Wednesday 16 October 2019

Marleenan ylistys

Nyt on marjaomenapensas 'Marleena' leiskauttanut syysvärinsä esiin. Sen juurella kasvavien verikurjenpolvien puna on tummenemassa viininpunaiseksi (sellaiseksi Bordeaux'n ruskehtavaksi punaviiniksi), mutta 'Marleena' on ryhtynyt hehkumaan kuin viimeistä päivää. Toisin kuin sirotuomipihlaja, 'Marleena' myös pitää kiinni lehdistään yllättävän sinnikkäästi. Sen ruskakauneutta lisäävät pienet punaiset marjat.

Musti esittelee. En ole säätänyt kuviin lisää väriä, se on oikeasti näin punainen!
'Marleena' on kotimainen, Hongiston Taimiston jalostama marjaomenapensas. Sen voi leikata puumaiseksi poistamalla alimpia oksia, kuten olen tehnyt.

Musti näyttää, kuinka helminukkajäkkärä näyttää kivalta tummenneiden verikurjenpolvien välissä. Pallo-ohdakkeiden varret voisi leikata, toisaalta ne ruskeat pallukat ovat aika kivoja.

Musti sointuu punaiseen täydellisesti.
'Marleena' hohtaa kauas. On kiva nähdä ero muutaman vuoden vanhoista kuvista, miten pienestä rääpäleestä on kasvanut jo puun mallinen kasvi juuri siihen paikkaan, johon sitä kaipasinkin.

A propos puut ja niiden latvat, kuulin eilen kaunista helinää saarnen latvasta ja huomasin parven lintuja, joilla on erityisen pitkät pyrstöt. Koska olin kuistilla ottamassa lähikuvia kukista, oli minulla ihan väärä linssi, mutta nämä ovat niin vikkeliä, että sillä oli pakko räpsiä.

Ystävä tunnisti näistä surkean suttuisista rajauksistani, että kyllä – ne ovat pyrstötiaisia. Ne ovat niin söpöjä! En tiennytkään, että niillä on niin helkkyvä ääni.

Saarnien alla on huussi. Paljon on jo lehtiä maassa. Keksin ottaa kuvan uudesta kuvakulmasta: en usko, että olen ikinä ottanut kuvaa huussin ovesta ulos. Oikealla näkyy sirotuomipihlaja, joka – huraa! – ei varistanut lehtiään yöllisessä sateessa ja tuulessa. Kauempana keskellä on 'Marleena'. Edessä keskellä on ruskopenkki ja siinä rusotuomipihlaja.

Kuva, joka piti ottaa jo eilen, mutta unohdin. Tätä näkymää katson, kun istun pöntöllä. Tähän ei kyllästy. Etenkään silloin, kun lehmät ovat laitumella, mutta nyt ne on jo viety proomulla kotinavettaan.

Musti esittelee huussin vieressä olevan vuokko-esikkopuutarhan tilannetta. Japaninvaahtera 'Osakazuki' on siirtynyt punaiseen syysväriinsä, kesällähän se on vihreä. Se on todella kärsinyt, sillä oksien latvoja syödään ja nyt on jokunen oksa ilmeisesti kuivunutkin. En ole niitä vielä leikannut ja risut keräävät saarnen lehtiä ylleen, melkoinen risu- ja lehtikasa siis!
Väriero vasemmalla kasvavan tarhakalliokielon kanssa alkaa olla hieno. Ihanaa, että kalliokieloa ei tänä vuonna ole kokonaan syöty.

Naapuri kävelee koiriensa kanssa tietä pitkin. Asiaa täytyy tarkkailla.

Loppuun ihan tavallinen ja vaatimaton haisukurjenpolvi, mutta miten upea sekin osaa olla! Tuohan on kuin koristetyyny.


Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Pyrstötiainen – Aegithalos caudatus
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

30 comments :

  1. Kiitos Mustille esittelystä <3 Hieno tuo kuva sydämessä :)

    ReplyDelete
  2. Voi Marleena, kaunis keväästä syksyyn.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on! Ihastuttava kukkiessaan ihan täynnä kukkia joka kevät, kaunis tummalehtinen kesällä, ja nyt syksyllä suorastaan loistokas.

