Ensimmäiseksi tuli haaste Leena Lumin blogista, Blogger Recognition Award – kiitos Leena!
Tässä tunnustuksen säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
Tämä on tullut kerrottua useastikin, haasteen kanssa ja ilman, joten lyhyesti: perustin nettikaupan ja halusin sille kaveriksi blogin, joka kertoo puodin pitäjästä.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
Hurjaa, ohjeita! Noh, ammattikirjoittajana ja tiukkanutturaisena kielipoliisina toivoisin, että saisin lukea napakkaa ja hyvää suomen kieltä. Mutta blogit ovat oma persoonallinen maailmansa, ja siinä on oma arvonsa – että ne ovat juuri niin monenkirjavia kuin niiden kirjoittajatkin.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajiksi.
Sitten tuli Kolme asiaa puutarhassa -haaste Pikkuisesta puutarhasta, siihen kuuluukin liuta kysymyksiä! Pikkuisen puutarhan Sametti Hortensia on ihana pionihulluuden riivaama nainen, joten hänen kunniakseen (tai hengenahdistuksekseen) laitan kuvan suloisen sävyisestä 'Lady Alexandra Duff' -kiinanpionista. Tässä on aivan huippu haalistunut aprikoosinsävy ja makea tuoksu.
3 asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)
Maininta ja linkitys tuli jo tehtyä, ja tämä on kiertänyt niin monessa blogissa, että en keksi, missä tämä ei olisi kiertänyt... Tunnustuksen saa napata ken haluaa, mainitse vain siitä kommentissa, jotta osaan tulla lukemaan vastauksesi!Olen muuten niin tiukkanutturainen, että korjaan myös näiden haastekysymysten pilkku- ym. virheet, heh. Siinä päivän nolo tunnustus.
Sitten tuli Kolme asiaa puutarhassa -haaste Pikkuisesta puutarhasta, siihen kuuluukin liuta kysymyksiä! Pikkuisen puutarhan Sametti Hortensia on ihana pionihulluuden riivaama nainen, joten hänen kunniakseen (tai hengenahdistuksekseen) laitan kuvan suloisen sävyisestä 'Lady Alexandra Duff' -kiinanpionista. Tässä on aivan huippu haalistunut aprikoosinsävy ja makea tuoksu.
3 asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)
- Ensimmäiset 'Claude Shride' -marhanliljan kukat
- Ensimmäinen 'Moon of Nippon' -kiinanpionin kukka
- Heinäkuun lopussa henkiin herännyt prinsessa Diana (kärhö)
- Peurat
- Peurat
- Peurat
Tuota noin... en mitään...
3 asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
Kaikki on kesken, aina... tähän liittyy oivallukseni puutarhasta elämänkumppanina. Puutarha ei ole asia, jota rakennetaan ja saadaan valmiiksi. Se on suhde.
3 asiaa, joita stressasin
- Kirjaprojekti
- Peurat
- Kuivuus
3 asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
- Linnunlaulu
- Hiljaisuus
- Puiden lehtien kahina
3 asiaa, jotka haluaisin hankkia ensi kesänä
- Riista-aitaa
- Lisää riista-aitaa
- Joukkotuhoaseen peuroja vastaan
Onkohan tämäkin haaste kiertänyt joka ikisen puutarhablogin? Olen niin huonosti seurannut blogeja viime viikkoina. Tämänkin haasteen saa ottaa tästä mukaan!
.png)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Kiitos, että ehdit vastata<3 Kuulun itse siihen kielennipottajien yhdistykseen, mutta en nyt tajua, mitä virheitä minulla oli. Näppisvirheitä ei lasketa:)
ReplyDeleteNyt lisään omaani tuon rentoutumisen, minusta niitä kohtia oli vain paljon yli kolmen jo...Juu: linnunlaulu, sade, haapojen havina, puro keväällä...
Tuo kiinanpionin väri on kyllä hurmaava<3
Apua, ei sinulla mitään kielivirheitä ollut, tarkoitin haastekysymyksiä yleensä, usein niissä on vääriä pronominejä jne. (siitä muuten tulee aina mieleen pronominirock, eikö? :-D)
DeleteVeden äänessä on muuten jotain äärimmäisen rentouttavaa!
Pioneissa on ihania värejä, ja niitä eivät onneksi puutarhatuholaiset oikeastaan syö.
Kiva kuulla:) Järkytyn joskus niin omistakin virheistä, että melkein pyörryn.
DeleteVeden äänessä on taikaa...se voi auttaa jos lapsettomuus vaivaa! Leikkaus tehty, hormonit syöty, tyhjä oli niiden hyöty! Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli, puli. Sitten se kuohui, kiihtyi, oli eri: Silloin alkoi Pikku-Meri<3
Voi, voi, pionit vihaavat minua! Haluan joskus (lue: ehkä usein) vaihtaa kasvien sijaintia värimieltymysteni muuttuessa, joten...olen onnistunut murhaamaan tuon puutarhan kuningattareksi mainitun ihanuuden. Siksi niitä niin muilla ihailenkin!
<3
Olipa ihana Meren syntytarina :-)
DeleteJos teillä on lehtomainen tontti, on jo varjon määrässä haastetta pionille. Niille saisi mieluiten olla täysi auringonpaahde, ja tosiaan ei niitä siirtoja :-(
Voihan peurat paratiisissa, hö.
ReplyDeleteNiin, kai joka paratiisiin joku käärme tarvitaan.
DeleteHyvät vastaukset. Oikeastaan jotkin vastaukset eivät tulleet yllätyksenä, ne liittyivät peuroihin. Tai ehkä tuo joukkotuhoase pikkasen yllätti.
ReplyDeletePuutarha on tosiaan kumppani. Itse koen, että ajoitain saan puutarhassa asioita valmiiksi. Silloin tarkoitan esim. puutarhan rakenteita. Mikään ei kyllä puutarhassa pysy muuttumattomana ja hyvä niin. Vaikka välillä tosin ottaa päähän kitkeä samoja alueita aina vain uudestaan.
Niinpä, samoja juttuja saa tehdä yhä uudestaan ja sitten jo tehtyjä korjata ja ja... loputontahan se on.
DeletePeurat, ne vihulaiset. Saako niitä myrkyttää? Ikäänkuin rikkaruohoina?
ReplyDeleteHyvin sanottu, puutarhan kanssa todella on suhde, vakava sellainen.
Hehhheheeee, tuholaismyrkky!
DeleteKyllä tässä ollaan vakavassa suhteessa ylä- ja alamäkineen.
Melkoista sodanjulistusta, onneksi meillä ei ole peuroja :)
ReplyDeleteItsekin olen kielipoliisi, mutta omia virheitä ei silti aina huomaa. Juuri äsken tajusin, että olin toiseksi viimeisessä postauksessa vaihtanut kissani sukupuolen. Sujuvasti nimitin tyttökissaa Herra kissaksi, hohhoijaa...Korjasin, ettei Eppu vedä hernettä nenään.
Omia virheitä ja maneereja ei todellakaan huomaa. Sitä paitsi blogitekstien kuuluukin olla rennompia kuin asiatekstien. Voi apua, toivottavasti Eppu ei ole traumatisoitunut :-D
DeleteKivat vastaukset kysymyksiin:) Toivotan voimia peurojen kanssa taisteluun. Onneksi täällä päin ei niistä ole ollut haittaa.
ReplyDeleteItsekin tykkään lukea hyvää suomen kieltä blogi-teksteissä. Pyrin sitä itsekin parhaani mukaan tuottamaan, vaikka joskus sitä onkin omille virheilleen aika sokea;)
Kiitos!
DeleteToisaalta, blogeissa on kiva lukea enempi jutustelevaa tekstiä kuin esim. kirjoissa.
Joukkotuhoase =D
ReplyDeleteNäköispatsas Herra D. Trumpista ?
Hmm. Määhän uhosin, että jos hra T voittaa, alan väsätä Valkoiseen Taloon suunnattua ydinkärkeä. Ei kai täs auta muu kuin alkaa sellaista paukutella kasaan aitoon Bond/MacGyver -tyyliin. Hra MacGyver varmaan osaisi rakentaa sellaisen purukumista ja kumilenksuista.
DeleteSuhde tosiaan, elämänmittainen suhde, ei pelkästään päiväkahviseuraa, sellainen on elo puutarhan kanssa tosiaan ja suhdetta pitää ihan koko ajan hoitaa!
ReplyDeleteMitä tulee noihin kielivirheisiin...sisäinen nutturani kiristyy kielivirheiden kohdalla - yhdyssanat vallankin saavat nutturani soimaan viulunkielenä!
Hienot vastaukset! Uskon että peurojen kanssa taistelu saa miettimään joukkotuhoasettakin jo. Onneksi puutarha ja kissat antavat paljon iloakin, siis suunnattoman määrän! Ihanat avautuvat kukat, joita on odotellut (marhanliljojen kukkia täälläkin odotellaan), kuolleista nouseet ovat superylläreitä ja varmasti tuo etsimäni 'Moon of Nippon' saa laulamaan sulosointuja!
Hahahaa, viulunkieli siellä kiristyy ja kiristyy... jopa sanomalehdissä alkaa nykyään olla niin huonoa kieltä ja varsinkin noita yhdyssanavirheitä, että ei voi kuin päivitellä sivistyksen rappiota.
DeleteEka kukka ikinä on pullonkorkin poksahduksen paikka!
Hauska postaus! Ja apua! Minä heitän pilkut mukaan aina musta tuntuu -periaatteella. =D
ReplyDeleteNiin kai useimmat tekevät, ei hätää :-D
DeleteEnsimmäinen kuva on ehkä maailman ihanin! (Sen Mustin pentukuvan jälkeen toki)
ReplyDeleteSE Mustin pentukuva... pitäisikö mun teettää siitä sulle juliste joululahjaksi ;-)
DeleteMietin itse tuon kuvan kohdalla, että onpa oudon villin näköistä, kun tuon pitäisi olla puutarhani säntillisin kohta... sitten tajusin, että juuri tuollaisesta luonnonmukaisuudesta pohjoismaiset puutarhat ovat maailmalla kuuluisia ja se on niiden viehätys. Eläköön vihreä villeys!
Puutarha on elämänkumppani - olipas oivaltavasti sanottu.
ReplyDeleteMuutenkin ihana postaus.
'Claude Shireja' odottelin kukkivaksi, mutta eivät nousseet ainakaan viime kesänä vielä ylös.
Apua, eivät nousseet ollenkaan, ei edes lehtiä? Toivottavasti sentään, muuten kuulostaa siltä kuin olisivat myyrien viemiä.
DeleteOnpa napakka ja silti hupaisa postaus. Tässä on hyvä esimerkki toisille (vaikkapa ihan itselleni) bloggajille: asian voi ilmaista ytimekkäästi ilman jaarittelua. Se voi silti olla värikäs, hauska ja persoonallinen! Kiitos hyvästä esimerkistä!
ReplyDeleteNooh... kukin tyylillään. Jaarittelua harrastaa jokainen vuorollaan, ja se suotakoon! Mutta kun ammatikseen kirjoittaa ja editoi, tottuu karsimaan lauseista ensin puolet ja senkin jälkeen on vielä monta turhaa sanaa napsittavana pois. Yllättävän paljon höttöä, mutta onko siinä sitten mitään vikaa, on toinen kysymys.
DeleteTuosta elämänkumppanuusasiasta tuli mieleen jostain kirjasta bongattu ajatus, että puutarhanhoitohan on harrastus ja vielä ihana sellainen. Kuka siis haluais että puutarha olis valmis ja harrastus loppu!
ReplyDeleteJohtuukohan liian lyhyistä yöunista, mutta nauroin ihan ääneen kun luin vastauksesi viimeiseen kysymykseen! Vaikka ymmärrän toki että asia on vakava;) Mutta aloin kuvitella millaisen joukkotuliaseen kehität...
Juuri näin, ja siksi nukketalonikin edistyy kovin hitaasti :-D En halua senkään päättyvän, ihan kuin hyvä romaani. Olen ollut jopa huomaavinani, että jätän tahallaan asioita kesken, jotta voin palata niihin. Outoa, mutta ehkä tässä valossa sen ymmärtääkin.
DeleteHyvä, että sait päivän naurut ;-)
Kyllä, puutarha on aivan ihana elämänkumppaani. Eikä tietenkään puutarha koskaan tule valmiiksi, mutta jonkin osa-alueen voi mielestään saada valmiiksi. Se taas on toinen asia, tuntuuko sekään valmiilta taas seuraavana kesänä.
ReplyDeleteJuuri uutisissa puhuttiin Suomen uusista hävittäjähankinnoista. Postauksesi viimeistä kohtaa lukiessani tajusin, että tästähän uutisissa sitten olikin kyse. Saila meinaa ratkaista saaren peuraongelmat kerralla.
Hehheeh, juuri noin, ei se sitten enää pian olekaan valmis :-D
DeleteVoi, haaveissani varustelen koko saaren peurapommeilla. Tarkk'ampujia puihin myös.
Niionki! Antaa enemmä ku ottaa :)
ReplyDeleteMahtaa olla kaikki niskavillat pystys, ku luet mun tekstiä ;D
Mää niin nautin sun tekstien lukemisesta! Älä vaan ikinä muutu.
DeleteHih..tarkka-ampujista tuli mieleen että isäni aikoinaan kuulema ainakin yritti ampua myyriä jostain ikkunasta :-D Tarina ei kerro , tuliko saalista..
ReplyDeleteMyyräongelmainen siis jo toisessa polvessa. Maanalaiset ohjukset ovat edelleen hakusessa. Ennen meillä oli ahkera isohko "myyräkoira", joka jaksoi kaivaa myyrien käytäviä aina, kun sai siihen tilaisuuden. Puutarha muistutti silloin jatkuvasti kaivausalueelta, eikä sekään istutuksille eikä puutarhurin nilkoille hyväksi ollut.
Toivottavasti asevarustelu peurojakin vastaan tuottaa tulosta. Mitäpä sitä ei elämänkumppaninsa hyväksi tekisi. T. Raija
Myyrien sihtaamisessa täytyykin olla aikamoinen sihti! :-D Voi hitsi, sukupolvien mittainen taisto. Koira oli varmasti ihana apu, mutta jälki innostuksen mukaista.
DeleteTotta, elämänkumppanin kukoistus on tärkeää!
tääl oliki paljon mielenkiintoista sit viime visiittini. uusi kirja keväällä, upeaa! totta, kutominen on rentouttavaa, ja miten kaunis onkaan tuo kirjoneuleesi. vastauksiasi haasteisiin luin mielenkiinnolla ja erityisesti tykästyin ajatukseesi puutarhasta elämänkumppanina
ReplyDeleteEtenkin värien sommittelu on mukavaa puuhaa. Puutarhassakin sitä voi tehdä, mutta talvi on aina talvi - väritön kausi.
DeleteKiitos Saila, kun vastasit! Ehdin lukea vasta nyt. Ihana ajatus tuosta elämänkumppaniudesta ja suhteesta, se on ihan totta. Tuo eka kuva on aivan mahtava, salainen puutarha. En saa nyt rauhaa niiltä pioneilta todellakaan, kiitos vaan lisäärsykkeestä :)
ReplyDeleteEikö oo totta, puutarhan kanssa on ihan suhteessa.
DeleteSulla on paha pionivilli!
Vautsi. Uusi kirja tulossa. Hienoa!
ReplyDeleteJuu, keväällä vasta...
Delete