Monday 19 April 2021

Saisi sataa

 Alkaa olla tosi kuivaa. Täytyy yrittää muistaa, missä viime vuonna istutettuja kasveja on, sillä huomaan, että moni niistä meinaa kuihtua. Niille pitää kantaa vettä, jotta eivät näänny kokonaan. Luulen, että ruusu-heinätarhassa on yksi fenkolin siementaimi. Siellä kasvoi viime vuonna ruskealehtinen fenkoli, mutta en muistanut suojata sitä talveksi, joten emokasvi on varmasti mennyttä. Taimikin oli puoliksi kuihtunut, kun sen löysin.

Pantteri esittelee vuokko-esikkopuutarhan alaosaa. Siinä kukkivat 'King of the Striped' -krookukset.

Niiden takana näkyy valkotäpläimikkä 'Mrs Moon' jo kukassa, imikät ovat supernopeita!

Sitten on vuorossa vähän mysteeriä. Nämä ovat peräisin aikoinaan Aarno Kasvilta saamastani kourallisesta pikkusipuleita. Taempi on pikkusinililja, mutta tätä valkoista kummastelin jo viime keväänä. Kauan siltä kuluikin tulla kukkaan, mutta olen varmasti myös häirinnyt sen asettumista mylläämällä paikkaa vähän liikaa. Olen muun muassa hävittänyt ihanan sinikevättähden, joita tästä joskus nousi yksi kappale. Toivon, että jonakin vuonna se nousee jälleen (tai että muistan viimein hankkia sitä syksyllä!). Mutta mitä ihmettä nämä valkoiset ovat? Ihan kuin sinikevättähden valkoisia versioita.

Vähän alempana rinteessä asustavat armeniansahramit. Luulin ensin, että nämä ovat taantuneet, mutta niitä on putkahdellut maasta tuppaina. Ruusuherukat näiden yllä ovat ihan juuri tulossa kukkaan! Nuput ovat kuvan ottamisen jälkeen parissa päivässä pullistuneet ja punastuneet. Ties vaikka tänään avautuisi ensimmäinen kukka.

Kostealla kevätniitylläkin avautuu yhä uusia krookuksia. Lumikellot ovat yhä kukassa lämpöaallosta huolimatta. Niiden seurana kukkivat haaleanvaaleat persiansinililjat.

Mukava, keväinen näky! Ja niin ihanaa tämä aika, kun maa on siisti eikä nurmikko vielä kasva. Onneksi viilenee!
Mutta takaisin tuonne huussin luokse, joka kuvassa kaukana näkyy.

Huussi sai viimein uuden punamullan. En ollut sitä vielä koskaan maalannutkaan, se on edellisten omistajien rakentama. Tältä eteläseinältään väri oli kovin kauhtunut. Nurkka- ja räystäslaudat oli jätetty maalaamatta varmaan sillä ajatuksella, että niistä tulee valkeat. 
Pohdin väriasiaa tapani mukaan reilut kymmenen vuotta ja tulin siihen tulokseen, että ne ovat liian kapeat ollakseen valkeat. Muutaman metrin päässä on vanha talo, jossa on jykevät valkeat nurkat; johan näyttäisi hassulta, jos tässä huussissakin olisi, kun tämän nurkkalaudat ovat vain taloni rimojen levyiset. Räystäslaudastakaan en ole varma, niinpä sudin sen nyt, sillä punamullan päälle voi kyllä vetää pellavaöljymaalin, toisin päin ei onnistu. 
Luulen kuitenkin, että en maalaa niitäkään valkeiksi. Huussista tulisi huutomerkki, liian koristeellinen ja huomiotaherättävä – nyt se on vähän hillitympi.
Mutta vielä en päässyt vetämään tätä(kään) hommaa työlistalta yli, sillä katossa on kolmea erilaista kattopeltiä, senkin voisi maalata. Sisälattian myös... työt eivät tekemällä lopu ja mitä niitä kansanviisauksia olikaan.

Nyt eletään vuoden kuivimpia aikoja, täydellisiä kaikkeen maalaamiseen! Ja tällä tontilla tosiaan kaikki pitäisi maalata, kaikkien rakennusten maalausprojektit ovat kesken. Aika kuitenkin kuluu niin äkkiä, että on mahdollista, että tämä jää vuoden ainoaksi maalausurakaksi. Joka vuosi käy niin, että yhtäkkiä eletäänkin heinäkuun loppua, enkä ole maalannut kuin muutaman neliömetrin.
Ai niin, myös venevajan maalaus on kesken.

