Saturday 22 January 2022

Kuusi kuvaa toukokuusta

 Ihana Kuusi kuvaa kesästä -haaste, jonka Tuplasti terapiaa -blogi on loppusyksyisin aina pistänyt liikkeelle, matkasi tännekin ja siitä teinkin jutun. Eräs asia jäi kaihertamaan. Se jää joka kerta. Nimittäin se, että kun toukokuu ei ole kesää vaan kevättä, jää se ulkopuolelle, siis minun seulallani.

Siispä tässä oma toukokuun kuvasaldo. Julkaise ihmeessä omatkin kuusi toukokuun kuvaa, jos siltä tuntuu. Sitä nyt kaivataan, viime yönä oli täälläkin pakkasta –8 ja edelleen on maa valkoinen. Ehkä ensi yöstä alkaa kevään tulo... mutta toukokuuhun on vielä pitkä aika.

Onneksi kuvia tulee napattua vaikka kuinka, niin on mistä valita sellaisia, joita ei vielä ole täällä julkaistu (kai). Toista oli filmiaikana – muistaako joku muukin elävästi, kuinka hienoista puutarhakohteista sun muista tuli otettua suunnilleen viisi kuvaa? Kun sekä filmin hankinta että kehittäminen maksoi aika paljonkin, ainakin opiskelijabudjetilla.
Tällaiset ei-kovin-onnistuneet ovat jääneet julkaisematta, mutta kyllä tästäkin jotain näkee. Näkee muotopuutarhan yhden penkin, joka näyttää olevan täynnä sipulikukkia, ja taustalla metsäpuutarhapenkki, jossa on jonkin verran narsisseja. Viime kevään ihme juttu oli se, että peura ei käynyt pihassani syömässä sipulikukkia tai muutakaan.

Nytkään ei ole käynyt. Olen maanantaiaamusta asti, kun lumi oli palannut, tutkinut tonttiani – enkä näe missään peuran laahaavia sorkanjälkiä. Eilen kyllä näin kaksi metsäkaurista matkallani venevajalle.

Toukokuu on mukulaleinikkien kulta-aikaa ja niitä on tonttini sakeanaan, häipyen taas pian kukinnan jälkeen. Tuossa mukulaleinikin seassa kasvaa yksi kitukasvuinen vaaleajouluruusukin, siementaimi, niitä ne tekevät yllättävästi monenkin metrin päähän emokasvista. Myöhäinen kukinta-aika tällä, vasta toukokuussa!
Kuva on hämärä, sillä se on otettu yhdeksän jälkeen illalla.

Ah valoisat illat, niitä kohti! Ihanaa, että vuoden pimein aika on pian takana päin, on niin kamalan luonnontonta elää pimeydessä. Pimeys on omalla tavallaan vankila, se ahdistaa ja estää vapaan ja riemukkaan ulkoilmaelämän.

Tämä kuva on samalta illalta yhdeksän jälkeen, ja otettu aiemmin nähdystä metsäpuutarhapenkistä kohti muotopuutarhaa, jossa näkyy pastellivärien pisteitä. Ihan mahtavaa, että poikki syötyjen kukkavarsien sijaan oli kukkia!

Vaikka mukulaleinikkiä olisi kuinka paljon, se ei estä havittelemasta lisää. Olen hankkinut tummanruskealehtistä ja sitten on tämä, josta sain alun ystävän puutarhasta Orkneyltä. Tässäkin on jännittävää ruskeaa väriä lehtien keskellä ja lisäksi tämä on kerrottukukkainen.

Tarhajouluruusut kukkivat huhti–toukokuussa, tämän pilkulliskukkaisen yksinkertaisen olen istuttanut muutama vuosi sitten, mutta vasta viime keväänä se kukki kunnolla sitten istuttamisvuoden. Lajike on nimetön, varmaan Ellen-sarjaa, niitä tuodaan rullakoittain keväisin myymälöihin ja taimet täytyy ostaa kukkivana, jos haluaa jotakin tietyn näköistä.

Kuvia selatessa huomasin, että toukokuu oli erikoisen pilvinen ja sateinen. Toki yritän usein ottaa kuvia pilvisäällä ja sateessa, jolloin värit ovat parempia eivätkä valot ja varjot kovia, mutta silti. Sitten muistinkin. Toukokuussa oli tosiaan viileää ja satoi aika usein. Kukat kestivät kauan, jopa kirsikankukat. Se oli ihanaa. 
Jälkikäteen ajatellen se oli myös luojan lykky, sillä kesäkuuhun siirryttäessä alkoi kuumuus ja sateet loppuivat tyystin. Kesäkuun 12. päivää lukuun ottamatta ei kunnollista sadetta saatu kahteen kuukauteen.

