Wednesday, 11 February 2015

Ruokaa pihalta

Kävipä viimeksi kotisaarelle tullessani niin, että en ehtinyt kauppaan. Koko matkan Paraisilta lossirantaan edessäni ajoi kaksi autollista turisteja niin hitaasti, että myöhästyin juuri siitä lossista, jolla olisin ehtinyt ruokakauppaan. Saaristotie on mäkinen ja mutkainen, ohittaminen on vaarallista, etenkin jos ohitettavia on kaksi yhtä aikaa. Näin talvella lossien väli on usein puoli tuntia, juuri passeli kauppa-aika.
Muutaman kerran olen päästellyt ärräpäitä ja huudellut edellä ajavalle, että kaasupoljin on se oikeanpuoleinen. Satunnaiset turistit eivät maisemia ihaillessaan valitettavasti useinkaan tule ajatelleeksi, että jollakulla perässä ajavalla voi olla tarve päästä tiettyyn yhteysalukseen, Ahvenanmaan-laivaan tai seuraavaan lossiin, jotta saa asiansa hoidettua tai ylipäätään pääsee sinä päivänä kotiin. Sitä paitsi teillä on nopeusrajoitukset siksi, että niitä noudatetaan, eikö? Kahdeksankympin tiellä ei pitäisi ajaa kuuttakymppiä, sillä muuten lossirannassa onnistuu huonolla tuurilla näkemään vastalähteneen lossin perävalot.

Onneksi on pakastin, sieltä löytyi jotakin, ja onneksi myös pihalta löytyy ruokaa! Ryytisalvia on voimissaan, vaikka surkuttelin sen vihreiden lehtien joutumista talven armoille, kun unohdin korjata sadon tammikuussa. Ihan turhaan, siitä saa satoa helmikuussakin!

Tässäpä siskoni salviapasta, joka on juuri sellainen italialainen ruoka, joka sopii suuhuni. Niin pastakastikkeessa kuin pizzankaan päällä ei saa mielestäni olla juuri mitään, niinhän se Italiassakin on. Meillä valitettavasti suurin osa ravintoloista tarjoaa italialaista ruokaa amerikkalaisittain eli liian runsailla täytteillä. Usein pyydän varmuudeksi, että laittaisivat pizzaan sitten vain viisi katkarapua, jos tilaan katkarapupizzaa. Ja silti laittavat yhdeksän.
No niin, asiaan. Jos täällä on joku muukin, joka pitää ruuasta, jossa on tuskin mitään aineksia, tässäpä ohje. Lisäsin siihen valkosipulia:
Laita pasta kiehumaan (runsaaseen veteen, johon on ripautettu merisuolaa). Ota paistinpannu ja laita sille voita sulamaan, itse laitoin tällä kertaa eilen tehtyä valkosipulivoita savustetusta valkosipulista, nam. Riivi pannulle salvianlehtiä ja kääntele. Kun pasta on kypsä, mutta ei missään nimessä lötkö, vaan sopivasti al dente, kaada vesi pois ja kippaa pastat salviapannulle, sekoita ja kumoa saman tien lautaselle ja ala lappaa suuhun. Pasta syödään saman tien. Jos pasta ei saa olla vetistä, ei se myöskään saa yhtään jäähtyä.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Onhan se mukavaa, että helmikuussakin saaristoon eksyy jokunen turisti!

Päivän pihakuvassa voi nähdä, että lumi on jatkanut sulamistaan, nyt koko kalusteryhmän alla on nurmimatto!

Lunta on silti yhä vain. Ransu esittelee tuulipuvun housuja.

Päivän lumikellokuvassa voi nähdä aavistuksen nuppujen kääntymistä kohti kukkimisasentoa!

Päivän jouluruusukuva.

Manuli Manulsson iltapäivän auringossa.

Päivän auringonlasku. Joka päivä vähän edellistä myöhemmin, juhuu!

Jouluruusu – Helleborus 
Lumikello – Galanthus
Ryytisalvia – Salvia officinalis

51 comments :

  1. Oih miten kadehdin tuota teidän lumitilannetta! kaksi kauneinta kuvaa, Manuli lempeässä auringon valossa ja päivän jouluruusukuva<3 Myös nuo lumikellot ovat kauniita, kuin halaisivat toisiaan lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lumitilanne on tosiaan positiivinen!