Edellisen postauksen kommentissa kummasteltiin Rivendellin joen kuivumista. Kyllä vain, valitettavasti tällä tontilla näin käy. Kuvasta voi nähdä, että joen yläjuoksulla on vielä vettä, mutta vesi tyrehtyy joen keskivaiheilla lintujen joenuomaan heittämiin sammalenpaloihin.

Aiemmin keväällä Riihivillan Leena ehdotti, että ojan pieleen tarvittaisiin lumikelloja.

Niin sitten kävi, että tein kotimatkan varrella pienen koukkauksen ja noudin mutkan kautta Leenan lähettämät lumikellot, hyvin leviävän sortin puistolumikelloa sekä 'Viridapice' -lajikkeen, josta oli puhetta Leenan kanssa jo varmaan vuosi sitten. Hän ystävällisesti tarjosi minulle palan omastaan, kun pahoittelin sen häviämistä pihaltani (tai se ei koskaan noussutkaan, istutin muutama vuosi sitten vain yhden sipulin). Se on tuo korkeampi, jossa on hienot vihreät läikät ulompien kehälehtien alaosassa.
'Viridapice' vietti lähes vuoden ystäväni pihassa purkissa ja nyt se on kotiutunut tänne, tosin vielä purkissaan.
Kuvassa on myös hurmaavaakin hurmaavampia, pieniä ja tuoksuvia 'Toto' -narsisseja. Niitä myytiin ruukussa ihan rautakaupassa (K-Rauta), pakko oli ostaa! Sen lisäksi, että Toto on maailman suloisin narsissi, se on myös maailman suloisin kissa! (Koratiassa, KLIK).
Lisäksi löysin 6-packeja puksipuun aitataimia mitä epätodennäköisimmästä paikasta, Paraisten Tokmannilta. Voi onnea, näitä olen kaivannut. Muotopuutarhani puksipuuaidat kun valmistuvat äärettömän hitaasti, sillä kaikki maahan tökkäämäni pistokkaat eivät lähde kasvuun, nytkin talvi (tai lintu) on niitä nostanut maasta. Tällä keinoin saan vähän nopeammin aitaa kukkapenkkieni ympärille, tosin en tähän hätään ostanut kuin kaksi sixpäkkiä. 
Täytynee joskus lähteä käväisemään uudestaan. Se on kokopäivän reissu, niin lähellä kuin onkin. Nauvoon on parin tunnin laivamatka, sieltä lossilla yli eli kolmen vartin matka vielä Paraisille ja sama iltalaivalle takaisin. Sellaisena päivänä, kun iltalaiva on.
Mutta voisihan samalla hankkia multasäkkejä, niitä kun ei autooni tänne tullessa mahtunut, kun piti ostaa turvetta pissahaihduttamoon. Niin ja aidantolppiakin kaipaisin.
Voihan päivänsä hullumminkin käyttää, ja jos valitsee sateisen päivän, ei päivän poissaolo pihalta niin harmita. 

Siispä tervetuloa, sade! Viimevuotisten istutusten lisäksi saisit kastella myös tämänvuotisia. 'Viridapice' vielä etsii paikkaansa, sillä se on sellainen aarre, jota ei uskalla tällaiseen juolavehnikköön istuttaa. Mutta sen rohkaisemana, että lumikellot viihtyvät vanhoilla, lähes hoitamattomillakin pihoilla heinikossa, uskalsin jakaa Leenan lumikellon kahteen tuppaaseen ja istutin ne hänen visionsa mukaan esikkopeltoon jouluruusujen luokse, lähelle ojaa.

Siinä nyt ovat kaksi pientä tupasta lumikelloa, kauempana saarnen juuria vasten näkyy korkeampi kevätlumipisara. Oikealla on keskipunainen tarhajouluruusu, ei se kaikkein tummin.

Otin pienet vertailukuvat kahdesta jouluruusun siementaimesta. Tämä on söpö vanhan roosan punainen, jota ihasteltiin edellisessä postauksessa. Se on sisältä yhtä nätin värinen.

