Päiväkahvit muotopuutarhassa

Sain eilen päiväkahviseuraa muotopuutarhaan. Valitettavasti tarjolla ei ollut muuta kuin kahvia, kaikki marjapiirakat oli jo syöty. Kiitokseksi kahvista sain vieläpä viikatteen teroituksen! Olin niittämässä muotopuutarhan takana näkyvää ketoa, kuvassa se on suunnilleen niitetty, vaikka ei siltä näytäkään. Ehkä Musti voi tulla havainnollistamaan eron.

Yesterday I had company for a coffee break in the garden. And the company sharpened my scythe!

Tässä olemme vähän kauempana, metsäpuutarhassa, ja päivää aiemmin. Muotopuutarhan takana näkyy hirmuinen niittyrehotus. Ai ei näy? Mennään lähemmäs.

Musti näyttää. Nyt näkyy niittämätön niitty oikealla. Musti painelee sen sijaan suoraan kohtaan, jonka olin juuri tuona päivänä ehtinyt niittää. Niittämistä riittää.

Kukkapenkin läpi – mars!

Olin nimittäin juuri niittänyt tienvarren ojan partaan. Siinäkin oli jo yli metrinen heinikko ja ohdakkeikko, joka seuraavaksi siementäisi kukkapenkkeihini. Ja onhan se epäsiistin näköinenkin, jos nyt yrittää epätoivoisesti jotakin siisteyttä pitää yllä. Sitä paitsi kauniit kukkani eivät näy ohikulkijoille, jos edessä on metrin heinämuuri. Mustia kiinnostavat vähän toisenlaiset näkymät.

Suora näkymä vesimyyräapajille. Mustin edessä kukkii mirrinminttu, viimeinkin olen saanut sen menestymään! Ja aivan edessä kukkii valkokukkainen tuoksukurjenpolvi 'Album'.

Toinen juttu, jonka tein muotopuutarhan hyväksi jo muutama päivä sitten, on tiilireunukset. Näitä on tarkoitus tehdä jokaisen suoran kukkapenkinreunan viereen. Kukkapenkkien reunoina on maahan upotetut laudat estämässä juolavehnän ja muun kasvamista niihin, mutta ruohonleikkurilla ei pääse siististi aivan laudan viereen. Olen huomannut, että reikätiilet kestävät pakkasta murenematta. Vuoraan tiilien uoman ensin kauttaaltaan suodatinkankaalla, sillä muuten nurmi yrittää kasvaa tiilien väleistä, sen pääsy pitää estää kerta kaikkiaan.
Valmiina on vasta tämän puoleiset ulkoreunat ja nyt tuo pikku käytävänpätkä. Ehkä ensi vuonna taas vähän lisää...

Muotopuutarhan värimaailma on tällä hetkellä valkoinen. Onhan se kaunis, mutta näin paahteisella paikalla vähän laimea. Pilvisellä säällä ja illalla tosin ihana. Odotan silti sitä, että väripilkkuja avautuu vähitellen valkoisen seuraan.

Tämä väriyhdistelmä on järisyttävän onnistunut, ja tuo lehtoakileijahan on aivan itse päättänyt asettua juuri oikean värisenä juuri tähän. Lämpimän vaaleanpunainen kukka osuu nappiin samettihortensian versoista ja lehdistä löytyvän punaruskean sävyn kanssa. Vasemmalla kukkii morsiusleinikki.

Valkoisetkin lehtoakileijat ovat upeita. Tämä on peräisin ystävän valtameren takaa lähettämistä siemenistä.

Paratiisililjassa on vieläkin kukkia! Ei nyt ihan näin montaa, sillä tämä kuva on otettu viikko sitten. Nunnannarsissien kukat tuossa vieressä ovat nyt jo kuihtuneet. Mutta lähes kymmenen kukkaa on vielä latvoissa auki. Olen niin kiitollinen viileälle kesäkuulle siitä, että en menettänyt tätä kauneutta ollessani poissa lähes kaksi viikkoa, ja että olen nyt saanut nauttia tästä jo viikon.
Sitä paitsi tänä vuonna ei ollut kukintataukoa, joka koittaa tulppaanien lopetettua. Nehän eivät ole vielä edes lopettaneet – taloni pohjoispuolella kukkivat viimeiset 'Spring Greenit' yhä vain! Yleensä tulppaanien jälkeen ei ole hetkeen oikein mitään kukassa. Syreenitkin kukkivat ennätyspitkään. Mikä täydellinen alkukesä!

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' hempeilee varjoisammassa penkissä.

Paahteisimmassa paikassa kukkii vielä juhannuspioni. Tässä on lisäksi harson sisällä taas hyvin talvehtinut sinisade, mutta koska en usko sen ikinä yltävän köynnöskaaren huipulle, istutin syksyllä sille kaveriksi köynnösruusun.