      Delete
  2. Ihana kuva Ransusta <3 Ja hienot karvahousut hällä ;) Kohta on kevät <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kevät tuntuu jo ihan nurkan takana!

      Delete
  3. Minä olen hurahtanut salviin tämän talven aikana. Kuivatin syksyllä muutaman nipun ja aloin rohkeasti käyttää ruuanlaitossa. Salviabroileri on suosikki. Mukava saada ruokaa omaa maasta :)
    Turistit taitaa aina olla haitta ja hyöty.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Salviassa on jännä, hienostunut maku. Broilerin kanssa varmaan herkkua myös!

      Delete
  4. Voi näitä kuvia!!!! Ihanaa, kertakaikkisen ihanaa. Jouluruusut ja lumikellot, nyt jo. Ovat yksiä lempikukkiani. Salviapasta kuulostaa taivaalliselta. Kevät! Kevät! Kevät! Siltä se jo tuntuu täälläkin tämmöisenä päivänä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä keväthuuma iskee toden teolla.

      Delete
  5. Sun pihallasi on kevät jo pitkällä. Huimaa. Ransulla on tosiaan hauskat pussipöksyt, hellyttävää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi on kevät tuloillaan! Ransu tarvitsee pussihousujaan kesät talvet. Kuuluvat imagoon.

      Delete
  6. Oi voi, tuoretta yrttiä pihamaalta helmikuussa, meillä ei varmaan tällä menolla vielä kesäkuussakaan... Tuulihousut on kemiat ja tarpeelliset ulkoillessa;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti nyt ennen kesäkuuta sentään! On kyllä hieno tunne hakea tuoretta yrttiä keskellä talvea.

      Delete
  7. Kom ihåg att det finns en frys hos oss där du kan låna mat om du behöver. Det finns allt där t.o.m mjölk :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tack! Det är bra att veta. Jag hann springa till handeln och köpa mjölk, bröd och kattmat :-)

      Delete
  8. Sinulla on jo meidän maaliskuun loppu, ihanaa katsella kevättä ja samassa maassa! Ensimmäiset kukkijat hurmaavat ja huumaavat keväthuumaan, ihana tunne! Upea auringonlasku ja nuo pojat, ne ovat ihania. Harmi että et päässyt kauppaan, onneksi pakastin pelasti ja tietenkin kuivavarastot, ihanaa kuitenkin että turistitkin käyvät joskus,toivottavasti eivät käy aina kuitenkaan hermoille! Muistutit muuten ratissa olevaa Kivipellon lauhaa isäntää, joka päästelee ratissa ollessaan kaikenlaista lapsilta sopimatonta, joskus :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus täytyy vähän päästellä, muuten voip tulla kupla ottaan ;-)

      Delete
  9. Uskomaton auringonlasku. Jouluruusut ja lumikellot ovat kauniita ja herkkiä mutta toisaalta niin suojattomia. Minä aina pelkään, että tulee paha pakkanen ja jäädyttää taimet. Toivottavasti nuo säilyvät. Ei pitäisi ajatella näin pessimisesti. Kevät on vuodenajoista julmin, tai siis huhtikuu, sanoi runoilija. Yksinkertainen pasta, en tiennytkään millaista on aito italialainen ruoka. Manulilla tuulipuku ja pantterilla musta juhlapuku.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä aikaiset kukkijat sietävät vastoinkäymisiäkin. En ymmärrä tuota ollenkaan, että huhtikuu olisi julma, minusta se on aivan ihana! Kuukausista paras, silloin kevät tulee viimeistään, jos ei ole jo aiemmin tullut. Mutta joka paikassa Suomea asia ei tietenkään ole näin, monin paikoin huhtikuussa odotellaan malttamattomasti kevään tuloa.