Se epämääräinen hailea, joka jo muutti pois tästä saniaistarhan hoodeille, on sisältä täysin vihreä. Vihreä olisi ihan jees, jos se olisi sitä myös ulkopuolelta, eikä sellainen ihmeellinen ihonvärinen. Mutta se saa nyt kasvaa ja rehevöityä sekä tuottaa siementaimia uudella paikallaan, kaukana näistä muista.

Tuo oikean alakulman vihreäkukkainen on esimerkiksi aivan namu!
Tein nyt niin, että leikkasin tarhajouluruusujen vanhat lehdet pois. Ystävä yllytti, hän sanoi, että Ruotsissa niin tehdään, jotta joku tauti ei tuhoaisi jouluruusuja. Minulla on kuitenkin ikävä tapa jättää kaikki kasvijäte maahan – ainoastaan rönsyleinikit viskaan pois istutuksista nurmikolle – että en tiedä, mitä tautia nyt tällä keinolla ehkäisisin... mutta nyt näyttävät jouluruusut kyllä siistimmiltä, tosin tuo muu alue ei. Kasvien nousevien kukkavarsien ympärillä kun on keväisin melko karmea, laaja kehä lakastuvia lehtiä. Eivät ne mikään silmänilo ole. Lisäksi niiden alta paljastui tsiljoona uutta jouluruusun siementaimea. Jotka toivottavasti eivät nyt kuivu.
Kasvijätteellä on nimittäin useita tehtäviä: se estää maata kuivumasta (täällä saaristossa tämä on todellinen ongelma), suojaa talvella, kun lunta ei ole (toinen todellinen ongelma) ja tuottaa humusta maahan. Lehtien alta löytyy aina ihania kastematoja ja muita hyötylieroja!

Hirveän vaikeaa oli kuvata lumikelloja, sillä esikkopeltoon paistaa aurinko vielä niin kovasti, kun puissa ei ole lehtiä. Kävin pitkin alkuiltaa yrittämässä, vasta myöhään onnistuin. Tässä otin kuvan punaisen villin penkin toiselta puolelta. 'Beth Evans' eli Betti-pystykiurunkannus se siinä hehkuu.

Pystykiurunkannuksista ei ole pulaa, sillä tonttini kasvaa niiden luonnonmuotoa laidasta laitaan. Tässä metrin päässä Bettistä, syreenipuskan alla. 

Lopulta myöhäisillan kuvaa. Jos on vähänkin valoa ja varjoa, eivät lumikellot erotu. Etualalla yksi parhaimman värisistä siementaimista niin söpösti saarnen juurten välissä. Kevätesikkokin on pesiytynyt aivan juurten kainaloon, voi nähdä aivan kuvan vasemmassa alakulmassa. Huomasin muuten ojan toisella puolella jo keltavuokon lehdet ja ensimmäisen kukkanupunkin!

Vielä lähempää. Valkoinen lumikello ja tummahko jouluruusu ovat ihana pari!

Vihreä namupala kasvaa kauniisti sammaleisen kiven vieressä. Taidan tulevinakin keväinä leikata ne vanhat lehdet. Kukkavarret näyttävät paljon tehokkaammilta, kun niitä ei ympäröi vanhojen lehtien rinki.

Vielä yksi kuva myöhään illalla. Molemmat tuppaat lumikelloa näkyvät ojan vasemmalla puolella. Kaikkein tummin jouluruusu kasvaa vähän sivussa kaarisyreenin alla, eikä mahtunut yhteispotrettiin.
Eilen sekoitin ensimmäisen satsin Trico Gardenia ja sumuttelin sillä vähän kaiken. Saa nähdä, kuinka se toimii. Toisaalta tuntuu, että aitakin on alkanut toimia nyt, kun olen sitä jatkuvasti tiivistänyt ja korottanut. Uskalsin eilen poistaa kaarisyreenin ja läheisen lumipalloheiden suojaverkot ensimmäistä kertaa ikinä, jotta sain vähän kitkettyä heinikkoa niiden juurilta. Enkä laittanut verkkoja takaisin paikoilleen. Hirveää riskillä elämistä... ne eivät ole ikinä kukkineet, sillä peura on päässyt latvomaan niitä verkoista huolimatta. Saa nähdä, kuinka nyt käy.