Ensimmäiset rohtosormustinkukat ovat auenneet. Tämä on lapsuuteni rakas kasvi ja akileijan tapaan kiva vaeltaja. Sitä löytyy jo pihaltani sieltä sun täältä.

On niin huikean kaunista, kun mikään paikka ei vielä ole kuivahtanut, kiitos sateiden. Puutarha on kuin neiti Marplen puutarha, mikä onkin haaveeni ja tyyli-ihanteeni, vaikka sehän on mielikuvituspuutarha, jonka jokainen voi kuvitella sellaiseksi kuin tahtoo. Se siinä toisaalta on mukavaa. Englantilaisen raikasta, vehreää ja rehevää nyt joka tapauksessa on! Silmä lepää.
Kaunista loppuviikkoa!

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Paratiisililja – Paradisea liliastrum
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sinisade – Wisteria
Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum
Täpläkurjenpolvi – Geranium maculatum

Kukkapilviä

Omistan kirjoituksen ihanille sinivioleteille ja vaaleanpunaisille kukille. Ransu esittelee: lapsuudenkotini lehtoakileijakantaa ja punakoristeraparperi.
Olen muuten onnellinen siitä, että pihallani alkaa viimein olla joitakin kauniita näkymiä! Yhdeksän vuotta siihen kului, mutta nyt silmä lepää joissakin kokonaisuuksissa – etenkin, kun nurmi on leikattu kahteen kertaan viime viikon aikana ja istutusten reunojakin kantattu tai muuten siistitty. Tämä metsäpuutarhan näkymä sammalkeinuineen on yksi niistä. Olen suunnattoman kiitollinen ystävälle, joka roudasi tämän kanssani yli kumpareiden ja ojien kasvimaalta tuohon keväällä!

There are many blue-violet and pink flowers in bloom.

'Nora Barlow' -lehtoakileija on suloinen vaaleanpunainen, taustalla on sen ja tumman lehtoakileijan risteymätaimi.

Akileijoja on paljon pihatien varressa. Musti esittelee.

Lehtikuusen vierellä on avautunut siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', ensimmäinen kukka!

Juhannusruusu ei ole vielä ryhtynyt kunnolla kukkimaan, vaan nuppuilee yhä. Parempi niin, kun tuli sade.

Muotopuutarhassakin on lehtoakileijoja, mutta pääosassa siellä ovat nyt valkoiset kukat. Kuvassa etualalla morsiusleinikki. Oli niin aurinkoista, että join kahvit ulkona.

Muistin myös osallistua Mamma N:n heittämään haasteeseen marjapiirakoiden syönnistä. Totuus julki. Otan alumiinivuoan pois, sillä minusta siinä on epämiellyttävän metallinen maku, jos sitä vahingossa puraisee.
No heh, ei sentään. Mutta jos lusikalla raapii foliota, jää lusikkaan minusta metallin maku. Ihan takuulla mielikuvituksen tuotetta, mutta näin on. Eli vuoka pois, piiras käteen ja haukkaus. Jos olen kylässä tai on vieraita, syön lusikalla, jotta minua ei pidettäisi aivan barbaarina. Kotioloissa sormin, multakokkareet pyyhitään ensin housuihin. Aika puhdas käsi kuvassa.

Takaisin kukkasiin. Muotopuutarhassa kukkii myös vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Se on hurjan kaunis ja sointuu tänne täydellisesti, yritän ruokkia violetti-valkoista teemaa, joka vahingossa syntyi ja joka on todella toimiva.

Sitten paahdepenkkiin, jota ei vielä tänä vuonna ole esiteltykään. Siinä ei keväällä ole juuri mitään, vaan kevät keskittyy muotopuutarhaan. Nyt paahdepenkissä kukkii verikurjenpolvi, jota olen itse lisännyt saaren luonnonkasvin juurenpaloista, kun en halunnut kaivaa kokonaista harvinaista kasvia maasta (vaikka se täällä onkin yleinen). Edessä on tulossa kukkaan puutarhaystävältä saatu aarre, isovuohennokka. Se on saaristossa kasvavan keihäsvuohennokan isosetä.

Paahdepenkissä on voimakkaita sävyjä, kiitos verikurjenpolvien. Päivänkakkarat ovat itsekseen tulleet ja saavat olla, tai kitken osan niistä kukinnan jälkeen.

Mukana on hempeääkin, esimerkiksi leimuista kaunein, sinileimu.

Maratoonin uhalla minun on lisättävä kuva kukkivasta marjaomenapensas 'Marleenasta', Paulan vuoksi. Kuva on lähes viikon takaa, nyt kukinta on jo ohi.