      Delete
  10. Kiva seurata kevään etenemistä puutarhakuvissasi. Taitaa sinne saaristoon tulla hiemanetuajassa verrattuna pääkaupunkiseutuun?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä lounaaseen tulee kevät minustakin vähän aiemmin kuin pääkaupunkiseudulle, lunta on yleensä vähän vähemmän saaristossa ja maa paljastuu aiemmin. Manner-lounaassa on kyllä keväällä kaikkein lämpimintä, siellä ei meri kylmennä niin kuin saarissa.

      Delete
  11. Suomi on sen verran pitkä maa, että maisema on ihan eri näköistä. Saariston lumitilanne näyttää samalle kuin meillä keväällä ja minäkin asun pk-seudun kehäkunnassa, en sen kauempana. Toisaalta se on yksi blogien rikkaus. On kiva katsoa mitä muualta löytyy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Blogeista on kiva seurata vuodenkiertoa eri puolilla maata.

      Delete
  12. Pojat ovat varmasti elementissään kun on noin keväistä, sinusta puhumattakaan! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olemme kaikki :-) Tänään oli kyllä huiman kylmä tuuli.

      Delete
  13. Onneksi on pakastimet. Tiedän tunteen kun edessä mennään niin hitaasti..... voi kääk näitä maisemien ihailijoita.
    Onneksi mie en enää omista ajokorttia ja saan nyt itse ihailla maisemia taksin ikkunasta. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Autoa ajaessa saa kyllä verenpainetta joskus nostettua ;-)
      Pakastin on mahtava juttu, melkein kuin olisi ruokakauppa kotona! Kotisaarellani kun ei ole kauppaa, niin olen ostanut pakastimeen yhtä sun toista.

      Delete
  14. Mahtavaa taas seurata miten kevät etenee eteläisessä Suomessa. Toki omallakin pihalla on paljaita paikkoja, mutta ei mitään kasvunmerkkejä ja hyvä niin, paleltuisivat kuitenkin kohta tulevilla pakkasilla taas.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivon suuresti, että kovia pakkasia ei enää tulisi. Toistaiseksi näyttää varsin lupaavalta, 10 vrk:n ennusteessa ei ole ollenkaan miinusmerkkisiä numeroita!

      Delete
  15. Oi teillä on jo pälviä. Meillä kukat on vielä lumen peitossa, mutta eiköhän ne sietä nouse.
    Jännittävää elämää siellä saaristossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kukat nousevat äkkiä sitten, kun lumi häipyy päältä!

      Delete
  16. Ja minä kun luulin, että täällä lumet sulaa vauhdilla...pah, käperryn kuoreeni ja perun puheeni (kamalan kateellisena) :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei :-D Kyllä ne ihan varmaan sieltäkin sulaa vauhdilla!

      Delete
  17. Teillä on jo maata näkyvissä, jipii!

    ReplyDelete
  18. Aikoinaan, kun mun italialainen ystävä asui tossa ihan vieressä, me käytiin niillä lounaalla monta kertaa viikossa koska se Annan tekemä pasta vaan oli ♥ ♥ ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Italialaisen tekemä pasta on kyllä ihan parasta! Taito on varmaan dna:ssa.

      Delete
  19. En tiedä löytyisikö meidän pihasta mitään syötävää tähän vuodenaikaan. Täytyisi ainakin kaivaa syvältä lumen alta. Voi sinua etelänmaalaista onnenpekkaa! Mutta sulaa hanki täälläkin, kun vielä vähän maltan odottaa.
    Ihanasti pihallasi on jo nuppuja, silmuja ja kukkia tulossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä olen onnenpekka! Pihalta löytyy lisäksi vähän käärmeenlaukan versoja, ne ovat ihania miedon valkosipulin makuisia ja takuulla vitamiinipitoisempia kuin kaukaa lennätetyt vihannekset, jopa näin talvellakin, luulisi ainakin.
      Hanki kyllä sulaa joka päivä, tällä hetkellä sataa tihkua, sekin sulattaa lunta :-) Kasvien elämää on ihmeellistä saada seurata.

      Delete
  20. Tanakka asento karvapöksypojalla; pysyy pystyssä niin norjaisessa kuin korppoolaisessakin viimassa ( tosin .....juuri kyseisessä kuvassa ei taida tuulla). Hän on niin iihana. Musti menee niin isännän askelein!
    Sää voit jo juoda kaffeet ulkona pöydän ääressä hukkumatta lumeen.