Kun nyt olet kahlannut polveilevat sepustukseni tähän asti, on vuorossa pieni palkinto. Keräsin tästä hurmaavan värisestä leijonankidasta (lajike 'Potomac Lavender') siemeniä, mutta myös talvetus onnistui – noin puolet kasveista on yhä hengissä. Joten pistän arvontaan sen siemenpussin.
Pihassani ei ole kasvanut muita leijonankitoja viime kesänä, enkä huomannut naapureillakaan, joten luulisin, että taimista tulee tämän värisiä – itsekin nämä siemenestä kasvatin viime vuonna – mutta kun siemenistä on kyse, mitään takuita ei voi antaa.
Osallistu arvontaan kirjoittamalla kommenttiisi, että haluat osallistua! Myös facebookin juttulinkkiini saa jättää kommentin, mutta kullakin on vain yksi arpa, eli muiden somekanavien jäsenillä ei ole mitään lisäetuja, minusta se on epäreilua.
Koska tämä varmaan pitäisi vähitellen jo esikasvattaa, on tässä vähän kiire. Arvonta suoritetaan torstaina 22.4. klo 21. Siihen asti saa osallistua.
Onnea arvontaan!


Armeniansahrami – Crocus angustifolius
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sinikevättähti – Scilla sardensis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä 
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

44 comments :

  1. Tuo keltaisena kukkiva sahrami on kyllä kaunis...kuten tuo nimetön valkoinenkin..:)
    Juu, ei huussin sovi olla turhan erottuva, parempi hillittynä..:D

    ReplyDelete
  2. No mutta eka kuvahan vie jo jalat alta! :-D Musti- pantteri esittelee hienosti hempeitä krookuksia ja samalla taitaa teroittaa teräaseitaan.

    Meilläkin kasvaa kiurunkannuksia, alkoivat äskettäin kukkimaan. Ovat ehkä jotain vanhaa perinnelajia. Kiva kukka kun jo näin aikaisin keväällä kukkii, ja vaikuttaa leviävänkin hyvin.

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvin bongattu, Mustilla on tosiaan kynsihommat meneillään kuvassa. Kuulemma kissat ja kissaeläimet myös merkitsevät reviiriään kynsimällä.
      Kiurunkannukset ovat niin ihania, onneksi niitä teilläkin kasvaa!

      Delete
  3. Osallistun! Mikä upea väri! Kohta sataa 🎵 Pete Parkkonen...ihan rutikuivaa on, huh. melko varma tunnistus tuosta valkoisesta: Puschkinia scilloides 'Alba' eli valkoinen posliinihyasintti, minulla on tuota samaa ja itse istutin. Nykyisin superlempikasvini! Leviääkin, kylläkin hitaammin kuin tavisposlari. Jumalaisen ihania kasveja siellä! Ja nuo löydöt, wau. Upeaa, että jouluroset tekee noin paljon jälkeläisiä. Huussi on pätevässä kunnossa nyt. Vielä ei muuten cucullariaa näy, odottelen lapio kädessä. Mirrinpaju on saapunut muuten, kerrataanko jossain vaiheessa vielä pistokashommelit, olen niin surkimus niissä. Loistokkaita kevätpäiviä sinne 🖤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei, nyt muistan: tunnistit tuon viimeksikin valkoiseksi posliinihyasintiksi! Siinä vieressä kasvaa niitä tavallisia, ja tuo on tosiaan aivan identtinen, paitsi kokovalkoinen. Kiitos ja nyt yritän tämän muistaa ensi kevääseen asti :-D
      Voi, älä ressaa cucullariasta, ehkä se on tuhoon tuomittu puutarhassani. Pajuillekaan minulla ei oikein ole hyvää paikkaa, joten no stress.
      Onnea arvontaan!

