Tuesday, 14 April 2026

Keisareita ja kiuruja

 Kevään kukista osa on pikkuruisia, osa lähes suuruudenhulluja.

Niinhän siinä kävi, että punakukkaisen pystykiurunkannuksen ensimmäiset kukat olivat kunnolla auki toissa päivänä. Eilen olisi ollut päivä, jolloin veikkasin niiden avautuvan Koska kukkii -haasteessa.
Niin tai näin päivän päälle, mutta on tämä ihastuttava väri! Tuo veden kielelle.

Ensimmäisen kuvan kiurunkannuksella ei ole lajikenimeä, mutta tämän olen ostanut 'Beth Evansina'. Ystävien kesken "Betti" oli ruukkutaimi ja istutin koko kasvuston könttänä, niinpä kasvusto on alusta asti ollut runsas. 
Ilokseni huomasin nurmikolla tämän lähistöllä punakukkaisia pystykiurunkannuksen siementaimia. Betti oli puutarhani ensimmäinen punakukkainen kiurunkannus, jälkeläisiä on ehtinyt tulla jo monen vuoden ajan.

Tonttini kasvaa laidasta laitaan luonnon pystykiurunkannusta, joka on tällaista violettikukkaista. On mukavaa saada eri värimuunnoksia, kun eri väriset kannat risteytyvät.

Ensimmäisen kuvan punakukkainen kiurunkannus asustaa ruusu-heinätarhassa. Siellä ovat myyrät myllertäneet urakalla. Kuva demonstroi, ettei keisarinpikarililja oikeasti myyriä karkota. Aivan kasvin vieressä on myyrän kolo. Keisareita pitäisi istuttaa aivan kylki kylkeen, ilmeisesti.

Myyriä on todella paljon edelleen. Toivon, että tämän vuoden aikana kannat kääntyvät laskuun, sillä myyriä on ollut huomattavan paljon jo pari vuotta. Viime syksynä niitä oli vielä sitäkin enemmän. Toivoin, että ankara talvi olisi ne tuhonnut, mutta mitä vielä. Myyriä vilisee silmissä ja Supercat-loukku nappaa tunneleista vuoroin vesimyyriä, vuoroin peltomyyriä. Kumpikin syö kasvien juuria ja kukkasipuleita, ikävä kyllä.

Onneksi osa kasveista on kumminkin yhä elossa! Nämä ovat viime syksynä istutettua 'Bowles's White' -sieberinsahramia. Näistäkin on toistaiseksi noussut vain tämä yksi, mutta sekin on iso ilo.

Keisarinpikarililjoina myydään paljon risteymiä, joilla on lajikenimi, mutta ei lajinimeä, sillä ne eivät ole mitään lajia, eivät keisarinpikarililjaakaan. Tämä mahtihienon värinen ruskopenkin komistus on 'Sunset'. Sen vierellä korostuu turkinlumikellojen raikas väritys ja hentous. Vaikka onhan niillä lumikelloksi leveät ja komeat lehdet.
Ihanaa, että lumikellot ovat yhä kukassa, täällä merellä ei ole ollut niin kuuma, että ne olisivat kuihtuneet.

Ruskopenkin toisella reunalla maasta nousee 'Early Bird' -marhanliljoja oikein ponnekkaasti. Ne nostavat isoja multakokkareita tieltään.

Selvästi erottuvin on keisarinpikarililja 'Aureomarginata' eli kirjaimellisesti keltareunainen. Tällä on yhdet kevään makeimmista versoista, siis en tarkoita makua vaan ulkonäköä!

Minulla alkaa olla melkoinen kokoelma keisareita ja niiden tapaisia pikarililjoja, joten toivon voivani joidenkin viikkojen päästä esitellä niiden upeita kukkia monessa eri sävyssä.


Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Pystykiurunkannus Corydalis solida 
Sieberinsahrami Crocus sieberi
Turkinlumikello Galanthus woronowii

2 comments :

  1. Puistattaa jo pelkkä myyräkuvan katsominen 🫣Merri ei ole saanut tänä keväänä vielä mitään saalista, vaikka se ulkoilee jo paljon enemmän, kuin talvella. Maia on myös aina ovella, kun se aukeaa, jopa rasittavuuteen asti. En kyllä jaksa uskoa, että se saalistaisi yhtään mitään. Hieno neiti vain katselee ja mietiskelee.

    ReplyDelete
  2. Myyrä on söpö, mutta ei tietystikään ole toivottu vieras pihapiirissä. Terkut Ransulle!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!