Monday 18 September 2017

Levää syövät lampaat ja noin sata hyljettä

Haaveissani on päästä käymään kaikilla Orkneyn saarilla, sillä niissä on jokaisessa kiinnostavaa nähtävää. Yksi haave oli kuitenkin ylitse muiden (pääsaaren kivikehien lisäksi): North Ronaldsay ja sen levää syövät lampaat.
Matka alkaa Stronsayn lentokentältä pienkoneella. Hämmästyttävää kyllä, lähes joka saarella on oma lentokenttä ja meno-paluulippu pikku saarten välillä kustantaa ainoastaan £14,50 (noin 16,50 €).

Trip to North Ronaldsay
All Orkney islands have their magic but North Ronaldsay is a must to me: must see the seaweed-eating little sheep. The trip started with flights from Stronsay to Kirkwall and then Kirkwall to North Ron. What a fantastic way to travel, in an 8-seater with these views! And what a treat North Ronaldsay is for a sheep & sea-lover.

Stronsayn lentokenttä jää taakse, tai oikeastaan tässä lennetään sen yli, sillä kone poikkesi toisellakin saarella ja jatkoi sitten takaisin päin.

Saavutaan North Ronaldsaylle, joka on Orkneyn saarista pohjoisin. Sen eteläkärjessä on reilut 2000 vuotta vanha linnatornin jäänne, joka näkyy pyöreänä rakennelmana.
Saarta kiertää kivimuuri, jonka ulkopuolella laiduntavat lampaat lähinnä merilevää ja jonkin verran ruohoa. Ne otetaan saaren sisäosien vihreille laitumille karitsoinnin aikaan muutamaksi kuukaudeksi vuodessa. Tapa on vanha: lähes koko saaren lampaat kulkevat vapaasti rannoilla ja ne kerätään yhteen keritsemistä varten, joka hoidetaan yhteisesti sitä varten rakennetuissa aitauksissa. Vain parilla asukkaalla on lampaat erikseen omissa aitauksissaan.


North Ronaldsay on pieni saari, minkä vuoksi saaren sisäosa on tärkeää tuotantoaluetta viljelykasveille ja laiduntaville lehmille. Vuosisatojen saatossa on North Ronaldsayn lampaan vatsa sopeutunut leväravintoon niin täydellisesti, että lammas sairastuu, jos se joutuu syömään hyvin erityyppistä ravintoa.


Lammas on hieman suomenlammasta pienempi ja edustaa samaa lyhythäntäistä pohjoiseurooppalaista vanhaa lammastyyppiä. Näissä lampaissa on todella kauniita värejä! Oikealla näkyy punaruskea moorit-väri. Osalla on sarvet.

On arveltu, että koska nämä lampaat muistuttavat joitakin Norjan rannikon vanhoja rotuja, olisivat viikingit tuoneet nämä Orkneylle, mutta rautakautisista asuinpaikoista tehtyjen löytöjen mukaan näitä oli Orkneyllä jo 5000 vuotta sitten. Viime vuosina lampaista tehdyt DNA-tutkimukset, jotka edelleen jatkuvat, valottanevat asiaa lisää. Joka tapauksessa nämä ovat mitä todennäköisimmin samaa ikivanhaa lammaslinjaa kuin suomenlampaat.

Rantaa kierrellessä näkyy muutakin mukavaa, kuten haukotteleva hylje.

Varpusia kivimuurilla.

North Ronaldsayn lampaat ovat niin nättejä, että mieluusti ottaisin pari kotiin, jos vain voisin tarjota niille oikeanlaista ravintoa.

Pohjois-Atlantin levät saattavat olla aika erilaisia kuin Itämeren, vaikka täälläkin näkyy rakkolevää. Mutta sitten on tällaisia jättileviä, yli metrin pituisia vonkaleita.


North Ronaldsayn saarelle pääsee myös yhteysaluksella, mutta se kulkee vain kahtena päivänä viikossa, kun lentokone kulkee useita kertoja päivässä. Yhteysaluslaiturilla on lokkikokous.

Laiturin vieressä, satamalahden suojassa, on täydelliset hyljekalliot. Nämä taitavat kaikki olla kirjohylkeitä, hallit ovat isompia. Niiden poikimisaika alkaakin jo kuukauden kuluttua, jolloin Orkneyn rannat ovat valkoisenaan hallinpoikasia.

Kirjohylkeet ovat poikineet keskikesällä. Tämä pieni on takuulla tämän kesän kuutti.

Aidassa keikkuu hemppo.

Saavun hiekkarannalle, jossa kaksi nuorta hyljettä pelehtii kuin lapset. Näistä tulee oma kuvasarjansa myöhemmin, tästä tulee maratonpostaus ilmankin...

Yksi hylje alkaa tarkkailla minua ja seuraa pitkän matkaa kulkuani vedestä käsin, pysyen noin 20 metrin päässä. Aina, kun pysähdyn, pysähtyy hyljekin jääden kellumaan minua tutkaillen.

