Thursday 21 September 2017

Tuulisen päivän kävely Lamb Headille

Olen palannut takaisin Stronsayn saarelle. Vaikka säätiedotus ei luvannut parasta säätä, päätin käväistä saaren etelärannikon niemellä, jossa on kivikautisia jäänteitä sekä oletettavasti upeat maisemat. Kävelyn aluksi käyn vilkaisemassa maatilaa, jonka ulkorakennuksen osana on vanha kappeli.

Lamb Head and Lamb Ness
One windy day I decided to head for the south end of Stronsay, reasoning that since the wind was blowing from the north I would be sheltered. Beep-beep-beep-wroooong!

Maatilan edessä avautuu kaunis lahti ja näkymä kohti Auskerryn majakkasaarta.

Lahden ranta on helppokulkuinen ja kohtuullisen suojainen, sillä navakka tuuli käy pohjoisesta. Edessä häämöttää Lamb Head -niemi.

Niemi on kuitenkin korkea, reilu 20 metriä merenpinnasta, joten tuuli yltyy polkua ylöspäin kavuttaessa.

Niemellä on rautakautisen puolustustornin jäänteet, jonka alla on maanalaisia huoneita. Vieressä on uudempaa kivimuuria, tosin näille röykkiöille on hyvin vaikeaa keksiä ikää.

Tornikumpu näkyy paremmin seuraavalta niemeltä, sieltä käsin paljastuu myös luola-aukko! Tämähän on kuin Blytonin Seikkailu-sarjasta, joita ahmin lapsena. Tai Viisikoista. Jyrkänteen reunalla hieman heikottaa, mutta onneksi tuuli painaa minua kohti maata, pois jyrkänteen reunalta.

Täältä avautuu hieno näkymä kohti Burgh Headia, niemeä, josta kirjoitin reilu viikko sitten (juttu täällä). Burgh Head on vielä korkeampi, 37 metriä suoraan merenpinnasta, ja jos olisin tiennyt siellä seisoessani, että sen jyrkänne kallistuu ulospäin, en takuulla olisi uskaltanut lähellekään reunaa.

Jatkan niemimaan eteläkärkeen.


Yritän etsiä tuulensuojaisen kivenkolon, johon voin istahtaa syömään eväs-suklaapatukan. Samalla voi ihailla luonnon sinnikkyyttä. Kunpa minäkin saisin laukkaneilikan viihtymään kivien välissä! Olen yrittänyt, mutta se kaipaa enemmän kosteutta kuin Suomen lounaissaariston kesä pystyy tarjoamaan, ja sitten tulee talvi ja pakkanen vie valmiiksi puolikuolleen kasvin.

Evässeuraa: luotokirvinen.

Maisema on hienoa, kuvasta on ehkä vaikea hahmottaa korkeuseroja ja mittakaavaa. Seison 20 metriä merenpinnasta, laaja meri levittäytyy kaukana alhaalla ja merilintujen liitelyä saa ihailla päältäpäin.


Hämmästyn, kun saavun rotkon partaalle. En ole viitsinyt kaivaa karttaa kovin usein esille tuulessa ja tihkusateessa. Kaukana alhaalla on vuonomainen lahti nimeltä Whale Geo, valasrotko – Orkneyllä ja Shetlannissa rotkot ovat geoja. Rotkon pohjukassa on luola, jonne lentää kalliokyyhkyjä sisään ja ulos; kuvassa voi ehkä erottaa yhden lentävän luolan yläosassa.
Yritän kurkottaa lähemmäs reunaa saadakseni enemmän luolaa kuvaan, mutta puuskainen tuuli painaa minua kohti rotkoa enkä kerta kaikkiaan uskalla.

Mukana on väärä linssi laajan kuvakulman saamiseen, joten tässä on yritys yleiskuvaksi rotkon pohjukasta, luolan yläpuolelta käsin – ilkeä tunne vatsanpohjassa, kun tietää, että jalkojen alla on tyhjää jossakin kohdassa. Mietin, montakohan viikkoa tai vuotta menisi, että joku löytäisi jäänteeni, jos putoaisin tuonne alas. Ehkäpä minäkin olen lukenut Ann Cleevesin dekkareita ja katsonut Shetlannin murhia liikaa.