 'Marleena' kasvaa paahdepenkin yläpäässä. Ransu esittelee.

Sisäänkäynnin vieressä hempeillään myös. Tämä yhdistelmä lehtoängelmää ja ukkolaukkaa kirvoitti ajatuksen kukkapilvistä.

Purppuranpunainen ukkolaukka on 'Purple Sensation', normaalilaji on violetimpi.

Makuuhuoneessa on pelargonipilvi, Pelargonium sidoides.

Se aloittaa juuri kukinnan, kaksi ensimmäistä syvän purppuraista kukkaa on auki.

Pitkän postauksen loppuun vielä päivän löydöt. Saunan vierellä katsoin maasta tököttävää metallitappia ja vetäisin. Sieltä nousi tällainen hattu- tai nutturaneula. Sen päässä on ollut jokin koriste, siinä on reikä ja metallilankaa, mutta valitettavasti hieno päätyelementti, epäilemättä rubiiniupotuksin varustettu kultainen nuppi, uupuu. On kiehtovaa ajatella, onko joku rouva vetäissyt sen päästään mennessään saunaan.
Vanhasta pihasta nousee kaikenlaista. Aiemmin päivällä, kun kanttasin kukkapenkkejä, vastaan tuli kaljapullon kaula ja taas yksi metallinen kierrekorkki, jossa luki Alko.

Sitten päivän ötökkälöytöihin. Kohtasin elämäni ensimmäistä kertaa humalaperhosen, tai sanotaan niin, että huomasin hänet ensi kertaa. Tämä on naaras ja aika iso, noin 5 cm pitkä keulasta peräsimeen.

Tämä toinen on taas uusi kimalaislaji, vaikka ei mikään harvinaisuus. Tummakurjenpolvissa pörräsi kartanokimalainen. Tämä kuva oli puolestaan Maijalle!

Humalaperhonen – Hepialus humuli
Isovuohennokka – Scutellaria altissima
Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'
Kartanokimalainen – Bombus hypnorum
Keihäsvuohennokka – Scutellaria hastifolia
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Punakoristeraparperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Sinileimu – Phlox divaricata
Siperiankirjenmiekka – Iris sibirica
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Pengerprojekti

Kun puutarha sijaitsee rinteessä ja siinä on paljon ojia ja toisaalta maasta nousee joka lapioniskulla kiviä, ei pengerprojekteilta oikein voi välttyä. Nyt olen tehnyt kivipengermää vanhemman talon taakse. Sieltä kaivettiin suuri määrä maamassaa pois jo vuosia sitten, se on ollut kekona ylärinteessä, mutta kivempihan se on, jos sen saa levitettyä tasaisemmaksi alueeksi pengermän avulla.

Yes, I have been rolling stones again!

Nyt kaivoin lisäksi kallion reunalta pois maata saadakseni selville, saisiko sitä enemmän esiin. Se näyttää viettävän reunaltaan aika lailla alaspäin maan uumeniin ja edelleen elossa olevat vaahteranjuuret hankaloittavat kaivamista. Tämä tonttini yläreuna oli aivan täynnä vesakkoa, tai voiko kuusimetrisiä taimia nyt vesakoksi enää kutsua? Ryteikköä se oli.

Kottikärrykin hajosi viimein. Kauan se kestikin. Enää en osta kaikkein halvinta mallia, jos suinkin voin sen välttää, sillä tässä oli kädensijat eri tasolla, kärryä oli ärsyttävä työntää etenkin painavassa lastissa. Ja painavaahan siinä lähes aina oli: kiviä, maata, tiiliä tai betonia.

Kuvista on vaikea nähdä mittakaavaa, mutta onneksi Ransu tuli apuun. Jos seison tuossa mistä Ransu ponnistaa, ulottuu penger minua yli vyötärön.

Rakennuksen takaa poispäin johtavassa ojassa riittää vettä yhä vain. Tämän ojan kaivuu ei ollut ihan helppo nakki. Jotta oja johtaisi vettä pois, se piti kaivaa tässä yli metrin syvyiseksi, mutta kallio on vastassa, sekä parit vaahteran ja saarnen kannot ja juurakot. Kyllä se nyt jo vie enimmät vedet pois. Pohjavesi on yhä korkealla.

Harvinainen kuvakulma punaisesta villistä penkistä takaa päin, kirsikkapuun alta.

Punainen villi penkki on ihan kaunis nytkin, vaikka sen huippuhetket ovatkin toukokuussa, kun keisarinpikarililjat kukkivat oransseina ja pionit versovat punaisina. Nyt kukkivat juhannuspioni ja korallikeijunkukka. Tämä on sellainen penkki, jossa kasvaa jonkin verran luonnonkasvejakin. Voin siirrellä kasveja ja ehdottaa penkille asioita, mutta lopputulos ei tunnu olevan omissa käsissäni.