Point of Burrian -niemelle saavuttaessa alkavat taas kallioisemmat maisemat.

Hylkeet lakisääteisillä.

Tässä kohdassa on hyvä leväranta ja lampaat ovatkin siinä herkuttelemassa. Talvella rannoille huuhtoutuu paljon levää ja lampaat ovat pulleimmillaan talvisin.

Kolme kärpästä yhdellä otoksella: lammas, hylje ja merimetsot.


Saavun linnatornille. Valitettavasti kamerassa on väärä objektiivi sen kuvaamiseen, mutta onneksi näimme sen jo ilmasta käsin kokonaisuutena. Sieltä pyöreä muoto taisikin erottua parhaiten.

Seuraavalla rannalla lähtee taas yksi utelias hylje seuraamaan matkaani ihan lyhyen välimatkan päässä.

Kivillä on merimetsoja ja pari harmaahaikaraa.

Saavun lopulta kosteikolle, jonka viereistä kiviröykkiötä vahtii komea musta pässi.

Pajusirkku.

Seuraavana päivänä suuntaan majakalle, mutta siitä tulee oma juttunsa!

35 comments :

  1. Huikeeta, kiitos ihanista kuvista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, että jaksoit vetää maratoonin :-D

      Delete
  2. Kiitos, on tuo yhdenlainen paratiisi. Vaalean ruskea lammas on hienon värinen. Ja nuo hylkeet <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aika täydellinen paratiisi, sanoisin. Täällä ei edes ole peuroja!

      Delete
  3. Onnellisen näköisiä hylkeitä ja osa tosi uteliaita.
    Lampaat ovat hyväkuntoisen näköisiä. Ravintoa on runsaasti. Ihmeellistä, miten lajit sopeutuvat eri ympäristöihin niinkuin nämä, jotka ovat erikoistuneet levän syöntiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, luonto osaa ihmeellisesti sopeutua. Olemmekohan me ihmiset ollenkaan noin muuntautumiskykyisiä.

      Delete
  4. Käsittämätöntä näin suomalaisesta säästötalkoiden näkökulmasta, että siellä voidaan liikennöidä pienkoneilla tuohon hintaan noin usein. Voisi hyvin kuvitella, että saarelta toiselle päästäkseen pitäisi lentää Lontoon tai Oslon kautta ja se maksaisi maltaita ja olisi mahdollista lähinnä kerran viikossa.

    Nämä sinun postauksesi ovat kuin lauantainen Avara luonto-ohjelma; mielenkiintoista tietoa ja hienoja kuvia. Voisit hyvin koostaa matkasta esitelmätilaisuuden, jossa yleisöllä olisi mahdollisuus tehdä selventäviä kysymyksiä. Mielelläni osallistuisin, sillä koko ajan herää uusia ja uusia kysymyksiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, mutta toisaalta pienlentokoneet eivät varmaan kuluta ihan niin paljon kuin isot koneet, ja kun lennotkin kestävät vain kymmenisen minuuttia saarelta toiselle. Näin mm. yläasteikäiset pääsevät yöksi kotiin, jos saarella ei ole yläastetta (useimmilla saarilla tosin on, täällä ei myöskään niin hanakasti kouluja lakkauteta kuin meillä). Sama lento pysähtyy yleensä parilla saarella samalla vuorolla (alkaa ja loppuu pääkaupunkiin Kirkwalliin). Minustakin lentokentät pikkusaarilla ovat ihan huippu-luksusta, mutta ne näyttävät olevan kovassa käytössä ja yksityinen firma niitä lentää, tosin luulisin, että valtion tuilla kuitenkin. Ainakin ensi vuonna valtion tuki vaikuttaa laivahintoja alentavasti, luin juuri paikallislehdestä.
      Olisipa todella mukavaa pitää Orkney-aiheinen esitelmä! Pelkään, että siitä tulisi tuntien mittainen :-D

      Delete
    2. Ilmaisin itseni huonosti. Tarkoitankin nimenomaan sitä, että meillä vastaava pienkonejärjestely olisi ajat sitten "säästetty" pois, vaikka se loisi ihmisille mahdollisuuden elää ja asua muuallakin, kuin kaupungin keskustassa. Tämä on vähän sama juttu, kuin edellisessä postauksessasi posti ja muut palvelut 370 asukkaan kylässä. Elämässä pitää olla muitakin arvoja, kuin raha ja mitä jonkun asian järjestäminen maksaa (tietynlainen infra ja palvelut kuuluvat sivistyneeseen yhteiskuntaan).

