Thursday 15 November 2018

Luottamustoimissa

Minulla on ollut kunnia toimia saaren kyläniityn lehmiaitavastaavana jo muutaman vuoden. Tarkkailen, että aidassa toimii sähkö ja korjaan pieniä vikoja. Jos kantturat karkaavat aitauksestaan, usein soitetaan minulle ja minä tiedotan karjan omistajaa, joka asuu toisella saarella.
Sähkö saattaa mennä poikki ukkosen johdosta, ajattelemattomasta trimmerin käytöstä tai siitäkin, että peura tai hirvi juoksee päin aitaa. Itse lehmät ja sonni ovat rauhallisia kavereita, tässä upea hereford-sonni.

Suurempia ongelmia ei ole ollut lukuun ottamatta parin vuoden takaista sonnin katoamista. Mysteeri ei koskaan ratkennut. Harmittaa, että en lähtenyt heti katoamisesta kuultuani etsimään sonnia, sillä viikkoa myöhemmin ei kaverista näkynyt karvaakaan. Laidunalue on valtava, se ulottuu takana näkyvän metsän poikki saaren rantaan asti. Alueella on jyrkänteitäkin, mutta niiden juurellakaan ei näkynyt mitään merkkiä ruhosta. Jos olisi lähtenyt etsimään aiemmin, olisi joku johtolanka saattanut löytyä... harmittelee sisäinen neiti Marpleni.

Ransu lähtee mielellään kesäiltana kävelylle laskemaan lehmiä. Sonnia kiinnostaa pieni kulkija.



Lehmiaitajuttujen lisäksi olen vastuussa muistakin asioista, kuten naapurien hiirenkarkottimien pattereiden ja koihäätöpussien vaihdosta talvikaudella ynnä muusta tärkeästä.

Viime vuoden kuntavaalien jälkeen sain mahdollisuuden aloittaa luottamustoimet Paraisten rakennus- ja ympäristölautakunnassa sekä tiejaostossa. Se on ollut huippua. On enemmän kuin mahtavaa päästä vaikuttamaan kotikunnan tärkeisiin asioihin.
Muutaman kerran huolestuneet asukkaat ovat soittaneet minulle – milloin mistäkin rakentamiseen, tiestöön tai ympäristöön liittyvästä asiasta. Poikkeuksetta he ovat kovasti pyydelleet anteeksi, kun ovat häirinneet päivääni. Se on tuntunut hassulta vaikkakin mukavalta, sillä tämäntapainen häirintä on juuri PARASTA!
En minä niissä lautakunnissa itseni vuoksi ole. Toki puutun asioihin tai hyväksyn niitä omien arvojeni mukaisesti, mutta ajan samalla muidenkin samoin ajattelevien asukkaiden ja mökkiläisten sekä matkailijoiden asiaa.
Lisäksi on hienoa tutustua oman kunnan kaavoituksen, rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun työntekijöihin. He tekevät tärkeää työtä pirstaleisessa ja vaikeasti tavoitettavassa saaristossa.
Eilisessä kokouksessa mainittiin tälle osastolle suunniteltu määrärahojen typistys, toivottavasti se ei toteudu. Enpä näe paljon tärkeämpiä asioita saaristokunnalle kuin ympäristö ja maisema.

30 comments :

  1. Onpa komea sonni ja Ransu-ihanuus viisaasti katselee jättiä tarpeeksi kaukaa!

    Tuollaiset luottamustoimet ovat ihan parasta ja hienoa, että saat vietyä saarelaisten mielipiteitä ja huolia päättäjien tietoon. Määrärahoja nipistetään milloin mistäkin ja kaikenlaisilla toisarvoisilla verukkeilla, uskon että saat asioita hoidettua ponnekkaasti. Nuo muutkin luottamustoimet ovat hyvin tärkeitä! Oletko uskaltanut sonnia rapsuttaa koskaan?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Määrärahojen nipistäminen ei minuun vaikuta, vaan kunnan työntekijöihin, heillä täytyy hoitaa vajaamiehityksellä kaikki tämä tärkeä työ. Hirvittää, sillä miten ne ehtivät paneutua ympäristönäkökohtiin ja kaikkeen muuhun tärkeään, jos resursseja ei ole. Saariston ympäristö ja luonto ovat ainutlaatuiset ja asioita täytyisi pystyä tutkimaan monelta kantilta.
      Enpä ole tainnut näitä laitumella olevia sonneja rapsuttaa. Melko jykeviä eläimiä ovat :-D Vaikka nimenomaan sonni taitaa olla se kaikkein sosiaalisin ja kesyimmästä päästä, eniten tottunut ihmiseen.

