Unta keväästä

Näin viime yönä unta siitä, että oli jo maaliskuu. Tulipa se nopeasti, ajattelin, mutta sitten järkeilin, että helmikuuhan on vuoden lyhin kuukausi.
Valitettavasti se ei ollutkaan tänä vuonna ihan niin lyhyt. Mutta uni oli piristävä.

Se liittyi varmaan eiliseen keskusteluun ystävän kanssa siitä, koska lumipeite on paksuimmillaan. Masentava totuushan on, että meren jää on paksuimmillaan maaliskuussa, ja sen todistan minäkin. Jos saareen voi joskus autolla ajaa, se on maaliskuussa. Viime vuonnakin oli näin. Helmikuussa ei jäälle ollut vielä asiaa, ainakaan tällaisella varovaisemmalla ihmisellä.
Lumipeitekin on tilastollisesti kaikkein paksuimmillaan vasta juuri ennen kuin se alkaa sulaa. Ilmatieteen laitoksen 30 vuoden keskiarvon mukaan maaliskuun 15. päivä on lunta lounaisrannikolla yleensä 10 cm, pääkaupunkiseudulla jo tuplasti.

Ja minä kun joka talvi odotan maaliskuuta ja kevättä... mielessäni siintää tällainen kevät, joka on oikeasti vasta huhtikuun lopulla. Tämä diaesitys on pitkä, melkein 50 kuvaa, joten sitä eivät ehkä kaikki jaksa katsoa, mutta ne joka jaksavat, saavat ihailla Jungfruskärin huhtikuuta. Jungfruskär on Turun saariston läntisimpiä saaria, sen vierellä on Kihti, joka erottaa Ahvenanmaan saariston Turun saaristosta.



Created with flickr slideshow.

Päivän leikit

Ennan kenkälaatikossa -blogista tuli Liebster Blog -tunnustus, kiitos! Tämä pitäisi lähettää viidelle blogille joilla on alle 200 lukijaa, mutta tunnustus on tainnut kiertää blogeissa jo aika paljon, joten lähetän tämän nyt kahteen suuntaan: Liinalle Tuulen takana -blogiin ajatuksia herättävistä mietinnöistä ja Kitiselle Miu!kkaaseen kissablogiin, joka vetää aina suupielet korvasta korvaan. Pohdinnan lisäksi naurua tarvitaan joka päivä.

Tässä meidän päivän naurut. Kissojen koritalo on osoittautunut hyväksi ostokseksi, siellä nukutaan ja leikitään. Musti yrittää ottaa päiväunet talossaan, kun Ransu hyökkää katon kautta terassille.

Terassilta löytyy kiinnostava kaninkarvapallo, jota Ransu räpeltää äänekkäästi toivoen, että Musti kiinnostuisi ja tulisi tappelemaan lelusta.

Ransu: Onkohan se hereillä?
Musti: Aina nuo yläkerran naapurit aloittavat vasaroinnin kun yritän nukkua.

Liito-orava lähtee yllätyssyöksyyn.

Pam! Tuu leikkimään! Pou! Tuu leikkimään! Muks!

Huokaus.

Hyvää ystävänpäivää!

Sunnuntaikävelyllä

Created with flickr slideshow.

On tämä kaunistakin. Sunnuntaikävely Träskändan puistossa Espoossa.

Winter is ok and even beautiful, but I do wish the spring would come. The above images are from Träskända Manor Park in Espoo.

Kävin torstaina luennoimassa Imatralla ja ennen luentoa oli hetki aikaa pyörähtää Vuoksen varren rannalla. Siinä näytti olevan varsin kaunis puisto, johon olisi mukava tutustua kesällä – nyt oli pureva pakkanen ja siinä missä näytti olevan kaunis lampi ja istutuksia, oli metrinen hanki.
Menomatkalla junassa puhelimeni soi ja Etelä-Karjalan radion reportteri teki pienen haastattelun. Hän esitti heti alkuun vaikean kysymyksen: Miten nyt voi ohjata ajatukset puutarhaan ja sen suunnitteluun, kun kaikki on lumen peitossa?
Siihen oli hyvin vaikea vastata. Puutarhaihmiselle se ei nimittäin tuota niin minkäänlaista ongelmaa.

Luento kesti pari tuntia, eikä sitä oikein tässä mahdu toistamaan, enkä edes muistakaan mitä kaikkea sen aikana hölötin, keskusteluakin oli. Yksi aiheistani liittyi ylläolevaan diaesitykseen: talvella pääsevät rakenteet ja rakennelmat esille. Ne tuovat puutarhaan kauneutta ja ryhtiä. Samoin tekevät selkeän muotoiset, talvellakin muotonsa pitävät pensas- ja puuistutukset. Samat muodot ja rakenteet ovat edukseen myös syksyllä ennen lumen tuloa sekä varhain keväällä. Eli meidän ilmastossamme suurimman osan vuodesta. Tässäpä pieni siemen itämään ajatuksiin.

Luentosali oli ääriään myöten täynnä mukavia puutarhaihmisiä, suurin osa Imatran Puutarhan Ystävät -yhdistyksen jäseniä. Heillä on valtavan aktiivinen yhdistys ja hurjasti tapahtumia! Ensi kesänä he toteuttavat puutarhamatkan Tanskaan.

