Thursday, 1 January 2026

Tammikuun kalenteripoika

 Hyvää alkanutta vuotta!

Tammikuun kalenteripoika on kotipantteri Musti, 19 vuotta. Toisin kuin nuorempi Ransu, käy Musti tunnollisesti vessassa ulkona, vaikka sisävessakin olisi. Sitä se käyttää vasta, kun on lähemmäs 20 astetta pakkasta.

Sitten Musti siirtyy seuraavaan tärkeään ulkopuuhaan.

Myyrien ja hiirien kyttäämiseen. 

Otin nämä jutun ensimmäiset kuvat eilen, kun oli ihana auringonpaiste. Tyyntäkin oli. Senpä vuoksi eilen aamuvarhaisella mittari näytti –12,9 astetta. 
Eipä siinä mitään, mutta lauantain myrsky aiheutti meidän saarella, kuten monessa muussakin paikassa, neljän vuorokauden sähkökatkoksen. Kaikki eivät ole vieläkään saaneet sähköjä takaisin. 
Olin katkon alkaessa kaupungissa ja saavuin sähköttömään, kylmään kotiin tiistai-iltana. Sain sisälämmön hilattua nollasta +3,3 asteeseen ennen kun menin nukkumaan. Aamulla se oli taas lähellä nollaa. Oli hilkulla, että sain pelastettua sisäkasvit ja vesipumpun ennen kuin ne jäätyivät.

Sähkökatkoa lukuun ottamatta myrsky ei tehnyt kovin suuria tuhoja. Reilun vuoden takainen hirmumyrsky hajotti sitä sun tätä, mikrosaunani kattokin lensi silloin pois. Mutta silloin keskituuli ylittikin 33 m/s, nyt se oli vaivaiset 31 m/s.

Vanhan talon yläpuolella vinoon kasvanut tuomi, jonka kaatamista olin välillä miettinyt, oli kellahtanut. Onneksi se kellahti siihen suuntaan, jonne olikin vinossa, sillä suora pohjoistuuli olisi muuten voinut painaa sen suoraan vanhan talon nurkkaan vieden räystästä mukanaan. Nyt se ei onnistunut edes irrottamaan räystäskettinkiä paikoiltaan. 
Toisaalta kun suoraan pohjoisen suunnassa on metsäinen mäki, tuppaavat pohjoistuulet aina kiertämään tähän länsiluoteen kautta.

Havukasan alla talvehtii persianparrotia. Nyt se saa paremmin valoa, minkä vuoksi olin tuomen kaatamista suunnitellutkin.

Siinäpä ne tuhot olivatkin. Kylmässä eteisessä olevan pakastimen sisältöä olen yrittänyt saada syötyä pois kahdesta syksyisestä pitkästä (mutta ei näin pitkästä) sähkökatkosta asti, mutta en usko, että siellä on mitään suorastaan pilaantunut. Lämmittämätön, eristämätön eteinen oli pakkasella, kun tulin. Jatkan vain pakastimen syömistä tyhjäksi. On kumma juttu, kuinka paljon tavaraa pienikin arkkupakastin vetää.

On ihan kivaa, että on sahaushommaa tiedossa. Se lämmittää mukavasti. Eilen en ehtinyt, oli ikkuna-aukkojen suojapressujen takaisin kiinnittämistä ja talon lämmittämistä (sähköt palasivat eilen puolenpäivän maissa). Tänään tuulee niin, että sahailen mieluummin tyynempänä päivänä. Luntakin tuiskuaa, yyh.

Mustin lempipaikka, keittiön pöytä, on taas lattialämmitetty, kun sen alla oleva patteri toimii. 
Tällä hetkellä pantteri tuhisee ruokaperäisillä sängyssä untuvapeiton alla.

Pysykää lämpiminä ja muistakaa syömisen ja levon lisäksi juominenkin! Vaikka on kylmä, tarvitsee niin pantterin kuin ihmisenkin elimistö riittävästi nestettä.


Persianparrotia Parrotia persica
Tuomi Prunus padus

10 comments :

  1. Miten ihanaa, että Musti on päässyt taas lempikotiinsa. Oli varmasti iso homma käydä nuuhkimassa kaikki vieraat tuoksut plantaasilla. Täällä Rauman edustalla puuskat ylsivät jopa 33 m/s. Kamala räiske ja pauke kuului, mutta omalta osalta se jäi siihen. Ruokaperäisillä tuhiseva pantteri untuvapeiton alla 🥰

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti on paljon reippaampi täällä kotona, missä sillä on mielekästä ja tärkeää tekemistä.
      Huh, onneksi teillä ei tullut sitten vahinkoja!