      Delete
  3. Ihanat punaiset ruskapuut, Marleena ja edellisen postauksen sirotuomipihlaja! Korostavat hienosti Mustin turkkiakin. Kaunis huussinäkymä! Paljon parempi kuin ne iänikuiset Aku Ankat (vaikkei niissäkään mitään vikaa ole :D). Pyrstötiaiset ovat sympaattisia. Niillä on tosiaan helisevä ääni. Täällä en ole niitä nähnyt kertaakaan, mutta lapsuudenkotini pihalla niitä kävi muutaman kerran vuodessa vierailemassa. Aurinkoista viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aku Ankat :-D Niitä minun huussissani ei olekaan! On vain tulppaanijuliste. Eikun on yksi Kaj Stenvallin pikku ankkakuva siellä kyllä on!
      Voi, miten ihana lapsuudenkotimuisto. Minulle tämä taisi olla vasta kolmas kerta elämässäni, kun olen nähnyt pyrstiksiä.
      Kiitos, täällä näyttää sadekausi jatkuvan, mutta aurinkoa sinne!

      Delete
  4. Ah, tuo ohi kulkevien koirien tarkkailu, täällä tehdään samaa ja sitten ollaan tuohtuneita kun sillä lailla ohi kulkevat.
    Marleena on upea! Huussin sydänmaisema <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuohtuneet kissat :-D Mustista en ole ihan varma, onko tuohtunut. Sen bestis lapsena oli koira ja se suhtautuu niihin melko suopeasti. Ransu kurtistaa kulmiaan, otinkin siitä kuvan eilen, kun se katsoi naapurin koirajengiä keittiön ikkunasta. Ransu on varmasti tuohtunut koirien olemassaolosta.
      Huussien sydänikkunat ♥ Toivottavasti ne eivät ikinä ole katoavaa kansanperinnettä.

      Delete
  5. Mainio maanomistajan valvova katse Mustilla.
    Marleena on yhtä hieno, kuin edellisen postauksen sirotuomipihlaja. Vessan sydämellinen maisema houkuttelee varmasti pidempiinkin istuntoihin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Marleena voisi olla kanssa hyvä hankinta sinne keväiselle listallesi. Tämä tuskin kasvaa niin suureksikaan kuin mitä sirotuomipihlajasta lopulta kaiketi tulee, vaikka tähän asti tuo on pysynyt maltillisena, ja niitä näkyy ihan sellaisina sopivan kokoisina pensaina. Mutta joskus niitä myös näkyy huolestuttavan isoina puina :-D
      Vessasta ei tosiaan ole kiire pois, tuolta on kiva tarkkailla, olen monta kiinnostavaa lintuhavaintoakin tuolta piilosta käsin tehnyt.

      Delete
  6. Oi, mikä 'Marleena' ja vessamaisema! Tosiaanki uus kuvakuluma :) Pyrstötiaasta enoo koskaa nähäny. En eres tiärä, onkokaa niitä tääläpäi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En tiedä minäkään. On hauskaa, että näin monen vuoden jälkeen löytyi joku kuvakulma, josta en vielä ollut kuvannut. Mikä elämys.

      Delete
  7. Todella hieno syysväri on Marleenalla! Tuomipihlajien ja Marleenan "kolmiosta" tulee hieno, kun puut vielä kasvavat. Ihana sydänkuva! Marleenan, verikurjenpolven ja takana olevan heinän värit sointuvat kauniisti yhteen. Musti on hyvin samannäköinen kuin meidän Milli. Millillä on myös kauniissa mustassa turkissaan pieni valkoinen merkki rinnassa. Milliä on vaikea kuvata, sillä se haluaa aina tulla puskemaan, kun yritän tähdätä kameralla. Milli myös mielellään keikkuu hartioillani, kun kitken (ei kovin miellyttävää pitkän päälle, varsinkin kun antaa akupainantaa samalla). Millillä Mustille superkissamaiset terveiset!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuosta tulee tosiaan ihanat puut vähän tuomaan yksityisyyttä vessassakäynteihin, on aika hassua, että sieltä näkyy kylätielle :-D Ja muutenkin on kiva saada näkösuojaa, ettei koko piha näy kerralla.
      Millilläkin on siis liperi! Mustin toinen nimi on Pastori Panttersson. Milli kuulostaa ihanalta seurakissalta. Musti tässä vieressä kiittää terveisistä ja lähettää puskut sinnepäin!