      Delete
  2. Saitko kaikki lehmät laskettua Ransu? Sonni oli selvästi nyt tallessa. - Pepsi ja Max

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sonni oli ainakin tallessa :-D Määrä muuttuu kesän mittaan, kun vasikoita syntyy. Siinä on pienellä kissalla paljon laskettavaa.

      Delete
  3. Oi, miten rohkeasti Ransu esiintyy suunnattoman pedon edessä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransua ei ole siunattu millään kovin pienellä itsetunnolla :-D

      Delete
  4. Nostan sinulle hattua, lyftar på hatten , mutta miten voi sonni kadota, minunkin sisäinen miss Marple heräsi täällä Rudanmaassa .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, sanopa muuta! Niin, että jälkeäkään ei jää. Ulkoavaruuden oliotko sen olivat napanneet.

      Delete
    2. Vai osaako lehmät sittenkin lentää, tai siis tässä tapauksessa sonnit?

      Delete
    3. :-D Ehkä se on sittenkin totta!
      Mietin myös, olisiko sonni päättänyt lähteä uimaan. Mutta mistään lähisaarilta ei tullut tietoa, että siellä olisi seikkailunhaluinen sonni.

      Delete
    4. Tää on kyllä kumma tapaus! Ei se atomeiksikaan ole hajonnut!

      Delete
    5. Niin, siitä tuli mieleen se abduktio :-D Tai osaisivat ne kai hajottaa meitä atomeiksikin?

      Delete
  5. Hienoa että pidät ympäristön ja luonnon puolta. Luonto on parasta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on! Tai sen lisäksi myös vanha kulttuurimaisema, se on vielä luontoakin rikkaampaa usein. Ilman ihmistä olisivat saaret pelkkää metsää rannasta rantaan. Nämä laitumet, kylät, venepoukamat venevajoineen sun muu tekevät saaristostamme niin hienon.

      Delete
  6. Ihanaa, että koet luottamustehtävät noin <3 Silloin kaikkien on helppoa ottaa Sinuun yhteyttä ja voivat luottaa, että lähet asiaa viemään eteenpäin. Ihania kuvia <3 Mukavaa viikonloppua <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti näin on. Kiitos, hyvää viikonloppua sinullekin!

      Delete
  7. Hyvä asenne luottamustoimien hoitamiseen. Ne ovat oikeasti tärkeä tapa vaikuttaa. Minä ostaisin heti Neiti Marple ja kadonneen sonnin arvoitus -kirjan!😉

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jo ekalla kerralla, kun olin lautakunnan kokouksessa, tajusin, miksi olin lähtenyt mukaan hankalista matkoista huolimatta. Ja joka kerta on sama tunne. Vaikuttaminen, ihan konkreettisesti omassa kunnassa, on hieno mahdollisuus, lahjalta se tuntuu. Kiitän valitsijoitani luottamuksesta!
      Voi että, tuollaisen kirjan kirjoittamisesta on leikillään ollut puhettakin :-D

      Delete
  8. Kiva tirkistää ammatilliseen repertuaariisi, muutama homma lisää! Onko Mustikin paimenkissa? mk

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti voi ollakin paimenkissa, ainakin se oppi jo pienenä hyvin seuraamaan, ehkä siksi, että sen bestis oli koira. Musti osaa tosiaan seurata lähes vierellä siinä missä Ransu unohtuu haahuilemaan johonkin ojanpieleen vesimyyräjahtiin. Tällä kertaa Musti vain ei ollut mukana, vaan joissakin omissa salaisissa hommissaan.
      Eivät nuo luottamushommat varsinaista ammattityötä ole, mutta ihana lisä elämään.

      Delete
  9. Sinulla onkin paljon luottamustehtäviä, isompia ja pienempiä!

    Mutta miten siis voi iso sonni kadota noin vain? Oliko aidat ehjät vai rikki? Ei nyt sentään tuollaista sonnia niin vain voi varastaakaan...

