Päivän näkymät

Talventähden nuput avautuivat kokonaan tämän päivän auringossa, joka oli hieman häilyväinen. Jokin aika sitten tuli hieman tihkusadetta, lisääkin saisi tulla – ja pitäisikin, ennusteen mukaan, nyt illalla.

Buds Open!
This is such a great time of the year. If you don't do a round in the garden every two hours you may miss something important... This really is the best season ever.

Persiansinililjoja avautuu lisää siellä sun täällä. Tämä on todellakin erittäin aikainen. Olin hieman skeptinen näitä istuttaessani, sillä tämä on niin samantapainen posliinihyasintin kanssa... mutta tosiaan, kukkii viikkoja sitä aiemmin (aikaisin alkavana keväänä jopa kuukauden ennen)!

Maisemassa alkaa olla enää hyvin vähän lunta. Tää on niin parasta!

Rakastan tätä paljautta ja kaikkaille tunkeutuvaa valoa. Juttelin ystävän kanssa, joka kokee kevään paljaudessa jotakin hieman ahdistavaa. Luulen, että minulle tämä taas on mieluisinta: että kaikki näkyy, muhkurat ja muut.
Samaa koin muuten rempan kanssa kaupunkiasunnossa: olin liekeissä, kun sain purettua paikat vereslihalle (noh, betonille) ja melkein ei tee mieli laittaa siihen mitään päälle, kun se on niin hienoa, että kaikki on esillä, ei ole salaisia pölyisiä nurkkia.
Kesän rehevyydessä on jo jotakin ahdistavaa, se käy päälle. Vaikka onhan se kaunista. Mutta tätä ilmavuuden ja tilan tutua, kaiken alkua, ei silloin enää ole.

Työkiireiden hellitettyä olen alkanut paneutua pihapuuhiin keväisellä tarmolla (olisipa tästä jotakin jäljellä vielä juhannuksena!). Omenapuu sai kevyen latvojen tasoituksen. Pitäisi ehkä tarkastaa ylärinteen hedelmätarhan nuori omppupuu, en ole sitä vielä leikannut, kun istutin sen niin pienenä piiskana. Ehkä siitä voi jo katkaista latvan.

Ransu esittelee leikkuuvälineistöä. Nyreä ilme johtuu huonosta pöydän pinnasta, liikaa reikiä.

Perennanvarsien siistiminen (=leikkuu pensasaitasaksilla) saa ihmeitä aikaan: kukkapenkeistä tulee todella hyvän näköiset. Oikeassa alakulmassa näkyy hyvin talvehtinut tähkälaventeli, keskellä penkkiä on niin ihanan vihreänä lumenkin alla talvehtiva tuoksukurjenpolvi.

Laventelin kuivat kukkavarret tarjoavat hyvän suojan 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekoille, mutta siistin sitä kumminkin vähän. Kurjenmiekat syödään usein nupulla, mikä on äärettömän harmillista.
Tänään löysin yhden turkinlumikellon syödyn kukkavarren, se olisi ollut tämän kevään ensimmäinen lumikellon kukka pihassani. Voi viemäri!

Siellä Katharinet ovat, sen näköisinä, että jokunen nuppu saattaa avautua ihan lähipäivinä.

Muotopuutarhan aurinkoisesta kukkapenkistä nousee myös turboversoja, jotka olivat kasvussa jo tammikuussa ennen pakkasia. Mitähän näistä mahtaa tulla!

Tämän päivän suuryllätyksen tuottivat nämä lumikellot, joita ei onneksi ole syöty vielä. Mitä ihmettä, vastahan tässä oli lumipeite päällä, taisin käydä eilen katsomassa...? Kerrotut 'Flore Pleno' -puistolumikellot ovat salaa nousseet, tehneet nuput ja nyt availevat kukkia kuin mitään järkkytalvea ei olisi ollutkaan.

Jos kevään hitaus tuskastuttaa, varma keino on ostaa sipulikukat kaupasta. Nauvon kaupassa oli näin kauniita taivaansinisiä helmililjoja, eihän näitä voinut vastustaa! Sisällä talvehtinut (tai mahdollisesti kuollut) rosmariinikin pääsi ulkorappusille, jos se siitä tokenisi vielä.

En ole hirveästi vielä uskaltanut raottaa talvisuojia. Tämän käärön sisällä on arka köynnösruusu. Ehkä suojia täytyy vähitellen raotella, jotteivät kasvit vallan homehdu. Vanhat villapaidat ovat muuten oiva talvisuoja ja hyvä keino hankkiutua eroon vanhoista neuleista, joita ei muuten jotenkin henno heittää pois.
Ransu esittelee, huomasitko?

Pojilla on nyt todella paljon kiireitä. Ransu kyttää ojan penkalla vesimyyriä. Päivän läskeimmän vesimyyrän sai Musti, mutta kamera oli silloin sisällä...

Maanitteluista huolimatta Musti ei tuonut aarrettaan enää näytille, vaan minun piti kömpiä kuusen alle ottamaan kuvaa... eihän tuosta juuri mitään erota. Musta on Musti, harmaa on vesimyyrä.

Maratonpostaus jatkuu vain! Raahasin tammikuussa ratkenneen katajan oksat pilkottaviksi. Melkoiset jäljet jäi nurmikkoon, maa on mutaa pinnassa mutta jäässä jo parin sentin syvydessä. (Vesiputki on edelleen jäässä).

Katajasta tulee ihana tuoksu, kun sitä pilkkoo. Nyt on jo melkoiset pöllikasat halottaviksi, jahka kerkeän. Kirveshommat ovat nykyään lähes lempipuuhia, moottorisahan huudattamisen lisäksi.

Niin ja hakettaminen! Se vasta mukavaa onkin. Vessat huutavat jo lisää kuiviketta, saavit alkavat olla tyhjillään (minulla on sisävessanakin kuivikekäymälä).

Katajan altakin pitäisi nousta talventähtiä ja kurjenmiekkoja, mutta tämä kohta on mäntyjen varjossa. Hyvä, että sain oksakasan pois kumminkin.

Aurinkoisena hetkenä avautui myös tähtisahramin kukka (lajike 'Roseus') levälleen.
Lisäksi tarkkailin punarintaa, joka hyppeli pihanurmella kaivaen ötököitä, västäräkkejä naapurin katolla, ja pieni tiltaltti kävi kurkistamassa olohuoneen ikkunasta. Kevät ♥


Helmililja – Muscari
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Rosmariini – Rosmarinus officinalis
Talventähti – Eranthis
Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus