Onpa ihanaa olla taas kotona. Kaikkein tyytyväisin on silti Musti, joka on jokaista karvanpäätänsä ja viiksikarvaansa myöten iloinen. Pitää käydä tarkistamassa paikat, ettei tonttia ole menetetty vihollisille, ja katsastamassa myyrätilanne ja muutenkin vain...
...nuuhkimassa ja...
...tarkistamassa lumen paksuus ja...
...äh...upottavuus
Tää on niiin asiaa! Mä en lähde täältä enää koskaan.
.JPEG)
.jpg)
Voi että, kuvista kyllä välittyy just eikä melkein, miten onnellinen Musti on kotonaan! Ja tosi surullinen tapahtuma tuo kertomasi kaivinkoneturma...
ReplyDeleteJuu, onnellista eläintä on kiehtova tarkkailla. Ja on ihanaa voida tarjota eläimelle antoisa elämä. Ne antavat niin paljon meille.
ReplyDeleteHukkumistapaus pysäyttää, ja vaikka en itse ole pitkän ajan saaristolainen vielä olekaan, voin varmaan edustaa kaikkia täkäläisiä sanomalla, ettei niihin koskaan totu. Se on järkyttävää ja surullista ja turhaa. Jotenkin aina tuntuu, että tämän olisi voinut välttää.
Voi voi Mustikki, mulla on sisäpiirin tietoa että et taaskaan saa jäädä sinne. Pian tulet taas tänne Porvoon hankia tutkimaan, ehkä se on kuitenkin ihan kivaa? Jos oikein lykästää pääset halaamaan Sandia...
ReplyDeleteMusti vastaa.
ReplyDeleteJoo. Nyt olen nuuhkimassa parvekkeella ja mietiskelemässä menetettyä tonttia. Olisi tosi kiva nähdä taas Sandi, jee! Pyydä sitä vähän relaamaan, ei mua tarvi jännittää. Olen rento kaveri ja tykkään koirista, osoitan sen kaverillisella halilla ja puskemalla. Ei siitä pitäis tulla kakat housuun, varsinkaan, jos ei oo housuja.
Hanget on kivoja kaikkialla mutta kaikkein parhaat omalla tontilla. Huokaus.