      Delete
  8. Hieno väri Marleenassa. Hongiston taimistolta havuja tilasin, silloin kun hyö vielä suoraan möivät. Harmi kun sen suoramyynnin lopettivat! Pyrstötiaiset mukavasti puusta puuhun lennähtää. Ihana kuulla, jotta sielläkin lehmät käyskentellöö, miulla on lehmänmäntävä aukko sydämmessä! Japaninvaahtera 'Osakazukii' män ostoslistalle! Tyynypä hyvinkin on haisukurjenpolvi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai niin, Hongistolta ei voi ostaa suoraan. Paitsi kun käyvät joskus tapahtumissa, kuten viimeksi Mustilan taimipäivässä, sinne voi varmasti tilata, mitä haluaa ja voi tulla sieltä hakemaan.
      Täällä on ihanat lehmät kesäisin tuolta Korppoon Wattkastin tilalta. Lihakarjaa ovat, ja liha on niin hyvää, kun laiduntavat saariston luonnonlaitumilla. Harmi, etten muistanut ottaa kameraa mukaan, kun ajettiin lehmät proomuun pari viikkoa sitten, sonnikin oli tänä vuonna niin kaunis valko-ruskea, oikein komea. Tänä syksynä on saanut useaan otteeseen ajaa yhtä seikkailunhaluista sonnimullikkaa takaisin aitaukseen, se keksi aina uusia paikkoja, joista pääsee karkuun, mutta osasi toki itse takaisin aitauseen sitten, kun tuli emoa ja maitoa ikävä. Sen nuoren kanssa tuli neuvoteltua katajapuskassa jos toisessakin siitä takaisin aitaukseen menemisestä! Ihanat silmät ja naama, sellainen valkonaamainen ruskea, herefordeja taisi olla.

      Delete
  9. Marleena on aivan ihana!
    On tosi kiva lukea muiden blogeista näitä hyviä ruskakasveja. Niistä saa aina inspistä ja ideaa!
    Ja on sulla ihana vessanäkymä! Ei tarvitse lukea Aku Ankkoja, kun voi tuijotella puutarhaan.
    Ihailin tuota japaninvaahtera 'Osakazuki'a Mustilan vaahterakierroksella. Se on todella upea puu ja munkin haavelistalla. Ihana nähdä se syysvärissään.
    Mukavia syyspäiviä ja kaunista ruskaa Saaripalstalle! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Blogeista saa todella paljon ideaa, on ihanaa, kun näissä voi seurata puutarhojen kehittymistä vuodesta toiseen!
      Osakazuki taitaa olla klassikkolajike. Ihanan perus-japaninvaahteramaiset lehdet ja sitten se puhkeavien lehtien sävy ja ruskasävy ovat huippuhyvät. Minulla se vain on aikamoinen risukasa tosiaan. Jonakin talvena se on ratkennut lumen painosta, joskus peura astunut päälle ja useimmiten vain se, että oksien kärjet syödään, jolloin se ei pääse ikinä kasvamaan sellaiseksi kuin luonnostaan kasvaisi. Oksien kärkiä myös varmasti paleltuu ja joinakin kesinä kuivuu... mutta elättelen silti hullua toivoa siitä, että se joskus kasvaisi :-D Puutarhaihminen lienee optimistisin ihmistyyppi.
      Kiitos, kaunista ruskaa Vaahteramäellekin ♥

      Delete
  10. Musti on niin kaunis ja ahkera vahtikissa! Miau!

    ReplyDelete
  11. Pyrstötiainen on meidän tiaissuosikkimme, sitten on hömö- ja kuusitiaiset. Kerran oli talipötkylässä monta pyrstötiaista, mutta ei kameraa likelläkään. Parhaat kuvaajat ottavat sellaisia rypäskuvia.

    Ihana tuo ruskapuu!

    ♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Parvi pyrstiksiä on riemastuttava näky.
      'Marleena' on mahtava.

