mailla, saa nähdä miten niiden siellä käy. NYt taas luvassa joko räntää tai vettä ja per'ään siotten taas luntakin.
ReplyDeleteSinun kukillesi toivon vielä kukinta-aikaa jopa jouluksikin. Oikein mukavaa tuota juhlan odottelua.
Siellä on kasveilla kojat ajat. Täytyy toivoa, että selviävät tällaisestakin talvesta.
DeleteKiitos ja mukavaa joulun odottelua sinullekin!