Ystävänpäivä-ennakko

Kohta on ystävänpäivä, mutta koska minulla on huomattava taipumus unohtaa juhla- ja merkkipäivät niiden oikeina päivinä, teen ystävänpäiväpostauksen jo nyt. Lähdin etsimään sydänaiheita puutarhasta (siis kuva-arkistosta, puutarhahan on lumen alla).

Happy St. Valentine's Day in advance!

Sydämiä esiintyy lehdissä (rotkolemmikki 'Hadspen Cream') ...

... ja kukissa. Palavanrakkauden jokainen terälehti on tulipunainen sydän.

Keväiset tulppaanien terälehdetkin muodostavat joskus sydämiä.

Kissapojilla on ystävänpäivä joka päivä. Musti ihmettelee peiton alla liikkuvaa möykkyä. Möykky jähmettyy paikoilleen (toivoen, että toinen osapuoli hyökkää).

Liikkumaton möykky lakkasi kiinnostamasta.

Möykky lähtee uudestaan liikkeelle.

Voi pojat ♥

Oikein mukavaa viikonloppua ja hyvää ystävänpäivää kaikille!

Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Helmikuun kalenteripoika

Kuin kaksi marjaa: Ransu...

... ja Barbapörrö (kuva www.freecoloringpage.org).

February calendar boy is Ransu. With Barbabeau, they are two peas in a pod.

Ransupörrö harrastaa masukarvojen tuuletusta.

Leppoisaa maanantaita!

Have an easy Monday!

Äänestyspaini

Ensin vietetään yhteinen pesuhetki kaikessa rauhassa.
Kunnes ...

Cats have the ability to spend a tranquil moment together and burst into a fierceful fight the next ...

Huomaa vaakatasoon vetäytyneet korvat. Silmätkin on viisainta pitää kiinni, tuumaa Musti ja mäiskii veljeä sokkona.

Ransun vasen suora. Huomaa vielä matalammiksi vetäytyneet korvat.

Oikea suora ja yhä litteämmät korvat. Seuraavaksi ne varmaan painuvat pään sisään kuin lentokoneen pyörät.

Musti saa tarpeekseen ja antaa kunnon pojauksen isoveljen käpälästä.

Isoveljen käpälä kohtaa pikkuveljen

Isoveli sanoo: Käykää äänestämässä! Jos on musta kandidaatti, se on paras. Maatiaispuoluettakin kannatetaan.

Today is the presidential election, second round. Musti would support a black candidate was there one.

Lamppuongelma ja miten se ratkaistiin

Älkää kiinnittäkö huomiota nurkassa lojuviin ylimääräisiin laatikostoihin, peileihin ja kangasrulliin tai villakasoihin. Aion puhua kuvassa näkyvästä valaisimesta.
Kyseessä on kaupunkiolohuone. Tuo kolmijalkainen lamppu ihastutti heti, olenhan opinnoissani opetellut maanmittaustakin. Lampun varjostin oli vähän rikki ja sain hyvän alennuksen. Lamppu on Boknäsistä, neljä vuotta sitten hankittu, en tiedä, myyvätkö he mallia enää. Varjostin häiritsi minua aina, sen muotokieli ja malli eivät käyneet muuhun sisustukseen.

A lighting problem: what to do with a crowded room in a 1970's apartment where there is a nice lamp base with a broken shade?

Kaupunkiasuntoni on 70-luvun betonisessa lähiökerrostalossa ja huonekorkeus on matala. Tilaa ei muutenkaan ole mitenkään hurjasti, kun ottaa huomioon tavaramäärän ja isän vanhan flyygelin.

Älkää kiinnittäkö huomiota pursuaviin hyllyihin, laatikoihin, villakasoihin, puoliksi ripustettuihin tauluihin ja samaan makkarin entisen peilioven peiliin, joka on nyt vaihtanut seinää.
Kattolamppujen suhteen minulla oli visio: ufon malliset. Matalaan huoneeseen hankitaan usein plafondi, mutta jostain syystä en pidä niistä lainkaan, en myöskään sellaisista härpäkkeistä, missä on kolmeen suuntaan osoittava lukulampun näköinen. Nämä ufot löytyivät Ikeasta ja olen ollut niihin varsin tyytyväinen. Silti, kun maanmittarilampun varjostin lopullisesti hajosi, minulla kesti kuukausia tajuta: tietysti samanlainen ufo, poistan vain ripustusmekanismin. Se yhtenäistää huonetta edes piirun verran ja on tarpeeksi laaja vastapainoksi lampun leveälle jalalle.

Solution: get the same shade as the ceiling lamps. From Ikea.

Homma oli melkeinpä helpommin tehty kuin sanottu. Mekanismi on kuin luotu muunnettavaksi moneen käyttöön. Toimii, ainakin minun silmissäni! Ei valaise kovin voimakkaasti, kuvun voi suunnata ohjaamaan valokeilaa alas tai ylös. Olen kääntänyt sitä muutamaan kertaan, kun en osaa päättää. Näissä kuvissa se taitaa osoittaa ylös.