      Delete
  2. No olen miettinyt täällä sisäsaaristoss
    a että mitenköhän teillä siellä sähköjen kanssa kävi....Kova tuuli jäähdyttää talon nopeasti. Meillä sähköt pätkivät mutta eivät katkenneet kokonaan. Puita toki pohjoisen puolella kaatui mutta ei tehnyt tuhojaan rakennuksille. Musti on oikein kunnon maalaiskissa,hiekkalaatikolle vasta kun on äärimmäinen pakko. :)
    Lunta en pahemmin kaipaa mutta kai sitä tännekin nyt tulee. Vähän tietysti voi tulla kasvien suojaksi kun on pakkasia mutta ei liikaa. Minulle sopii kyllä saariston leudot joskin pimeät talvet.
    Kevättä odotellessa!
    -Eeva-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Neljä vuorokautta on kyllä pitkä aika odotella sähköjä. Tosin en ollut kotona siitä kuin murto-osan, mutta toisaalta olisin silloin saanut pidettyä taloa lämpimänä. Nyt olen nauttinut sähköstä sitten täysin siemauksin, ja lämmöstäkin, tosin se on suhteellista. Tällä tuulella ei talo oikein lämpene etenkään, kun se vielä eilen aamulla oli lähes nolla-asteinen.
      Olen samaa mieltä talvesta: kunhan on lauhaa, niin kaikki käy. Päivä on joka tapauksessa lyhyt, oli lunta tai ei.

      Delete
  3. Olipa siellä melkoisen pitkä sähkökatko, onneksi ei myrsky heitellyt puita tai kattoja - melkoisen kova tuuli kyllä oli ja tällaisia myrskyjä varmaan tulee olemaankin vaikka kivoja ne eivät ole! Olipa siellä talossasi aika viileää, onneksi sait pumpun pelastettua ja taloa lämpimäksi. Musti on oikea maatiainen ja metsästäjä melkein säässä kuin säässä! Reipas, vaikka ikää on jo kertynyt!
    Oikein ihanaa alkanutta uutta vuotta sinne Etelämeren rannalle!

    ReplyDelete
  4. Me säästyttiin myrskyltä kokonaan täällä Itä-Suomessa. Olen miettinyt, miten vaikea tuommoinen pitkä sähkökatko on -varsinkin jos on lehmiä tai hevosia. Nuo kaatuneet puut ovat uutisten mukaan saaneet pahaa tuhoa aikaan.
    Ihan näkee miten kissat siellä nauttivat olostaan.

    ReplyDelete
  5. Vai vain vaivaiset 31 m/s! Hyvä, ettei tullut suurempia tuhoja. Paljonhan tuo Hannes on maata sekoittanut. Meillä on tuoreessa muistissa Tapaninpäivän myräkkä 2011. Silloin oltiin useampi päivä sähköttä, mikä johti myös vedettömyyteen. Sen kokemuksen jälkeen osaa arvostaa sähköä ja ihmetellä, miten moneen sen puute nykyihmisen elämässä vaikuttaa. Silloin säätila oli leuto, eikä sisätilat kylmenneet alle +15. Taisi sinulla olla naama jäässä nollassa herätessäsi. Toivottavasti kaksi karvapatteria hilautui peiton alle kykiäsi lämmittämään.
    Pakkasta on vähän liikaa, mutta ei murehdita sitä. Nyt mennään katse kohti kevättä!

    ReplyDelete
  6. Selviytyjät!! Sitä te olette, sinä ja karvapojat! Nukkumaan muutaman asteen lämmössä ja herääminen nollan kieppeillä, ajatuskin kauhistaa.Kaikki ihailuni teille pärjääville! Lapsuudenkodissani oli sota-ajan huonoista tiilistä tehtyjä uuneja osassa huoneita. Niinpä lakanat tuntuivat talvella aina aluksi tosi kylmiltä nukkumaan mennessä, ja lämpötila laski yöllä alle kymmeneen. Peiton alta ei olisi millään halunnut aamulla nousta. Myöhemmin olenkin nauttinut vedottomasta ja lämpöisestä kodista täysin palkein. Nukun silti untuvapeitteen kanssa, koska Mustin lailla pidän sitä maailman parhaana. Olipa siellä oiva puhuri tällä kertaa, kun hoiti puunkaatohommat. Täällä rannalla ei nyt tullut tuhoja, vain hirmuisesti puista roskaa pihaan.
    Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta ja valoisaa ja ihanaa tammikuuta! Kiitos myös menneen vuoden paljon iloa tuottaneista postauksista. Toivottavaati kasvit saavat lumipeitettä ennen kiristyviä pakkasia.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
  7. Harmillista tuollaiset sähkökatkot. Meillä ei ole ollut katkoksia, mutta kuten varmaan arvaat niin sitäkin kovempia tuulia. Ja lunta on tullut oikein kunnolla. Hyvää vuoden vaihdetta sinulle ja kalenteripojalle!

    ReplyDelete
  8. Hirmunen tuuli on ollu, tiällä kuatus mehtee noissa lukemissa. Kylymäks on vetäny kotisi. Villasukat ja paijat on ollu tarpeen. Pitkiä on sähkökatkot siellä. Kyllä agrikaatti ois hyvä noissa tilanteissa papattamaan!
    Hyvää alkanutta vuotta! Päivät käy pitenemään!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!