Päivän ilonaiheita

Ilonaiheita on hirmuisesti, tärkeimpänä se, että olemme viimein kotona! Alkukesällä ostamani kallis 'Hewitt's Double' -jaloängelmä on tehnyt varmaan sata pikkuruista kukkanuppua. Jihuu! Kerrottuja pikkuisia ängelmänkukkia koko rahalla.
On se kuulkaa ystävät niin, että taimen ostaminen on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Tai joskus ne rahat menettää, mutta toisinaan niille saa mahtavaa korkoa.

Ehdin kuin ehdinkin nähdä ystävän viime syksynä antamien pionien kukat. Tässä punaisessa on vielä yksi avautuvakin kukka.

Toinen on valkoinen. Kiitos tuhannesti näistä, Sametti Hortensia!

Tämä on Todella Tärkeä Kasvi, jonka kukinnan missasin viime kesänä, kun olin kaupungissa töissä koko heinäkuun, ja silloin se kukki pihallani ensimmäistä kertaa. Idänmiekkalilja on talvenkestävä miekkalilja, eli tämä kasvaa ihan normaalina perennana ulkona. Kukkavarret ovat jalostettuihin serkkuihin verrattuna sirot, mikä minua tässä juuri miellyttääkin. Kasvi ei näytä niin muoviselta kuin ne isokoiset versiot, vaan miltei luonnonkukalta, tosin hyvin hienolta ja näyttävältä sellaiselta. Tämä kukkavarsi on taipunut vaakatasoon, siksi tällainen erikoinen kukkien asento. Ehkä tätä pitää hieman siirtää, viereinen siniheinä yrittää jyrätä.

Tämä on aito luonnonkukka, varmaankin alsikeapila. Ihastuttava kukka, kuin 'Nora Barlow' -akileijan apilaversio.
Pikkutyttönä kun tutkin kasvikirjaa, minua kiehtoi alsikeapila jostakin syystä. En nyt muista miksi. Yritin bongailla juuri näitä (monen monen muun kasvin ohella). Ja kyllä tämäkin bongaus kannatti, täytyi juosta hakemaan kamera kun kukka oli niin suloinen!

Apilan vieressä kasvavat mustaseljat, on taas seljankukkamehun tekoaika. Tällä kertaa en varmaan vaivaudu laittamaan sitruunahappoa juuri ollenkaan, mehu tulee kumminkin juotua parissa viikossa.

Seljoista muutaman metrin päässä on puolestaan paahdepenkki. Punakukkaisista siankärsämöistä yksi on ihan tumma, muut haaleampia, varmaan tumman 'Cerise Queenin' ja luonnon kärsämöiden risteymätaimia.

Ketoneilikka on levinnyt sinne sun tänne, vaikka alkukesällä en ollut näkevinäni tätä ollenkaan ja pelkäsin tämän hävinneen. Tienposkesta tätä tosin löytyisi lisää, ei tämä sen kauempaa ole tullut.

Nämä tyypit, päivänkakkarat ja kurjenkellot, ovat tulleet tähän ihan omin nokkineen ja ovat tervetulleita.

Penkin yläpäässä kukkii silkkihanhikki, joka on ärtsyn kiva väripari verikurjenpolven kanssa, vaikka en onnistunut saamaan niitä järkevästi samaan kuvaan.

Paahdepenkkiä.

Siinä eivät suinkaan olleet kaikki ilonaiheet, vaan niitä riittää vaikka kuinka. Muotopuutarhassa epäileväisenä tarkkailemani vuorikaunokin siementaimi on kuin onkin 'Amethyst in Snow'! Lajikkeista ei koskaan tiedä, tuleeko niiden taimista lajiketta vaiko perusmuotoa. Anteeksi vain ametisti, kun epäilin! Hauskaa on sekin, että tämä on kylväytynyt monen metrin päähän emokasvista, paikkaan, jossa savimaa on kovaa kuin betoni ja siihen tosiaan kaipasin jotakin, joka ei heittäisi henkeään. Toivottavasti tämä nyt on sellainen.
Yksi syy kasvien menehtymiseen puutarhassani voi olla huono maa. Tänne saarelle kun ei voi tilata kuormallista multaa, tai voisi, mutta sen rahti tulisi järjettömän kalliiksi. Parilla multasäkillä taas ei juuri mitään tee, ja auto tuppaa olemaan täynnä ilmankin. Joten useimmiten en paranna maata mitenkään, kaivan vain kuopan ja toivotan Herran haltuun. Istutusalueet saavat sitten kompostia katteeksi keittiöstä ja huussista, kun sellaista valmistuu, mutta aika vähän sitä vuosittain tulee.