      Delete
  4. Nuo jouluruusut ovat aivan ihastuttavia! Kuivaa on paikoin täälläkin, vaikka lumi vasta suli ja oli litimärkää. Lämmössä krookukset ja irikset alkoivat jo kuihtua. Toivottavasti peurat oppivat ettei pihallesi kannata tulla kun kaikki haisee pahalle TricoGardenille :) Onneksi ei haise ihmisnenään.
    Äitini kasvatti aikoinaan leijonakitoja ja siksi minulla on niihinerityinen kiintymyssuhde, joten osallistunpa arvontaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täältä kun lumi suli jo puolitoista kuukautta sitten, se litimärkä kausi on kauas taakse jäänyttä elämää. On tosi ikävää, että keväällä tulee liian kuuma, kun kauan odotetut kevätkukat lakastuvat supernopeaan.
      Kiitos sinulle tricon arvioista, mietin jo syksyllä, että sitä täytyy hankkia. Kyllä se joltain haisee minun nenään, mutta haiskoon vaikka mille, kunhan pitää peurat loitolla.
      Onnea arvontaan!

      Delete
  5. Jouluruusut ovat mielestäni niin ihania. Tuo vihreä jouluruusupehko on todellakin namu. Kuin myös lumikellojen ja tumman jouluruusun yhdistelmä.
    En muista, mistä luin/kuulin, että jouluruusuista olisi hyvä leikata huonokuntoiset lehdet pois. Yleensä sen homman unohdan, mutta nyt olen siivonnut pehkoja. Näyttää hyvältä ja tuntuu, kuin uudet lehdet saisivat lisäenergiaa ponnistaa maasta.
    Kuivaa on, vaan taitaa olla väliaikaista. Eikös viikonlopuksi luvattu sadetta. Saa sataa, kunhan ei sitä sorttia viikkotolkulla.
    Vaikeahan tällaisilla keleillä on keskittyä ulkorakennusten maalaamiseen, kun puutarha huutaa luokseen. Johan näillä keleillä ihminen tuplaa itsensä ehtiäkseen joka paikkaan.
    Nyt uskotaan ja toivotaan Tricon tehoon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lehtien leikkaus kaunistaa kasvia, mutta kuulemma niistä voi myös levitä joku kohtalokas tauti, joka voi tappaa koko kasvin. Kyllä nuo varret näyttävät paremmilta ilman sitä rumentavaa lehtikaulusta, kun lehdet ovat niin isoja ja koppuroita.
      Tjaa, keväinen kuivuus on harvemmin väliaikaista... yleensä toukokuussa ollaan jo helisemässä, ja sateet kiertävät kaukaa. Niitä luvataan, mutta sitten ei sadakaan. Saisi sataa oikein todella paljon, vaikka viikon putkeen. Niin kuivaa täällä jo on.
      Toivotaan, että tuo trico toimii!

      Delete
  6. Niin kauniita kukkivia yksityiskohtia. Ei ole ihme että lautrareissut saisivat osua ennemmin sadepäiville; toivottavasti sellainen tulee! Arvontaan mukaan ☺️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivotaan, että sade tulee ja mielellään monena päivänä, tulisi tosi tarpeeseen! Luulen, että aika moni kasveistani on kuollut keväiseen kuivuuteen, vaikka on vaikea arvioida, johtuuko kuoleminen talvesta vai kevääseen kuivumisesta.
      Onnea arvontaan!

      Delete
  7. Kyllä valkoinen veijari on posliinihyasintti, kuten Samettihortensia ehdottaa. On muuten sitkeä kukkija. Mulla ne on olleet lähemmäs 20 vuotta.
    Sulla on niin monen sorttista kevätkukkijaa, että ihan päätä huimaa.
    Kauniit leijonankidat kyllä kelpaisivat. Yhdellä arvalla siis mukana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa jännä, en tiennyt edes, että sitäkin on valkokukkaisena. Tuo on tosi soma, ja viime vuonna kukki vain yksi kappale, nyt sillä on jo kaveri.
      Onnea arvontaan!

      Delete
  8. mukava on edelleen seurata Åvensorin puutarhajuttuja! leijonankidat ovat aina välillä kukkineet minunkin kukkapenkissä, mutta nyt en ole hankkinut siemeniä - siksipä osallistun arvontaan!

    hannah

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukavaa, että jaksat seurailla - olet varmaan yksi pitkäkestoisimmista lukijoista!
      Leijonankidassa on ihanaa nostalgiaa. Onnea arvontaan!