    Hiljan oli muuten juttu jossakin, että Lapissa, jossain Tornionjoen varren paikassa Ruotsin rajaa vasten, oli vastaavanlainen tapaus ollut. Oli vasikka kadonnut eikä löytynyt. Monta vuotta myöhemmin se löytyi sitten kuljeskelemasta Ruotsin puolelta. Oli uinut joen yli pelästyksissään, muttei enää ollutkaan löytänyt kotiin. Vasta paljon myöhemmin se näyttäytyi sen verran, että sikäläiset rupesivat ihmettelemään mikä se on lehmiään tuollainen yksinäinen kulkija, jota kukaan ei tunne omakseen. Teillä tuskin on sekään mahdollista, ellei lähin naapurisaari ole todella lähellä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikka aita olisi rikkikin, niin ei tämä saari niin iso ole, että se olisi voinut montaa päivää olla kateissa, kyllä joku sen olisi nähnyt. Tuo uiminen kävi mielessä, mutta tiedä sitä. On lähiluodoille ihan lyhyitä matkoja, mutta. Hmm.

      Delete
  10. Mysteerisonni! Siinähän olisi ainesta iltapäivälehtien lööpiksi. Omistajalle kylläkin harmillinen asia.

    Sinulla onkin mielenkiintoinen luottamustoimi. Omanlaisensa näköalapaikka ja toisaalta hieno mahdollisuus tutustua niin paikallisiin ihmisiin kuin asioihinkin. Taloudellisesti luottamustoimista ei taida mitään etua olla, mutta taatusti lisää ymmärrystä ja antaa perspektiiviä, miten asioitamme hoidetaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisiko mysteerisonni sitten yhtä myyvä aihe kuin perintökiistat ja Jörn Donnerin pukeutuminen naiseksi... Rotusonnit ovat todella arvokkaita, joten hyvin valitettava ja siksi harmittaakin erityisesti, että ei tullut heti lähdettyä etsimään sonnia. Ei vain tullut mieleen, että se voisi jäljettömiin kadota.
      Ei noihin lautakuntiin tosiaan rahan vuoksi kannata mennä, kokouksiin kuluu lisäksi aikaa etenkin, kun matka-aika on useita tunteja suuntaansa. Mutta ei se se syy olekaan, vaan juuri se, että voi vaikuttaa. Turha kotona jäkättää ja harmitella, se ei mitään muuta. Lautakunta voi muuttaa asioiden kulkua.

      Delete
  11. Yhteisiin asioihin saa toisenlaisen mittakaavan kun pääsee asian ytimeen.
    Ihan uskomatonta miten sonni voi kadota kun uidakin kai osaavat. Hauskat kuvat missä Ransu ja sonni tuijottavat toisiaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä se juuri onkin ongelma: sonni lähti uimaan ja hai tuli ja söi.

      Delete
  12. Ihailtavan rohkea Ransu! aiemmin meidänkin naapurissa oli laitumella lihakarjaa, mut Helmiä ei niiden luokse saanut, vaik paimenkoira olikin ja nimenomaan isojen nautojen.
    Ihailen myös Sinua Saila, juuri kaltaisiasi ihmisiä tämä maailma tarvitsee!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu on pelottavan peloton, mutta on se onneksi oppinut joitakin tyyppejä väistämäänkin :-D
      Toivottavasti pienestä panoksestani on apua. Lautakunnassa syntyy usein hyviä keskusteluja, on ilo olla siellä mukana vaikuttamassa oman kunnan kaavoittamiseen yms.

      Delete
  13. Kyläniityn lehmiaitavastaava! Kerrankin titteli jota minäkin ylpeydellä kantaisin :D Luottamustoimista olen jo uhonnut luopuneeni iäksi, mtútta tommoista tointa jos tarjotaan ni voisinpa vaikka alkaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin! Toivottavasti joku sinulle ko. pestiä ehdottaa :-D Se on mukavaa ja palkka ruhtinaallinen. Joskus olen saanut noiden lehmien ihanaa lihaa, se on hyvää etenkin, kun tietää, miten ne saavat laiduntaa kesäisin ja talvisinkin niillä on mukava navetta, missä mahtuu liikkumaan ja ulkonakin voi piipahtaa aina kun mieli tekee. Joskus taas saan lampaiden villaa, jota kehruutan langaksi. Tilaamani lehmänpaskakuormaa ei vielä ole tullut pihaan, mutta eiköhän joku kerta sekin tule :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!