Viime keväänä olivat koiranhampaat rehevämpiä kuin konsanaan. Tässä on 'Pagoda' -risteymälajiketta, jolla on ihanat ruskealäikkäiset lehdet.

Koska toukokuuhun assosioituu auringonpaiste, laitetaan bonuskuva. Kyllä se aurinkokin paistoi!


Koiranhammas – Erythronium
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

26 comments :

  1. Toukokuu ansaitsee oman postauksensa. Kuukausi, jonka aikana kasvu ja vihertyminen tapahtuu vauhdilla ja voimalla. Muistaisikohan tulevan toukokuun aikana ottaa säännöllisesti kuvia eri kohteista eri päivinä ihan tuon kasvuvoiman ja -muutoksen ikuistamiseksi.

    Kerrottukukkainen mukulaleinikki on hieno. Kuin miniatyyrikokoinen jaloleinikki. Oletko senkin tuonut Orkneyltä?

    Kysyin yhtenä päivänä pojalta, haluaako hän paperikuvia lapsuus- ja teinivuosiltaan. Parhaista olen tehnyt kansiot, mutta tuplia on paljon. Samoin vähän epäonnistuneita, joita en ole raaskinut hävittää. Monissa on kuitenkin jotain kertovaa, vaikka laatu ei olekaan priimaa. Kerroin pojalle, että varsinkin matkoille lähtiessä laadin valokuvia varten oman budjetin. 24- ja 36 kuvan filmirullat maksoivat aika paljon ja vielä enemmän kuvien kehittäminen. Silloin jokaista kuvaa harkittiin. Digiajan myötä piti opetella uusi mentaliteetti, jotta ymmärsi ottaa mieluummin liian paljon kuin liian vähän kuvia. Räpsiminen kun ei maksa mitään.

    Pimeys on yksi syy, miksi tykkään enemmän keväästä ja kesästä. Valo on vaan niin ihanaa. Talviaikaan kotonakin sytytän mielelläni useita valoja, vaikka pyrinkin välttämään turhaa energiankulutusta. Onneksi ledien sähkönkulutus on murto-osan vanhoista hehkulampuista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, kaiken muun lisäksi toukokuussa tapahtuu käsittämättömällä vauhdilla.
      Tuo kerrottu mukulaleinikki on nimenomaan se matkamuisto Orkneyltä. Olen niin iloinen siitä, että se on asettunut ja lähtenyt kasvamaan. En tiedä, onko se steriili, aika moni kerrottu muoto on, mutta ainakin tupas on selvästi tuuheutunut.
      Digiaikana kuvaaminen ei maksa mitään, se on ihan ihmeellistä, kun vertaa aiempaan. Kamera vain täytyy hankkia, ja joku tietokone tai tabletti tms, mutta sitten kuvia voi ottaa vaikka kuinka, eikä tarvitse laskea, montako otosta on rullassa jäljellä. Nuo 24 tai 36 kuvaa, voi hyvänen aika. Sehän ei riittäisi edes yhden aamun puutarhakierrokseen (toukokuussa)!
      On vähän harmi, etten lähtenyt opiskelemaan ja ulkomaille 10 vuotta myöhemmin, sillä silloin minulla olisi valtavat kuva-arkistot eri maiden puutarhakohteista.
      Pimeys jakaa mielipiteitä, jotkut rakastavat niitä hämärtyviä iltoja, itselle taas lähinnä tulee mieleen vetää ranteet auki.

      Delete
    2. Voi, sinulla olisi melkoinen määrä kaunista ja mielenkiintoista esiteltävää, jos olisi ollut mahdollisuus räpsiä kuvia digiajan tapaan. Toivottavasti otit niitä paperikuvia, edes omien muistojen tueksi.

      Näin talviaikaan tulee kuvattua vähemmän, mutta kesällä yksi filmirulla täyttyisi matkalla pergolan reunalta puutarhaportille eli ei riittäisi mihinkään.

      Delete
    3. Joitakin kuvia on, mutta eihän paperikuvia tule koskaan edes katsottua. Sen sijaan digikuva-arkistoa tulee selattua ahkerasti työn puolesta.
      Totta, minäkin mietin juuri tuota määrää. Olipa huonosti arvioitu tuo yksi toukokuun aamun puutarhakierros, kun oikeasti parikymmentä kuvaa tulee tosiaan otettua kymmenen metrin matkalla! Muutama päivä sitten kävin laivarannassa ja vähän räpsin kuvia, koneelle niitä ladatessa ällistyin, kun kuvia oli noin 150! No, tuli otettua useita kuvia lentävistä linnuista. Suurin osa toki meni roskiin.

      Delete
    4. Parempi räpsiä 10 turhaa kuvaa kuin jättää se yksikin ottamatta. Monta kertaa olen jälkikäteen harmitellut, etten ottanut kuvaa siitä, tästä ja tuosta. Jos tuntuu vähänkin siltä, että jotain haluaisi ikuistaa, on se paras juuri silloin tehdä. Ylimääräiset ja epäonnistuneet kuvat lähtee yhdellä näppäimen painalluksella roskakoriin.