Kuistin viereen pari vuotta sitten istuttamani pikkujasmike 'Erectus' kukkii ja tekee juuri sen, minkä suunnittelinkin. Se levittää ihanaa metsämansikan tuoksua koko kuistille. Tämänkin koen ensimmäistä kertaa, joten siinä meni hetki ihmetellessä, mistä mansikan tuoksu tulee.

Vesitynnyrin toisella puolella on verkolla suojattu valkokukkainen varjolilja myös tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa näin runsaana. Aiemmin sen kukkavarret on syöty, nyt onneksi ei, vaikka verkko ei yllä suojaamaan korkeampaa vartta.

Nappiniittyleinikki on yhä kukassa, ihanaa!

Loistokärhö 'Hagley Hybrid' kukkii ilahduttavan runsaana ja niin kauniin roosana.

Huh, jaksatko vielä lukea? Lähes lopussa ollaan! Tämä pikku ilahdutus oli pakko ikuistaa: sammalkeinuun istuttamani valkomaksaruoho on tehnyt kukkavarren.

Sokerit pohjalla. Olen innosta ymmyrkäisenä. Samettihortensiassa on kuin onkin kukkanuppuja, ainakin neljä! Kaikki versonpäät eivät vielä ole auenneet paljastaakseen, tuleeko näitä vielä enemmänkin. Voi eläköön! Morsiusleinikki on selvästi viskonut terälehtiään ilmaan nupun kunniaksi.

Kesäpoika.
Iloista viikon jatkoa!

There is a lot to celebrate about, many lovely flowers and my sargent hydrangea is coming to bloom for the first time ever!

Alsikeapila – Trifolium hybridum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno' 
Mustaselja – Sambucus nigra
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Pikkujasmike – Philadelphus ✕ lemoinei
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Siankärsämö – Achillea millefolium
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Valkomaksaruoho – Sedum album
Varjolilja – Lilium martagon
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Puolivarjon tapahtumia

Vuokko-esikkopuutarhassa ovat käärmeenlaukat tulossa kukkaan. Ne ovat lisääntyneet mukavasti siitä yhdestä, josta pihani käärmeenlaukkapopulaatio alkoi. Tämä kukkapenkki on puolivilli ja siitä saa kitkeä luonnonkasveja ja heinää. Heinän kanssa täytyy olla tarkkana, ettei vahingossa nyhdä käärmeenlaukkaa, sillä on heinämäisen ohuet lehdet ja nuoria siementaimia ei erota heinästä edes kukkavarsista.

Kivimuurin kupeessa, hyvässä tuulensuojassa kasvaa pensasmagnolian raasku. Magnoliat näyttävät kuolevan yksi toisensa jälkeen, tämäkin kuihdutti viime kesänä ensimmäiset kaksi oksaansa ja nyt tämä viimeinenkin on menossa. Missä lienee vika. Magnolian lehdetön tikku näkyy uuninluukun edustalla. Minulta on jo kuollut tähti- ja japaninmagnolia sekä 'Susan', joka heitti viimein henkensä. Kauan se yrittikin pysyä hengissä, mutta kun sen maanpäälliset versot olivat kuolleet ja se teki uutta versoa juuristaan, joku kävi napsimassa uuden nousevan verson kerta toisensa jälkeen. Laitoin verkon ympärille, mutta sekään ei auttanut. Ehkä joku pieni päästäinen, tai etana, tai lintu, mutta sellainen ei olisi enää päässyt viimeisimmästä verkostani läpi. Tuohon taistoon menivät 'Susanin' viimeiset voimat, ja nyt sama kohtalo ehkä odottaa pensasmagnoliaa.

