Totoron talvipuutarha

Iltaa! Totoro ei vaipunutkaan vielä uneen. Hän on järjestellyt talvipuutarhaansa.

Totoro's Orangery
This Christmas Totoro did not fall into winter sleep. Instead, he has been arranging his winter garden, cultivating tomatoes and even found his old croquet game.

Lattia sai viihtyisän puu-tatamin. Seinille on ilmestynyt perhostutkielmia.

Totoron kylpysandaalitkin ovat japanilaishenkiset.

Lisäksi Totoro on löytänyt vanhan krokettipelinsä jostain varaston uumenista. Taitaa odottaa neitiä uudelle vierailulle.

No niin, pelataanko?

Hyppysirkan joulutervehdys

Hepuli hei!

Hyps ja hoi!

No niin. Voisitko ystävällisesti heiluttaa tuota vieressäni olevaa höyhentä?

Saisinko ruokaa?

Siinä ne joulun tärkeimmät. Iloista joulua kaikille!


Merry Christmas to all!

Talvipäivänseisauksen pieni ihme

Kaupunkiasunnossani oli tapahtunut kummia ollessani jonkin aikaa poissa. Kaksi onnetonta tomaatintainta, jotka olivat itäneet keskikesällä kylvetystä siemenseoksesta, olivat reagoineet johonkin. Enpä näiltä odota paljon mitään, mutta en raaski poiskaan heittää, ovathan tomaatintaimet kohta lailla piristäviä keskellä vuoden pimeintä aikaa.
Johtuen kenties kastelun puutteesta oli toinen taimi kehittänyt pienen kukkatertun.

Toiseen taimeen oli jo syksyllä kehittynyt marja – tuo on niin pieni, etten osaa hedelmäksi kutsua... Poissa ollessani se oli alkanut punertua! Hämmästyttävää ja ilahduttavaa, luonnon voitto pimeydestä.

Tomaatti päätyi Totoron eväslautaselle, sillä hän ei olekaan vetäytynyt kausiunille, vaan on innostunut kasvattamaan tomaatteja. Tuo oma tomaattini Totoron edessä ei ole paljoa nukkekotikokoisia tomaatteja suurempi...

Mutta mitä tapahtuukaan metsän reunassa? Sieltä lähestyy tonttu, ja kuten tiedämme, tontuilla on metkut ja kepposet mielessä. Tonttu on tuomassa viskipulloa Totorolle.
Vaikuttaa siltä, että Totoro saattaa kumminkin pian nukkua loppiaiseen saakka...

Totoron joulu

Kivipellon Saila pyytää minulta aina joulusatua, mikä tuntuu niin hassulta, että se täytyy yrittää taas toteuttaa. Koska olen jouluvihaaja, ei tästä taloudesta juuri mitään jouluisaa löydy – mieluiten pakenisin jouluksi jonnekin, jossa siitä ei olla koskaan kuultukaan, eikä ainakaan annettaisi lahjoja, ja söisin vaikkapa simpukoita. Tällainen suunnitelma meillä yhden ystäväni kanssa jo onkin, toteutus vielä puuttuu.
Joten tässä mahdollisimman epäjouluisa tarina Totoron talvisista puutarhapuuhista ja orastavasta romanssista – lööppiainesta...!

Totoro on havaittu hiipparoimassa kohti talvipuutarhaa lapio tassussaan. Mukana on pieni rungollinen puksipuu, jonka Totoro on saanut joskus lahjaksi – ruukku on varmaan käynyt sille ahtaaksi ja se täytyy saada maahan.
(Totoron maa ei jäädy talveksi)

Lisäksi Totorolla on mukanaan laatikko, jossa on saviruukkuja. Taitaa olla kylvöjen aika. Yksi kaalinkerä, Totoron erikoismutusteluherkkua, oli korjuukypsä ja sekin on päätynyt laatikkoon.

Sisällä talvipuutarhassa on piknik-kori, kassillinen ruusuja sekä tytön hattu! Mutta itse tyttöä ei näy – olikohan se hän, jonka näin vilahtavan pitsihelmat hulmuten kohti postilaatikkoa iso korttinivaska kainalossaan. Hänelle taisi tulla kiire. Toivottavasti joku ystävällinen nostaa hänet postilaatikon luukun tasalle, jotta hän saa kortit laatikkoon.