      Delete
  9. Oi miten upean lahjan sait. Minusta huussi on hyvä juuri noin, vähäeleinen ja ikäänkuin maastoutuu taustaansa eikä huutele liikaa itseään. Leikkasin yhdestä jouluruususta lehtiä mutta nyt pohdin pitäisikö leikata kaikista. Ehkä leikkaan. Siellä yhdessä kuvassa oli jo oikea lumikelloniitty.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aivan ihania ovat tällaiset lahjat. Olen tosi onnekas, sillä olen saanut lumikelloja jo useaan otteeseen ja näin ruukussa ne parhaiten siirtyvätkin, kun sipulit eivät kuivu.
      Tässä kylässä on yhden vanhan talon edessä aivan lumoava rinne täynnä lumikelloa ja kevätlumipisaraa. Uudet omistajat trimmeröivät pihaa syksyllä ja nyt kun heinikko on pois, ne näkyvät aiempaa paremmin. Täytyykin käydä kuvaamassa!
      Samoilla linjoilla huussista.

      Delete
  10. Jouluruususi ovat hurmaavia! ja sopivat niin kauniisti luonnonmukaiseen ympäristöön yhdessä suloisten lumikellojen kanssa. Tuota en tiennytkään, että lehdet voisi keväällä poistaa. ostin nimittäin viime vuonna Mustilan taimipäiviltä tumman jouluruusun ja nyt lumien sulettua se alkoi kuivattaa lehtiään. Voi olla, että tulee menetys, mutta jos kasvin elo ei olekaan lehdissä, vaan sieltä saattaisikin vielä nousta uutta kasvua.. odottelen siis sittenkin vielä toiveikkaana! Kiurunkannuksiakin ihanasti pitkin pihaa, oi,voi, miten kaunista! Mukavia kevätpäiviä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne edellisvuoden lehdet tosiaan kuihtuvat siinä vaiheessa, kun uusia nousee, joten ei todellakaan kannata heittää toivoa!
      Nyt on tosiaan aivan ihanan kaunista. Bongasin viimein ekan västäräkinkin!

      Delete
  11. Hei,
    Minulla on saman näköisiä valkoisia ja isokevät tähti luki pussin päällä kun niitä syksyllä muistaakseni viherlassilasta ostin.
    Lehdet ovat myös saman näköiset.
    Toivottavasti saat sadetta sinne kuivuuteen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotakin kevättähteä itsekin ajattelin, mutta kuvaan ei tullut mukaan mittakaavaa. Tuo on tosi pieni ja selvästi pienempi kuin isokevättähti. Luulen, että kukka on yllä veikattu valkoinen posliinihyasintin muoto.
      Toivotaan sadetta!

      Delete
  12. Mukana arvonnassa.
    Huussi on nyt hyvä. Lumikellolahjat upeita.
    Täälläkin pintamaa on ihan kuiva. Lapioin yhden puskan pois, niin kuivan pintamaan alla oli vielä maa jäässä. Vaikka kuivat huhtikuun säät ovat ihania, minäkin odotan mielelläni niitä sateita tännekin. Sulaisi myös selvät ruotapaikat ja vikat lumikasat pois. Teille sateet ovat niin harvinaisia, että saisi tulla pitkästä aikaa sadetta säännöllisesti ja reilusti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onnea arvontaan!
      Voi ei, sekä kuivuus että routa samaan aikaan! Siihen tosiaan sade auttaisi, molempiin.
      Näyttää käyvän niin, että mitä lähemmäs ennustettua sadetta mennään, sitä kauemmas se siirtyy ja myös sateen määrä pienenee. Toivotaan, että sieltä kuitenkin jotain tulee. Jos tulee harmaita ja tuulisia päiviä ilman sadetta, se harmittaa erityisesti.

      Delete
  13. Kyllä siulla siellä kukkii kaikkii ihanoo ja nuo jouluruusutkin on niin hienoja kaikki. Sitä toivoisin kun miullakin ois joskus tuommoset pehkot! Huussi on hyvä noin ja on siinä jottain nostalgista kun on ulukohuussi. Myökin tehtiin tuohon varastoon sellanen, kun se rakennettiin. Toivotaan jotta jottain märkee teillekkin sataa, meille on peräti lunta luvassa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti sinunkin jouluruususi kasvavat kokoa reippaasti! Isot pehkot ovat kyllä ihania, on mukavaa, että joku viihtyy noin hyvin, kun aika moni kasvi ei viihdy eikä kasva kokoa ollenkaan vuodesta toiseen.
      Ulkohuussi on puutarhaihmiselle ihan ehdoton, ja mukava sinne on heti aamutuimaankin astella lintujen laulaessa. Kun vielä saisi nakkikioskin tontin kulmalle, niin ei tarvitsisi tulla sisälle edes syömään.
      Voi, lunta ei enää tarvittaisi, toivottavasti teillekin vettä tulee. Tosin voihan sitä lunta tännekin tulla, viime yönäkin oli -2 astetta.