      Delete
    3. Täysin samaa mieltä! Tällainen infrastruktuuri mahdollistaa asumisen ja houkuttaa tänne uusiakin asukkaita, itse asiassa täällä asuu paljon muualta muuttaneita lapsiperheitä, kun asuinympäristö on lapsille erittäin turvallinen. Näinkin pienellä saarella kuin Stronsay (370 asukasta) on sekä ala- että yläaste ja niiden yhteydessä pieni uimahalli ja kuntosali.
      North Ronaldsayn saaren ala-asteen viimeinen oppilas siirtyi tänä syksynä yläasteelle ja kulkee koulumatkat lentokoneella. Saaren koulu on nyt siis lakkautettu, oppilaiden puutteen vuoksi. Siellä on 72 asukasta.

      Delete
  5. Hei Saila! Oi mikä unelma sulla on toteutunutkaan, mikä matka ja kokemus, happy sun puolesta!!! Täytyy lukea tarkaan kaikki edellisetkin juttusi. Ihania päiviä sinne Orkney-saarille :)

    ReplyDelete
  6. Ihan huippujuttuja nämä matkakertomuksesi! Jokainen on luettu tarkasti ja kuvia ihailtu aimo tovi.

    ReplyDelete
  7. Hei rakkaat ystävät Maria ja Mamma N! Ihanaa, että olette mukana tällä tavoin. Tää on todellakin unelmien matkakohde, viihtyisitte molemmat, uskoisin :-)

    ReplyDelete
  8. Sinuahan tarkkaillaan niinkuin olisit ensimmäinen ihminen koko rannalla ;). Eipä siellä näytä suurta ihmisruuhkaa olevankaan. Ihanat kuvat

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sehän täällä juuri on ihanaa, että käsittämättömän hienoilla paikoilla, luonnonmuodostelmilla, historiallisilla paikoilla tai eläimiä seuraamassa, saa kulkea yleensä ihan yksin, ei todellakaan ole turistilaumaa (tai paikallistenkaan laumaa :-D) missään. Eilenkin kävelin yli kahden kilometrin pituisella ihanalla biitsillä ystävän kanssa ja sitten näimme toiset kaksi ihmistä noin kilometrin päässä - voi ei, muita ihmisiä :-D

      Delete
  9. Onpa mielenkiintoinen tämä matkasi. Kiitos, että jäät sen kanssamme.

    ReplyDelete
  10. Ihania elukaisia, pai pai! Mutta tuo levä oli yllättävä. En tiedä, millaiseksi olin kuvitellut merilevän, mutta EN tod siis tuollaiseksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Leviä on aika monenlaisia, mutta nuo mammuttilevät on aika hämmästyttäviä!

      Delete
  11. Ihania lampaita, hylkeitä ja taas niitä maisemia! Kuten tuossa Mamma N jo sanoi: nämä tarinat on tosi viihdyttäviä, kiitos!

    Näkyykö muuten kotisaaresi rannoilla hylkeitä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei niitä rannoilla näy tuolleen lojumassa, Utössä olen joskus nähnyt jokusen. Joskus harvoin niitä näkee meressä, kun pää kurkistaa vedestä. Täällä Orkneyllä tuntuu hylkeitä olevan valtavasti, tänäänkin olin biitsillä kuvaamassa auringonlaskua ja eikös siihenkin ilmestynyt hylkeen pää :-D
      Kiitos sulle kun käyt katsomassa ja kommentoimassa!

      Delete
  12. Ihana postaus & upeita kuvia ❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Täältä ei tunnu olevan mahdollista ottaa ikäviä kuvia :-D

      Delete
  13. Voi miten söpöjä nuo hylkeet ovat! Upea paikka.

    ReplyDelete
  14. Hylkeetkin ovat näköjään kovin "inhimillisiä", varmaan älykkäitä ja leikkisiä eläimiä, joihin ihminen saattaa saada kontaktin. Haukotteleva hylje! Hauskan näköisiä lampaita. Vaalean punaruskea väri on vähän kuin meidän Rauha; minäkin ottaisin tuollaisen "cremen" lampaan, jos voisin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hylkeissä on tosiaan jotakin kovin inhimillistä. Tuo vaalea creme on aivan upea väri :-)

      Delete
  15. Voi kun mä tulin niin hyvälle tuulelle näistä kuvista, kiitos !

    ReplyDelete
  16. Olipa symppiksiä hylkeitä ja lampaita. :)

    ReplyDelete
  17. Hylkeet seuranaan hän käyskentelee rannoilla ❤
    Ihan huippua päästä siivelläsi nauttimaan maisemista ja elukoista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Enpä tainnut nähdä koko päivänä yhtään toista rannalla kulkijaa kuin yhden lintuaseman lintujenlaskijan. Ihan sopiva suhde ihmisiä ja eläimiä siis ;-)

      Delete
  18. Oijoi, rakastan hylkeitä<3

    Jokohan olet mahtanut lukea Regina McBriden kirjan Ennen sarastusta....Tuli vain hylkeistä, kotiloista ja kivistä rannoilla mieleeni se huikea irlantilainen tarina.

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hylkeet ovat symppiksiä :-)
      Voi, tuo(kin) kirja on lukulistalla. Hirveesti on kirjoja, jotka pitäisi lukea!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!