Voi, voi, hän lähti nyt aivan avopäin, toivottavasti tyttönen ei vilustu!

Totoron virneestä päätellen hän taitaa olla rakastunut.

Odottelemme jännityksellä tytön palaamista. Totoro varmaan kaappaa hänet lämpimään syliinsä ja sitten he vetäytyvät kausiunille, kunhan istutus- ja kylvötyöt on ensin tehty. Totoron lämpimän vatsan päällä on tunnetusti mukava nukkua.

Eteisestä kuuluukin jo pientä rapinaa, hän on varmaan palaamassa...

Jouluaattona Totoro ja tyttö haukottelevat makeasti ja syövät simpukkapäivällisen, kastelevat kylvökset ja vetäytyvät takaisin unille, josta heräävät joskus loppiaisen jälkeen.

Iloista joulun odotusta ja muistakaa laittaa hattu päähän, kun kipaisette postiin!

Talvikooma

Hei vaan! Ajattelin tulla kertomaan, ettei täällä olla kuoltu (vielä). Onpahan vain tavallinen talvikooma. Ja tähän väliin on ihan turha alkaa hymistellä kohta saapuvan joulun ihanuutta, prkl.
Katson välillä kevätkuvia ja mietin, tuleeko joku innostus taas sitten, kun valo lisääntyy. Kaipa se tulee. Ainakin valoisia, aurinkoisia ja kasvipitoisia kevätkuvia on ihanaa katsoa. On vain toivotonta ajatella, että vielä pimenee monta päivää, eikä sittenkään kevät vielä tule, talvi vasta alkaa. Apua.

Lisäksi minua ahdistaa hirveästi maassamme vallitseva viha ja itsekkyys sekä vieraan ja muutoksen pelko. Maailma ei tule muuttumaan sellaiseksi kuin joskus "vanhoina hyvinä aikoina", itse kunkin lapsuudessa, tai mihin sitten kukin vertaa. Mennään eteenpäin, ja eläköön muutos! Eläköön kansainvälistyminen, muuttoliikkeet sun muut, surku vain, että ne johtuvat usein sodasta, joka tekee tuhansien ihmisten elämän helvetiksi.
Meillä on rauha ja lämmin tupa, on ihmisarvo ja tasa-arvo. Muistakaamme se. Joulu olisi minulle kaikkein mieluimmin ihmeellisen ja kaiken peittävän rakkauden ajattelemisen aikaa, hiljentymistä ja hyvän tekemistä. Toisten ajattelemista, ei lapsityövoimalla tehtyjen lahjojen antamista ja maapallon muoviroskan lisäämistä.

No niin. Ei minun oikeastaan tästä pitänyt puhua!

Piti puhua keväästä. Tässä kevätMusti.

Ja tässä talviMusti.

Ransusta on ollut hirmu suuri apu muun muassa kirjanpidon kanssa.

Jostain jaksan sentään olla innostunut. Keramiikasta (uusi harrastus) ja Margaret Atwoodista. Näin Orjattaresi-kirjasta tehdyn elokuvan joskus parikymppisenä. Se teki järisyttävän vaikutuksen.
Luin Herran tarhurit jo vuosikausia sitten, ja siitä pitäen on pitänyt lukea Oryx ja Crake, joka on oikeastaan trilogian ensimmäinen kirja. Viimein luin sen – ystävä lainasi – ja totesin, ettei haittaa yhtään, jos ne lukee väärässä järjestyksessä. Kirjat loppuvat kutkuttavasti samaan pisteeseen. Nyt lainasin kirjastosta kolmannen osan Uusi maa.
Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä Atwoodin nerokkuutta kuvatessaan maailmaa, jonka ihmisen halu sörkkiä ja puuttua kaikkeen on pilannut. Vaikka tulevaisuus vaikuttaa lohduttomalta, koukuttavat yksittäisten ihmisten selviytymistaistelut. Kauheuden keskellä kirjat kutkuttavat ja hämmästyttävät niin, ettei päällimmäinen tunne suinkaan ole oksetus. Lisäksi kirjat aiheuttavat paljon pohdintaa ympäristöstä ja siitä, miten ympäristöä kohtelemme, eikä se koskaan ole pahitteeksi. Kunpa vain päättäjät ja yritysjohtajat perehtyisivät näihin. Heidät pitäisi pakottaa lukemaan Atwoodin tarinat, Kellopeliappelsiini-tyyliin.
Taidankin siirtyä ahmimaan lisää tarinaa ja odottelemaan kevättä.