      Delete
  14. Totta kai osallistun arvontaan :).
    Minäkin pidän huussista tuossa värissä ilman valkoisia nurkkalautoja, se on oikein viehättävä juuri noin!
    Tässä oli luettavaa vaikka miten paljon ja on hauska saada puutarhamatka kun siellä virtuaalisesti vierailee.
    Eiköhän vettä tule tämän viikon aikana?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onnea arvontaan!
      Huussi on kiva nyt, sointuu taloon, mutta ei näytä hassulta liian korostetuilla yksityiskohdilla.
      Mukavaa, että jaksoit lukea!
      Toivottavasti vettä tulee. Sade-ennuste näkyy vähän pienenevän ja loittonevan, huono merkki. Keväinen sade olisi niin tärkeää, yleensä toukokuu on rutikuiva.

      Delete
  15. Ihanaa kukintaa vähän joka puolella! Lumikellot ja tummanpunainen jouluruusu ovat upea parivaljakko.
    Ei passaisi yhtään lisää esikasvatusruukkuja enää tulla, kun kaikki nurkat alkavat olla täynnä entisiäkin, mutta osallistun silti arvontaan. Ihana väri leijonankidassa! Toivottavasti tänne ennustetut sateet tulisivatkin teille. Olen jo ehtinyt kyllästyä lasten rapaisiin ja ulkoilun jälkeen myös läpimärkiin vaatteisiin ja Karon kuraisiin tassuihin. Imuri on muuttanut taas eteisen lattialle eikä poistu kaappiinsa ennen kuin kelit kuivuvat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo ihana kura-aika oli täälläkin joitakin viikkoja lumen sulamisen jälkeen, mutta nyt se aika on muisto vain ja piha osin kivikovaa kuivaa tannerta. Toivon kuran takia samaa sinnekin! Mutta istutusalueilla saisi olla muhevan mehevää ;-)
      Onnea arvontaan, sinä jos joku saat noista monivuotisen ilon! Olen niin kiitollinen sinulle talvetusajatuksesta. En mielellään kasvata kesäkukkia, jos niitä tarvitsee esikasvattaa, mutta talvetettavat on ihan toinen juttu, ja on supermukavaa, että näitä nyt on muutama elossa uuteen kasvukauteen.

      Delete
  16. Osallistun arvontaan! Ihanaa kevät päivää sinne!

    ReplyDelete
  17. Vessa näyttää hyvältä! Ei ole huutomerkki ;D Oliko sinulla jo Moria tai Mordor, ajattelin, että jos nimeäisi vessan ;D
    Taidan osallistua minäkin, vaikka olenkin kukkienkasvattaja suoraan ... ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ehkä uskaltaisi laittaa ainakaan Mordoria noin lähelle Rivendelliä :-O Huussi on lisäksi minusta tosi ihana ja tarpeellinen. Joku Moria-niminen kaunis pystykiurunkannuslajike on ja sitä olen havitellut jo vuosia. Ehkä pitää sitten joku Moriakin keksiä... tosin tontillani on jo Rivendell, Rohan (jossa on myös ripaus Gondoria) ja hobittipenkki, tarvitseeko sitä teemaa nyt sitten enempää?
      Onnea arvontaan ja ehkä sinusta kuoriutuu vielä oikea puutarhurihobitti! (Muissa kansoissa ei liene puutarhuritaipuvaisia).