Tässä kuva vuokko-esikkopuutarhasta vähän kauempaa silloin, kun syreenit vielä kukkivat. Kukkapenkki jatkuu kivimuurin edustalla sekä rinnettä alas että ylös jonkin matkaa.

Onneksi puutarhassa on paljon, josta voi iloita, niin koko touhu ei mene murehtimiseksi. Sysiakileija on rehevöitynyt ja kukkii tumman violettina.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' on napannut käärmeenlaukan nupun tiukkaan syleilyyn.

Toinen hauska läheisyyshetki tapahtui muotopuutarhassa, kun ikuistin morsiusleinikin uteliaat kukat kurkistamassa samettihortensian nuppua. Luulen, että tuo on ihan tavallinen versonkärki, mutta elättelen toivoa, josko tänä vuonna saisi nähdä kukkia, kun ensimmäistä kertaa tämä ei paleltunut lähes maata myöten.

Viereisellä kedolla kukki valkolehdokki tänä vuonna vasta heinäkuun puolella.

Löysin portaanpielen korkean kasvuston seasta jotakin matalampaa, jossa oli kukkanuppuja. Lisäksi sieltä löytyi yksi hajulaukka. Kaikkea sitä löytääkin, istutin sinne joitakin sipuleita vuonna 2007 enkä ole noita kahta lajia siinä aiempina vuosina huomannutkaan. Siirsin hajulaukan Rohaniin ja tämän ilmeisesti sarjatähdikin purppuraorvokkien sekaan ison katajan juurelle. Auringossa sen kukat avautuivat pian. Varjossa kasvaneet versot olivat pitkiä ja lötköjä ja asettuivat maata pitkin makaamaan, vain kukat jaksoivat nostaa päätään.

Loppuun Ransun terveiset!


Hajulaukka – Nectaroscordum siculum 
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Pensasmagnolia – Magnolia sieboldii
Purppuraorvokko – Viola adunca 'Purpurea'
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sarjatähdikki – Ornithogalum umbellatum
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Valkolehdokki – Platanthera bifolia

Kurjenmiekkapökerrys

Päivölässä sai ruusujen lisäksi ihailla kurjenmiekkoja. Tarhakurjenmiekat eli parrakkaat pötkyläjuuriset eivät tänä vuonna loista kukkamäärällään, mutta onneksi on muita, siperialaisia esimerkiksi. Ja siperialaisten risteytyksiä eli loistokurjenmiekkoja, joista Päivölässä oli hyvä valikoima saksalaisen Tambergin jalostamia lajikkeita. Tämä on 'Sibtosa Queen', nimi sibtosa viittaa siperian- ja kaunokurjenmiekan risteymään (sibirica ✕ setosa).

'Weinkönigin'

'Rauchblau'

'Sibtosa Wine'

Kaikki yllä olevat olivat loistokurjenmiekkoja. Omalla pihallani olen unohtanut esitellä tämän 'Shirley's Choice' -loistokurjenmiekan, jonka ensimmäinen kukka avautui reilu viikko sitten.

Ilokseni tajusin, että omalla pihallani kukkiva keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger' on myös kuulun Tambergin jalostama, jonka käsistä ovat siis syntyneet kaikki nuo ylimpien kuvien namupalat. Niitä voi kuolata kasvattajan verkkosivuilla täällä.

Tarhakurjenmiekoista kukassa oli pari näyttävämpää kasvustoa, joista kumpikin oli nimettömiä siementaimia, tässä toinen niistä, kovin kauniin värinen. Muuten esitys oli vaisu kuten omalla pihallanikin, paitsi sen jättikorkean 'White Cityn' osalta.

Päivölässä oli myös siroja etelänkurjenmiekkoja, sekä kelta- että valkokukkaisia. Näitä täytyy hankkia, pihallani on etelänkurjenmiekan mentävä kolo!


Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Kaunokurjenmiekka – I. setosa
Keltakurjenmiekka – I. pseudacorus
Loistokurjenmiekka – I. Sibirica-Ryhmä
Siperiankurjenmiekka – I. sibirica
Tarhakurjenmiekka – I. Germanica-Ryhmä

Heinäkuun kalenteripoika

Heinäkuussa useimmat viettävät lomaa. Jotkut jopa löhölomaa. Niin kalenteripoikakin.