Täällä on Herran tarhurien inspiroima kirjoitukseni. SPR:ää voi muuten muistaa myös ja etenkin joulun aikaan! Tai miksi et ryhtyisi vaikka verenluovuttajaksi?

Tsemppiä ja uskoa kevääseen kaikille muillekin!


In Short
There is no way to translate my ramblings in a few lines. But, to put it shortly, I dislike winter, hate Christmas, doubt the spring ever comes and enthuse over Margaret Atwood.

Päivän purppurat

Syksyllä sisään siirretty verenpisara on ahkera. Se on tehnyt kovasti uusia kukkia, joiden fuksianpunan sävy on kalvennut lyhyiden päivien pimeydessä kauniiksi hailakan vaaleanpunaiseksi. Keskustan tumma purppura on silti ennallaan – ihanat sävyt, nätimmät kuin kesällä! Tämä ei taida olla mitään lajiketta, vaan ihan perus-siroverenpisara.

Kiersin tänään puutarhaa masentuneena talvesta. Silmä osui pikkuruiseen orvokkiin, joka oli tehnyt kaksi kukkaa, vaikka mittari huitelee joka toinen päivä miinus kymmenessä asteessa. Mikä sinnikkyys!

Ahkeruus ja sinnikkyys, siinäpä sopivat luonteenpiirteet meitä suomalaisia kuvaamaan. Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa meille sisukkaille!

Finnish Spirit
It's our Independence Day today, and I found two flower examples representing similar stamina and diligence that we Finns share. A fuchsia has flowered non stop for at least half a year, and a small violet is producing new flowers despite the temperature freezing down to –10 every other day.


Siroverenpisara – Fuchsia magellanica

Poikien vuodenajat

Musti ja Ransu saivat haasteen Romppalasta Mimmalta, joka omatassuisesti muutti vuodenaikahaasteen kissahaasteeksi! Mimmalla on joka tassussa ekstravarvas, ja todennäköisesti myös ekstra-aivosoluja, sillä hänen aatelmansa ovat ainutlaatuisia. Lisäksi Mimma on onnistunut hankkimaan itselleen aseman mahtavan lukaalin kuningattarena, melkoinen saavutus sekin.

Meillä on nyt sitten talvesta kerrottavana tällaista. On pakkasta ja lunta. Pieni manulinpoikanen on järkyttynyt asioiden laidasta.

Cats' seasons
My boys received a blog challenge to tell about their year. Ransu very much dislikes snow and frost, much like me. Musti is ok with everything, as long as he is not put into the car. He is a genuine outdoor person.

Tassut menevät pilalle lumesta, sitten ne pitää korjata.

Mustia ei haittaa pakkanen eikä lumi. Se onkin meidän perheestä ainoa, sillä itse olen Ransun kanssa samoilla linjoilla. Puistattaa, kun talvi alkoi näin aikaisin!

Ransu purkaa turhautumistaan isoveljeen.

Toista on keväällä... huokaus. Silloin on leijonanharjakin komeimmillaan.

Kevät ♥

Entä kesä sitten? Kiireistä aikaa. Tassut täynnä hommia. Manuleilla on silloin usein liian kuuma. Panttereille on ihan sopivaa, mammakin tarkenee just ja just.

Kesä ♥

Syksyllä sää viilenee manuleille otolliseksi. Kyttäyshommia on silloin todella paljon. Myyräruuhkat on paikannettava ja eliminoitava.

Panttereille myös syksy on sopivaa aikaa.

Tämä haaste on peräisin Kivipellon Sailalta, ja sen säännöt kuuluvat näin:

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.


Lähetämme tämän Mimman hengessä kissa- /eläinhaasteena eteenpäin Sessen karvakamuille Ilo elää -blogiin, Anun puutarhan Miukulle ja Murulle, Rikkaruohoelämän Juusolle sekä Naukulan kissaporukalle, johon tätä nykyä kuuluu viisi vikisevää punanuttua – hekin saavat vastata, jos jo osaavat, tai sitten aikuiset Sulo ja Namu saavat olla äänessä.

TallennaTallennaTallennaTallenna