      Delete
  18. No en huomannut mainita että hiukan huvittaa se iso kevättähti nimi....eivät todellakaan ole mitään isoja...ehkä 5-7cm. Ja samahan tuo mitä ovat,ei noista minunkaan mitään takeita ole mitä siellä pussissa on ollut. Aika usein tulee yllätyksiä varsinkin värin suhteen. Toivottavasti ainakin nämä minun olisivat leviävää lajiketta kun ovat kyllä tosi sieviä ja hyviä pölyttäjille koska niitä näyttää olevan paljon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa kyllä tosi matalalta isokevättähdeksi, niiden pitäisi normaalisti olla noin 15-senttisiä. Kukankin läpimitan tulisi olla noin 3 cm eikä noin 1 cm kuten tuon minun kuvani tyypillä. Ehkä sinullakin on pussista tullut jotakin muuta... sitä sattuu! Tosi nätti pikkuinen tuo on ja saisi tosiaan levitä.

      Delete
  19. Heh, minusta alkoikin tuntua tämä postaus aika pitkältä, koska huomasin unohtaneeni, mitä piti kommentoida :) Ja sitten tuli palkinto eli kyllä, käytän tilaisuuteni ja osallistun arvontaan! (Ja kyllä saat tehdä niin pitkiä postauksia kuin haluat, sillä tosi kiinnostavia juttujahan sinulla siellä on.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedän tunteen, kun unohtaa mitä piti kommentoida, liikaa asiaa :-D Anteeksi vain nämä maratonpostaukset! Tuntuu siltä, että ehtii kertoa vain murto-osan kaikesta siitä ihanasta, mitä tapahtuu ja minkä haluaisi jakaa.
      Onnea arvontaan!

      Delete
  20. Sori! Munki piti selata alakuhun, koska unohrin jo mitä siälä oli. Huussin täyspunaane färitys oli eherottomasti paras vaihtoehto. Ihania kasvia sait/löyrit. Mäki tapaan kollata kaikki maharolliset paikat, mihinä on vähänki kasvia, koska ei koskaan voi tiätää mitä löytyy. Tiätenki osallistun arvontahan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sori itsellesi hyvin pitkästä postauksesta, jollaisia kaikki postaukseni ovat.
      Ikinä ei tiedä, mistä löytää jonkun etsimänsä kasvin. Aina kannattaa poiketa ;-)
      Onnea arvontaan!

      Delete
  21. Viridapice näyttää jo ihan kuin olisi kotonaan siellä:). Minusta sen vihreätäpläiset terälehdet ovat kiva ja erottuvat hyvin, ja siitä tulee korkeampikin kuin tavallisesta puistolumikellosta. Siemeniä se ei ole mulla koskaan tehnyt, eli taitaa olla steriili, vaikka nivalis sen pitäisi olla. Yhdestä sipulista 10v sitten se on lisääntynyt niin, että mulla on sitä nyt kolmessa eri kohdassa jo tuuhea mätäs, ja kaikissa paikoissa se on viihtynyt tosi hyvin. Nyt pidän peukkuja, että se alkaisi myös viihtyä sulla siellä.

    Ihailen aina sun huussia, se on niin hieno ja jotenkin ihan saaristolaistyyliä:). Sitäpaitsi sieltä tulee hyvää lannoitetta ja maanparannusainetta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siis Leena täällä kirjoitteli tuon äskeisen:).

      Delete
    2. Viridapice on vielä purkissaan, keksin juuri, että Rohanissa ei ole yhtään lumikelloa, vaikka sen teema on valkoinen ja tumma. Olen varmasti jossain vaiheessa ajatellut, että sinne tarvitaan lumikelloja, onneksi tässä vaiheessa muistin, kun on purkillinen herkkua odottamassa istutusta.
      Kiitos kokemuksista ja koko kasvista!
      Huussi on tosiaan nätti ja myös erittäin tarpeellinen sekä käymisen että tuon maanparannuksen kannalta. Kunhan yöpakkaset loppuvat ja ulko-käsienpesupisteen uskaltaa laittaa, on se täyden palvelun piste. Metallisessa käsienpesusäiliössä vesi jopa lämpenee miellyttäväksi, kun sisähanasta tulee vain kaivokylmää vettä.

      Delete
  22. Arvonta on suoritettu ja voittaja oli Minna Hiidenkiven puutarhasta, hauskasti juuri sen ihminen, joka sai minut kokeilemaan leijonankitojen talvettamista ja täten aiheutti tämän arvonnan! Kiitos kaikille osallistumisesta!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!