      Delete
    5. Onneksi digiaikana saa räpsiä muistikortin kyllyydestä! Ja minulla on niitä useiden gigatavujen kortteja kolme, jotta ei varmasti tila lopu kesken :-D

      Delete
  2. Onpa hieno kerrottukukkainen mukulaleinikki! Muutenkin hauskoja nämä kausikasvit jotka hups häipyvät ja palaavat ensi vuonna. Tosi kiva tuo yhden kuvan ruostetta ja jouluruuu yhdistelmä. Toukokuussa tosiaan vielä satoi, mutta sitä seurasi pitkä kuiva kausi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukulaleinikkejä ei tahdo löytyä kotimaisista puutarhaliikkeistä. Sen yhden ruskealehtisen olen hankkinut Tukholman puutarhamessuilta, ja tämän bongasin ystävän pihassa Orkneyllä. Olisi mukavaa, jos tällaisia luonnonkasvien muotoja meilläkin myytäisiin. Ne kun ainakin pärjäävät, kun niiden luonnonmuodot meillä kasvavat. Onneksi myymälöiden valikoimiin on tullut mm. monen värisiä sinivuokkoja viime vuosina. Kaipa ne valikoimat koko ajan hieman paranevat, sitä vain on niin kärsimätön ja haluaisi nauttia sellaisista puutarhamyymälöistä kuin esim. Ruotsissa tai Britanniassa.
      Onneksi toukokuussa satoi!

      Delete
  3. Samaa ajattelin, kun omia kuusi kuvaa kesästä -otoksia valitsin, ei kai vielä toukokuussa ole kesä, mutta silloin on jo paljon kauneutta! - Hyvän idean keksit valita myös toukokuun kuvia! Jouluruusuista iskee aina kademieli, kun niiden kasvaminen ei täällä ole ihan itsestään selvyys. Täytyy taas keväällä käydä kurkkimassa puutarhamyymälöitä sillä silmällä! Oli ihanaa, kun peurat jättivät viime vuonna puutarhasi rauhaan! Näimme viikko sitten mökkijärvenjäällä viiden peuran lauman ja jälkiä on ollut jo syksystä lähtien. Nyt vähän pelottaa uuden metsäpuutarhan kohtalo... Vaikka pidän hämärtyvistä illoista, ei mikään tunnu ihanammalta, kuin kevään valoisat illat ja aikaiset auringon täyttämät aamut!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Laitapa sinäkin toukokuun kuvia blogiisi!
      Toivottavasti löydät jouluruusuja keväällä. Turun ja pääkaupunkiseudun puutarhaliikkeissä niitä on keväisin rullakkokaupalla, siinä on hyvä valita mieluisimpia kukkavärejä ja -malleja.
      Toivottavasti peurat eivät tuhoa metsäpuutarhaasi. Jos niitä on vain vähän ja ympäristössä muutakin syötävää, niin ei niistä kai silloin niin hirveästi vaivaa ole. Mutta harmittaahan se, kun ne syövät kukkanuput, kun monissa tapauksissa seuraavat kukat näkee sitten vasta ensi vuonna.
      Kevään valo on jotain niin ihmeellistä, aamuin ja illoin, ja siitä saa valtavasti energiaa.

      Delete
  4. Kiitos paljon, ihanaa kevään tenhoa! Koiranhammasta en ole ennen nähnytkään enkä tietenkään tuota Orkneyn kiehtovaa mukulaleinikkiä. Orkney on luultavasti paikka, mitä et voi unohtaa, arvailen. Olen käynyt vain Etelä-Skotlannissa ja kaipuu uudesta reissusta sinne ja myös Pohjois-Skotlantiin itää kovasti mielessä. Tämä postaus tuli muuten tarpeeseen. Kävin nimittäin katselemassa omatkin toukokuun kuvani. Sieltä löytyi niin kevätkaihonkukkaa, erilaisia pikkutalviota, narsisseja, tanakoita raparpereja, punertavia vaahteran silmuja, alppikärhöjä ensin nupulla ja sitten kukassa.... Nyt jaksaa taas odottaa ja levollisesti nauttia näistä viimeisistä talviviikoista! Näissäkin on sittenkin oma kirpeä viehätyksensä. Varsinkin nyt, kun valo päivä päivältä lisääntyy.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Koiranhampaat ovat valtavan viehättäviä metsäpuutarhan, ts. puolivarjon sipulikukkia. Vuosi vuodelta tuppaat rehevöityvät. Tuossa kuvassani niitä kasvaa pienessä notkelmassa vaahteran alla, eli kovin herkkiä kuivuudelle ne eivät voi siten olla, kun vaahtera tunnetusti imee kaiken maasta.
      Voi, Skotlanti on lumoava ja niin monenlainen, etelästä pohjoiseen ja idästä länteen! Sinne haluaa aina vain uudestaan. Ja sitten nuo Pohjanmeren saaret, niissä on aivan erilaista, mm. hyvin vahva skandinaaviperintö ja ylpeys siitä. Oma identiteetti. Voi, Skotlanti ♥ Toivottavasti tapaamme pian jälleen, kuten myös sinä ja Skotlanti!
      Ihana kevät on onneksi kuitenkin kohta edessä, ja tosiaan, koko ajan valoistuu ja talvea kestää sitä paremmin, mitä vähemmän sitä uskoo olevan jäljellä ;-D

