Sunday 19 June 2011

Tilannetiedotus

Juhannusruusu alkoi tapansa mukaan kukkia reippaasti ennen juhannusta. Sen loistoa on pikkuisen himmentänyt edessä koliseva naapurilta lainassa ollut betonimylly ja viime päivien sade, joka on ruskettanut kukat. Onneksi nuppuja on vielä, joten lisää kukkaloistoa voi vielä toivoa. Puska on valtava, tästä kuvasta mittakaavaa ei oikein tajua. Puskan koko on noin seitsemän metriä leveä ja kolme metriä syvä, viereinen oviaukko on noin kaksi metriä korkea.
Otin pahimmat ilmansulkupaperin riekaleet pois keväällä, kun ne alkoivat näyttää jo minunkin silmissäni ikäviltä. Paperin tarkoitus oli suojata alastonta hirsikehikkoa tuulen, sateen ja paahteen kulutuksel-ta. Jätin paperin vielä niihin kohtiin, joissa se oli pysynyt, mutta heinäkuussa laitetaan kaikkiin seiniin uudet paperit, kun loppu talo saa laudoituksen (nyt on laudoitettu vasta vasemmanpuoleinen länsiseinä). Ilmansulkupaperi on paranneltu versio tervapaperista, jota on esim. rintamamiestalossani laudoituksen alla.

Tässä on se laudoitettu länsiseinä, jonka olen vastikään maalannut. Rimat vielä puuttuvat. Länsiseinän yläosan helmiponttipaneeli on niin huono, että sekin joudutaan uusimaan. Sitten siitä tulee sininen, ylemmässä kuvassa näkyy sinistä keskellä seinää siinä kohdassa, missä kuisti on ollut. Muu osa paneloinnista on punamullattu myöhemmin, mutta kuistin sisällä yläosan alkuperäinen väri on säilynyt.
Ikkunat on vielä kunnostamatta...

Talon pohjoisseinä ylämäen puolella on ilmeisesti aina ollut ilman laudoitusta ja punamulta on maalattu suoraan hirsiseinään. Harvoin pohjoisesta tuuleekaan, kun suojaava mäkikin on sillä puolella. Seinään ei siis sada suoraan eikä aurinkokaan tällä puolella porota. Tänä kesänä tämäkin seinä saa silti laudoituksen.
Tuvan muurin kohdalta pari kivi-jalan kiveä oli tällä seinällä liikkunut pois paikoiltaan ja kampesimme ne Annen (muurari) kanssa paremmin paikoilleen. Hirren keskellä olevat perustuskivet eivät ole niin kriittisiä kuin talon kulmat ja hirsien päitä kannattelevat kivet, mutta ne oli silti hyvä saada vähän paremmin seinän alle.
Vaaleat hirret ovat uusia, lahonneiden tilalle vaihdettuja.

Kivien siirron jälkeen Anne rakensi kehikot ja valoi romahtaneen perustuksen osan tilalle uuden pohjan betonista. Uusi muuri ei ota missään kohtaa kiinni hirsiin niin kuin vanha oli tehnyt. Näin seinän sisäpuolelle mahtuu vähän eristyslevyä ja seinä pysyy muutenkin parempana, paloturvallisuuskin on parempi.
Tässä muuria on purettu niin paljon kuin sitä piti purkaa, tästä eteen-päin rakennetaan. Anne muuraa leivinuunin vasemmanpuoleisen tiiliseinämän uudestaan, onneksi leivinnuuni holveineen on kunnossa.
Alaosaan täytyy muurata hella ja paistouuni uudestaan. Navetastani löytyneet kaakeliuunin luukut saavat toimia epäortodoksisina alauunin luukkuina, joten uunista ei tule peltivuorattua vaan Anne joutuu muuraamaan sen tiilistä. Toisaalta uuni kestää näin paremmin, toisaalta siitä ei nyt tule kovin tehokasta uunia. Toivottavasti tämä ratkaisu tulee onnistumaan.