The July calendar boy is on holiday against his will. That's tough.

Mutta lomalla on rankkaa.

Detalji kalenteripojasta.

Tuplarankkaa. Niin rankkaa, että alkaa itseänikin väsyttää. Eilen otinkin päikkärit kahden kalenteripojan välissä.

Siispä loppuun piristävä kuva: marhanlilja 'Russian Red', kuvattu Päivölässä.
Leppoisaa lomaa kaikille lomalaisille!

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Ruusupökerrys

Pääsin viikonlopuna käymään Nummelan Päivölässä, kun sinne oli järjestetty opastettu kierros pienelle ryhmälle. Koekentällä on satoja ellei tuhansia ruusuja, useimmat niistä ovat siementaimia, joten nimiä en voi kuvien oheen juurikaan laittaa, sillä sellaisia ei ole.
Koekentällä katsotaan hyviä ruusuja viljelyyn ja kauppoihin, mutta niiden täytyy olla sitten todella hyviä ja laadukkaita, jolloin ne kestävät talvet moitteetta ja kukkivat runsaasti joka vuosi. Nopeasti ränsistyvät kukat esimerkiksi pudottavat ruusun heti jatkosta.
Tältä kentältä ovat peräisin uudet kotimaiset 'Sointu', 'Sävel', 'Ilo' ja 'Tove Jansson', muun muassa. Kentällä on koeviljelty ruusuja yli kahdenkymmenen vuoden ajan, ensin yliopiston toimesta, mutta sen lopetettua urakan ovat työtä jatkaneet talkoohengellä ja sisulla Pirkko Kahila ja Peter Joy, ilman mitään rahoitusta, huom!

Peter Joy ja Pirkko Kahila olivat esittelemässä työnsä tuloksia. Tässä Peterin edessä on lähes valkokukkainen 'Sävel', vasemmalla on vaaleanpunakukkainen neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

Kentän laidalla on mökki ja paja, joista on hiukkasen kadehdittava näkymä – ei mikään keskiverto-peltomaisema...

Muutamat ruusut ihastuttivat erityisesti. Tämä on punakukkaisen tarhakurtturuusun ja tummanpunaisen sammalruusun risteymä.

Tämä sinertävän vaaleanpunainen ihastutti erityisesti enkä ehtinyt kysyä, mikähän tämä taisi olla. Luultavasti "vain joku siementaimi", toki isäntäväellä on tarkat tiedot vanhemmista jossakin kartassaan.

Kaunista siellä, kaunista täällä...

Ihmisporukka hävisi ruusupuskien sekaan. Täällä ei juurikaan ryhmäruusuja ole, ja se sopi minulle, kun en niistä niin välitäkään. Pensasruusuissa ja köynnöksissä (jotka oikeasti ovat pitkiä versoja kasvattavia pensaita, ruusu ei tee mitään kiinnittyviä versoja) on sitä jotakin.

Ranskanruusu 'Iiitin Tiltu'.

Tumma ja rauhallinen kuusiaita on hyvä tausta ruusunkukille ja tuo pensaille kaivattua tuulensuojaa, jolloin ne kestävät talvet paremmin.

Mustialanruusu-risteymä.

Muutama pionikin pellolla on, ja vähän muutakin, josta lisää toisella kertaa. Näistä pioneistakaan ei ole lajiketietoa, kun ovat siementaimia.

Heti koekentän alkunurkassa oli ihastuttava niitty ukonkelloa, joukossa muutamia etelänruusuruohoja ja muuta mukavaa. Mikä näky, mikä väriyhdistelmä!

Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Kurtturuusu – Rosa Rugosa-Ryhmä
Mustialanruusu – R. 'Minette'
Neilikkaruusu – R. Grootendorst-Ryhmä
Sammalruusu – R. Centifolia Muscosa -Ryhmä
Ranskanruusu – R. Gallica-Ryhmä
Ukonkello – Campanula latifolia