    ReplyDelete
  21. Hö.....tuuleepa, ku häntsykän karvat sojottaa kaik yhteen suuntaan :) Ihana norjalaisen häntä♡....Onnia ja Veikkaa ikävöiden......eilen tuli 9v Veikan viimeisestä päivästä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, Ransun häntä on tuuli-indikaattori. Norskien hännät ja karvapöksyt on niin ihania! Voi, kultainen Veikka, onko siitä jo niin paljon aikaa. Rakkaat eivät unohdu, siellä ne yhdessä tassuttelevat ♥

      Delete
  22. Aah, ihana keväänkostea multa tuoksuu melkein tänne asti!

    Mainio asento Ransulla tuulipuvunhousukuvassa, täytyy seistä tanakasti, ettei tuuli vie. Tai ei kai Ransun tarvitse sellaista pelätä ; )

    Salviapasta kuulostaa varsin herkulliselta, sitä on kokeiltava joskus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mullan tuoksu, aah! Vielä ei voi sanoa sen ihan tulevan nenään, on silti sen verran viileää, tuoksu ei ole voimakas - vielä!
      Kokeile ihmeessä salviapastaa, yllättävän herkkua! Ja nopeaa, oikeaa pikaruokaa.

      Delete
  23. Heippa, viitoin Saapasjalan salongin lukijoita tähän suuntaan, kun listasin muutaman lempiblogini. Että et ihmettele, jos ne kertovat tulevansa siltä suunnalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos kovasti kauniista sanoistasi!

      Delete
  24. olipa mukavaa pistäytyä saarellasi, onneksi näin bittiavaruuden kautta ei ole ilmeisesti kenenkään tukkona;)
    hyvää Ystävänpäivää Sinulle ja karvaisille pojillesi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, joskus sitä kimpaantuu ;-)
      Kiitos, hyvää ystävänpäivää teidänkin poppoolle, Helmille myös!

      Delete
  25. Eipä ole tullut koskaan mieleenikään, että hitaasti kulkeva sunnuntaiautoilija aivan oikeasti olisi väärässä paikassa. Toisaalta, täällä meillä ei ole losseja, ei lauttoja, ei yhteysaluksia, pelkkää tietä vaan, ja se ei luultavasti jätä hiukan hitaampaa kulkijoitakaan...

    Miten siellä onkaan keväistä! Täällä lunta on varmaan metri, kylläkin kovaa ja ikävää ja siihen päälle ikuiselta tuntuva harmaus, joka saa taas olotilan kuin alkutalveen. Onneksi voin blogistasi kurkata siihen, mitä hankien alla sitten joskus taas alkaa tapahtua - lohdullista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jos itselläni ei ole kiirettä, ajelen minäkin ihan mielellään rauhassa, mutta joskus on tosiaan se tilanne, että on pakko ehtiä seuraavaksi lähtevään lossiin, jotta pääsee ylipäätään kotiin sinä päivänä, tai tässä tapauksessa vielä kauppaan ennen laivan lähtöä. Aika harvalla saarella kun on kauppa!
      Aika usein kiroan tätä laiva-aikataulun rajoittamaa kulkemista, mutta ei sille oikein mitään voi.
      Metri lunta, voi kamaluus. Tsemppiä!

      Delete
  26. Kun katselee pihan hankia ei voi taaskaan uskoa, että asumme samassa maassa. Voi hyvänen aika millaisen varaslähdön saat kevääseen.
    Tuollainen pasta on minunkin makuuni, vaikka kun 16 vuotiaana reppureissaajana päädyin viikoksi napolilaiseen perheeseen ihmettelin, miksi pasta tarjotaan ilman kastiketta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä tosiaan! Suomessa pasta useimmiten ui kastikkeessa. Muistan, kun kokkasin yhdelle entiselle poikaystävälle ja hän piti kauhean saarnan siitä, että en tehnyt "kastiketta" - ei ihme, että on entinen ;-D
      Varaslähtö kevääseen on oikein paikallaan helmikuussa, onhan tätä talvea jo katseltu iät ja ajat. Toivottavasti varas tulee pian teillekin.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!