      Delete
  5. Ai sentään, olipa hyvä, että julkaisit nämä! Niin kaunista toukokuun vehreyttä ja minusta tuntuivat aivan uusilta kuvilta. Tosi ihania näkymiä ja kevään suloisia kasveja. Toivottavasti omat koiranhampaat kukkivat tänä keväänä. Kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toukokuu on niin ihana. Silloin on valtavan paljon kauneutta, perennojen ja sipulikukkien lisäksi kirsikat, luumut ja omenat. Oih.
      Koiranhampaat ovat yksiä kauneimmista kasveista, toivottavasti ne kukkivat runsaasti keväällä!

      Delete
  6. Ihana toukokuu ja toukokuisen kuvat ♡ Tuo mukulaleinikki on ihastuttava ♡

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toukokuussa on kaikkea ihanaa, usein tosi hyvä sää ja sitten vielä kaikki kukat.

      Delete
  7. Vasta nyt ehdin tätä lukemaan. Otan haasteen mielelläni vastaan, vähän jo selailinkin toukokuu-kansiotani. Toukokuu on tavattoman kaunista aikaa; alkukuusta vihreys on vasta aluillaan ja loppukuusta on jo hyvinkin vehreää ja sipulikukkien kukinta komeimmillaan. kaikki tapahtuu niin vauhdilla silloin. Viime keväältä muistan minäkin jäätävän kylmän toukokuun loppupuoliskon. Ei ollut herkkua se!
    Tuo kolmas kuvasi on ihana. Muotopuutarhan pastellisävyt pilkottavat kauempana ja houkuttelevat luokseen kunhan on ensin tutkinut etualan narsissit. Ja tuo kevätillan hämärä tuo heti mieleen iltakasteen tuoksun ja mustarastaiden laulun. Oi, toukokuuta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mahtavaa, että sinäkin pistät toukokuun-kuvia! Ja sitten sinulla on vielä se kuusitoista kuvaa kärhöistä ;-)
      Tosiaan, toukokuun illan valoisa hämärä ja linnut, ah!

      Delete
    2. Juu, kärhöpostaus on jo työn alla. Hirveän vaikeaa on valita vain 16 niistäkään :D

      Delete
    3. Ihanaa! No voi että :-DDD

      Delete
  8. Minäkin voisin laittaa toukokuun kuvia, se on ihana kuukausi, vaikka silloin aina vanheneekin vuodella :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai niin, sinulla on se päivä silloin! Toukokuu on vuoden ihaninta aikaa.

      Delete
  9. Toukokuu on niin ihanaa aikaa! Meidän siirtolapuutarhassa mukulaleinikki tuntuu olevan vuohenputken jälkeen pahin rikkaruoho. Omalta palstalta sitä löytyy runsaasti, välillä sen levittäytyminen ihan joka paikkaan ärsyttää, mutta toisaalta on kiva, että keväällä on kukkia pörriäisille ja no itsellekin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukulaleinikki on myös raivostuttava, eihän siitä pääse millään eroon. Toisaalta miksi pitäisikään, paitsi jos se sotii ajatellun väriskaalan kanssa, mitä se kyllä voi kirkkaankeltakukkaisena hyvinkin tehdä :-D Se näyttää kasvavan missä vain, etenkin, jos paikassa on kosteutta. Kuivassa se ei näköjään viihdy. Sen puolustukseksi on todettava, että se näyttää häiritsevän muita kasveja vain minimaalisesti tai ei lainkaan. Sillä on juuret aivan pinnassa ja ravintovarasto mukuloissa, joten se ei varmaan vie vettä eikä ravinteita maasta juuri lainkaan. Ehkä päin vastoin, ehkä se suojaa lehdillään maata kuivumasta keväisessä paahteessa.

      Delete
  10. Ah toukokuu ja lempeä vihreys! Ja ne kaikki pienet ihanat kukat, joita pitää käydä tervehtimässä päivittäin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin todella, toukokuussa ei oikein malta pysyä sisällä, puutarha on kierrettävä monta kertaa päivässä, jos suinkin pystyy.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!