      Delete
  12. Kauniita syysvärejä! Kiva, kun jo vähän nuhjuisesta syysilmasta löytyy kauniita värejä katseltavaksi, niistä löytyy myös vinkkejä omaan puutarhaan. Itse huomaan näin syksyllä, että voisi hankkia tietoisesti sellaisia kasveja, joilla väritys syksyllä korostuu. Musti on hyvä esittelijä! Hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nuhjuinen sää tuntuu silti jotenkin korostavan ruskavärejä, kumma kyllä. Auringonvalo toimii kohottavana vain vastavalossa, ilmeisesti. Se onkin sitten ihana näky, kun voi ihailla vaikkapa puistoa, jossa on lehtiä niin puissa kuin maassa keltaisenaan ja vastavaloon! Serkkuni kanssa ajellessa hän juuri sanoi, että maahan pudonneet lehdet ovat aliarvostettuja. Se on ihan totta! Niistä tulee niin ihanat värikkäät pyörylämatot puiden alle.
      Kiitos, värikästä ja aurinkoista (jos mahdollista) viikonloppua sinnekin!

      Delete
  13. Joku ihana leiskuvan punainen ruskapensas tai -puu pitäisi Oravankesäpesällekin saada. Alkaa olla hirveästi vaihtoehtoja, kun blogeja lukee. Must(/a)i on aina tyylikäs ja sopii kaiken kanssa. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ainakin sinulla pitää olla japaninvaahtera - tai taitaa ollakin jo ;-) Se varmasti talvehtii sielläkin avomaalla.

      Delete
  14. Ihana näkymä huussin sydänikkunasta! Musta tuntuu, että siellä ei ole vielä ollut niin kylmiä öitä kuin täällä. Minun syysasterini ovat jo aika lailla ohi ja luulen, että nuput paleltuivat tuossa alkukuusta. Tuoksuasterit jatkavat, ihankuin ne olisivat kestävämpiä kylmille, vaikka ovatkin niin myöhäisiä.
    Tarleena on mulle uusi tuttavuus, ja täytyykin pistää se toivelistalle. Tykkään syysväreistä ja sillä on tosi kiva pienen puun muoto sinulla, hyvä idea leikata alimpia oksia pois:).
    Ihan muusta, varjohiippakirja on TOSI kiva!! Tykkään muutenkin niistä, vaikkei minulla ole kuin muutamia lajikkeita siitä, mutta kaikki on osottautuneet hyviksi ja kestäviksi. Tosin peurat ja rusakot tykkää syödä niiden lehtiä talvella, mutta onneksi ei kesällä. Nyt peurat ovat siirtyneet talviruokavalioon, ja ensimmäisenä menivät sinivuokkojen lehdet ja eri kurjenpolvia on parturoitu puutarhassa. Varmaan ei luonnosta löydy enää niin paljoa syötävää, tai ainakaan niin hyvää, kuin puutarhasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä ei ole ollut kuin pari astetta pakkasta alimmillaan, vaikka kuun alussa olikin se jääkausi. Hauska kuulla tuoksuastereista, niitä minulla ei vielä olekaan, täytyy hommata (sitten kun peura-aita valmistuu). Simpura sentään, kun ne syövät kaikkea. Varjohiippojen lehtien syönti talvella on toisaalta pikkuruinen ongelma jos sitäkään, ne vanhat lehdet on joka tapauksessa viisainta leikata kevättalvella. Sen kirjan kanssa pahin juttu onkin se, että mistä niitä kaikkia ihania saa! Mustilan taimipäivästä löysin pari uutta, erikoisempaa lajiketta. Mukavaa, että tykkäät siitä.
      En ole varma, minkä kokoiseksi marjaomenapensas kasvaa, jos sitä leikkaa puumaiseksi. Muistaakseni näin siellä Hongiston Taimistolla vuosia sitten puumaiseksi leikatun Marleenan, joka oli viitisen metriä korkea.

      Delete
  15. Onko Marleenan marjat syömäkelpoisia?

    Mun täytynee tehdä pihaesittely kanssa tässä jossain vaiheessa. Tosin nythän mikään ei ole enää näillä main kovin nättiä, kun ruskakin meni jo, mutta kuitenkin. Olisi kannattanut tehdä jo viikko sitten, kun vaahtera pudotti lehtiään.

    Ja keväällä tarvitsen varmaan sun apua lajintunnistuksessa, kun näen mitä maasta rupeaa nousemaan :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei kai minkään omenan marjat myrkyllisiä ole, mutta en ole kuullut, että marjaomenapensaassa olisi mitenkään hyvät marjat. Pieniäkin ovat, kuin karpaloita. Koristeomenapuiden vähän isommista hedelmistä voidaan kuulemma keittää hilloa.
      Pidä ihmeessä tonttiesittely! Kiinnostaa nähdä teidän uudet tilukset.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!