Korallikeijunkukkia ja ukkolaukkoja. Korallikeijunkukka on minusta keijunkukista kaunein, hieman vierastan niitä kaikken värikkäimpiä jalosteita, etenkin kun ne ovat kaikki sekaisin yhtenä rykelmänä taimistoilla kuin koiran päivällinen, kuten englanniksi sanotaan. Tällä lajilla on ihan perusvihreät lehdet ja noin upean väriset luonnollisen oloiset kukat, jotka kukkivat ainakin kaksi kuukautta putkeen.

Villi punainen penkki tavallisesta suunnasta eli alarinteestä päin kuvattuna.

Penkin kruununjalokivi: Tulipa sprengeri.

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Kurjenmiekkoja avautuu

Ihanaa, kun puutarhassa on lähes koko ajan jokin kurjenmiekka kukassa keväästä vähintään heinäkuulle. Pienten keväisten jälkeen on tosin tauko ennen pikkukurjenmiekkojen kukintaa, mutta silloin kukkii kaikkea muuta niin ihanaa, ettei niitä edes huomaa kaivata. Kesäkuun sateiseen viileyteen avautuu kaunokurjenmiekka. Se on todella rehevä luottokukkija, kaunis kuin mikä. Kukkia on taas luvassa monta kymmentä.

Kaunokurjenmiekan naapurina kasvaa pirteän vihreä palmusara.

Kaunokurjenmiekan kasvupaikka on ikivanhan tienpengermän alapuoli tonttini märimmän paikan tuntumassa, siinä riittää kosteutta ja aurinkoa. Kurjenmiekkojen lisäksi siinä viihtyvät päivänliljat.

Kuva toisesta suunnasta. Japaninlehtikuusi tuo paikkaan oman vihreän lisänsä, tässä on kevyen raikas tunnelma.
Lehtikuusesta vasemmalle on yksi tonttini märimmistä ojista sekä saunan pääty, joka on hyvin märkä paikka läpi vuoden. Siksi saunakin on niin laho.

Saunan päätypenkissä kasvaa kosteassa viihtyvä kirjokurjenmiekka, tämä syvän purppurainen on var. kermesina.

Märkyydestä ja savimaasta johtuen vesimyyriä on runsaasti. Tässä Mustin saalis eiliseltä. Johan pomppas!

Rousk. Vesimyyrät ovat isoja, rotan kokoisia, siitä johtuen niitä kutsutaan myös vesirotiksi. Ne tekevät suurta tuhoa syödessään kasvien juuria, jopa kokonaisen nuoren puun juuret saattavat mennä niiden suihin. Mittakaavaksi täytyy kertoa, että Musti ei ole mikään pieni kissa, lähes kuusikiloinen. Hyvä Musti! Se sai suuret kehut, ainakin kuusi kiloa kehuja.
(ja tätä kirjoittaessani se rouskutteli yhden pienemmän myyrän eteisessä)

Saaliskuvista järkyttyneille vielä yksi kukkakuva lohdutukseksi. Ihana 'Red Zinger' -helluntaikurjenmiekka kukkii vielä vanhan talon edustalla. Siitä oikealle on todella reheviä ruostekukan lehtiä, mikä mahtava saldo talven yli säilynyttä mukulaa! Kun ne ovat noin hyvässä kasvussa, on ehkä runsaasti kukkatoiveitakin. Ehkä niin, jos kosteus jatkuu, kuivuudesta ne eivät pidä. Sitten täytyy kastella. Tarhakurjenmiekka on kuivassa viihtyvä laji, kuten kaikki muutkin kurjenmiekat, joilla on maan pinnassa kasvava juuripötkylä. Juuri kaipaa lisäksi aurinkoa, eli varjostusta ei saisi olla tai kukinta kärsii.
Kurjenmiekan alla kukkii haisukurjenpolvea. Kurjenmiekkojen kukintakaudesta tuli mieleen, että tarhakurjenmiekat saattavat kukkia uudestaan vielä alkusyksyllä!

Lopuksi pari keskiyön kuvaa, otin ne laiskana ikkunasta käsin ja ilman jalustaa. Mutta kun näky oli niin houkutteleva. Kissat nauttivat kesäyön puutarhasta.

These last two images are taken near midnight. 

Muotopuutarhanäkymä keittiön ikkunasta.

Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Hellutaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kaunokurjenmiekka, kuvien laji – Iris setosa ssp. canadensis
Kirjokurjenmiekka – Iris versicolor
Palmusara – Carex muskingumensis
Ruostekukka – Crocosmia