Onneksi en putoa, ja niemikin kesyyntyy matalammaksi länsipuoleltaan, jolla on eri nimi, Lamb Ness (vaikkakin sekä ness että head tarkoittavat niemeä). Sieltä löytyy vielä muutama kivikautinen kivikumpu, jotka ovat vain matalia kumpareita. Ellei niitä olisi merkitty karttaan, niihin tuskin kiinnittäisi huomiota.
Kotimatkan varrella pääsen lehmänpelastushommiin: vasikka on eksynyt emostaan viereiselle laitumelle ja jolkottelee lopulta tiellä. Maanviljelijä sattuu tulemaan paikalle juuri, kun olen sopivalla kohdalla auttaakseni. Tokihan vasikka menee emonsa luokse heti kun pääsee, joten kovin paljoa en kykene auttamaan, kunhan vain seison keskellä tietä niin kauan, että iso sonni liikahtaa portin edestä ja varmistan, ettei vasikka saa päähänsä lähteä tietä pitkin kauemmas. Samalla voisin pysäyttää liikenteen, jos sellaista olisi, kunnes vasikka on turvassa aitauksessaan.
Viimeksi edellisenä päivänä osallistuin karanneen tiineen lehmän takaisin aitaukseen saamiseen North Ronaldsaylla. Se olikin arveluttavampaa, sillä valtavalla lehmällä oli myös kunnioitusta herättävät sarvet ja se tuli vastaan hyvin kapealla kärrypolulla. Voi olla, että alan olla tunnettu lehmäapuri näillä saarilla.

Tämäkin tarina loppui hyvin, tässä vielä iltakuva ikkunastani.
Hyvää yötä ja lisää taas ensi kerralla!


Laukkaneilikka – Armeria
TallennaTallennaTallennaTallenna

16 comments :

  1. Uusi työnkuva; lehmien pyydystäjä! Kyllä tuolla seikkailijalle olisi luolia ym varmasti tutkia; heti tuli minunkin mieleen nuoruuden seikkailukirjat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihmettelin niitä kaikkia kirjojen luolia pienenä, kun ei meillä sellaisia ole, ainakaan meren rannalla.

      Delete
  2. Seikkaalukirijat ja etsiväsarijat, tuloo tosiaan miälehe. Ei ihime, että miälikuvitus laukkaa tuallaasis maisemis. Olis muaki heikottanu vähemmäkki korkeuserot. Elukooren kans syntyy useen yllättäviä tilantehia, kokemusta on :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sulla varmaan on ties mitä kokemuksia noiden eläinten kanssa :-D

      Delete
  3. Monessa kuvassa alkoi jo huimata nuo korkeuserot. Mitähän jännää noista luolista löytyisikään... Kyllä, olen myös lukenut kaikki Blytonin kirjat moneen kertaan. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitäisi olla papukaija olalla, kun lähtee noita luolia tutkimaan ;-)

      Delete
  4. Jälleen niin henkeäsalpaavia maisemia! Siis kanapiika ja lehmänpelastaja, monta tärkeää virkaa on matkasi aikana sinulle suotu! Onneksi et pudonnut tuonne rotkon syvyyksiin! Upea on paikka ja tuonne joskus haluaisin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Monta tärkeää tehtävää on onneksi polulleni siunaantunut :-D Suosittelen lämpimästi Orkney-saaria matkakohteeksi. Joka saarella on majoituspalvelua!

      Delete
  5. Kääk mitä rotkomaisemaa, kämmenet jo hikoilee kun katson kuvaa ja luen kertomustasi. Koiraa nyt pysyä pois reunoilta, ettei tartte pelätä! Maisemat on kyllä komeet.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Koiraa olis niinku koitas. Pysytään muuten vaan kissoissa. Niin paitsi sulle on tarjolla myös kana- ja lehmäseuraa.

      Delete
    2. Kyllä pysytään poissa reunalta! En ole mikään hurjapää. Maisemat näkyy keskempääkin, onneksi!

      Delete
  6. Snart skall vi också få vara med och flytta korna här hemma. Nästa vecka borde de åka hem till Wattkast. Vi kommer att sakna dem när det åkt men snart är maten slut så de har det bättre hemma. Vad roligt om du skulle ha hönor så skulle det finnas färska ägg på ön!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vi ska nu se om det ;-) Men det skulle vara roligt! Ny känns det jättelångt till nästa vår och nya kor.

      Delete
  7. Mielettömän kiinnostavaa: Tässä näitä kuvia ihailemme yhdessä Lumimiehen kanssa. Ollaanhan me joskus puhuttu, että lähdettäisi kiertämään Skotlannin saaria, mutta ei olla saatu toimeksi. Luen just dekkaria, jossa ruumis kätketään tuollaiseen luolastoon tms. Ja miten monta tv-sarjaa niitä onkaan nähty:)

    Kiitos tästä!<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Skotlannin saarikierrokseen ei yksi reissu riitä, niitä on niin paljon ja länsipuolella valtava saaristo. Pelkästään Orkneyn ja Shetlannin tutkimiseen kuluu viikkoja :-) Suosittelen reissu(j)a lämpimästi!

      Delete
    2. Saila, tätä minä juuri pelkäsinkin:) Kuukausia tai monta reissua.

      <3

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!