Tässä on se, mitä paistouunista oli jäljellä, kun katto oli vuotanut hellan päälle aikansa.
Navetastani löytyi myös paksumpi hellalevy vanhan haljenneen tilalle sekä tulipesän kansiluukku, sillä täällä saaristossa hellat ovat useimmiten päältä täytettäviä – hellalevyjen vieressä on kahvallinen kansi, joka nostetaan kun puita laitetaan hellan alle ja sytytetään tai kun puita lisätään.

13 comments :

  1. Ihana urakka! Todella hieno siitä tulee, sen voi nähdä ja aistia :)

    ReplyDelete
  2. Kyllä se, pikkuhiljaa... kiitos vain! Kissat ovat ainakin ottaneet talon omakseen jo nyt. Heidän mielestään ikkunaton, lattiaton talo on ihan ookoo - sinnehän ei sada ;-)

    ReplyDelete
  3. Vautsi mikä homma teillä on ! Lopputulos on varmasti upea, ja arvokas...
    Edellisen postauksesi tarhaidänunikko on kerrassaan suloinen, aivan herkullisen värinen. Ja aivan ihanat kultatesman kukinnot... muuten, kultatesman kylvökseni ei taaskaan näytä onnistuneen. Tai sitten olen vaan turhan hätäinen ; )

    ReplyDelete
  4. Onhan tämä iso homma ja kestää vielä aikansa. Sopivien tekijöiden etsiminenkin on vienyt aikaa, eikä heidän työnsä ole nopeaa - niin kuin muurarin, joka vasta purettuaan saattoi katsoa mitä tässä oikein pitäisi tehdä.
    Lopputulos on arvokas ainakin minulle :-) Olen miettinyt, että on etuoikeutettua saada oppia tuntemaan talonsa näin läpikotaisin. Se on hyvin mielenkiintoista!
    Idänunikot ovat parhautta suloisuudessaan ja paahteenkestävyydessään. Onneksi pehmeissäkin väreissä löytyy!
    Voi ei, kun en edes osaa antaa mitään ohjeita kulmatesma-asiaan, kun en yhtään muista miten tai koska omani kylvin. Olen aika huono siemenkylvöjen kanssa, joten ehkä jonkinlainen huitahapelointi/unohtelu voisi auttaa niitä itämään ;-)

    ReplyDelete
  5. Tuo puna-sininen paikallisen perinteen mukainen talo on jännittävä. Hienoa nähdä lopputulos, kun talon maalaus joskus valmistuu. En ole missään muualla nähnyt senväristä yhdistelmää. Tuon vanhan talon uudelleenrakentaminen ja korjaaminen vaatii varmaan enemmän taitoa ja perehtymistä ja sinnikkyyttä kuin kokonaan uuden rakentaminen. Niinhän se kai aina on vanhojen rakennusten kohdalla. En ole minkäänsortin asiantuntija, mutta minäkin tykkään hirveästi vanhoista maalaisrakennuksista. Sinun talostasi on ilmeisesti jäljellä lähes pelkästään luuranko? Mutta hyvin tanakalta ja ryhdikkäältä talo näyttää, ei millään tavoin luhistuneelta. Jo on komea juhannusruusu.

    ReplyDelete
  6. Paula, luuranko on tosiaan jäljellä! Navetassa on tilapäisessä säilössä talon lattialaudat ja ovet ja sisäpuolen kaikki listat, ulkopuolella ne olivat pääosin niin huonot että pitää uusia. Ja lattian alushirret ovat puuvajassa tallessa, sekä tuvan seinustan kiinteät penkit. Kaikki se tulee takaisin paikoilleen kun päästään siihen vaiheeseen.
    En minäkään ole nähnyt sinisiä talon yläosia muualla kuin täällä Åvensorissa ja Iniössä, seuraava kunta Korppoosta pohjoiseen (paitsi että nykyään samaa kuntaa, joka muutti juuri nimensä Länsi-Turunmaasta Paraiseksi). Sinisiä ja vihreitä yläosia. Muualla saaristossa näkee okrankeltaista yläosaa, mutta jostain syystä täällä on tällainen paikallinen tyyli ja minusta on hienoa, että sen pystyy vielä jäljittämään 1800-luvun talostani, samoin kuin esim. vuorilautojen leveydet ynnä muut, kun niitä ei ilmeisesti ollut viime vuosisadan aikana (tai ainakaan hyvihn pitkään aikaan) vaihdettu.
    Nuo yläosan paneelin terävät alakärjet on vieläpä maalattu valkoisiksi, siitäkin näkee jäänteitä tuolla kuistin sisäpuolisessa osassa! Maalaus jäljittelee siinä kohdassa seinässä usein nähtävää vaakasuoraa valkoiseksi maalattua listaa.
    Kyllä tämä on salapoliisin työtä kiinnostavimmillaan.
    Se on totta, että uusi on helpompi rakentaa, kun ei tarvitse ottaa huomioon vanhoja rakenteita ja niiden vaatimuksia. Mutta vanhoissa maalaisrakennuksissa on sitä tunnelmaa, niin kuin varmaankin sinunkin mielestäsi. Ne on joku käsin veistänyt ja tehnyt pienet yksinkertaiset koristelunsa, niissä näkyy käden jäljet.
    Juhannusruusulla on tuossa etelärinteessä ja -seinustalla tuhannen taalan lämmin paikka!

    ReplyDelete
  7. Heippa! Täällä uusi lukijasi. Mahtavan upeita rakennuksia ja maisemia. Hyviä remontteja toivottelee romulyyli-riitta.

    ReplyDelete
  8. Apua, mulla meni pää ihan pyörälle :) On teillä/sulla siinä projektia kerrakseen. Meillä on kotona puuhellassa ihan normi luukut edestä, joista puut laitetaan ja pesä sytytetään, levyjen vieressä olevasta kahvallisesta heitetään papereita yms. pientä hellaan. En tiedä, miten oikeaoppisesti sitä tulisi käyttää :P

    ReplyDelete
  9. Hei ja tervetuloa Romulyyli-Riitta :-D

    Tiina, täälläkin näkee myös sellaisia helloja, joissa on sekä etuosan luukut että päälliosan kahvallinen luukku. Ja sitten on myös sellaisia, joissa on pelkkä päälliosan luukku. Helloja saa kai käyttää niin kuin itse haluaa ;-) Rintamamiestalossani on kans molemmat, enkä ole oikeastaan osannut käyttää sitä päälliluukkua - vielä. Kohta joutuu opettelemaan.
    On tässä projektia, mutta onneksi on (toivottavasti) vuosiakin edessä, hätää ei ole. Ei tarvi päästä muuttamaan jouluksi ;-)

    ReplyDelete
  10. Ihana juhannusruusu! Ei ole suomalaista kesää ilman juhannusruusua! Juhannusviikon terveiset sinulle ja pojille!

    ReplyDelete
  11. Niin on, ruusu peittyy valkoisiin kukkiin kuin juhannusmorsian!
    Hyvää juhannusviikkoa myös teille.

    ReplyDelete
  12. Hieman surullisen näköinen tuo yksinäinen paistouunin ovi - mutta mahtavaa että sekin saa nyt uuden elämän. Hommaa näyttää piisaavan - mutta hieno varmasti tulee.

    ReplyDelete
  13. Kiitos kommentista Ripa! Tuo paistouunin ovi ei ollut käyttökelpoinen, uunin oviksi tuli navetasta löytyneet kakluunin valurautaluukut - nyt pitäisi kestää ;-) Nuo peltikuoriset uunit tahtovat helpommin ruostua puhki, mutta nyt uuni on vain muurattu tiilistä kuten leivinuunikin. Eipähän ruostu.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!